Lukiolaisten liiton puheenjohtaja vastasi minulle laajasti kysymykseeni. Tässä se on:

Hei Aleksanteri,

kiitos viestistäsi! Kuten viestissäsi totesit, on lukiolaiset sivuutettu täysin asian valmistelussa, vaikka kuulemisvelvoitteenhan luulisi koskevan myös ministeriä.

Ministeri ei ohita vain Suomen Lukiolaisten Liiton, vaan myös Suomen lukiolaisten mielipiteet. Teimme kevään 2011 aikana kyselytutkimuksen lukiolaisille lukiokoulutuksen nykytilasta ja tulevaisuudesta. Tutkimukseen vastasi 2700 lukiolaista ympäri Suomen, kaikilta eri ikäkursseilta ja sukupuolijakaumakin oli tasainen. Tässä tutkimuksessa kysyttiin myös lukiolaisten kiinnostusta eri koulutusmuotojen väliseen yhteistyöhön. Viesti oli selkeä: yhteistyötä haluttiin tiivistää korkea-asteen kanssa, koska jatko-opinnot ovat lukionsa päättävän ensisijainen vaihtoehto. Yhteistyön ammatillisen puolen kanssa koki tarpeelliseksi vain 15% opiskelijoista. Näin ollen joustavat valinnat ja yhteistyö ammattillisen koulutuksen kanssa ei ole sitä, mitä lukiolaiset haluavat.

Nuorisokoulusta, eli koulutusmuodosta jossa lukio on vain ammatillisen koulutuksen linja, on tehty tutkimuksia niin meillä kuin muuallakin. Suomessa tehty kokeilu vuosituhanteen vaihteessa todettiin epäonnistuneeksi ja opetusministeri Kalliomäki totesi, ettei nuorisokoulusta ole ratkaisua tulevaisuuden haasteisiin. (http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2007/02/Kalliomaki_Puoskarin_raportti.html?lang=fi=) Ruotsissa nuorisokoulumallia ollaan purkamassa ja toista astetta eriyttämässä duaalisempaan suuntaan, koska nuorisokoulun seurauksena oppimistulokset toisella asteella ovat heikentyneet huomattavasti: korkeakoulut ja työelämä eivät saa riittävän osaavia nuoria tarpeeksi.

Suomen Lukiolaisten Liitto lähtee siitä, että yhteistyön on hyödytettävä molempia osapuolia. Tässä on se syy, miksi lukiosta ei voi tulla vain “kurssipankkia”. Kuten kannanotossani totesin, on marssijärjestys ministeriössä pahasti pielessä, kun joustavat opinnot laitetaan koulutusmuotojen omien kehittämisprosessien edelle. KESU:n esitykset antavat ammatillisen puolen opiskelijoille mahdollisuuden käyttää lukiota kurssipankkinaan, mutta mitä esitys antaa lukiolaisille?

Meillä on Suomeen rakennettu järjestelmä, jossa selkeästi ammatillista sivistystä haluavat jatkavat peruskoulusta ammatilliseen koulutukseen ja yleissivistystä haluavat lukiokoulutukseen ja sitä kautta jatko-opintoihin. Koulutusmuotojen tavoitteet ovat siis erilaiset. Kumpikaan vaihtoehto ei ole toistaan “alempi”, kuten viestissäsi ilmaisit. Myös ammatillisella puolella olevat saavat yleissivistäviä opintoja jo nyt, mutta niiden tarkoituksena on tukea ammattiin valmistumista ja tätä kautta menestystä tulevassa työelämässä. Lukiolaiset voivat nykyiselläänkin ottaa kursseja ammatilliselta puolelta eikä tähän tarvita joustavia opintopolkuja. Näin oli esimerkiksi omassa lukiossani.

Nykyisen rakenteen sisälle on luotu mahdollisuus käydä ammatillisia opintoja ja lukio-opintoja samanaikaisesti. Kaksois- ja kolmoistutkinnon suorittaneita on vuosittain noin 1500. Mielestäni tämä vaihtoehto takaa joustavuuden mahdollisuudesta kiinnostuneille opiskelijoille, jotka kuitenkin ovat marginaalinen ryhmä toisen asteen koulutuksessa.

Suomen Lukiolaisten Liitto lähteekin siis siitä, että tilaresurssien ja opiskelijahuollon osalta yhteistyö voi olla hedelmällistä ja tarjota tarpeellisia säästöjä, mutta nämäkin yhteistyön muodot tulisi ensin viedä uudelle tasolle koulutusmuotojen sisällä. Lukiot voisivat verkostoitua paremmin ja tehdä tätä kautta säästöjä. Samaa pätee ammatillisiin oppilaitoksiin. Kattavan kurssitarjottimen takaamiseksi lukioiden olisi syytä tehdä yhä laajempaa yhteistyötä ja ammatillisella puolella näkisin, että esimerkiksi sähköasentajan tutkinnon suorittajalle pitkän matematiikan sijaan olisi hyödyllisempää opiskella esimerkiksi lvi-asennusta ja kartuttaa näin omaa ammatillista osaamistaan. Lukioiden keskinäinen verkostoituminen sekä joustavuus ammatillisen puolen sisällä olivat myös ehdotuksia, joita nostimme KESU:n lausunnossamme.

Yhteistyö itsessään ei koskaan ole pahaksi, mutta keinojen on oltava jotain aivan muuta kuin mitä KESU linjaa.
Voit käyttää vastaustani vapaasti.

Ystävällisin terveisin,
Valtteri Aine
puheenjohtaja

Lähetin tämän viestin juuri Lukiolaisten liiton puheenjohtajalle. Kannanotto täällä.
Jos saan vastauksen ja luvan, julkaisen myös vastauksen täällä.

Arvoisa puheenjohtaja Aine,

Lukiolaisten liitto otti tänään kantaa Opetusministeriön koulutuksen ja tutkimuksen kehityssuunnitelmaan.
Te ja Lukiolaisten liitto vastustatte “raja-aitojen purkamista” toisen asteen koulutusmuotojen välillä. Haluaisinkin Lukiolaisten liiton jäsenenä kuulla jotain perusteluja asialle, muutakin kuin sen, että lukiolaiset ohitettiin asian valmistelussa kokonaan. Miksi “nuorisokoulu” on niin paha asia, että kaikkia askelia sen suuntaan pitää vastustaa? Miksei lukio voi olla “kurssipankki”? Eikö olisi hyvä, että yleissivistystä saisivat myös “alemmat ihmiset”, eli ammatillisissa opinnoissa olevat?

Terveisin,

Aleksanteri Gustafsson

Muokkaus: En ajattele, että ammatillisissa opinnoissa olevat olisivat “alempia ihmisiä”. Toivon vain, ettei myöskään SLL ajattelisi niin.

Katsoin eräänä iltana televisiosta pätkän Ruotsin miljonääriäidit -nimistä tositv-ohjelmaa. Tämä ei ollut hyvä idea, ainakaan oman verenpaineeni kannalta. Ohjelman tarkoituksena on tietysti saada katsojat paheksumaan mokomien hienostorouvien edesottamuksia. Siinä ohjelma minun kohdallani onnistui.

Tuntuu totisesti hieman turhalta esimerkiksi kierrättää sanomalehtiä ja säilykepurkkeja, kun samaan aikaan ohjelmassa esiintyneellä kolmen ihmisen taloudella on neljä autoa. Joillakin ihmisillä on liian vähän, ja näillä ihmisillä on aivan liikaa. Se tuskin tekee hyvää heillekään, ja vielä vähemmän se tekee hyvää maailman köyhille ja ympäristölle.

Suurin maailman ongelmien aiheuttaja on kapitalismi. Kapitalismin on pyrittävä jatkuvaan talouskasvuun, tai se ei enää toimi. Kapitalistisessa yhteiskunnassa ihmiset pyrkivät (yleensä) kohti suurempaa materiaalista hyvinvointia. Sitä maailma ei kestä. Jos kaikki ihmiset saavuttavat miljonääriäitien elintason, me kaikki kuolemme. Jo tavallisen suomalaisen elintaso on liikaa. Ympäristömme tuhoutuu vääjäämättä, ellei jotakin tehdä.

Ratkaisuna näkisin maailmanlaajuisen suunnitelmatalouden, sosialismin. Sosialismi pahimmillaankin epäonnistuu ja estää siten talouskasvun, parhaimmillaan kaikille saavutetaan riittävä elintaso. Kaikki pitää jakaa tasan.

Suunnitelmatalouden etuna näen myös mahdollisuuden reagoida ongelmiin nopeasti. Kapitalismissa esimerkiksi menee vielä vuosikymmeniä, ennen kuin polttomoottoriautoista päästään eroon. Ympäristömme tila vaatii mielestäni jopa diktatuuria, joka pakottaa luopumaan saastuttavista ja luonnonvaroja tuhlaavista elintavoista. Vapautta pitää rajoittaa. Vaikea ongelma vaatii vaikeita ratkaisuja. En usko, että oikeasti on mahdollista pelastaa maailmaa hamppuvaatteilla ja junilla ajelulla. Kansalaiset pitää pakottaa luonnonsuojeluun, jos sen halutaan olevan tehokasta. Minä ainakin olisin valmis luopumaan elintasostani, jos kaikkien muidenkin pitäisi tehdä niin.

Silläkin uhalla, että vaikutan ekofasistilta, haluan kertoa, että en näkisi mitenkään mahdottomana ihmisten aivopesua ja voimakasta propagandan levittämistä. Sana ”aivopesu” saa varmaankin monien mielissä varsin negatiivisen reaktion aikaan, mutta haluan huomauttaa, että kyllä nykyinen ”vapaa” yhteiskuntakin on täynnä aivopesua ja propagandaa. Mainokset ja uutiset ovat sitä. Televisio-ohjelmat ovat sitä. Kyse onkin siitä, että muuttaisimme aivopesun luonnetta. Miljonääriäidit -ohjelma on tietysti sikäli hyvä, että se voi saada kansalaisen kammoksumaan ja halveksimaan moista elämäntapaa. Mutta näitä miljonääriäitejä ei kuitenkaan pitäisi olla olemassa!

(Kirjoitus on julkaistu Uudenmaan demarinuorten nettisivuilla. Sieltä löytyy myös muita nuorten kirjoituksia. http://www.uudenmaandemarinuoret.fi/kuukauden-kolumni/)

Eduskuntavaalit toivat meille mielenkiintoisen poliittisen tilanteen. Ketkä muodostavat hallituksen?

Selvin voittaja vaaleissa on Perussuomalaiset. Toivottavasti “vanhat puolueet” (ainakin SDP) ottavat tästä vaarin ja selkiyttävät ulosantiaan. Toivottavasti Perussuomalaiset ajaa nyt “pienen ihmisen” asiaa.

Työelämäasioissa Perussuomalaiset näyttäytyy SDP:lle hyvänä kumppanina, mutta SDP:n ei pidä lähteä mihinkään rasismi- ja homofobiatalkoisiin.

Työuria yritetään nyt pidentää joka suunnasta. Mikäs siinä, kunhan se hoidetaan ihmisten hyvinvointi huomioon ottaen.

Työssä jaksamiseen pitää siis panostaa. Minun mielestäni oivallinen tapa tähän olisi viikonlopun pidentäminen.

Jos viikonloppu olisi kolmipäiväinen, ihmisillä olisi enemmän aikaa perheilleen, harrastuksilleen tai vaikka vain laiskotteluun. Pirteämmät ja tyytyväisemmät työntekijät ovat tuottavampia ja jaksavat työssään pidempään.

Viikonlopun kolmas päivä voisi olla joustava, joko maanantai tai perjantai. Tämä johtaisi parempaan työllisyystilanteeseen. Jos esimerkiksi Pekka Palkansaaja pitäisi maanantain vapaana, voisi vapaan perjantain viettänyt Tiina Työläinen tehdä Pekan töitä maanantaina. Toki kolmas vapaapäivä voitaisiin laittaa kokonaan irtonaiseksi.

On toki niin, että kolmipäiväinen viikonloppu ei sovi kaikille, jollekulle kaksikin voi olla liikaa. Mutta minun mielestäni jo useasti aikaisemmin ehdotettu nelipäiväinen työviikko olisi loistava idea.

Ylen nettiuutisissa (tässä linkki), kerrottiin, että yhä useammin kaupunkilaisten omistamat metsät jäävät hoitamatta.

Suomalainen metsänhoito tarkoittaa usein sitä, että metsä kaadetaan ja sen jälkeen paikalle istutetaan tasalaatuisia kuusia. Näin tehdään luonnollisesti siksi, että metsät joskus vuosikymmenien päästä tuottaisivat rahaa, kahisevaa, pääomaa.

Vaikka raha on tietysti kivaa (kun sitä on), voitaisimme alkaa miettiä, voisiko metsällä olla muutakin kuin rahallista arvoa. Suomen metsistä on suojeltu 4,5%. Tässä on selvästi kasvattamisen varaa.

Kun näille “huolimattomille” kaupunkilaisille metsä ei taida olla se pääasiallinen tulonlähde, voitaisiin heidän omistamansa metsät suojella. Kertaheitolla valtava määrä suojeltua metsää!

Metsät voitaisiin toki ottaa väkipakolla suojeluohjelmaan, mutta jopa minunlaiseni sosialisti ymmärtää, ettei se ole kovin hauskaa, ainakaan entisistä omistajista. Kun Suomessa harrastetaan muutenkin kaikenlaista kannattamattoman liiketoiminnan tukemista, voitaisiin metsänsä suojelleille maanomistajille antaa sitä rahaa.

Heipä vain! Alan tässä uuden blogini kirjoittamisen. Toivottavasti en loukkaa ketään (ainakaan pahasti). Aloitan kirjoittamalla lyhyesti ympäristöstä.

Ympäristön vaurioituminen ihmisen toiminnan vuoksi on selvä tosiasia, ja sille pitäisi tehdä jotain. Ratkaisuja on olemassa, ja rahoituksen saaminen niihin on hyvin helppoa: pistetään lasku suuryhtiöille.

Jos Yhdistyneet kansakunnat päättäisivät pakottaa suuryhtiöt maksamaan, mitä vaihtoehtoja niillä olisi? Ymmärrän kyllä pelkurimaisen nöyristelyn kansallisella tasolla jotenkin, mutta koko planeetalta yhtiöt eivät pääse karkaamaan. Tietenkin tässä on valtava ongelma: miten saada kaikki maailman valtiot mukaan rintamaan?

Huolimatta ongelmien laajuudesta, olisi mielestäni jotain kuitenkin tehtävä. Ei kai tätä maailmaa haluta rakentaa suuryhtiöille, vaan ihmisille?