Tarja Filatov

 
Demokraattisten oikeuksien ja sananvapauden puolustamisen on oltava jakamatonta. Kansalaisjärjestöillä ja puolueilla on oltava mahdollisuus tehdä kampanjatyötä myös kesällä siellä missä ihmiset ovat.

Mutta pehmentääkö helle harkintakyvyn julkisentilan käytössä? Mahdollisesti, sillä sen verran oudolta tuntuu Espoon Haukirannan uimarannalta häädettyjen piraattipuolueen edustajien kohtalo. (http://www.vartti.fi/artikkeli/220610be-3cf1-4d1d-a144-e2847ed8eb60)

Uimaranta on julkista aluetta, kuten kaupunkien kävelykadut tai vaikkapa Helsingin rautatieaseman edusta. Näillä alueilla puolueilla ja kansalaisjärjestöllä on mahdollisuus jakaa omia esitteitään ja kohdata ihmisiä. Mielestäni on hienoa, jos demokratia ei nuku helleunta, vaan kansalaisjärjestöt ja puolueet kertovat tavoitteistaan myös kesällä.

Jos puolueen edustajat ovat käyttäytyneet häiritsevästi uimarannalla, poliisin poistumiskehotukselle on perusteet. Mutta pelkkä esitteiden jakaminen ei voi eikä saa olla häirintää julkisella paikalla. 

Toivon, että oikeusministeriö selvittää pelisäännöt julkisen tilan käytölle vaalityössä. Kyse on yhteisestä demokratiastamme, ei mistä tahansa kaupallisesta mainostamisesta. Ennemminkin on laajennettava mahdollisuuksia julkisen tilan käytössä kansalaisjärjestötyöhön kuin supistaa sitä.

Käytämme julkisia varoja erilaisiin äänestyskampanjoihin ja demokratiatyöhön. Hyvä niin, demokratia on puolustamisen ja vahvistamisen arvoinen. Ilman demokratiaa ei voi olla oikeusvaltiota ja ilman oikeusvaltiota ei voi olla hyvinvointiyhteiskuntaa.

Mutta huuhdomme aaltoihin vapaaehtoista demokratiatyötä, jos estämme erilaisten puolueiden toimintaa siellä missä ihmiset ovat. En kannata piraattipuolueen ajatuksia, mutta kannatan ehdottomasti heidän mahdollisuuttaan vaalityöhön ja ajatustensa kertomiseen kansalaisille.

Uusia ja innovatiivisia ihmisten kohtaamisen ja aktivoinnin keinoja on kehitettävä. Jos torilla saa tarjota hernesoppaa, niin miksei uimarannalla flaireita?

Vanha viisaus sanoo, että jos vuori ei tule Muhamedin luo, on Muhamedin mentävä vuoren luo.

Emme ole saaneet tätä maata lahjaksi vanhemmiltamme, vaan lainaksi lapsiltamme, sanoo vanha intiaanien sananlasku. Tätä viisautta pohdin tehdessäni omaa päätöstäni ydinvoimasta.

Täysin haitatonta tapaa tuottaa energiaa ei juuri ole. Fossiiliset polttoaineet tuhoavat pallon hitaasti, mutta varmasti.  Ydinvoiman haitat näkyvät uraanin louhinta-alueilla, onnettomuuden sattuessa vahingot ovat suuret ja ydinjätteen loppusijoitusongelma ikuinen.

Puhdas ja uusiutuva energiateknologia mm. tuulivoima, aurinkovoima, maalämpö, bioenergia jne. ovat kehittyneet voimakkaasti, mutta ne tarvitsevat yhteiskunnan tukea toimiakseen. Ne työllistävät paljon, mutta riittävätkö ne turvaamaan energiatarpeemme?

Hallituksen energiapaketti on vanhan maailman arvoilla rakennettu lehmänkauppa.

Kokoomus saa haluamansa kolme ydinvoimalaa ja keskusta ydinvoimakriittisenä aluepoliittisesti heille tärkeän Fennovoimalan ja risupaketin, joka tukee heidän kannattajiensa toimia verovaroin. Vihreät saivat luvan äänestää ei, kunhan tukevat hallitusta ja sen lipsumista säästötavoitteista.

En näe järkevää perustetta sille, että kolmesta luvanhakijasta lupaa ei saa se, jonka reaktorit vanhenevat ensimmäisenä ja joka on hoitanut asiansa moitteetta. Onkin laskettu sen varaan, että seuraavan eduskunnan on pakko myöntää lupa juuri sen vuoksi, että Fortumin reaktorit vanhenevat ensin.

Luvan saa yhtiö, joka ei ole vielä päättänyt sitä, minne se sijoittuu ja jolla ei ole tietoa siitä, miten ja minne se jätteensä sijoittaa. Toinen lupa annetaan yhtiölle, jonka meriitit nykyisen voimalan rakentamisessa eivät ole kovin mairittelevia. Miksi?

Surullisinta hallituksen paketissa on se, että taas tingitään energiatehokkuudesta ja säästötavoitteista. Hallituksen paketti on yhteensä viiden ydinvoimalan suuruinen. Juuri ennen päätöstä hallitus nosti keinotekoisesti energian tarve-ennustetta.

Hallituksen paketti ei lopeta ydinvoiman tuontia Venäjältä, koska markkinat ostavat sieltä, mistä halvalla saavat. Se ei sulje yhtään fossiilista voimalaa, se ei edes tuo lakipakettia, joka kannustaisi energiatehokkuuteen. Päinvastoin halvan runsaan energian politiikka hyväksyy tuhlailun.

Työllisyys on painanut paljon vaakakupissa. Hallitus ei omassa esityksessään ole selvittänyt energiaratkaisunsa työllisyysvaikutuksia.

Eduskunnan työ- ja tasa-arvovaliokunta joutuu lausunnossaan toteamaan, että ”Kokonaisvaltaisia arvioita hankkeiden toteuttamisen tai toteuttamatta jättämisen vaikutuksista Suomen talouteen ja työllisyyteen ei ole käytettävissä.”.

Rakentamisaikana hanke luonnollisesti työllistää kuten rakennushankkeet tekevät, mutta aiempi opettaa, että suuri osa työllistyneistä on ulkomaista työvoimaa. Meillä ei ole EU-Suomessa välineitä, joilla voisimme suosia kotimaista työvoimaa tai yrityksiä. Eikä meillä ole kaikkea osaamistakaan.

Edullisen ja runsaan energianpolitiikka on yksi kilpailuvaltti energiavaltaiselle teollisuudelle, mutta vain yksi. Jos hyöty syödään veroratkaisuilla pois, kerrannaisvaikutukset työllisyyteen jäävät vähäisiksi. Työvoimavaltainen uusiutuva energia työllistää hajautetummin ja pitkäkestoisemmin.

Me elämme ahnetta aikaa. Otamme tämän päivän hyvinvoinnin turvataksemme isoja tulevaisuusriskejä. Ydinvoima on mielestäni yksi niistä, siksi äänestän EI molempien ydinvoimalupien kohdalla.

Tuntui oudolta seurata puoluekokousta ensimmäistä kertaa tiedotusvälineiden kautta. Hiukan samalta kuin eduskunnan kyselytunnin seuraaminen televisiosta.

Se mikä eduskunnan salissa tuntuu spontaanilta reagoinnilta, mukana elämiseltä ja kommentoinnilta, näyttää usein televisiossa epämääräiseltä älämölöltä, jopa huonolta käytökseltä. Silti kysytyt kysymykset ovat sisällöltään tärkeitä ja vastaukset myös. Jos hallitus suostuu vastaamaan.

Puoluekokouksen paras anti tunnelma, ihmisten välinen kohtaaminen ja vuorovaikutus eivät koskaan välity julkisuuden maailmaan. Sen voi aistia vain olemalla itse paikalla. Tunnelmaa on mahdotonta selittää, se pitää kokea.

Uutisten ja netin kautta kokous näytti nuorisotyöttömyyden poistamistavoitteen, verotuksen oikeudenmukaisuusvaateet ja puoluesihteerin valinnan hurmion. Muu jää arvailujen varaan.

Erityisen tärkeänä pidän ehjän oikeudenmukaisemman verolinjan löytämistä. Verotus on tärkeä osa oikeudenmukaista tulonjakoa. Sillä on myös iso työllisyysmerkitys.

Ei voi olla niin, että jatkuvasti kuntaverot nousevat ja välillisiä veroja korotetaan. Ja samaan aikaan alennetaan progressiivista valtionverotusta. Ympäristön kannalta keskeistä verotusta voidaan kiristää samoin kaikkein hyvätuloisimpien verotusta, mutta kaikkein pienituloisimpien verotusta on syytä alentaa. Se on parasta tuottavuuspolitiikkaa.

Ei saa olla niin, että työmarkkinatuen tai pienten palkkatulojen varassa oleva ihminen joutuu hakemaan kunnallista toimeentulotukea, koska hänen verotuksensa on niin kireää. Eikä ole järkeä kerätä liian pienistä tuloista liian suuria veroja, jotta ihmiset joutuvat hakemaan tulonsiirtoja tullakseen toimeen.

                                                    ***

En päässyt puoluekokoukseen, koska olin Pohjoismaiden ja Baltian maiden puhemiesten yhteisellä vierailulla tapaamassa Yhdysvaltojen puhemiestä Nancy Pelosia. Viehättävä rouva oli myös fiksu.

Häntä voinee luonnehtia vasemman linjan demokraatiksi, joka taisteli presidentti Obaman tukena, jotta laki terveydenhuollon uudistamisesta saataisiin aikaan.

Täältä pohjoismaisesta näkövinkkelistä on vaikea ymmärtää, miksi julkinen terveydenhoito, joka olisi kaikkien ulottuvilla, on osalle amerikkalaisia kauhistus. Me kaipaamme enemmän ja parempaa julkista terveydenhoitoa, kun siellä se on osa pahaa punaista sosialismia, joka vaarantaa ihmisten vapauden.

Ilman hoitoa kuoleminen on ilmeisesti vapaampana kuin elämä julkisen hoidon avulla. Vastustus tuntui erityisen kummalliselta kun tietää, että laman tuoma työttömyys on vienyt monen ihmisen työn ja sitä myötä terveydenhoitovakuutuksen.

Kysyin Pelosilta, mitä kuuluu heidän kaavailemalleen ilmastolaille. Hän sanoi, ettei lepää ennen kuin laki on saatu voimaan. Hän piti tärkeänä, että tiede on tuonut kiistatonta näyttöä ilmaston lämpenemisestä. Näki asian ympäristöllisenä, taloudellisesti jopa terveydellisesti tärkeänä globaalina ponnistuksena.

Keskustelimme mm. arktisen alueen yhteistyöstä, turvallisuuspolitiikasta ja Afganistanista. Itse näen, että pohjoismainen ja balttialainen yhteistyö on arvokasta.

Ihan itsekkäästi ajateltuna on hyvä, että kuljemme lähinaapureina samaan suuntaan. Meillä on vaikkapa yhteisten työmarkkinoiden näkökulmasta paljon suurempi tarve samanlaiseen yhteiskuntapolitiikkaan kuin eteläeurooppalaisten EU-maiden kanssa.

Ikävä kyllä työelämän pelisääntöjen erot ovat vielä huimaavat ja työmarkkinoita jopa vääristävät.

Kirjoituskonesukupolven ei ole aina helppoa kasvattaa lapsiaan aktiivisiksi, mutta kriittisiksi nettikansalaisiksi, vaikka tietokonemaailman perusosaaminen olisivat kunnossa. Juuri kun oppi tietämään mikä on Habbo, jälkikasvu siirtyi IRC-galleriaan. Facebook on jo monien vanhempien ja lasten yhteistä maailmaa. Verkkomaailma kehittyy ja muodit vaihtelevat.

Netissä on paljon hyvää ja kasvattavaa, ilman sitä oma vaikea tulla toimeen. Tietty varovaisuus on kuitenkin paikallaan. Se minkä kerran bittimaailmaan laittaa voi säilyä siellä ikuisesti.

Kasvatuksen rajat eivät ole helppoja. Netissä voi kuulustella vaikkapa kaverin läksyjä, silloin eivät aikarajat koneen käytössä toimi. Välinettä pitää pohtia sisällön kautta.

Netti kasvattaa lapsia ja aikuisia. Koululaiset viettävät enemmän aikaa netissä kuin vanhempiensa kanssa. Nettiä ei pidä pelätä, vaan ottaa se haltuun.

 
Me vanhemmat käytämme tietokonetta usein palkkiona tai rangaistuksena. Netissä saa olla kun läksyt on tehty tai huone siivottu. Lapsen on vaikea ymmärtää munakellon määräystä, jos netistä ”just löytyi kiva juttu.”
Vanhemmat pelkäävät lapsen eristäytyvän nettiin. Usein kuitenkin netinkäyttöön liittyy ”toisten kaa oleminen”. Pelaaminen on ajantappamista siinä missä aikuisten pasianssin peluu tai sudokujen täyttäminen. Suomalaisista 72 prosenttia pelaa jotakin. Nuoriso pelaa koneella.

Aikuisten maailmassa sähköposti voi toimia riittävänä viestintävälineenä. Riittää kun tänään lähetettyyn viestiin saa huomenna vastauksen. Sosiaalisessa median viehätys on siinä, että näkee ketkä ovat paikalla. Nuoren maailmassa huomiseen odottaminen voi olla liian kauan.

Vanhempien mahdollisuus rajoittaa ja valvoa lastensa netin käyttöä on rajallinen.
Internet-selaimen kautta voi toki tutkia sivuhistoriaa ja nähdä missä lapsi on vieraillut, mutta ei tarvitse olla kummoinenkaan bittinikkari, kun osaa jo peittää jälkensä.

Lapsilukko voi rajoittaa aikaa ja tiettyjä sivustoja, mutta rajoituksia parempi keino on keskustella netistä, kysellä tekemisiä ja tehdä asioita yhdessä.
 
Nettiä koskee samat tekijänoikeussäännöt kuin muutakin elämään. Lapset eivät ajattele, että leffan tai musiikin lataaminen olisi väärin. Ajattelu kulkee, että jos sen kerran löytää googlesta, niin miksi sitä ei saa käyttää. On hyvä pohtia kenen tehtävä näistä asioista on kertoa lapsille. Vanhempien vai koulun? Ehkä molempien. Valitettavasti koulujen opetussuunnitelmista ei löydy sosiaalisen median taitojen opettamista. Syytä olisi.

Tällaisia kuulin ja ajattelin Hämeenlinnan demarien järjestämässä Missä nuori surffaa kesällä? – tilaisuudessa toissapäivänä.

Suomen ei pidä pelastaa Kreikka, Euroopan unionia tai euroa. Petosta ei pidä palkita. Meidän pitää pelastaa itsemme. 

Kreikan talouskriisi on johtanut tilanteeseen, jossa Suomi joutuu valitsemaan ruton ja koleran välillä.  Joudumme pohtimaan, olemmeko mukana Kreikan pelastustalkoissa vai annammeko maan mennä konkurssiin? Kumpikin vaihtoehto koskee kipeästi Suomea.

Jos yritämme pelastaa Kreikan taloutta, emme voi olla varmoja pelastuuko Kreikka. Jos emme yritä pelastaa Kreikkaa tauti levinnee Portugaliin, Espanjaa ja ehkä Italiaan. Vaikutukset kasvavat eivätkä vaikeudet pysähdy eteläiseen Eurooppaan. Ne taannuttavat myös Suomea ja muita unionimaita.

Meidän rahaamme on jo Kreikassa. Pankkien kautta olemme sidoksissa Kreikan romahdukseen. Kävisikö niin, että Suomessa tavallisten asuntovelkaisten korot nousisivat? Lentäisivätkö kuntatyöntekijöiden eläkerahasijoitukset tuhkana tuuleen?

Jos olemme valmiita kaatamaan euroalueen laina-avun, menetämme omia rahojamme, jotka ovat sidoksissa Kreikan talouteen. Kummassa vaihtoehdossa tappio on suurempi Suomelle, on arviointi kysymys. Tätä arviointia eduskunnan on nyt tehtävä.

Itselläni tuota vastausta ei vielä ole. Toivon, että se eduskunnan käsittelyssä selkiytyy.

Meidän ei pidä antaa sinisilmäisesti lainaa Kreikalle, kuten pääministeri Vanhanen joku aika sitten hehkutti. Hänen mukaansa Suomen kannattaa lainata, koska saamme omamme korkojen kanssa takaisin. Ei ole 100 prosenttisen varmaa, miten laina-apu toimii.

Ehdot, jotka Kreikalle on laina-avun saamiseksi asetettu, ovat todella kovat. Suomi joutui todella kipeästi sopeuttamaan oma talouttaan 90-luvun alun alamassa. Nyt Kreikalta vaaditaan paljon kovempia leikkauksia ja nopeammassa aikataulussa. Eikä kasvusta juuri näytä tulevan tukea ponnistuksille.

Suomi kykeni aikanaan tekemään valinnat ja päätökset itse ennen kuin lainahanat sulkeutuivat. Kreikka ei kyennyt, ja nyt muut sanelevat kovemmat ehdot.

Pää on siis täynnä kysymyksiä, mutta vastaukset ovat epävarmoja. Selvää on, että syylliset on saatava tuomiolle, pankkimaailma tarvitsee tiukempaa valvontaa, rahakauppa on saatava verolle.  

Jos lehmällä olisi pyörät, se olisi maitoauto. Jos eläisimme suljetussa taloudessa, voisimme pistää silmät kiinni ja antaa Kreikan selvitellä sotkunsa yksin. Mutta emme elä.

Globaalitalous kuljettaa Kreikan romahduksen myös meidän taloutemme riesaksi. Nyt pitää olla kylmäpäinen ja ajaa Suomen etua.   

Tarja Filatov

Keskiviikkona oli seuranani kaksi yläkoululaista koko työpäivän. Pojat tutustuvat eduskuntatyöhön demokratiaprojektin kautta. Päivä kulki rata-asioista, pohjoinen-etelä -dialogin kautta, tulevaisuus vuonna 2020 pohdinnan ja Afganistanin tilanteen kautta talouteen ja työllisyyteen. 

Pojat ihmettelivät kiirettä ja pitkiä päiviä ja kahvin juonnin määrää. Asiat heitä kiinnosti kovasti. Fiksuja nuoria miehiä! 

Fiksujen nuorten invaasio eduskuntaan jatkui nuorten parlamentissa. Nuorten parlamentti kokoontui perjantaina 16. huhtikuuta eduskunnan istuntosalissa. Täysistunto toteutettiin perinteiseen tapaan suullisena kyselytuntina: Nuorten parlamentin edustajat esittivät kysymyksensä kansanedustajan paikalta ja aihealueesta vastaava ministeri vastasi kysymykseen. Yleisradio televisioi Nuorten parlamentin istunnon suorana lähetyksenä. 

Suomen kouluissa huolehditaan hyvin vaikkapa matematiikan ja kielten opetuksesta, mutta demokratiakasvatuksessa olemme ohuemmalla pohjalla.

Joku aika sitten tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että suomalaisnuoret uskovat eurooppalaisia verrokkejaan enemmän teknologian tai jonkun muun ohjaavan omalakisesti kehitystä. Kansalaisyhteiskunnan ja demokratian keinoihin he uskoivat vähemmän. Demokratia on kuitenkin oikeusvaltion edellytys. Ilman demokratiaa ja oikeusvaltiota on vaikea uskoa hyvinvointiyhteiskuntaan. 

Demokratiaan kasvetaan lähellä, siksi on tärkeää saada vaikutusmahdollisuuksia mm. oman koulun, työpaikan, asuinalueen asioihin.

Nuorten parlamentin istuntopäivään osallistui 95 parlamenttikerhosta eri puolelta Suomea 199 oppilasedustajaa, 91 toimittajaoppilasta ja 93 kerhonohjaajaa. On hyvä, että omaehtoista innostusta vaikuttamiseen löytyy, mutta entä ne jotka eivät vielä ole oivaltaneet politiikan merkitystä? Koulun merkitys demokratiakasvatuksessa on ehdoton. Niinpä nyt tuntikehyksistä päätettäessä on vakavasti mietittävä, mitä aktiiviseen kansalaisuuteen kasvamisen tueksi tarvitaan!

Maahanmuuttokeskustelu on herkästi mustavalkoista ja kärjistävää. Olipa kyse maahanmuuttoon myönteisesti tai kielteisesti suhtautuvista ihmisistä.

Liian usein maahanmuuttajat nähdään yhtenäisenä ryhmänä, vaikka maahanmuuttajien joukossa on kidutettuja, henkensä kaupalla paenneita turvapaikanhakijoita ja globaaliin yritykseen työhön tulleita huippuosaajia ja kaikkea siltä väliltä.

Julkisuuteen on noussut turvapaikanhakijoiden saamat etuudet ja niiden houkuttavuus. On myös haluttu tietää turvapaikanhakijoiden kustannuksista yhteiskunnalle.

Keskiarvot näissä laskelmissa ovat ongelmallisia, koska osa turvapaikanhakijoista työllistyy ja siirtyy veroeurojen kuluttajasta niiden hankkijaksi hyvinkin nopeasti. Osalla työllistyminen venyy pitkään. Joku ei työllisty ollenkaan.

Sama taloudellinen laskusuhde on meillä syntyperäisillä suomalaisilla. Kukaan ei synnytä suoraan veronmaksajia, vaan vauvoja. Ensin kulutamme synnytyslaitoksen, päivähoidon ja koulutuksen resursseja, sitten siirrymme työelämään ja veronmaksajiksi. Mutta löytyy suomalaisistakin ihmisiä, jotka eivät koko elämänsä aikana pääse työhön.

Itse haluaisin synnyttää enemmän keskustelua siitä, mitä kustannuksia työnantajat välttävät palkatessaan ja havitellessaan ulkomaista työvoimaa. Paljonko harmaa talous syö yhteistä hyväämme? Paljonko menetämme veroeuroja, kun maahanmuuttajille maksetaan työehtosopimuksia alempia palkkoja? Moniko reilusti kilpaileva yritys menettää asiakkaitaan, kun kilpailun voittaa hämärän rajamailla toimiva kilpailija?

Liian usein käytetään hyväksi ulkomaalaisten tietämättömyyttä suomalaisten työelämän pelisäännöistä ja työntekijänoikeuksista. Joskus sana riisto on liian lievä kuvaamaan hyväksikäyttöä.

Saadaksemme kuriin ulkomaisen työvoiman avulla pyörivät harmaat työmarkkinat ja ihmisten hyväksikäytön, tarvitsemme tiukempaa valvontaa ja lisäresursseja valvonnan järjestämiseen.
Tarvitsemme myös tiukempaa lainsäädäntöä, jotta väärinkäytökset löydetään helpommin.

Viime aikoina mustavalkoisuus on muuttunut vihamielisyydeksi.

Ei voi olla niin, että maahanmuuttajaperheelle maksettava toimeentulotuki on liian avokätinen, mutta kantasuomalaiselle perheelle sama tai hiukan runsaampi tuki on syvään köyhyyteen sysäävä.

Ei saa olla niin, että syytämme maahanmuuttajia työnvieroksunnasta, mutta samalla omilla pelisäännöillämme estämme heiltä työnteon.

Ei voi olla niin, että kuvittelemme sitten joskus tulevaisuudessa työvoimapulan kohdatessa saavamme tänne A-luokan työntekijöitä, jos kohtelemme heitä B-luokan kansalaisina.

Työntekijä on aina ensin ihminen tarpeineen ja puutteineen. Kukaan ei synnytä suoraan veronmaksajia, vaan vauvoja.

Kielen oppiminen on välttämätöntä, jotta voi päästä osalliseksi yhteiskuntaan. Maahanmuuttajien suhde kielenopiskeluun on hyvin samanlainen kuin työttömien työhön. Valta osa haluaa oppia kielen ja valtaosa työttömistä haluaa työhön. Kaikkien kohdalla se ei aina onnistu. Muutaman lintsarin varjolla ei kannata leimata koko joukkoa.

Yhteiskunnan tehtävä on tarjota mahdollisuuksia. Yksilön velvollisuus on tarttua mahdollisuuksiin.

Tasa-arvon ytimenä on pidetty sitä, että mahdollisuus opiskella ei ole vanhempien lompakon paksuudesta kiinni. Tämä pätee yhä. Ikävä kyllä tilastot osoittavat, että akateemisten vanhempien lasten tie yliopistoon on mutkattomampi kuin duunaritaustaisten.

Kun keskustelu ETA-maiden ulkopuolella tulevien lukukausimaksuista alkoi, moni demari pelkäsi, että se on ensimmäinen askel maksulliseen koulutukseen. Kannattajat yrittivät purkaa pelkoja. Vakuuttamalla, ettei maksu tule koskaan koskemaan suomalaisia.

Koulutus on vasta säädetty maksulliseksi osalle ulkomaalaisia ja nyt jo nostatetaan keskustelua kaikkien maksullisesta yliopistokoulutuksesta. Perusteena pidetään opintojen nopeuttamista.

Joidenkin kohdalla maksut voivat nopeuttaa valmistumista, mutta monen kohdalla tulos voi olla päinvastainen. Jo nyt moni opiskelija tekee töitä opiskelun ohella tullakseen toimeen. Maksullisessa koulutuksessa jako todennäköisesti syvenisi.

Joidenkin maksut hoituisivat vanhempien kukkarosta ja pienituloisemmilla opintoja viivyttävä työnteko lisääntyisi ja opinnot viipyisivät entisestään.

Opintojen jouduttamiseen pyritään, jotta työurat pitenisivät alkupäästä. Monen nuoren työura alkaa jo ennen opintoja. Moni taas tekee työtä saadakseen mieluisen opiskelupaikan. Hintavat preppauskurssit ovat jo nykyisin yksi opiskelua eriarvoistava mekanismi.

Olisiko opintojen jouduttamisen kannalta merkittävämpää muuttaa yliopistoon pääsykriteereitä. Enemmän painoa ylioppilastodistukselle ja pääsykoemahdollisuus niille, jotka jostain syystä eivät vielä kouluaikana osanneet varautua tulevaan kovaan kilpailuun.

Parempaa opintojenohjausta, jotta lukio ei veny neljävuotiseksi, ammattikoulutuksen ja lukion kiinteämpää yhteistyötä, jotta teoria ja käytäntö kohtaisivat jo aiemmin, tiukasti kiinni niihin nuoriin, jotka jäävät vain peruskoulun varaan, opintotukijärjestelmästä nopeampaan valmistumiseen kannustava…

Maksullinen yliopisto voi sekoittaa lapsen ja pesuveden pahasti.