Kesä ja hyttyset

 

Suuri osa Suomea on siirtynyt  ansaitusti lomalle, mieli täynnä kesänlupauksia. Liian usein elämme työaikana  sitkun elämää. Sitkun on loma, alan kuntoilla. Sitkun on loma,  luen kirjoja. Sitkun on loma, tapaan läheisiä. Sitkun on loma, sen saattaa pilata hyttyset.
Lomaa on noin kuukausi vuodesta. Muu elämä ei saa olla pelkkää loman odottelua. Työn ja perheen välille on etsittävä tasapainoa. Samoin työn ja muun elämän välille. Työelämä muodostuu kahdesta sanasta työ ja elämä. Niin pitäisi työelämänkin muodostua. Hallituksen tavoitteena on maailman paras työelämä. Ei mikään pieni tavoite.
Työn muutos on osittain syynä sitkun-elämäämme. Epätyypilliset työsuhteet ovat epävarmoja. Vuokratyössä ja määräaikaisissa työsuhteissa ihmiset ponnistelevat yli voimavarojensa, jotta saisivat työlle jatkoa. Mutta epävarmuus kaivautuu muuallekin kuin epätyypillisiin työsuhteisiin?
Salo ja Oulu saavat tuta, mitä tapahtuu kun globaali jätti ei pärjää markkinoilla. Moni muu kaupunki on kokenut saman aiemmin toimialoilla, joissa maailma huojutti työtä jo varhemmin. Valtio voi ja sen pitää tukea kouluttautumista uudelle alalle ja  luoda yrityksille  suotuisia olosuhteita.  Hallitus ei silti omista taikasauvaa, jolla työtä synnytetään.
Työn muoto ei kerro kaikkea. Epävarmuus kasautuu samoille ihmisille ja sitä on muissakin kuin epätyypillisissä suhteissa. Yhtäaikaiset riskit kasautuvat nuorille naisille.  Vaikein ryhmä on peruskoulutetut nuoret naiset, mutta eivät korkeasti koulutetutkaan epävarmuutta pakoon pääse.
Työelämä ulkoistaa, vuokratyö on vain yksi ulkoistamisen muoto. Se monimutkaistaa käsitystä työtovereista, asiakkaista, työyhteisöistä. Itsensä työllistäminen ja yksinyrittäjyys ovat vielä määrällisesti vähäisiä työn uusia muotoja, mutta ne kasvavat vauhdilla.
Osa yrityksistä syntyy työntekijän omasta vapaasta tahdosta, osa pakon edessä ja pakonomaisiin olosuhteisiin. Tällä saralla tarvitaan uutta lainsäädäntöä, että työelämän pelisäännöt eivät pakene kokonaan uusia työn muotoja. Tätä työtä tekee hallituksen yrendiryhmä. Menestystä sille.
Työelämä myös palveluistuu.  Työssä ollaan yhä enemmän tekemisissä asiakkaiden kanssa. Asiakassuhteet tulevat monimutkaistavat ammattitaidon vaatimuksia. Tunnetyön osaamista vaaditaan yhä enemmän.
Työhön sopimattomat tunteet on usein tukahdutettava. Tutkimukset osoittavat, että naisen pitää osoittaa ystävällisyyttä enemmän kuin miehen, jotta hän vaikuttaisi ystävälliseltä.
Työssä pitää nykyisin palvella, neuvotella ja olla viehättävä. Huoliteltu ulkomuoto ja ulkonäkö on muuttunut osaksi työtä. Suuren painoindeksin naisilla on pienempi palkka kuin pienen painoindeksin. Tämä ehkä kuvaa sitä, ettei kaikki aina ole kiinni työntekijän taidoista, vaan myös muista asioista.
Mutta kuka jaksaa olla aina fiini ja filmaattinen. Moni haluaisi vain tehdä työnsä hyvin. Moni vaikeasti työtä löytävä on hyvä työihminen, mutta ei täytä näitä ekstravaatimuksia eikä ehkä haluakaan täyttää.
Yhteiskunnan yksilöllistyminen johtaa siihen, että työntekijä on yhä enemmän vastuussa menestymisestään ja työhyvinvoinnistaan.  Liian usein työttömyyskin nähdään yksilön ongelmana eikä enää yhteiskunnan rakenteellisena
Työnanatajien kiihkeästi etsimä hyvä tyyppi ei perää oikeuksiaan, ei valita, nipistää vuosilomistaan, jos on tarvis, kantaa korvaamattomat ylityöt kotiin ja tekee osa-aikaisena kokoaikaisen työt. Vai onko se niin, että edellä kuvattu onkin työelämän huono tyyppi, joka antaa työelämän huonontua. Hyttynen, joka pilaa kesän.
Kesän hyttysistä pääsee suojautumalla. Myös hyvää työelämää on suojeltava. Yhdessä.

Kuntauudistus ja tasa-arvo

Eduskunta  puhui tänään kuntarakenteesta. Itse uskon että sosiaali-ja terveydenhuollon rakenneuudistus on paras tapa turvata kuntien palvelut. Lisäksi tarvitaan kuntaremonttia, koska työssäkäyntialueen mukaiset vahvat peruskunnat ovat elinvoimaisia ja kykenevät vastaamaan työelämän vaatimuksiin.

Muutoksia on tehtävä ennen muuta tasa-arvon vuoksi. Postinumero ei saa määrittää, saako lapsi  laadukasta päivähoitoa tai pääseekö mummo palvelutaloon. Nykyisin palvelujen saatavuus ja laatu vaihtelee liikaa kuntarajan mukaan. Myös verotus vaihtelee rajusti.
Minä siis uskon, että kuntauudistus auttaa. Se ei tuo ratkaisuja automaattisesti, mutta se antaa mahdollisuuden tuottaa palveluita tehokkaammin ja taloudellisemmin. Nykymallissa rahat yksinkertaisesti loppuvat kesken.
Sukupuolten tasa-arvoa kuntaliitokset. Ovat nakertaneet, mutta se ei ole luonnonlaki, vaan skarppaamalla kuntavaaleissa voimme kääntää takapakin tasa-arvo-askeleeksi.

Kuntaliitokset pysäyttivät naisten määrän kasvun kuntapäättäjinä. Liitoskunnissa määrällinen tasa-arvo otti jopa takapakkia.
Tilastollisesti arvioiden naisten osuus päätöksenteossa hieman aleni .  Naisten määrä väheni eniten liitoskuntien reuna-alueilla.
Iso osa istuvista naisvaltuutetuista jätti valtuuston vapaaehtoisesti. Se näkyi valinnoissa, koska  istuva valtuutettu on yleensä jo valmiiksi tuttu äänestäjille ja valituksi tuleminen on helpompaa kuin ensikertalaiselle.
Naisten valintaan vaikuttaa muös kuntapolitiikan ammattimaistuminen. Pienessä kunnassa naapuri- ja harrasteäänillä on mahdollista päästä läpi. Isoissa kunnissa on oltava kampanja, jotta tulee tutuksi.
Vaalirahailmoitusten mukaan naisvaltuutetun vaalieuro on 81 senttiä. Suuremmissa kunnissa vaalibudjetit ovat luonnollisesti suurempia. Naisten vaalikampanjat erosivat paitsi eromääräisesti myös siten, että naiset maksavat ison osan kampanjastaan itse, miehillä taas on ulkopuolisia rahoittajia enemmän.
Tutkimusten mukaan  naiset suhtautuvat kriittisemmin kuntaliitoksiin kuin miehet ja kriittisyys on kasvanut. Kuntapäättäjissä  näkyy sama kriittisyys.
Naisille palvelut ovat elintärkeitä. Monissa kunnissa lama toi mukanaan kuntapalvelujen rajun tehostamistarpeen, jopa leikkaukset. Tästä syyn saa niskoilleen kuntaliitos, vaikka voi olla, että ilman liitoksia leikkaukset olisivat olleet rajumpia.Esimerkiksi omassa kotikaupungissani lama vei 10 miljoonaa euroa veropohjasta, noin yhden veroäyriyksikön verran. Tämä kaiversi ison aukon palveluihin.
Kuntien työntekijät ovat pääosin keski-ikäisiä naisia. Miehistä kunnissa työskentelee 10 prosenttia, naisista 35 prosenttia. Uli 45-vuoriaista naisista kuntasektorilla on töissä yli 40 prosenttia. Yllättäen kuntaliitokset eivät ole juurikaan vaikuttaneet kuntien työntekijöihin. Ehkä isompi työnantaja tarjoaa enemmän vaihtoehtoja.
En usko naisten ja miesten välisiin pakkoavioliittoihin. En usko kuntien välisiin pakkoliitoksiin. Hyvää aitoa yhteistyötä ei synny pakolla.
Mutta joskus avioliiton syntymiseksi tarvitaan pientä avitusta. Ennen heitä kutsuttiin puhemiehiksi tai matchmakereiksi, nykyisin kai treffinetti hoitaa osan välitystoiminnasta. Olkoon valtio siiis kuntien välinen ihan kunniallinen liitonsolmija.

Naiset ja nälkä

Naisten aseman parantaminen kehitysmaissa poistaa nälkää ja köyhyyttä. Tämä oli pääviesti YK:n naisten asemaa koskevassa kokouksessa.
 
Jos naisilla olisi yhtäläinen pääsy siemeniin, maan omistusoikeuteen, työkaluihin, koulutukseen ja markkinoille kuin miehillä, niin maatalouden tuottavuus nousisi 20-30 prosenttia. Kymmenet miljoonat ihmiset välttyisivät nälältä.
 
Naisten merkitys maailman ruuan tuotannossa on kiistaton. Koko maailman väestöstä on neljännes maaseudun naisia. Meillä Suomessa maaseudun ongelmana on, että naiset muuttavat pois ja jäljelle jää yksinäisiä miehiä. kehitysmaissa taas miehet matkaavat suurkaupunkien laitamille ja naiset jäävät lastensa kanssa maaseudulle. Siksi maaseudun naisten voimaannuttaminen on maailman mittakaavassa tärkeää.

Kehitysmaissa maaseudun naisilla on kaksinkertainen riski jäädä koulutuksen ulkopuolelle kuin kaupunkilaissisarillaan. Myös liian varhaiset pakkoavioliitot ovat iso riski. Lapsen varhainen kuolema ennen viidettä elinpäivää on 40 prosenttia yleisempää kuin saman maan kaupunkilaisilla.
 
Voisi kysyä, että miksi sitten ei yksinkertaisesti auteta naisia pois maalta? Siksi koska ruoka tuotetaan maalla. Ja ruokaa tarvitaan kaupungeissakin.
 
Kehitysmaissa maaseudun naisten asema on kaikilla mittareilla mitattuna maailman heikoimpia. Siksi tarvitaan tukea ja tuen parempaa kohdentamista. Se mikä on hyvää naisille ja lapsille, on hyvää kaikille ihmisille.

Kehitysavussa ja muussa tuessa on aina nähtävä sen vaikutukset molempiin sukupuoliin. Naisille oikeus omaan talouteen on ensiarvoista. Oikeus omistaa ja viljellä maata, oikeus perustaa pankkitili, oikeus käydä kauppaa, oikeus pitää voitot itsellään ei ole itsestään selvyys.
 
Muistan kun siivosin isoisäni jäämistöä ja papereista löytyi testamentti. Vanhin pojista sai torpan, toiseksi vanhin auran ja nuorimmainen kirveen. Tytär sai oikeuden asua vanhimman veljen tiloissa.  Nykyisin laki turvaa tasavertaisen kohtelun.

Myös kehitysmaiden naiset tarvitsevat tasa-arvoista politiikkaa turvakseen, oikeutta koulunkäyntiin, oikeutta sosiaaliseen turvaverkkoon ja omaa taloutta.
 
Sosialidemokraattisen naisliikkeen vanhoja tavoitteita olivat ”oma raha ja oma lupa”. Monet kehitysmaat ovat aikamoisen aikaloikan takana pohjoismaisen naisen asemasta. Silti tasa-arvo tavoitteena on yhteinen.