Maahanmuuttokeskustelu on herkästi mustavalkoista ja kärjistävää. Olipa kyse maahanmuuttoon myönteisesti tai kielteisesti suhtautuvista ihmisistä.

Liian usein maahanmuuttajat nähdään yhtenäisenä ryhmänä, vaikka maahanmuuttajien joukossa on kidutettuja, henkensä kaupalla paenneita turvapaikanhakijoita ja globaaliin yritykseen työhön tulleita huippuosaajia ja kaikkea siltä väliltä.

Julkisuuteen on noussut turvapaikanhakijoiden saamat etuudet ja niiden houkuttavuus. On myös haluttu tietää turvapaikanhakijoiden kustannuksista yhteiskunnalle.

Keskiarvot näissä laskelmissa ovat ongelmallisia, koska osa turvapaikanhakijoista työllistyy ja siirtyy veroeurojen kuluttajasta niiden hankkijaksi hyvinkin nopeasti. Osalla työllistyminen venyy pitkään. Joku ei työllisty ollenkaan.

Sama taloudellinen laskusuhde on meillä syntyperäisillä suomalaisilla. Kukaan ei synnytä suoraan veronmaksajia, vaan vauvoja. Ensin kulutamme synnytyslaitoksen, päivähoidon ja koulutuksen resursseja, sitten siirrymme työelämään ja veronmaksajiksi. Mutta löytyy suomalaisistakin ihmisiä, jotka eivät koko elämänsä aikana pääse työhön.

Itse haluaisin synnyttää enemmän keskustelua siitä, mitä kustannuksia työnantajat välttävät palkatessaan ja havitellessaan ulkomaista työvoimaa. Paljonko harmaa talous syö yhteistä hyväämme? Paljonko menetämme veroeuroja, kun maahanmuuttajille maksetaan työehtosopimuksia alempia palkkoja? Moniko reilusti kilpaileva yritys menettää asiakkaitaan, kun kilpailun voittaa hämärän rajamailla toimiva kilpailija?

Liian usein käytetään hyväksi ulkomaalaisten tietämättömyyttä suomalaisten työelämän pelisäännöistä ja työntekijänoikeuksista. Joskus sana riisto on liian lievä kuvaamaan hyväksikäyttöä.

Saadaksemme kuriin ulkomaisen työvoiman avulla pyörivät harmaat työmarkkinat ja ihmisten hyväksikäytön, tarvitsemme tiukempaa valvontaa ja lisäresursseja valvonnan järjestämiseen.
Tarvitsemme myös tiukempaa lainsäädäntöä, jotta väärinkäytökset löydetään helpommin.

Viime aikoina mustavalkoisuus on muuttunut vihamielisyydeksi.

Ei voi olla niin, että maahanmuuttajaperheelle maksettava toimeentulotuki on liian avokätinen, mutta kantasuomalaiselle perheelle sama tai hiukan runsaampi tuki on syvään köyhyyteen sysäävä.

Ei saa olla niin, että syytämme maahanmuuttajia työnvieroksunnasta, mutta samalla omilla pelisäännöillämme estämme heiltä työnteon.

Ei voi olla niin, että kuvittelemme sitten joskus tulevaisuudessa työvoimapulan kohdatessa saavamme tänne A-luokan työntekijöitä, jos kohtelemme heitä B-luokan kansalaisina.

Työntekijä on aina ensin ihminen tarpeineen ja puutteineen. Kukaan ei synnytä suoraan veronmaksajia, vaan vauvoja.

Kielen oppiminen on välttämätöntä, jotta voi päästä osalliseksi yhteiskuntaan. Maahanmuuttajien suhde kielenopiskeluun on hyvin samanlainen kuin työttömien työhön. Valta osa haluaa oppia kielen ja valtaosa työttömistä haluaa työhön. Kaikkien kohdalla se ei aina onnistu. Muutaman lintsarin varjolla ei kannata leimata koko joukkoa.

Yhteiskunnan tehtävä on tarjota mahdollisuuksia. Yksilön velvollisuus on tarttua mahdollisuuksiin.