Viime syksynä astui voimaan laki vammaisen ihmisen oikeudesta henkilökohtaiseen apuun. Lain tarkoitus on parantaa vammaisen ja pitkäaikaissairaan ihmisen oikeutta tarvitsemiinsa palveluihin. Hieno ja kannatettava tavoite!
Kuntien talousahdingossa laki uhkaa jäädä paperitiikeriksi, josta puuttuu henki.
Oli poikkeuksellista, että jopa perustuslakivaliokunta epäili lausunnossaan kuntien kykyä selviytyä lain toteuttamisesta. Valiokunta muistutti, että valtiolla on velvollisuus huolehtia siitä, että rahat riittävät eri puolilla Suomea ja ihmiset saavat tasavertaisesti palveluja.
Olen nähnyt eduskunnassa huonoja ja hyviä taloudellisia aikoja. Nyt tuntuu siltä, että osalla edustajia omatunto on ohituskaistalla. Säädetään sinänsä hyviä lakeja, mutta suljetaan silmät, kun pitäisi huolehtia laeissa olevien asioiden rahoituksesta. Vammaispalvelulaki olisi tarvinnut enemmän valtion rahaa, jotta se saadaan toimimaan käytännössä.
Tänä vuonna yli kolmen miljoonan suomalaisen kuntavero nousi, koska kunnat ovat syvässä talousahdingossa. Hämeenlinnassa päätimme nostaa veroäyriä ja ottaa lisää velkaa, jotta palvelut voidaan turvata.
Tästä huolimatta rahat on tiukalla ja säästöjäkin joudutaan tekemään. Verotuksen nousu ei tuo lisää rahaa kaupungin kassaan, koska työttömyyden nousu vähentää verotuloja.
Kuntien hyvä talous on palveluiden toteutumisen kannalta välttämätöntä. Se on tärkeää myös tavallisten pienituloisten ihmisten kannalta, koska kuntaverojen nousu koskettaa kipeästi pienituloisia ihmisiä.
Itse olisin valmiimpi keräämään enemmän rahaa yhteiseen kassaan valtiontuloverotuksen kuin kuntienverotuksen kautta. Tämä siksi, että valtionverot ottavat enemmän isotuloiselta, mutta kuntaverot yhtä paljon kuin pienituloiselta.
Moni vammainen ihminen elää koko ikänsä kansaneläkkeen varassa. Elämä voi olla hyvää ja antoisaa, mutta taloudellisesti se on tosi niukkaa. Ihminen kestää niukkuutta aikansa, mutta vuosi vuoden perään ilman toivoa paremmasta tilanne voi käydä kestämättömäksi.
Jos kuntien rahavaroista ei valtion taholta huolehdita, pienituloisen asema käy vielä tukalammaksi. Ihmisten erilaiset palvelumaksut nousevat ja palveluiden taso heikkenee. Tarvitaan yksi kunnollinen maksukatto turvaamaan pienituloisten ihmisten lääkkeiden ja terveyspalvelujen saantia.
Kunnat myös tinkivät herkästi vaikeassa asemassa olevien ihmisten työllistämisestä. monelle vammaiselle tuettuyö on ainoa keino päästä hieman paremman toimeentulon piiriin. Kuntien mahdollisuuksia työllistää pitää lisätä eikä leikata, kuten nyt on tapahtunut.
Tämän lisäksi tarvitaan parannuksia sosiaaliturvaan. Liian moni joutuu elämään liian niukasti. Ei saa olla niin, että yhdessä maailman rikkaimmista maista köyhyys kasvaa kohisten. Kyse on arvovalinnoista.
Tarja Filatov
