Lakko-oikeus on perusoikeus

Eduskunta käsitteli tänään harvinaista asiaa. Täysistunnossa oli vasta toista kertaa Euroopan unionin toissijaisuusperiaatetta koskevaa asia. Suomi ei ole ollut kovin hanakka käyttämään toissijaisuuskorttia.

Toissijaisuudessahan on kyse siitä, että meidän mielestämme kyseessä on asia, joka on parempi säätää kansallisella tasolla kuin EU-tasolla.

Käsittelyssä olevan komission  ehdotuksen taustalla on Suomea koskenut asia.  Taustalla on nimittäin Viking Line yhtiön Rosella aluksen ulosliputuksesta ja miehistön työehtojen heikennyksestä syntynyt Merimiesunionin työtaistelu, jolla pyrittiin estämään ulosliputus ja miehistön työehtojen heikennys.

Työtaistelusta käynnistyi oikeusprosessi, jossa EU:n tuomioistuin otti kantaa työtaistelutoimenpiteen oikeutukseen. EU-tuomioistuin katsoi tuolloin, että oikeus ryhtyä työtaistelutoimiin on sellainen oikeutettu intressi, jonka vuoksi sisämarkkinavapauksien eli tässä tapauksessa yrityksen sijoittautumisvapauden rajoittaminen voi olla perusteltua. Samaan aikaan tuomioistuin katsoi, että lakko-oikeuden käyttöä voidaan rajoittaa suhteessa taloudellisten vapauksien kyseisessä tapauksessa sijoittautumisvapauden harjoittamiseen.

Maallikon logiikalla lopputulema on kestämätön.

Miten voi olla, että tuomioistuimen perusoikeudeksi tunnustamaa lakko-oikeutta tulee punnita suhteessa sisämarkkinavapauksiin kuuluvaan yritysten sijoittautumisvapauteen ja palvelujen tarjoamisvapauteen ja miten työtaistelutoimenpiteitä on oikeutettua rajoittaa.

Komission ehdotuksen tavoitteena on selkeyttämää oikeustilaa. Ikävä kyllä esitys ei selkiytä tilannetta, vaan sotkee entisestään.

Lakko-oikeus on jakamaton.  YK:n, ILO:n ja Euroopan Neuvosto ovat linjanneet lakko-oikeuden vahvaksi oikeudeksi. Sitä ei saisi alistaa suhteessa talouteen.

Komission asetusehdotus on epämääräinen ja ristiriitainen.

Toisaalta sillä halutaan selkeyttää oikeustilaa, mutta toisaalta siinä sanotaan, ettei tähänastista oikeuskäytäntöä pyritä muuttamaan.

Ehdotus saattaisi laajentaa EU:n toimivaltaa myös kansallisiin työtaisteluihin. Vaikka tarkoitukseksi sanotaan vain rajat ylittäviä työriitojen säätely. Työelämä ei ole selvästi kansallista tai rajatylittävää. Olisi vaikea tuetää, milloin työtaistelu on luonteeltaan rajat ylittävä ja milloin puhtaasti kansallinen.

Esimerkiksi kuljetusalan lakot ovat yleensä luonteeltaan sellaisia, että niistä helposti syntyy myös rajat ylittäviä vaikutuksia tavaroiden, palvelujen ja henkilöiden vapaaseen liikkumiseen. Entäpä satamat, milloin toiminta niissä on kansallista ja milloin tavaroiden ja palveluiden liikkumiseen liittyviä?

Ehdotukseen sisältyy myös varoitusjärjestelmän luominen. Jäsenvaltioille tulisi velvoite ilmoittaa komissiolle tiedossa olevista työtaistelu-uhista. Synnyttäisikö ilmoitusvelvoite EU:lle myös toimivallan puuttua ilmoitettuihin työtaisteluihin, jos se katsoo sen vaikuttavan sisämarkkinavapauksien toteutumiseen?

Selvästi rajat ylittävissä työtaisteluissa selkeämpiä pelisääntöjä kaivataan. Nyt tulee etsiä muita väyliä, joiden kautta ongelmallista oikeuskäytäntöä voitaisiin korjata.

Ei saa olla niin, että talous ja yritysten  oikeudet kävelevät työntekijöiden perusoikeuksien yli. Rahan ja ihmisen väliset oikeudet eivät voi olla edes suhteellisia. Ihmisen tulee olla aina ensin.

 

1
15.05.

Nuoret politiikan kärjessä

Nuorisotyöttömyys on noussut huippulukemiin. Kreikasta koulutetut nuoret pakenevat muualle, Espanjassa lähes puolet nuorista on ilman työtä, Italia, Portugali, Irlanti, Ranska ja Britannia ja monet muut painivat samojen ongelmien kanssa. Myös Suomi.

Emme voi ajatella, että nuoriso on tulevaisuus ja heidän tulisi odottaa parempia aikoja. Kuka jaksaa odottaa vuoroaan, jos tässä ja nyt elämän peruseväät puuttuvat?

Suomessa hallitus rakentaa nuorten yhteiskuntatakuuta, jotta jokainen nuori voisi olla oman elämänsä sanakari.

Tavoitteena on, että nuori pääsee opiskelemaan peruskoulun jälkeen. Joka kymmenes nuori jää yhä ilman paikkaa peruskoulun jälkeen ja joka seitsemäs ilman toisen asteen tutkintoa.

Koulutuspaikkojen määrän on oltava riittävä, mutta lisäksi on varmistettava, että kaikki nuoret todella yltävät opintoihin. Suomessa on 110 000 alle 30-vuotiasta vailla toisen asteen tutkintoa. Heistä 70 000 on miehiä.

Nykyisin nuori ei saa jäädä pelkän peruskoulun varaan, vaan hänen edellytetään hakevan opiskelupaikkaa tai hän ei saa esimerkiksi työttömyysturvaa, jos ei pääse töihin.

Pakkohaku johtaa siihen, että ne nuoret, jotka eivät tiedä, mitä haluavat opiskella, hakevat usein sattumanvaraisesti jonnekin. Kannatan puolipakkoa nuorten koulutukseen kannustamisessa, mutta pakkohaku olisi syytä arvioida uudelleen.

Jos luokassa on kolmannes tai yli opiskelijoita, joilla ei ole mitään motivaatiota kyseiseen aineeseen, se häiritsee halukkaiden opiskelua. Jos nuori on randomina hakenut pakolla jonnekin, keskeyttämisen riski moninkertaistuu.

Pakkohaku johtaa myös siihen, että yhden pakkopullaopiskelu voi estää toisen unelmaopiskelun. Monet keskeyttävät myös päästyään omasta mielestään parempaan opiskelupaikkaan.

Järkevämpää on rakentaa peruskoulun jälkeen valmentautumisjakso, jossa on mahdollista tutustua työelämään, korottaa numeroita ja etsiä omaa tulevaisuuttaan. Muuten rahoitamme kaksinkertaista järjestelmää, ensi opiskelua ja sitten työttömän nuoren aktivointi. Laadukkaampia toimia saadaan, kun puretaan päällekkäisyys.

Hallituksen nuorten yhteiskuntatakuun vahvuus on sen poikkihallinnollisuudessa. Siinä on myös vaikeus. Helpommin sanottu kuin tehty. Syksyn kuntavaaleissa on syytä herättää kuntapäättäjät yhteiskuntatakuun toteuttamiseen mukaan.

2
03.05.

Politiikalla on väliä

 

 

Miltä tuntuisi, jos yliopistokoulutus maksaisi yli  10 000 euroa vuodessa tai lapsen päivähoitopaikasta joutuisi maksamaan yli  1000 euroa kuukaudessa? Tällaiset kustannukset ovat arkipäivää nykypäivän Englannissa. Budjetin tasapaino haetaan leikkauksin ja maksuja korottamalla.

Konservatiivien hallitus on lanseerannut Suuri yhteiskunta-ohjelman jonka idea on kaunis. Keskusjohtoisesta valtiokeskeisestä politiikasta siirrytään yhteisöihin ja paikalliselle tasolle.  Pahimmillaan  retorisesti houkuttava läheisyyttä korostava uudistus  johtaa, siihen, että valtio vetäytyy vastuusta ja ihmiset joutuvat toisten ihmisten hyväntekeväisyyden armoille.
Suomessa läheisyyttä toteutetaan kuntien voimakkaalla roolilla. Asiat päätetään lähellä. Kunnilla on valtaa ja vastuuta palveluista ja lähiympäristöstä olipa sitten kyse ihmisten asuinviihtyvyydestä ja yritysten sijoittumiolosuhteista.
Englannissa oikeisto on myös tekemässä sosiaaliturvauudistusta, jossa kaikki tuet yhdistetään asumistuesta, työttömyysturvaan. Kyseessä on sikäläinen kansalaispalkkamalli, johon on yhdistetty ideaa negatiivisesta tuloverotuksesta. Yhdistäminen houkuttaa, mutta entä sen seuraukset.
Tutkijat ovat laskeneet, että nelihenkisen perheen pitää asumiseen liittyvien kulujen jälkeen tulla toimeen kolmella punnalla per henkilö päivässä. Ei taida onnistua.
Samaan aikaan iso osa työttömien palveluista kilpailutetaan markkinoilla. Ideana on, että yksityisten palveluntuottajien kanssa solmitaan pitkäaikaisia sopimuksia ja heille ohjataan työttömiä asiakkaita. Yrityksille maksetaan työllistymistuloksista. Kuulostaa hyvältä ja tulosorientoituneelta.
Ongelmana on, että markkinat on kaapanneet kansainväliset isot toimijat, jotka poimivat kontolleen osuneista asiakkaista helpoimmin työllistyvät ja auttavat heitä kaikin keinoin. Heikoimmassa asemassa olevat jätetään suosiolla oman onnensa nojaan, vaikka he periaatteessa ovat samojen palvelujen piirissä. Tulospisteitä saa kermankuorinnalla.
Politiikalla on väliä. Samaan aikaan Suomen eduskunnassa ratkaistaan talousvaikeuksia täysin toisin lääkkein. Leikkausten sijaan etsitään tasapainoa veronkorotusten ja säästöjen välilläTulevilla kuntavaaleilla on väliä. Niissä ratkaistaan, miten lähellä olevat palveluat järjestetään. Kuntapolitiikka ei ole helppoa, mutta se on äärimmäisen tärkeää. Erityisesti talouden toukkoina aikoina.
20.04.

Pelisäännöt ikäihmisten palveluille – bittivirta ei palvele vanhuksia

 



Ikäihmisten palvelujen hinnat ovat riistäytymässä käsistä.

Kunnat etsivät talousvaikeuksissa edullisia keinoja tuottaa palveluja. Tässä työssä tarkastellaan usein palvelun hintaa kunnalle, mutta ei asiakkaan kustannuksia tai yhteiskunnan kokonaiskustannuksia.

Yksityinen vanhusten palveluasuminen on tyyppiesimerkki, jossa kunnan säästäminen tulee kalliiksi asiakkaalle ja veronmaksajille, koska valtio maksaa asumistuen kautta osan kustannuksissa.

On ristiriitaista, että kunta päättää vaikkapa pysäköintivirhemaksun suuruudesta, se joutuu kysymään lupaa sisäministeriöstä, mutta vanhusten palvelumaksut määräytyvät melko vapaasti markkinoilla.

Vanhusten tasa-arvon ja inhimillisen kohtelun vuoksi vanhuspalvelulaki ja yhtenäiset perusteet palvelumaksujen määräytymiselle tarvitaan pikaisesti.

                                                          ****

Toinen uusi pulmakohta  on tietotekniikan käyttö palveluissa. On oikein ja hyvä, että teknologian avulla haetaan tuottavuutta ja helppoa lähestyttävyyttä palveluille. Mutta monen vanhuksen kohdalla hyvä tarkoitus kääntyy vastakohdakseen.

Nykyisillä puhelimilla ei ole helppoa seurata puhelimen antamia numero-ohjeita.  Saati etsiä ikäihmisenä netistä neuvoja ja linkkejä. Ihmisten nokakkainen asiointi voittaa monta kertaa bittivirran.

Itse olen törmännyt tilanteeseen, jossa kotiapua tarvitaan lääkäriajan tilaamiseen uuden teknologian vuoksi. Ennen mummo osasi itse soittaa aikansa lääkäriin, enää ei.

Teknologian tuomia hyötyjä ei pidä aliarvioida, mutta haitatkin on arvioitava. Kaikilla ei ole samanlaista mahdollisuutta surffailla apua netistä. Tolkkua teknologian käyttöön!

06.04.

Ilo ja piru asuu yksityiskohdissa

Hallituksen kehysriihen tulos on kohtuullinen. Työurien pidennyspaketti toi pelivaraa ja sopeutustarve jäi ennakoitua pienemmäksi. Hyvä. 

Verotusta kiristetään enemmän kuin sopeutustoimia tehdään. Suurimmat verotuotot tulevat progressiivisen ansiotuloverotuksen kautta ja ALV-korotuksen kautta.

SDP ei halunnut korottaa ALVia koska se on tasavero. Mutta ei kokoomuskaan halunnut korottaa ansioverotusta. Ratkaisu on siedettävä kompromissi.

Veronkorotuksista huolimatta ratkaisu kaventaa tuloeroja. Ansiotuloveroon ei tehdö tarkistuksia, vaan tulojen nousu nostaa verotusta. 

Suurituloisten solidaarisuusvero on taloudellisesti  suhteellisen pieni, mutta periaatteellisesti suuri ratkaisu. Varsinkin kun samaan aikaan kevenntään pienituloisten verotaakka korottamalla perusvähennystä ja työtulovähennystä.

Iloisia yksityiskohtia on mm. työmarkkinatuen tarveharkinnan poisto. Tämä on ollut mielestäni sosiaaliturvamme häpeäpilkku. Olen itse tehnyt töitä asian korjaamiseksi jo monta vuotta ja ministerinä monta kertaa esittänyt poistoa. Pieniä nytkähdyksiä parempaan matkalla on tullut, mutta nyt se poistuu kokonaan. Jee!

Pirullisia yksityiskohtia tulee varmasti kuntapäätösten kautta. Jos kunnissa ei olla oikeudenmukaisuuden kanssa tarkkana, tiukka talous voi syödä tulonjaon korjausta. Kuntaverojen ja palvelumaksujen mahdolliset korotukset vivat kääntää kupin nurinpäin. Siksi kuntavaalit ovat tärkeät.

Pakettiin mahtuu muitakin iloja ja suruja, mutta palataan niihin myöhemmin. Kahdella sanalla kuvattuna: EI HUONO.

22.03.

Kotihoito ja päivähoito tarvitsevat uutta ajattelua

Lapsuus ei ole dvd eikä edes blu-ray. Lapsuudesta ei tule uusintaa, vaan se on suora lähetys.  Siksi on tärkeää, että perheillä on erilaisia vaihtoehtoja päivähoidon järjestämiseksi. Lapset ovat erilaisia ja vanhempien elämäntilanteet vaihtelevat.

Olin nuorena tyttönä päiväkodissa töissä ja sinne tuli samaan aikaan kaksi taaperoikäistä. Toinen oli ensimmäisestä päivästä alkaen kuin kotonaan ja nautti silmin nähden olostaan. Toinen itki kaksi ensimmäistä viikkoa ennen kuin kotiutui.

Suomalainen malli päivähoidosta rakentuu kahdesta palikasta: Päivähoidosta ja kotihoidontuesta. Näitä kahta vaihtoehtoa pitää kehittää rinta rinnan. 

Välikysymyskeskustelussa puolustettiin korihoidontukea. Hyvä niin. Myös laadukas päivähoito vaatii puolestapuhujia. Monessa kunnassa päivähoitopaikkojen saaminen ontuu. Saattaa olla, että toiselle lapselle tarjotaan hoitopaikka kodista toiseen suuntaan ja toiselle lapselle päin vastaiseen suuntaan. Jos työpaikka on vielä kolmannessa suunnassa, niin yhdistä siinä sitten työtä ja perhettä. Meidän on kehitettävä pelisääntöjä, joilla lapset saadaan samaan päiväkotiin. Lapsilla tulee olla oikeus pysyviin aikuissuhteisiin, ja myös oikeus sisarsuhteisiin, vaikka ikäero ohjaisikin lapset eri ryhmiin.

Kotihoidontuki tarvitsee valtakunnalliset pelisäännöt, Meillä on nyt hyvin on/off järjestelmä päivähoitomaksuissa ja kotihoidontuessa. Jos vaikkapa hoiva-alalta kotiin lasta hoitamaan jäänyt äiti haluaisikin tehdä välillä keikkaa sairaalassa, on se hankalaa. Sen vuoksi kotihoidon tuki ja päivähoitomaksujärjestelmä vaativat uudistamista.

Myös kotihoidon kuntalisien vuoksi tarvitaan pelisäännöt. Kyse on perheiden tasa-arvosta. Tiukan kuntatalouden aikaan on iso riski, että monet kunnat ostavat äitejä kotihoidon tuella kotiin, koska se on kunnalle edullisempi vaihtoehto kuin päivähoidon järjestäminen. Jos samaan aikaan annetaan päivähoidon rapistua ja maksetaan runsasta kuntalisää, perheellä ei enää ole varaa valita. 

Kotihoitoon liittyy myös riskejä, joita on vaikea ennakoida, Jos vanhemmalla on olemassa työsuhde, josta jäädään kotihoidon tuelle, työmarkkina-asema on aika turvattu. Mutta jos työsuhdetta ei ole olemassa, useamman lapsen kotona hoitaneen vanhemman on tällä hetkellä vaikea päästä työmarkkinoille.

Ei ole kyse hyvästä tahdosta tai siitä, että ei arvostettaisi kotona tehtävää työtä. On kyse työnantajien asenteesta. Usein ajatellaan, että pitkään kotona olleen vanhemman ammattitaito on vanhentunut, osaamista ei ole päivitetty. Tähän meidän pitää kehittää järjestelmiä, jotta ammattitaitoa voi päivittää ja välillä voi päästä piipahtamaan työelämässä. Näin vaivalla hankittu koulutus ja osaaminen pysyy ajan tasalla silloinkin, kun hoitaa pidempään lapsia kotona.

Oikeus subjektiiviseen päivähoitoon lähtee ajatuksesta, että työelämämme on monimuotoinen. Meillä on paljon pirstaleisia työsuhteita. Opiskelu, työttömyys ja työssäolo vaihtelevat, ja monet vanhemmat tällä hetkellä ovat työelämän heittopusseina pätkätyösuhteissa. Jos vielä heidän lapsensa pistetään pätkähoitosuhteisiin, niin teemme karhunpalveluksen perheiden jaksamiselle.

Jos subjektiivinen päivähoito johtaa päivähoidon tarpeettomaan käyttöön ja on turhaan käytettyä rahaa, niin voisi esittää vastakysymyksen, että eikö hyvin varakkaalle perheelle maksettu kotihoidon tuki ole turhaan heitettyä rahaa. Minä olen silti valmis puolustamaan näitä “molempia turhuuksia” lapsen edun vuoksi.

 

 

22.03.

Orjuus on kaksinkertaistunut

Sana orjuus on vahva. Se luo vahvoja mielikuvia. Suurin osa ihmisistä näkee mielessään orjalaivan rahtaamassa ihmisiä kahleissa Afrikasta Amerikkaan tai puuvillapellolla raatavia ihmisiä. 

Afrikasta Amerikkaan orjia vietiin 1500–1800-luvuilla arviolta noin 12 miljoonaa. Tällä hetkellä maailmassa arvioidaan olevan jopa 27 miljoonaa orjaa. Tarkkoja lukuja on vaikea esittää, koska suurin osa ihmiskaupasta on tietoisuutemme ulkopuolella.

Ihmiskauppa on kovaa bisnestä, jossa liikkuu kymmeniä miljardeja euroja ja se on usein osa järjestäytynyttä rikollisuutta ja harmaata taloutta.

Ihmiskaupan mahdollistavat ne ihmiset, jotka ostavat toisia ihmisiä. Ilman kysyntää ei olisi uhreja. Jos seksin ostajia ei olisi, ei olisi uhrejakaan.

Ruotsin lainsäädännön esimerkit ja seurantatutkimus ovat rohkaisevia ja osoittavat, että tiukalla puuttumisella ja lainsäädännöllä on mahdollista vähentää prostituutiota. Ruotsi on huono markkinapaikka kansainväliselle prostituutiolle tiukan politiikan vuoksi.

Jos työnantajat eivät käyttäisi työvoimaa väärin, ei olisi pakkotyötä. Vahvalla työsuhteiden valvonnalla voidaan puuttua huonoihin työolosuhteisiin ja saada kiinni työhön perustuvaa ihmiskauppaa. On myös muistettava, että usein seksityö ja pakkotyö kietoutuvat toisiinsa. 

Ihmisten tietoisuutta ihmiskaupasta on lisättävä. Ihmiskaupasta on keskusteltava enemmän julkisuudessa, uhrien tarinoita on kuunneltava. Jokaisen on oltava tietoinen että myös Suomessa on orjuutta ja Suomea käytetään kauttakulkumaana ihmiskaupassa. 

Ihmiskaupan kitkeminen on ihmisoikeustyötä 

Ihmiskauppa on aina vakava perusihmisoikeuksien loukkaus, joka alistaa ihmisen ja vie häneltä ihmisarvon. Ihmiskauppa loukkaa oikeutta vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Se on rikos ihmisyyttä vastaan. 

Suomessa ihmiskaupan uhrien auttamisessa iso ongelma on, se että viranomaiset, joiden pitäisi auttaa uhriksi joutuneita, eivät tunnista uhreja. Uhreja ei välttämättä tunnisteta lainkaan tai sitten heitä ei tunnisteta ihmiskaupan uhreiksi. 

Suomessa prostituutioon ja paritukseen liittyvissä ihmiskaupparikoksissa tuomiot on saatettu antaa pelkästään paritusrikoksina. Tällöin ihmiskaupan uhrit ovat ainoastaan todistajan asemassa ja eivät pääse auttamisjärjestelmään.

Ihmiskaupan uhrien tunnistaminen vaatii vahvaa osaamista ja taitoa toimia nopeasti yhdessä useiden tahojen kanssa. Lainsäädäntöä ja viranomaisten toimintatapoja on kehitettävä siten, että ihmiskaupan uhrien tunnistaminen paranee. Ihmiskaupan uhrien tunnistamista on parannettava vahvistamalla osaamista sekä laajalla ja monipuolisella koulutuksella.

Yksikään uhri ei saa jäädä huomaamatta ja auttamatta 

Ihmiskaupan vastaisen työn on oltava uhrilähtöistä. Uhrit ovat usein niin monimuotoisen rikosvyyhdin silmukassa, että se tekee heistä puolustuskyvyttömiä. Omasta hädästä ei pysty kertomaan vaikka haluaisi. Taustalla voi on kieliongelmia ja kipeitä traumaattisia kokemuksia, jotka vaikeuttavat asiasta puhumista. 

Uhreilla ei aina ole tietoa vieraan yhteiskunnan toimintamekanismeista ja auttamisjärjestelmien olemassaolosta. Usko viranomaisiin ja yleensä ihmisiin voi olla mennyt. Ihmiskaupan uhreille on taattava oikeusturva. Jo tunnistamisprosessin alussa uhreille on saatava oma asianajaja ja mahdollisuus harkinta-aikaan. 

Tarvitaan matalankynnyksen auttamisjärjestelmiä 

Kansallisen ihmiskaupparaportoijan raportissa todetaan, että yleensä parituksen kohteina olevia henkilöitä ei ole ohjattu ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään, eikä uhreille välttämättä edes ole kerrottu auttamisjärjestelmän olemassaolosta. Huolestuttavaa on myös se, etteivät viranomaiset aina reagoi ihmiskauppaepäilyihin ja ryhdy toimenpiteisiin uhrien auttamiseksi. Pääsyn auttamisjärjestelmään tulisi olla helppoa.

Vain pieni osa ihmiskaupan uhreista hakee apua. Onkin syytä pohtia, mikä auttamisjärjestelmissä on vikana, jos niitä ei uskalleta käyttää tai niitä ei löydetä.  Pelko omasta tai läheisten turvallisuudesta estää usein ihmiskaupan uhreja hakemasta apua. Siksi uhrin asema on turvattava ja kehitettävä todistajansuojelun omaisia turvamekanismeja uhrin avuksi.

Uhrien tunnistamiseksi ja auttamiseksi viranomaisten välistä yhteistyötä on tiivistettävä. Myös yhteistyötä viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen välillä tulee edistää. Tiedon ja kokemusten vaihtoa on lisättävä. Meidän täytyy panostaa voimakkaasti kansainväliseen yhteistyöhön ja ihmiskaupan ennaltaehkäisyyn, joka on erittäin tärkeää. 

Ihmiskaupan uhrien auttaminen kärsii resurssipulasta.  Suomessa monia kolmannen sektorin järjestöjä, kuten Monika-Naiset ja Pro-tukipiste, joilla on taitoa tunnistaa ja tukee ihmiskaupan uhreja. Kolmannen sektorin järjestöjen pitkäjänteiden taloudellinen tukeminen on taattava, jotta järjestöt voivat kehittää toimintaansa ja auttaa tehokkaasti ihmiskaupan uhreja. 

Ihmiskauppalait tiukentuvat 

Eduskunnassa on parhaillaan käsittelyssä lakiehdotus ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen hyväksymisestä. Tällä on tärkeä merkitys ihmiskaupparikollisuuden torjunnalle. Sopimuksen keskeisenä tavoitteena on ihmisoikeusperusteinen lähestymistapa ja uhrin aseman parantaminen. Sopimuksen hyväksyminen vahvistaa voimassa olevan lainsäädännön toimeenpanoa ja viranomaistoimintaan kohdistuvia velvoitteita. 

Yleissopimuksen hyväksyminen on tärkeää, mutta muodollisen tasa-arvon lisäksi, pitää panostaa enemmän tosiasialliseen tasa-arvoon sekä auttamisjärjestelmien tosiasialliseen toimivuueen. 

Lisäresursointi on välttämätöntä, jotta todellisuus ja lainkirjain ovat yhtä. Viranomaiskäytännöissä on opittava tunnistamaan uhrin haavoittuva asema.  Prostituutiosta epäiltyjä ulkomaalaisia ei saa käännyttää ennen kuin on selvitetty, ettei tapaukseen liity ihmiskauppaa. “Pois prostituutiosta” -matalan kynnyksen palveluiden rahoitus on turvattava. 

Seksin ostoa ja kysyntää on kitkettävä asennemuokkauksella ja tiukemmalla lainsäädännöllä. Pakkotyöhön liittyvää ihmiskauppaa voidaan kitkeä lisäämällä työsuojelun ja poliisin valvontaresursseja. Muotiin tullut itsevalvonta ei rikollisuuteen pure. 

Ihmisen itsemääräämisoikeus on jakamaton. Oma raha ja oma lupa on naisten tasa-arvon ja itsenäisyyden peruslähtökohtia. Toistasataa vuotta sitten suomalaiset tasa-arvon esitaistelijat vaativat naisiin kohdistuvan väkivallan suitsimista ja naisrauhaa kaduille. 

Meillä jokaisella on vastuumme jokaisen ihmisen ihmisoikeuksien turvaamisessa. Vastuu on sitä suurempi mitä vaikutusvaltaisessa asemassa olemme. Vanha orjuus on poistettu kovalla tahdolla ja työllä. Nykyajan orjuus on mahdollista poistaa samoin keinoin, kovalla tahdolla ja työllä.

16.03.

Sukupuolten tasa-arvoa Amerikan malliin

Yhdelläkään yhteiskunnalla ei ole varaa tuhlata tyttäriensä koulutusta, siksi tasa-arvoon pitää panostaa aidosti. Se on myös fiksua talouspolitiikkaa. Näin on juhlapuheiden tasolla, mutta arjessa asiat ovat usein raadollisempia.
 
Yhdysvaltain perustuslain ajatus on pyrkiminen ihmisen onnellisuuteen. Työssäkäyvät ihmiset ovat onnellisempia kuin työelämän ulkopuolella olevat. Kaikkein onnellisimpia ovat työssäkäyvät pienten lasten äidit. Näin kertoo uusi tutkimustieto.
 
Naiset ovat usein huonoja palkkaneuvottelijoita ja vähättelevät tekemistään, mutta osaavat neuvotella joustoa työoloihin, silloin kun se on perheen kannalta järkevää.
 
Yhdysvalloissa asenteet ovat koventuneet. Tämä näkyy erilaisten vähemmistöjen asemassa. Myös aborttilainsäädäntöä halutaan tiukentaa. Republikaanien kampanjassa näkyvät perhe-arvot. Mutta se ei tarkoita esimerkiksi työn ja perheen yhteensovittamisen helpottamista, vaan paluuta menneisyyteen jossa naiset olivat kotona perheen parissa.
 
Yhdysvallat menettää perinteisiä teollisuustyöpaikkoja ja tämän vuoksi ihmisiä ohjaa pelko. Työpaikkakulttuuri on maskuliininen. Työehdot neuvotellaan henkilökohtaisesti, mutta naiset jotka peräävät oikeuksiaan, saavat hankalan maineen. Perhesyistä vapaata pyytävän naiset työt saattavat loppua kokonaan.

USAssa collegesta valmistuvista 74 prosenttia on naisia, mutta silti naisen dollari on 77 senttiä. Tämä koskee myös samalla työpaikalla samassa ammatissa olevia työntekijöitä. YK:n tasa-arvokokouksen yhteydessä tapaamani fiksut ja korkeasti koulutetut naiset kertoivat avoimesti, että heidän työpaikallaan on juuri näin.

Naisten työllisyysaste on 50 prosenttia, mutta naiset tekevät kaksinkertaisesti kotitöitä. Käyttävät tuplaten aikaa lastenhoivaan, triplaten ruuanlaittoon verrattuna miehiin. Tämän osoittaa tutkimus. Mutta 85 prosenttia miehistä luulee tekevänsä enemmän kotitöitä.

Maassa on muutettava ajattelumallia, jossa naiset pyytävät tasa-arvoa ja miehet voivat sen antaa. Ehkä Amerikan malliin sopii vanha sanonta: kiltit tytöt eivät vaadi mitään, kiltit tytöt eivät saa mitään.

29.02.

Naiset ja nälkä

Naisten aseman parantaminen kehitysmaissa poistaa nälkää ja köyhyyttä. Tämä oli pääviesti YK:n naisten asemaa koskevassa kokouksessa.
 
Jos naisilla olisi yhtäläinen pääsy siemeniin, maan omistusoikeuteen, työkaluihin, koulutukseen ja markkinoille kuin miehillä, niin maatalouden tuottavuus nousisi 20-30 prosenttia. Kymmenet miljoonat ihmiset välttyisivät nälältä.
 
Naisten merkitys maailman ruuan tuotannossa on kiistaton. Koko maailman väestöstä on neljännes maaseudun naisia. Meillä Suomessa maaseudun ongelmana on, että naiset muuttavat pois ja jäljelle jää yksinäisiä miehiä. kehitysmaissa taas miehet matkaavat suurkaupunkien laitamille ja naiset jäävät lastensa kanssa maaseudulle. Siksi maaseudun naisten voimaannuttaminen on maailman mittakaavassa tärkeää.

Kehitysmaissa maaseudun naisilla on kaksinkertainen riski jäädä koulutuksen ulkopuolelle kuin kaupunkilaissisarillaan. Myös liian varhaiset pakkoavioliitot ovat iso riski. Lapsen varhainen kuolema ennen viidettä elinpäivää on 40 prosenttia yleisempää kuin saman maan kaupunkilaisilla.
 
Voisi kysyä, että miksi sitten ei yksinkertaisesti auteta naisia pois maalta? Siksi koska ruoka tuotetaan maalla. Ja ruokaa tarvitaan kaupungeissakin.
 
Kehitysmaissa maaseudun naisten asema on kaikilla mittareilla mitattuna maailman heikoimpia. Siksi tarvitaan tukea ja tuen parempaa kohdentamista. Se mikä on hyvää naisille ja lapsille, on hyvää kaikille ihmisille.

Kehitysavussa ja muussa tuessa on aina nähtävä sen vaikutukset molempiin sukupuoliin. Naisille oikeus omaan talouteen on ensiarvoista. Oikeus omistaa ja viljellä maata, oikeus perustaa pankkitili, oikeus käydä kauppaa, oikeus pitää voitot itsellään ei ole itsestään selvyys.
 
Muistan kun siivosin isoisäni jäämistöä ja papereista löytyi testamentti. Vanhin pojista sai torpan, toiseksi vanhin auran ja nuorimmainen kirveen. Tytär sai oikeuden asua vanhimman veljen tiloissa.  Nykyisin laki turvaa tasavertaisen kohtelun.

Myös kehitysmaiden naiset tarvitsevat tasa-arvoista politiikkaa turvakseen, oikeutta koulunkäyntiin, oikeutta sosiaaliseen turvaverkkoon ja omaa taloutta.
 
Sosialidemokraattisen naisliikkeen vanhoja tavoitteita olivat “oma raha ja oma lupa”. Monet kehitysmaat ovat aikamoisen aikaloikan takana pohjoismaisen naisen asemasta. Silti tasa-arvo tavoitteena on yhteinen.

28.02.

Opiskelu ja valinnanvapaus

 

Mitä tänään koulussa opit poika pellavapäinen?
Suomalaista koulua ylistetään maailmalla ja pärjäämme Pisa-arvioinnissa. Mutta opettaako koulu niitä asioita, joita elämässä tarvitsee?
Koulutuksen arviointi neuvoston raportti kertoo, että lukio ei valmenna yliopistoa varten. Korkeakouluopiskelijat kertoivat hyötyneensä jatko-opinnoissaan lukion oppiaineista eniten matematiikasta (24 prosenttia), äidinkielestä (17 prosenttia) ja vieraista kielistä (17 prosenttia). Aika alhaiset hyötyprosentit perusaineista.
Paradoksaalista on se, että samoissa aineissa opiskelijat joutuivat myös parantamaan osaamistaan eniten. Kärkeen nousi toinen kotimainen kieli.
Nykyinen koulu tarjoaa paljon valinnanmahdollisuuksia. Se sopii opiskelijoiden toiveisiin ja valinnanvapautta korostavaan aikaamme. Sopiiko se järjestelmälliseen opiskeluun ja kuinka hyvin valinnanmahdolisuus arjessa toteutuu?
Äitiperspektiivistä nykyinen lukio on vaativimmillaan ainevalinnoissa ja lukujärjestyksen rakentamisessa. Ensimmäisen vuoden aikana harva tietää, mitä haluaa isona tehdä. Loppupeleissä jo ensimmäisen vuoden valinnat vaikuttavat pitkälle.
Jos oppilas haluaa kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa reaalissa toisiaan lähellä olevia aineita ja selvitä lukiosta kolmessa vuodessa, on osa aineista kirjoitettava jo toisen vuoden keväällä tai viimeistään kolmannen vuoden syksyllä. Ja kurssit on tietenkin oltava suoritettuna ennen kirjoittamista. Tätä ei aina osata ennakoida.
Jos kielivalikko koulussa on runsas, mutta osa kielikursseista on tarjolla fyysisesti toisessa lukiossa ja liikkuminen syö puolet oppitunnista, niin kuinka tehokasta tällainen opiskelu on.

Lukiolain mukaan lukiokoulutuksen tavoitteena on tukea opiskelijoiden kasvamista hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille jatko-opintojen, työelämän, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja. Koulutuksen tulee tukea opiskelijoiden edellytyksiä elinikäiseen oppimiseen ja itsensä kehittämiseen. Huh, mitkä vaatimukset.

Suomalainen koulu on laadukas, ja sitä kelpaa kehua. Erityisen aavistuksen ansaitsee koulun tasalaatuisuus ympäri Suomen. Kuinka kauan tasalaatu säilyy, jos kuntien selviytymiserot kasvavat. Kuntaremontti on tarpeen jo koulutuksen tasa-arvon vuoksi.
22.02.