Avainsana-arkisto: koulutus

Kuka on syrjäytynyt nuori?

 


Moni aikuisten syrjäytyneeksi ajattelema nuori elää elämänsä huippuhetkiä ja on koko maailman keskipiste – ainakin omasta mielestään.

Erilaisia tilastoja siitä, missä on eniten syrjäytyneitä nuoria, on vilissyt viimeaikojen lehdissä. Itseäni kiukuttaa, kun syrjäytyneiksi lasketaan nuoret, jotka ovat työttömiä työnhakijoita tai jääneet vaille opiskelupaikkaa. 

Ei nuori ole syrjäytynyt, jos hän etsii työtä tai yrittää hakeutua koulutukseen. Päinvastoin. Mutta on totta, että jos työttömyys ja koulutuksen ulkopuolelle jääminen jatkuu pidempään syrjäytymisriski kasvaa. Syrjäytymisriski on isosti eri asia kuin olla syrjäytynyt.

Itse olisin enemmän huolissaan niistä nuorista, jotka eivät näy työttömyystilastoissa, mutta eivät myöskään opiskele. Toki heissäkin on  lapsia kotona hoitavia äitejä, armeijaan meneviä nuoria miehiä ja muita ihan asiallisesti elämisen syrjässä kiinni olevia ihmisiä.

Leimakirves heilahtaa työttömiä kohtaan herkästi. Amerikassa tutkimus osoitti, että vain muutama prosentti naisista on valmis deittailemaan työttömän miehen kanssa.

Suomalaista tutkimusta asiasta ei ole, mutta ei tarvitse kuin lukea lehtien yleisönosastoja, niin usein siellä välähtelee asenne, joka leimaa työttömiä. Liian usein ajatellaan, että työttömyys on ihmisen oma syy. Suurimman osan kohdalla työttömyys on rakenteellinen ongelma, vaikka toki joukkoon mahtuu niitäkin, jotka ovat työttömyytensä itse valinneet.

Kouluttautumattomuutta olemme tottuneet nuorempien sukupolvien kohdalla pitämään yksilön ongelmana, koska Suomessa pienituloisenkin on mahdollista kouluttautua aina korkeimpiin tutkintoihin asti. Näin valtaosa tekeekin.

Ikääntyneempien kohdalla ajattelemme, että yhteiskunnan rakenteet vaikuttivat kouluttautumismahdollisuuksiin. Ilman kohtuullisen hyvätuloisia vanhempia omien vanhempieni ikäluokan oli lähes mahdotonta opiskella pitkälle. Ruokarahat piti hankkia työnteolla.

Mutta kyllä rakenteet vaikuttavat yhä kouluttautumismahdollisuuksiin. Kaikille nuorille ei riitä opiskelupaikkaa peruskoulun jälkeen. Kaikki nuoret eivät ole samanlaisia oppijoita. Koulumme suosivat normiopiskelijoita. Tämä syrjäyttää osan nuorista.

Hallituksen ajatus nuorten yhteiskuntatakuusta on hyvä. Sillä pyritään tarjoamaan koulutuspaikka peruskoulun jälkeen kaikille nuorille ja työttömille nuorille harjoittelu-, tukityö- tai koulutuspaikka.

Mutta tämä ei riitä. Esimerkiksi Hämeenlinnassa nuorista työttömistä valtaosa on saanut opiskelupaikan. Jokunen aika sitten työttömänä oli vain viisi pelkän peruskoulun varassa olevaa nuorta.

Yhä enemmän pitää kiinnittää huomiota keskeyttämisen syihin ja ehkäisyyn. Numeroiden takaa pitää nähdä opinahjon vaihtajat, joista ei kovasti tarvitse huolestua, mutta tyhjän päälle jäävistä pitää pitää parempaa huolta. Ammatillisesta koulutus on muuttunut itsenäistä opiskelua vaativaksi ja osin myös hyvin teoreettiseksi. Oppia tarvitsevat myös tekijät.

Toinen pulma on, että liian moni nuori painii opiskellessaan liian isojen mielenterveys-, päihde- ja muiden ongelmien kanssa. Jos niihin ei saa apua, yhteiskuntatakuu ei toimi.

Keski-iän huitteilla koulutushaluttomuus kasvaa. Vaikka ihminen itse mieltää koulutuksen puutteen esteeksi työpaikan löytymiselle, vain neljäsosa on harkinnut kouluttautumista.

Ehdottomasti suurin syy on pelko, että ihminen ei selviä koulutuksesta, huomattavasti pienempiä syitä ovat aiemmat huonot kokemukset koulutuksesta sekä taloudelliset syyt. Tarvitaan pelonpoistotalkoot ja tukea koulutuksesta selviytymiseen.

Koulutuksessa on rakenteellista ongelmaa, joka syrjäyttää. Pitäiä myös miettiä työnkuvia uudelleen. Yhä enemmän on menty työnkuviin, joissa monialaisuus on valttia. Mutta kaikki eivät ole monialaisia. On myös niitä nuoria ja vähän vanhempiakin, jotka haluaisivat tehdä tavallista yksinkeraista ja selkeää työtä.

Jos monialaisiin työpaikkoihin ei riitä osaajia terveydenhuollossa ja vanhustenhoivassa, pitäisikö töitä pilkkoa? Löytyisi paremmin osaajia.

Siis syrjäytymisen ytimeen. Toiset tarvitsevat enemmän kuin toiset ollakseen tasa-arvoisia. Mekaanisten yhteiskuntatakuumallien vaara on, että kaikille tarjotaan liiaksi samaa. Rahaa kuluu niiden tukeen, jotka eivät tukea tarvitse ja ne jotka tarvitsevat hieman enemmän, saavat liYhteiskuntatakuu saadaan  toimimaan, kun katsotaan pintaa syvemmälle ja huolehditaan, että kuntapuolen peruspalvelut toimivat.

10.07.

Nuoret politiikan kärjessä

Nuorisotyöttömyys on noussut huippulukemiin. Kreikasta koulutetut nuoret pakenevat muualle, Espanjassa lähes puolet nuorista on ilman työtä, Italia, Portugali, Irlanti, Ranska ja Britannia ja monet muut painivat samojen ongelmien kanssa. Myös Suomi.

Emme voi ajatella, että nuoriso on tulevaisuus ja heidän tulisi odottaa parempia aikoja. Kuka jaksaa odottaa vuoroaan, jos tässä ja nyt elämän peruseväät puuttuvat?

Suomessa hallitus rakentaa nuorten yhteiskuntatakuuta, jotta jokainen nuori voisi olla oman elämänsä sanakari.

Tavoitteena on, että nuori pääsee opiskelemaan peruskoulun jälkeen. Joka kymmenes nuori jää yhä ilman paikkaa peruskoulun jälkeen ja joka seitsemäs ilman toisen asteen tutkintoa.

Koulutuspaikkojen määrän on oltava riittävä, mutta lisäksi on varmistettava, että kaikki nuoret todella yltävät opintoihin. Suomessa on 110 000 alle 30-vuotiasta vailla toisen asteen tutkintoa. Heistä 70 000 on miehiä.

Nykyisin nuori ei saa jäädä pelkän peruskoulun varaan, vaan hänen edellytetään hakevan opiskelupaikkaa tai hän ei saa esimerkiksi työttömyysturvaa, jos ei pääse töihin.

Pakkohaku johtaa siihen, että ne nuoret, jotka eivät tiedä, mitä haluavat opiskella, hakevat usein sattumanvaraisesti jonnekin. Kannatan puolipakkoa nuorten koulutukseen kannustamisessa, mutta pakkohaku olisi syytä arvioida uudelleen.

Jos luokassa on kolmannes tai yli opiskelijoita, joilla ei ole mitään motivaatiota kyseiseen aineeseen, se häiritsee halukkaiden opiskelua. Jos nuori on randomina hakenut pakolla jonnekin, keskeyttämisen riski moninkertaistuu.

Pakkohaku johtaa myös siihen, että yhden pakkopullaopiskelu voi estää toisen unelmaopiskelun. Monet keskeyttävät myös päästyään omasta mielestään parempaan opiskelupaikkaan.

Järkevämpää on rakentaa peruskoulun jälkeen valmentautumisjakso, jossa on mahdollista tutustua työelämään, korottaa numeroita ja etsiä omaa tulevaisuuttaan. Muuten rahoitamme kaksinkertaista järjestelmää, ensi opiskelua ja sitten työttömän nuoren aktivointi. Laadukkaampia toimia saadaan, kun puretaan päällekkäisyys.

Hallituksen nuorten yhteiskuntatakuun vahvuus on sen poikkihallinnollisuudessa. Siinä on myös vaikeus. Helpommin sanottu kuin tehty. Syksyn kuntavaaleissa on syytä herättää kuntapäättäjät yhteiskuntatakuun toteuttamiseen mukaan.

03.05.

Politiikalla on väliä

 

 

Miltä tuntuisi, jos yliopistokoulutus maksaisi yli  10 000 euroa vuodessa tai lapsen päivähoitopaikasta joutuisi maksamaan yli  1000 euroa kuukaudessa? Tällaiset kustannukset ovat arkipäivää nykypäivän Englannissa. Budjetin tasapaino haetaan leikkauksin ja maksuja korottamalla.

Konservatiivien hallitus on lanseerannut Suuri yhteiskunta-ohjelman jonka idea on kaunis. Keskusjohtoisesta valtiokeskeisestä politiikasta siirrytään yhteisöihin ja paikalliselle tasolle.  Pahimmillaan  retorisesti houkuttava läheisyyttä korostava uudistus  johtaa, siihen, että valtio vetäytyy vastuusta ja ihmiset joutuvat toisten ihmisten hyväntekeväisyyden armoille.
Suomessa läheisyyttä toteutetaan kuntien voimakkaalla roolilla. Asiat päätetään lähellä. Kunnilla on valtaa ja vastuuta palveluista ja lähiympäristöstä olipa sitten kyse ihmisten asuinviihtyvyydestä ja yritysten sijoittumiolosuhteista.
Englannissa oikeisto on myös tekemässä sosiaaliturvauudistusta, jossa kaikki tuet yhdistetään asumistuesta, työttömyysturvaan. Kyseessä on sikäläinen kansalaispalkkamalli, johon on yhdistetty ideaa negatiivisesta tuloverotuksesta. Yhdistäminen houkuttaa, mutta entä sen seuraukset.
Tutkijat ovat laskeneet, että nelihenkisen perheen pitää asumiseen liittyvien kulujen jälkeen tulla toimeen kolmella punnalla per henkilö päivässä. Ei taida onnistua.
Samaan aikaan iso osa työttömien palveluista kilpailutetaan markkinoilla. Ideana on, että yksityisten palveluntuottajien kanssa solmitaan pitkäaikaisia sopimuksia ja heille ohjataan työttömiä asiakkaita. Yrityksille maksetaan työllistymistuloksista. Kuulostaa hyvältä ja tulosorientoituneelta.
Ongelmana on, että markkinat on kaapanneet kansainväliset isot toimijat, jotka poimivat kontolleen osuneista asiakkaista helpoimmin työllistyvät ja auttavat heitä kaikin keinoin. Heikoimmassa asemassa olevat jätetään suosiolla oman onnensa nojaan, vaikka he periaatteessa ovat samojen palvelujen piirissä. Tulospisteitä saa kermankuorinnalla.
Politiikalla on väliä. Samaan aikaan Suomen eduskunnassa ratkaistaan talousvaikeuksia täysin toisin lääkkein. Leikkausten sijaan etsitään tasapainoa veronkorotusten ja säästöjen välilläTulevilla kuntavaaleilla on väliä. Niissä ratkaistaan, miten lähellä olevat palveluat järjestetään. Kuntapolitiikka ei ole helppoa, mutta se on äärimmäisen tärkeää. Erityisesti talouden toukkoina aikoina.
20.04.

Sukupuolten tasa-arvoa Amerikan malliin

Yhdelläkään yhteiskunnalla ei ole varaa tuhlata tyttäriensä koulutusta, siksi tasa-arvoon pitää panostaa aidosti. Se on myös fiksua talouspolitiikkaa. Näin on juhlapuheiden tasolla, mutta arjessa asiat ovat usein raadollisempia.
 
Yhdysvaltain perustuslain ajatus on pyrkiminen ihmisen onnellisuuteen. Työssäkäyvät ihmiset ovat onnellisempia kuin työelämän ulkopuolella olevat. Kaikkein onnellisimpia ovat työssäkäyvät pienten lasten äidit. Näin kertoo uusi tutkimustieto.
 
Naiset ovat usein huonoja palkkaneuvottelijoita ja vähättelevät tekemistään, mutta osaavat neuvotella joustoa työoloihin, silloin kun se on perheen kannalta järkevää.
 
Yhdysvalloissa asenteet ovat koventuneet. Tämä näkyy erilaisten vähemmistöjen asemassa. Myös aborttilainsäädäntöä halutaan tiukentaa. Republikaanien kampanjassa näkyvät perhe-arvot. Mutta se ei tarkoita esimerkiksi työn ja perheen yhteensovittamisen helpottamista, vaan paluuta menneisyyteen jossa naiset olivat kotona perheen parissa.
 
Yhdysvallat menettää perinteisiä teollisuustyöpaikkoja ja tämän vuoksi ihmisiä ohjaa pelko. Työpaikkakulttuuri on maskuliininen. Työehdot neuvotellaan henkilökohtaisesti, mutta naiset jotka peräävät oikeuksiaan, saavat hankalan maineen. Perhesyistä vapaata pyytävän naiset työt saattavat loppua kokonaan.

USAssa collegesta valmistuvista 74 prosenttia on naisia, mutta silti naisen dollari on 77 senttiä. Tämä koskee myös samalla työpaikalla samassa ammatissa olevia työntekijöitä. YK:n tasa-arvokokouksen yhteydessä tapaamani fiksut ja korkeasti koulutetut naiset kertoivat avoimesti, että heidän työpaikallaan on juuri näin.

Naisten työllisyysaste on 50 prosenttia, mutta naiset tekevät kaksinkertaisesti kotitöitä. Käyttävät tuplaten aikaa lastenhoivaan, triplaten ruuanlaittoon verrattuna miehiin. Tämän osoittaa tutkimus. Mutta 85 prosenttia miehistä luulee tekevänsä enemmän kotitöitä.

Maassa on muutettava ajattelumallia, jossa naiset pyytävät tasa-arvoa ja miehet voivat sen antaa. Ehkä Amerikan malliin sopii vanha sanonta: kiltit tytöt eivät vaadi mitään, kiltit tytöt eivät saa mitään.

29.02.