Sana orjuus on vahva. Se luo vahvoja mielikuvia. Suurin osa ihmisistä näkee mielessään orjalaivan rahtaamassa ihmisiä kahleissa Afrikasta Amerikkaan tai puuvillapellolla raatavia ihmisiä. 

Afrikasta Amerikkaan orjia vietiin 1500–1800-luvuilla arviolta noin 12 miljoonaa. Tällä hetkellä maailmassa arvioidaan olevan jopa 27 miljoonaa orjaa. Tarkkoja lukuja on vaikea esittää, koska suurin osa ihmiskaupasta on tietoisuutemme ulkopuolella.

Ihmiskauppa on kovaa bisnestä, jossa liikkuu kymmeniä miljardeja euroja ja se on usein osa järjestäytynyttä rikollisuutta ja harmaata taloutta.

Ihmiskaupan mahdollistavat ne ihmiset, jotka ostavat toisia ihmisiä. Ilman kysyntää ei olisi uhreja. Jos seksin ostajia ei olisi, ei olisi uhrejakaan.

Ruotsin lainsäädännön esimerkit ja seurantatutkimus ovat rohkaisevia ja osoittavat, että tiukalla puuttumisella ja lainsäädännöllä on mahdollista vähentää prostituutiota. Ruotsi on huono markkinapaikka kansainväliselle prostituutiolle tiukan politiikan vuoksi.

Jos työnantajat eivät käyttäisi työvoimaa väärin, ei olisi pakkotyötä. Vahvalla työsuhteiden valvonnalla voidaan puuttua huonoihin työolosuhteisiin ja saada kiinni työhön perustuvaa ihmiskauppaa. On myös muistettava, että usein seksityö ja pakkotyö kietoutuvat toisiinsa. 

Ihmisten tietoisuutta ihmiskaupasta on lisättävä. Ihmiskaupasta on keskusteltava enemmän julkisuudessa, uhrien tarinoita on kuunneltava. Jokaisen on oltava tietoinen että myös Suomessa on orjuutta ja Suomea käytetään kauttakulkumaana ihmiskaupassa. 

Ihmiskaupan kitkeminen on ihmisoikeustyötä 

Ihmiskauppa on aina vakava perusihmisoikeuksien loukkaus, joka alistaa ihmisen ja vie häneltä ihmisarvon. Ihmiskauppa loukkaa oikeutta vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Se on rikos ihmisyyttä vastaan. 

Suomessa ihmiskaupan uhrien auttamisessa iso ongelma on, se että viranomaiset, joiden pitäisi auttaa uhriksi joutuneita, eivät tunnista uhreja. Uhreja ei välttämättä tunnisteta lainkaan tai sitten heitä ei tunnisteta ihmiskaupan uhreiksi. 

Suomessa prostituutioon ja paritukseen liittyvissä ihmiskaupparikoksissa tuomiot on saatettu antaa pelkästään paritusrikoksina. Tällöin ihmiskaupan uhrit ovat ainoastaan todistajan asemassa ja eivät pääse auttamisjärjestelmään.

Ihmiskaupan uhrien tunnistaminen vaatii vahvaa osaamista ja taitoa toimia nopeasti yhdessä useiden tahojen kanssa. Lainsäädäntöä ja viranomaisten toimintatapoja on kehitettävä siten, että ihmiskaupan uhrien tunnistaminen paranee. Ihmiskaupan uhrien tunnistamista on parannettava vahvistamalla osaamista sekä laajalla ja monipuolisella koulutuksella.

Yksikään uhri ei saa jäädä huomaamatta ja auttamatta 

Ihmiskaupan vastaisen työn on oltava uhrilähtöistä. Uhrit ovat usein niin monimuotoisen rikosvyyhdin silmukassa, että se tekee heistä puolustuskyvyttömiä. Omasta hädästä ei pysty kertomaan vaikka haluaisi. Taustalla voi on kieliongelmia ja kipeitä traumaattisia kokemuksia, jotka vaikeuttavat asiasta puhumista. 

Uhreilla ei aina ole tietoa vieraan yhteiskunnan toimintamekanismeista ja auttamisjärjestelmien olemassaolosta. Usko viranomaisiin ja yleensä ihmisiin voi olla mennyt. Ihmiskaupan uhreille on taattava oikeusturva. Jo tunnistamisprosessin alussa uhreille on saatava oma asianajaja ja mahdollisuus harkinta-aikaan. 

Tarvitaan matalankynnyksen auttamisjärjestelmiä 

Kansallisen ihmiskaupparaportoijan raportissa todetaan, että yleensä parituksen kohteina olevia henkilöitä ei ole ohjattu ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään, eikä uhreille välttämättä edes ole kerrottu auttamisjärjestelmän olemassaolosta. Huolestuttavaa on myös se, etteivät viranomaiset aina reagoi ihmiskauppaepäilyihin ja ryhdy toimenpiteisiin uhrien auttamiseksi. Pääsyn auttamisjärjestelmään tulisi olla helppoa.

Vain pieni osa ihmiskaupan uhreista hakee apua. Onkin syytä pohtia, mikä auttamisjärjestelmissä on vikana, jos niitä ei uskalleta käyttää tai niitä ei löydetä.  Pelko omasta tai läheisten turvallisuudesta estää usein ihmiskaupan uhreja hakemasta apua. Siksi uhrin asema on turvattava ja kehitettävä todistajansuojelun omaisia turvamekanismeja uhrin avuksi.

Uhrien tunnistamiseksi ja auttamiseksi viranomaisten välistä yhteistyötä on tiivistettävä. Myös yhteistyötä viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen välillä tulee edistää. Tiedon ja kokemusten vaihtoa on lisättävä. Meidän täytyy panostaa voimakkaasti kansainväliseen yhteistyöhön ja ihmiskaupan ennaltaehkäisyyn, joka on erittäin tärkeää. 

Ihmiskaupan uhrien auttaminen kärsii resurssipulasta.  Suomessa monia kolmannen sektorin järjestöjä, kuten Monika-Naiset ja Pro-tukipiste, joilla on taitoa tunnistaa ja tukee ihmiskaupan uhreja. Kolmannen sektorin järjestöjen pitkäjänteiden taloudellinen tukeminen on taattava, jotta järjestöt voivat kehittää toimintaansa ja auttaa tehokkaasti ihmiskaupan uhreja. 

Ihmiskauppalait tiukentuvat 

Eduskunnassa on parhaillaan käsittelyssä lakiehdotus ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen hyväksymisestä. Tällä on tärkeä merkitys ihmiskaupparikollisuuden torjunnalle. Sopimuksen keskeisenä tavoitteena on ihmisoikeusperusteinen lähestymistapa ja uhrin aseman parantaminen. Sopimuksen hyväksyminen vahvistaa voimassa olevan lainsäädännön toimeenpanoa ja viranomaistoimintaan kohdistuvia velvoitteita. 

Yleissopimuksen hyväksyminen on tärkeää, mutta muodollisen tasa-arvon lisäksi, pitää panostaa enemmän tosiasialliseen tasa-arvoon sekä auttamisjärjestelmien tosiasialliseen toimivuueen. 

Lisäresursointi on välttämätöntä, jotta todellisuus ja lainkirjain ovat yhtä. Viranomaiskäytännöissä on opittava tunnistamaan uhrin haavoittuva asema.  Prostituutiosta epäiltyjä ulkomaalaisia ei saa käännyttää ennen kuin on selvitetty, ettei tapaukseen liity ihmiskauppaa. ”Pois prostituutiosta” -matalan kynnyksen palveluiden rahoitus on turvattava. 

Seksin ostoa ja kysyntää on kitkettävä asennemuokkauksella ja tiukemmalla lainsäädännöllä. Pakkotyöhön liittyvää ihmiskauppaa voidaan kitkeä lisäämällä työsuojelun ja poliisin valvontaresursseja. Muotiin tullut itsevalvonta ei rikollisuuteen pure. 

Ihmisen itsemääräämisoikeus on jakamaton. Oma raha ja oma lupa on naisten tasa-arvon ja itsenäisyyden peruslähtökohtia. Toistasataa vuotta sitten suomalaiset tasa-arvon esitaistelijat vaativat naisiin kohdistuvan väkivallan suitsimista ja naisrauhaa kaduille. 

Meillä jokaisella on vastuumme jokaisen ihmisen ihmisoikeuksien turvaamisessa. Vastuu on sitä suurempi mitä vaikutusvaltaisessa asemassa olemme. Vanha orjuus on poistettu kovalla tahdolla ja työllä. Nykyajan orjuus on mahdollista poistaa samoin keinoin, kovalla tahdolla ja työllä.