Juttelin Afgaaniyhteisön koulutustilaisuudessa fiksun Azizu-nimisen lukiolaisen kanssa. Tyttö oli asunut Suomessa kuusi vuotta. Puhui täydellistä suomea, opiskeli ahkerasti ja rakasti molempia kotimaitaan.
Puhuimme rasismista, joka ajaa toisen polven maahanmuuttajanuoria Suomesta. Ansaitsemme hyväksyvämmän ilmapiirin, jotta opiskelijanuoret voisivat käyttää Suomen maksamaa koulutusta Suomen hyväksi. Liian moni suunnittelee muuttoa toiseen EU-maahan opiskelujen jälkeen. Eikä ihme.
Suomi on kansainvälistynyt vauhdikkaasti. Me olemme kiistatta voittajia globaalissa maailmassa, mutta seuratessani suomalaista maahanmuuttokeskustelua sitä on vaikea uskoa. Rasismi nostaa päätään eikä siihen uskalleta vastata, jotta ei leimauduttaisi ahdasmielisiksi.
Maahanmuuttokriittisyyttä on mielestäni se, kun puhutaan niistä puutteista joita kotouttamisessa on. Tervettä kriittisyyttä on myös arvioida maahanmuuton kriteereitä ja kustannuksia. Mutta vaatimukset siitä, että jokaiselle maahanmuuttajalle olisi laskettavissa hintalappu, ovat kohtuuttomia. Emmehän me vaadi samanlaisia hintalappuja muillekaan ihmisille.
Onnistuneen maahanmuuton edellytys ovat hyvät kotouttamistoimet, suomenkielen oppiminen, opiskelumahdollisuudet ja nopea pääsy työelämään. Kaikki tiedämme että näin on, mutta toimimmeko tietojemme mukaan. Emme.
Maahanmuuttajien määrä on kasvanut, mutta kotouttamiseen käytettävissä olevat resurssit eivät. On tyhmää päästää ihmisiä maahan, mutta evätä heiltä mahdollisuus elää ihmisiksi, saada niitä valmiuksia, joita esimerkiksi työhön pääsy edellyttää. Ratkaisu ei ole rajojen sulkeminen, vaan kotoutumisesta huolehtiminen.
Maahanmuuttajan kotoutuminen on kaksisuuntainen prosessi. Kotoutumista edistää, jos myös ympäröivä yhteiskunta osallistuu prosessiin ja hyväksyy maahanmuuttajan työyhteisöön sekä muuhun yhteisöön.
Kotoutumisen ja asenneilmapiirin kesken vallitsee kaksisuuntainen vuorovaikutus. Suvaitseva suhtautuminen tehostaa kotoutumista ja onnistunut kotoutuminen parantaa asenteita maahanmuuttajia kohtaan.
Hyvä työyhteisö on monimuotoinen. Siinä on nuoria ja vanhoja, eri sukupuolta olevia sekä eri etnisen taustan ja kulttuurin omaavia työntekijöitä. Erilaisuus synnyttää uutta.
Toimiva työyhteisö tukee jokaisen yksilöllisiä taitoja ja auttaa löytämään työtehtäviä, joissa lahjakkuus ja osaaminen tulevat parhaiten käyttöön. Hyvässä työyhteisössä luova kehittämistyö ja innovaatiot syntyvät yhteistyössä monimuotoisuuden tuottamina uusina ratkaisuina.
Naisen rooli ja asema vaihtelee paljon kulttuurien välillä. Palkkatyöhön osallistuminen on monilta pakolaisnaisilta poissuljettu vaihtoehto. Perheet ovat usein monilapsisia eikä perheen arvomaailmaan ole kuulunut naisten kouluttautuminen tai työssäkäynti.
Suomessa naisten työssäkäynti on osa normaalia arkea ja työssäkäynnillä on tärkeä merkitys perheen toimeentulolle. Tämä on syytä huomioida maahanmuuttajaperheissä.
Maahanmuuttajien kotoutuminen Suomeen ei onnistu ilman vuorovaikutusta suomalaisen yhteiskunnan kanssa elämän arjen eri tilanteissa. Maahanmuuttajien kotoutuminen on prosessi, jossa suomalaisten tulee myös kotoutua aiempaa kansainvälisempään Suomeen ja tuntea se kodikseen.
”On tyhmää päästää ihmisiä maahan, mutta evätä heiltä mahdollisuus elää ihmisiksi, saada niitä valmiuksia, joita esimerkiksi työhön pääsy edellyttää. ”
Jos lakkaisimme olemasta tyhmiä, emmekä päästäisi ihmisiä sosiaalisin syin maahan, säästäisimme pitkän sentin. Miljardeja veronmaksajien rahoja. Ja turvallisuustilannekin parantuisi. Suomalaisten kotoutuminen maahanmuuttajien kulttuuriin on hyvää vauhtia tapahtumassa sekä maahanmuuttajien että kantasuomalaisten tappioksi, sitä ei kirjoittajan tapaan tulisi edellyttää ja pitää hyvänä asiana. Länsimainen kulttuuri on ainutlaatuisen hieno asia, minkä liiallinen Euroopan ulkopuolelta tuleva maahanmuutto tuhoaa.
Azizu:lla on perhekohtainen tieto siitä mitä tarkoittaa se, ettei pääse kouluun. Siksipä opiskelumahdollisuus hoidetaan hyvin.
Mitä muutoin maahanmuuttajien kotoutumiseen tulee niin mitä se persujen kansanedustaja totesikaan. Oliko se tähän tapaan ”Helsingissä on kadun kulmat täynnä mustia roikaleita”, joten siinä on kotoutuminen käynnissä.
Naisen rooli ja asema vaihtelee tosiaan eri kulttuurien välillä. Sukupuolten välinen tasa-arvo on asia, josta ei voida tinkiä missään nimessä piirunkaan vertaa kantaväestön tai maahanmuuttajien suhteen. Sama koskee seksuaalivähemmistöjen oikeuksia.
Tasa-arvossa ja homojen oikeuksissa on tarpeeksi vielä tekemistä ihan kotosuomalaisten karvareukaisten makkarajunttien kanssa. Tänne ei voida hyväksyä enää ketään, jolle nämä asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä!
Kotouttamisessa ykköskysymys on, miten muslimi saadaan hyväksymään tasa-arvo ja homoseksuaalisten yhdenvertaisuus. Niin kauan kun tähän ei ole olemassa toimivaa kaavaa, ei pitäisi olla mitään asiaa ottaa tänne uusia sovinisteja/sortajia/rasisteja/ihmisoikeuksien päälle pissijiä.
Kun suomalainen lähtee asumaan ulkomaille, vieraaseen kulttuuriin, ei hän odota mitään kotouttamistoimia tai erityiskohtelua, vaan toimii uuden yhteiskunnan asettamien olosuhteiden mukaan. Tätä voisi tasa-arvon mukaan oikeutetusti edellyttää myös Suomeen tulevillta ihmisiltä.
Hyvän työyhteisön kantava voima on se, että se koostuu osaavista työntekijöistä. Ei ole mikään itseisarvo, että työyhteisöön täytyy kuulua mahdollisimman montaa eri kansalaisuutta edustavia työntekijöitä. Ammattilaiset kyllä pääsevät töihin ilman suosimista, alkuperästä riippumatta. Jos työnhakuprosessissa hakijoita aletaan suosimaan tai hylkimään hakijoita etnisen taustan takia, ollaan ajettu pahasti metsään. Tällainen aiheuttaa varmasti kantaväestössä katkeruutta.
Moni kantasuomalainenkin varmasti hoitaisi lapsiaan mielummin kotona, mutta töissä on pakko käydä taloudellisista syistä. Maahanmuuttajanaisten asettaminen eriarvoiseen asemaan tässä asiassa perusteluilla kuten: ”suomalaisnaisen kuuluu käydä töissä, mutta maahanmuuttajanaisen kulttuuriin se ei sovi”, aiheuttaa varmasti kantaväestössä katkeruutta.
Olenkin tullut siihen tulokseen, että muukalaisvastaisuus ei synny huonosta taloustilanteesta tai kansan ennakkoluuloisuudesta, vaan yksinkertaisesti päättäjien rakentamasta eriarvoisuuden ilmapiiristä. Ihmiset tulevat kyllä toimeen keskenään. Samanarvoisina, ketään suosimatta.
Elamme nyt aikaa , jolloin kaiki esittavat omia mielipiteitaan ja niin minakin ,mutta
minulla on kokemustta , minkalaisen kohtelun alaiseksi ulkomaalaiset voivat joutua
Kun ihmiset tulevat tanne , niin tarvitsevat rohkaisua , ja hyvaa kohtelua , Emme
varmaan ymmarra millaisissa olosuhteissa nama ihmiset ovat olleet , joten on vaikea
uskoa etta meilla on Halla-ahon ja Hakkaraisen tapaisia rasisteja eduskunnassa var-
sinkin kun Hakkaraisella on criminal rekorti . Kysyn nyt kuinka sellaisen rekortin
omistaja voidaan valita eduskuntaan ?
Tama edellinen kirjoittaja ei varmasti tiennyt mit ihmisyys tarkoittaa , ja minka
vuoksi meidan pitaa kohdella hyvin maahanmuuttajia. Nyt puhutaan lansimaisesta
kulttuurista , minka vuoksi niin moni jattaa kotinsa ja lahtee siirtolaiseksi. Vietnam
Irak ja Afganistan ovat esimerkkeja , missa lansimainen colonialismi on mennyt har-
haan , uskon ja isanmaallisuuden varjolla on aloitettu niin monta sotaa
Sanotaan, että työ kotouttaa maahanmuuttajat – mutta kun ei ole töitä.
Sanotaan, että rasismi ehkäisee kotoutumisen – rasismia ei mikään valistus tai kampanja kitke. Jurous ja epäluuloisuus on syvälle juurtunutta suomalaista luonnetta, ja se on suomalaisten menestystä aina siivittänyt. Rasismi ja maahanmuuttokriittisyys saavat helposti virikkeitä työttömyys- ja rikollisuustilastoista – sitä ei ole mahdollista muuttaa.
Sanotaan, että kotoutumiseen ei ole tarpeeksi resursseja – leikkausten alla ei rahaa riitä muuallekaan, joten joko hyväksytään huono kotoutuminen ja siitä seuraava rasismi tai sitten vähennetään tulijoiden määrää.
Jos ’rasismia’ ja ’muukalaisvastaisuutta’ haluaa parhaiten kitkeä, niin se on teoilla. Rikoksiin syyllistyneiden maahanmuuttajien karkoituskynnys on vuosi sitten todettu erittäin korkeaksi. Jos vakaviin rikoksiin syyllistyneet tai taparikolliset maahanmuuttajat karkoitettaisiin, niin se vaikuttaisi olennaisesti asennoitumiseen maahanmuuttajia kohtaan. Galluptutkimusten mukaan yli 90 % kansasta helpoittaisi karkoituksia.