Terveydenhoivan ja vanhuspalveluiden kohdalla olemme tottuneet kiistelemään siitä, ovatko palvelut julkisia vai yksityisiä. Pysäköinnin valvonnan kohdalla kiista ei ole ideologinen, vaan noussut ihmisten arkiharmituksesta.
Suomessa on arviolta 50-120 yksityistä pysäköinninvalvontayritystä. Yritykset ovat osin tytäryhtiöitä monikansallisissa konserneissa, osin ketjuna toimivia kotimaisia yrityksiä ja osin yksittäisiä elinkeinonharjoittajia. Monet harjoittavat myös muuta businesta.
Osa näistä hoitaa hommansa aivan asiallisesti, mutta osa metsästää rangaistuksia liiankin kiihkeästi, koska saa niistä tulonsa. Hämeenlinnassa kiihkeys on tuttua monelle.
Pysäköinin säännöt ja valvonta on syntynyt, jotta osaisimme kunnioittaa toisia liikenteessä. Auton jättäminen pelastustien tukkeeksi ei sinänsä hattaa, jos pelastettavaa ei ole, mutta pienellä rikkeellä saattaa olla kohtalokkaat seuraukset, jos ambulanssi, paloauto tai poliisi ei pääse tarvittaessa paikalle.
Suomessa omistamisen suoja on voimakasta. Tästä on syntynyt kulttuuri, jossa kiinteistönomistajat voivat ostaa itselleen pysäköinninvalvontaa. Yksityisten sopimusten maailmassa on syntynyt tilanne, jossa toimii ajattelu, jonka mukaan saat pysäköidä, kunhan noudatat antamiani ohjeita. Jos et noudata, minä käytän rangaistuksena omia sakkojani. Yksityispuolen oikeusoppineista valtaosan mielestä juuri näin pitää ollakin, omistaja määrää.
Julkisen puolen oikeusoppineista taas iso osa on sitä mieltä, että perustuslain 124 §:ssä kielletään merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältävien tehtävien antaminen muulle kuin viranomaiselle ja, että sakon langettaminen on merkittävää julkista valtaa. Sakkoa voi tietysti kutsua valvontamaksuksi, sopimusrikkomusmaksuksi tai millä nimellä tahansa, mutta sakko mikä sakko.
Uusi laki esittää, että yksityiset voivat toimia valvojina, mutta rangaistuksen määräämiseen tarvitaan julkinen valta. Mielestäni tämä on hyvä linjaus.
En olisi vielä muutama vuosi sitten voinut kuvitella, että pysäköinninvalvonta saa tunteet niin kuohuksiin kuin on saanut. Kuohunta johtuu siitä, että ihmiset kokevat tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti.
Pysäköinninvalvonnan tehtävä on huolehtia liikenteen sujumisesta ja siitä, ettei pysäköinnistä ole haittaa tai vaaraa. Maksu on sivutuote rikkeistä.
Parkkisakon suuruus joudutaan anomaan nykyisin sisäministeriöstä. Tunnettua on, että Hämeenlinnassa korotusanomus myöhästyi. Olipa korotuksesta mitä mieltä tahansa, systeemiä pitää muuttaa, jotta kunta voi itse päättää maksun suuruudesta.
Kunta saa päättää kiinteistöverosta tietyn haarukan sisällä ja kuntaveroprosentisra ihan itse, mutta pysäköinninvalvontamaksun korotus lupa pitää kierrättää ministeriön kautta. Pöhköä! Säästetään muutama tunti virkamiestyötä ja paperia. Puretaan pieni pala byrokratiaa. Päättäköön maksun suuruudesta kunta.
Nyt SDP haluaa siirtää yksityisen omaisuuden käytön kaikille salituksi ilman korvausta. Kun kunta ei pysty järjestämään riittävästi pysäköintitilaa ja väärin pysäköinnitä sakotetaan, onko oikein, että pysäköinti ohjataa ykstyisten kiintöistejön pihoille ilman korvausta?
Jos asun vuokralla ja jätän vuokran maksamatta, niin eikö tuolla vuokranantajalla tai hänen edustajallaan ole mahdollisuus periä minulta vuokraa ja lisäksi perinnästä maksua.