Avainsana-arkisto: nuoret

Nuorista notkeita ameeboja?

Hallituksen iso lupaus ei ole yhteisöveron alennus tai osinkoverouudistus, vaan työ ja oikeudenmukaisuus, reilumpi yhteiskunta. Veropolitiikalla on kuitenkin välinearvoa reiluuden toteuttamisessa. Se on tulonjaonväline ja työllisyyden vahvistamisen väline.

Suomi on hienolla tavalla insinööriyhteiskunta, sanoo Hanna Helavuori. Kun havaitaan ongelma, se korjataan. Asiat laitetaan rationalisti toimimaan. Näin tehtiin osinkoverouudistuksen suhteen.

Vaarana on, että insinööriyhteiskunnan tehokoneen mustekalalonkerot ulottuvat väärällä tavalla ihmisten elämään ja kääntyvät itseään vastaan.

Yksi hallituksen suurimmista lupauksista on nuorison koulutus- ja yhteiskuntatakuun toteuttaminen. Suomen koulutusjärjestelmä on saanut kiitosta maailmalla. On pidettävä huolta, että sen uudistamisesta ei tule hyvän koulutushistorian nekrologia.

Koulutusta ei voi ohjata vain hyötyeetos. Koulutuksen jälkeinen työllistyminen on tärkeä mittari, mutta koulutuksella on muutakin arvoa. Nuorista ei voi kouluttaa vain notkeita ameboja, jotka soveltuvat kulloiseenkin työelämään. Myös työelämää on ”koulutettava”.

Monet nuoret ovat tottuneet työelämän kulkurin rooliin. He toimivat matalapalkkaisilla vastentahtoisilla osa-aikaisilla palvelualojen työmarkkinoilla, jossa työ ei tarjoa riittävää toimeentuloa. Tämä syö työn eetosta.

Onnekkaammat kulkurit ovat koulutettuja ja seikkailevat sisällöltään antoisien pätkien sekä projektien maailmassa, mutta silti vailla pysyvän työn tuomaa turvattua toimeentuloa.

Ei ole ihme, että nuorten suhde työhön muuttuu. Tähän ei kelpaa vastaukseksi alhaisempi sosiaaliturva tai tiukemmat työn vastaanottamisen kriteerit. Meillä on jo ne. Ongelma on palvelujen massaistuminen.

Toimeentulotukea jaetaan ilman sosiaalityötä, ensisijaisten tulonsiirtojen tilkkeeksi. Valtaosa toimeentulotukea saavista nuorista on opiskelijoita tai työttömiä, mutta on siellä joukossa työtätekevää nuorisoa.

Nuorten yhteiskuntatakuun idea on turvata koulutuspaikka tai työvoimapoliittisia toimia nuorille. Nuoret eivät kuitenkaan ole samanlaisia. Heillä on jokaisella omat unelmansa ja tulevaisuuden toiveensa.

Massapalvelut eivät toimi, mutta kykenemmekö oikeasti tarjoamaan yksilöllisiä urapolkuja nuorille, jos samaan aikaan tuottavuusohjelmat syövät palvelupolkuja rakentavien tahojen ihmistyötä. Tai tarvittaviin palveluihin ei ole rahoitusta.

Häme onnistui lobbaamaan itselleen ”lisää” ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja, mutta kun samaan aikaan leikattiin aloituspaikkojen rahoitusta, jäimme ojan ja allikon väliin. Lisäpaikat ovat lainausmerkeissä, koska paikat silti vähenevät ikäluokkien pienenemisen myötä.

Miten näissä niukkenevissa talousraameissa tarjotaan nuorille räätälöidympiä palveluja ja miten tuetaan keskeyttämisuhan alla olevien kouluttautumista?

On muutettava ammatillisen koulutuksen menetelmiä. Rakennettava oppimisen uusia menetelmiä, jossa nuorten kiinnostuksenkohteet ja koulutus kohtaavat.

Jos nuori tykkää pelata ja on hyvä siinä, miksei oppimista voisi rakentaa enemmän pelien logiikalla. Jos toinen tykkää taiteesta, eikö taidetta voisi hyödyntää paremmin opetuksessa? Se opettaisi paremmin elämää varten. Jos kolmas tykkää työnteosta, eikö oppisopimusta voisi rakentaa enemmän tekemällä oppimisen suuntaan. Nythän se on lähes kaksinkertainen taakka: työtä ja päälle opiskelua.

Nuorten yhteiskuntatakuu tarvitsee uusia sosiaalisia innovaatioita. Vanhojen palasten, parempienkaan tarjoaminen ei yksi riitä. Tähän taas tarvitaan kuntien sitoutumista työhön.

17.04.

Hitunen onnea

Tasa-arvoinen yhteiskunta on onnellinen. Onnellisuus ei ole geneettistä tai pelkästään yksityisasia. Yhteiskunnalla on suuri merkitys siinä, miten onnellisia ihmiset ovat.
Suuret yhteiskunnalliset erot ja hierarkkisuus näyttävät vähentävän ihmisten tyytyväisyyttä. Tasa-arvo tukee onnellisuutta. Mitä tasa-arvoisemmasta yhteiskunnasta on kyse, sitä suurempi osa ihmisistä määrittää itsensä hyväosaiseksi.
Työllistävä talouskasvu vaikuttaa myönteisesti koettuun hyvinvointiin, mutta BKT:n muutos ei välttämättä aiheuta elämään tyytyväisyyden muutosta. Taloutta tärkeämpää on työ.
Ratkaisevaa ei ole niinkään BKT:n henkeä kohden laskettu taso, vaan kotitalouksien käytettävissä oleva tulo. Nousukaudet tekevät ihmiset onnellisemmaksi, jos sen hedelmät jaetaan tasapuolisesti.
Reilu tulonjako tuo tyytyväisyyttä. Riittävä elintaso on onnellisuuden ehto. On todennäköistä, että kaikkein pienituloisimpien aseman parantaminen lisää kansakunnan onnellisuutta eniten. Toisaalta on myös selvää, että paraskaan politiikka ei voi yksin taata onnea. Lailla ei voi säätää ystävyydestä tai rakkaudesta, mutta politiikkatoimilla voidaan ehkäistä eristäytymistä ja syrjäytymistä.
Nuorten yhteiskuntatakuu on yksi väline, jolla pyritään parantamaan nuorten tulevan onnen eväitä. Sen idea on turvata opiskelu- tai työpaikka jokaiselle nuorelle. Jos tämä ei toteudu tarjotaan ainakin työharjoittelun mahdollisuus, jonka ajatuksena on helpottaa työhön pääsyä. Joidenkin nuorten kohdalla on kyse myös kuntoutuksesta tai muusta avusta.
Nämä paikat eivät synny tyhjästä. Ne pitää yhteiskuntapolitiikalla rakentaa. Ne vaativat myös rahaa. Ne vaativat yhteistä työtä kunnissa.
 Kunnat ovat tiukassa taloustilanteessa kovan paikan edessä.  Talouden tasapainottamisessa paras väline on työllisyyden vahvistaminen, mutta sen rinnalla tarvitaan myös säästöjä yhteisistä menoista sekä veronkorotuksia lisätulojen saamiseksi. Mitä hitaammin pääsemme tasapainon tielle, sitä karvaammaksi lääkkeet käyvät.
Hämeenlinna on tehnyt säätötimia eivätkä kaikki niistä ole kivoja. Samaan aikaan olemme myös kehittäneet palveluita. Panostaneet enemmän vanhusten kotihoivaan, terveyshyötymalliin ja lasten hyvään päivään sekä nuorten työllistämiseen.
 Nuorten omaa tahtoa on kuultava. Nuorten tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että teemme myös lisäpanostuksia. Nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamiseksi tarvitaan riittävä rahoitus ja olemassa olevien resurssien uudelleen kohdentamista, muuten hyvä tavoite ei toteudu elävässä elämässä.
Nykyvälineitä on, myös uudistettava, jotta nuorille tarjottava apu on mielekästä ja huomioi nuoren itsensä toiveet. Elämässä on paljon pakkopullaa, mutta pakolla ei nuorta motivoida. Nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamisessa yhteisvastuulla on suuri merkitys. Jos lisäämme järjestöjen mahdollisuutta työllistää nuoria, saamme kaksi hyvää yhden hinnalla: mielekästä tekemistä nuorelle ja aktiivisempaa toimintaa järjestöille.
Vanhustenhoivassa työllisyystoimena on rakennettu laitoshoivassa olevien vanhusten ulkoilutusjoukkoja ja sotaveteraanien kotipalvelua. Vastaavaa ajattelua tarvitsemme enemmän
 Uskon, että työllisyyspolitiikan ja vapaaehtoistoiminnan yhdistämisellä voidaan rakentaa myös onnea. Osoittavathan monet tutkimukset, että toiminta kolmannella sektorilla tuo iloa ja sisältöä elämään.
  ”Syö säästäen savea, sanoi sammakko pojalleen. Sillä pitkä on maailman sivu”. Me äiti- ja isäsammakot emme saa säästää lastemme siivusta. Siksi nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn on panostettava aikaa, osaamista ja rahaa. Osallisuus tuo onnea.
19.10.

Varastokirjanpito lapsen hyvinvoinnin tueksi

 

Lasten  hyvinvoinnin kokonaiskuva on polarisoitunut. Enemmistön hyvinvointi on lisääntynyt ja lisääntyy edelleen, mutta aikaisempaa haastavampi pahoinvointi kasaantuu.
Lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin haasteet ovat muuttuneet.
Tarttuvat taudit olemme saneet hallintaan, mutta henkiset ja elämänhallintaongelmat kasvavat ja siirtyvät vanhemmilta lapsille.
Monessa kunnassa tehdään  erilaisisia hyvinvointi-, lapsi- ja nuorisopoliittisia ohjelmia, mutta niiden yhteys rahanjakoon ja henkilöstömitoituksiin on ohut.
Ohjelmat ja varsinaiset päätökset eriytyvät.
Kuntatalouden tiuketessa hallintokunnat eriytyivät toisistaan, koska joutuvat tastelemaan rajallisista  resursseista pelkästään olemassa olevan toiminnan tason säilyttämiseksi. Tästä kärsii kokonaisvaltainen asioihin puuttuminen.
Julkisen vallan tuki ja toiminta lapsiperheiden avuksi  jakautuu lukuisiin sektoreihin ja toimintayksikköihin. Eri tahojen toimintaa säätelevät monet lait ja säädökset.
Lasten julkisia palveluita koskevissa sektorikohtaisissa säännöksissä sekä ohjausasiakirjoissa on eunsaasti velvoitteita viranomaisten väliseen yhteistyöhön. Niitä löytyy reilusti yli 200 kappaletta 25 laista.
Kuka kykenee kaikkeen tähän yhteistyöhön? Kuinka yhteistyötä saadaan paras mahdollinen lopputulos, jos yhteistön oleelliseti tarvitsemat tiedot ovat pirstaleina eri toimijoiden tietokoneilla salasanojen suojassa.
Tieto muös katoaa, kun perheet muuttavat kunnasta toiseen.
Kun pyritään vastaamaan nykypäivän haasteisiin, on välttämätöntä, että lasten ja nuorten hyvinvoinnin rakentamista johdetaaan tiedolla. Tiedolla johtaminen vaatii tuekseen lapsen elämän ”varastokirjanpitoa”.
Tehtaassa ja kaupassa on varastokirjanpito, jotta tiedetään mitä tilata, mihin panostaa ja missä mennään. Lasten elämän ongelmista puuttuu heikkojen signalien kirjaaminen samoihin kansiin.
Kun lapsen tai nuoren elämässä pahin on tapahtunut, mietimme miksi näin pääsi käymään. Jälkikäteisselvittelyssä usein huomataan, että signaaleja oli runsaasti havaittavissa, mutta niitä ei osattu lukea oikein. Ne olivat liian hajallaan. Tieto ei kulkenut tai sitä ei huomattu kokonaisuutena.
Lasten ja nuorten palvelut tulee ymmärtää kokonaisuutena. Jotta lastensuojelu saadaan kuntoon, ennen lastensuojelun tarvetta  on tehtävä enemmän.
Lasten palvelut tulee järjestää tarvelähtöisesti elämänkaarimallin mukaan. Muös painopistettä on siirrettävä korjaavista toimista lasten ja nuorten kehitysyhteisöjen ja niiden kasvatuskumppanuuden tukemiseen.
Jotta pahoinvointia voidaan ehkäistä,  on vahvistettava hyvinvointia.
28.09.

Oikeisto ja vasemmisto yhtä houkuttavia

Enemmistö nuorista on kiinnostunut politiikasta, kertoo tänään julkistettu nuorisobarometri.

Valtaosa nuorista on kiinnostuneita politiikasta. Vain yksi kymmenestä ei ole lainkaan kiinnostunut politiikasta. Kiinnostuneiden määrä on kasvanut ja korvansa sulkevien määrä puolittunut.

Urbaani legenda Suomessa kertoo, että nuoret vierastavat vasemmistoa. Tämä ei tutkimuksen perusteella pidä paikkaansa.

Nuorten sijoittuminen vasemmisto–oikeisto- ulottuvuudelle menee lähes tasan.

Tytöt ovat hieman poikia enemmän vasemmalla. Samastuminen vasemmalle yleistyy 20 ikävuoden kieppeillä ja oikealle puolestaan noin 25-vuotiaana.

Nuorten arabikevät ja muut maailman myllerrykset ovat ehkä herättäneet nuorison. Vaalirahasotkut ja muut yksittäisten poliitikkojen skandaalit sekä koventunut kielenkäyttö politiikassa on varmasti lisännyt kiinnostusta, mutta toimii toisaalta samaan aikaan politiikasta vieraannuttavana.

Kiinnostus politiikkaan vahvistaa demokratiaa, mutta jos nuoret ikäluokat pettyvät politiikkaan, vaikutuksen voi odottaa kasautuvan tulevaisuudessa.

Yhdysvaltalaisentutkimusten mukaan se, äänestääkö nuori aivan ensimmäisissä vaaleissa, joissa on äänioikeutettu, on paras äänestysaktiivisuuden ennustaja vielä vuosikymmenten kuluttua. Sama voi päteä myös Suomessa.

Nuorisobarometrissa näkyy, että halu vaikuttaa oman asuinalueen suunnitteluun ja palveluihin on lisääntymässä. Yhä useampi haluaisi itse olla mukana politiikassa. Usko demokratian toimivuuteen Suomessa on kasvanut. Luottamus poliittisiin instituutioihin kuten puolueisiin ja eduskuntaan on vahvistunut.

Yksioikoiset puheet demokratian uskottavuuskriisistä tai politiikan arvostuksen romahtamisesta eivät saa tukea barometrista.

Nuorten kiinnostus politiikkaa kohtaan ei näy ensisijaisesti äänestämisenä tai poliittiseen järjestötoimintaan osallistumisena, vaan muuna toimintana. Tämän pitäisi olla vahva viesti puolueille, että uudistumista tarvitaan. Kyse ei ole vain valtakunnantason uudistamisesta, vaan ruohonjuuritason toiminnan uudistamisesta. Demokratiaan kasvetaan lähellä.

26.09.

Kuka on syrjäytynyt nuori?

 


Moni aikuisten syrjäytyneeksi ajattelema nuori elää elämänsä huippuhetkiä ja on koko maailman keskipiste – ainakin omasta mielestään.

Erilaisia tilastoja siitä, missä on eniten syrjäytyneitä nuoria, on vilissyt viimeaikojen lehdissä. Itseäni kiukuttaa, kun syrjäytyneiksi lasketaan nuoret, jotka ovat työttömiä työnhakijoita tai jääneet vaille opiskelupaikkaa. 

Ei nuori ole syrjäytynyt, jos hän etsii työtä tai yrittää hakeutua koulutukseen. Päinvastoin. Mutta on totta, että jos työttömyys ja koulutuksen ulkopuolelle jääminen jatkuu pidempään syrjäytymisriski kasvaa. Syrjäytymisriski on isosti eri asia kuin olla syrjäytynyt.

Itse olisin enemmän huolissaan niistä nuorista, jotka eivät näy työttömyystilastoissa, mutta eivät myöskään opiskele. Toki heissäkin on  lapsia kotona hoitavia äitejä, armeijaan meneviä nuoria miehiä ja muita ihan asiallisesti elämisen syrjässä kiinni olevia ihmisiä.

Leimakirves heilahtaa työttömiä kohtaan herkästi. Amerikassa tutkimus osoitti, että vain muutama prosentti naisista on valmis deittailemaan työttömän miehen kanssa.

Suomalaista tutkimusta asiasta ei ole, mutta ei tarvitse kuin lukea lehtien yleisönosastoja, niin usein siellä välähtelee asenne, joka leimaa työttömiä. Liian usein ajatellaan, että työttömyys on ihmisen oma syy. Suurimman osan kohdalla työttömyys on rakenteellinen ongelma, vaikka toki joukkoon mahtuu niitäkin, jotka ovat työttömyytensä itse valinneet.

Kouluttautumattomuutta olemme tottuneet nuorempien sukupolvien kohdalla pitämään yksilön ongelmana, koska Suomessa pienituloisenkin on mahdollista kouluttautua aina korkeimpiin tutkintoihin asti. Näin valtaosa tekeekin.

Ikääntyneempien kohdalla ajattelemme, että yhteiskunnan rakenteet vaikuttivat kouluttautumismahdollisuuksiin. Ilman kohtuullisen hyvätuloisia vanhempia omien vanhempieni ikäluokan oli lähes mahdotonta opiskella pitkälle. Ruokarahat piti hankkia työnteolla.

Mutta kyllä rakenteet vaikuttavat yhä kouluttautumismahdollisuuksiin. Kaikille nuorille ei riitä opiskelupaikkaa peruskoulun jälkeen. Kaikki nuoret eivät ole samanlaisia oppijoita. Koulumme suosivat normiopiskelijoita. Tämä syrjäyttää osan nuorista.

Hallituksen ajatus nuorten yhteiskuntatakuusta on hyvä. Sillä pyritään tarjoamaan koulutuspaikka peruskoulun jälkeen kaikille nuorille ja työttömille nuorille harjoittelu-, tukityö- tai koulutuspaikka.

Mutta tämä ei riitä. Esimerkiksi Hämeenlinnassa nuorista työttömistä valtaosa on saanut opiskelupaikan. Jokunen aika sitten työttömänä oli vain viisi pelkän peruskoulun varassa olevaa nuorta.

Yhä enemmän pitää kiinnittää huomiota keskeyttämisen syihin ja ehkäisyyn. Numeroiden takaa pitää nähdä opinahjon vaihtajat, joista ei kovasti tarvitse huolestua, mutta tyhjän päälle jäävistä pitää pitää parempaa huolta. Ammatillisesta koulutus on muuttunut itsenäistä opiskelua vaativaksi ja osin myös hyvin teoreettiseksi. Oppia tarvitsevat myös tekijät.

Toinen pulma on, että liian moni nuori painii opiskellessaan liian isojen mielenterveys-, päihde- ja muiden ongelmien kanssa. Jos niihin ei saa apua, yhteiskuntatakuu ei toimi.

Keski-iän huitteilla koulutushaluttomuus kasvaa. Vaikka ihminen itse mieltää koulutuksen puutteen esteeksi työpaikan löytymiselle, vain neljäsosa on harkinnut kouluttautumista.

Ehdottomasti suurin syy on pelko, että ihminen ei selviä koulutuksesta, huomattavasti pienempiä syitä ovat aiemmat huonot kokemukset koulutuksesta sekä taloudelliset syyt. Tarvitaan pelonpoistotalkoot ja tukea koulutuksesta selviytymiseen.

Koulutuksessa on rakenteellista ongelmaa, joka syrjäyttää. Pitäiä myös miettiä työnkuvia uudelleen. Yhä enemmän on menty työnkuviin, joissa monialaisuus on valttia. Mutta kaikki eivät ole monialaisia. On myös niitä nuoria ja vähän vanhempiakin, jotka haluaisivat tehdä tavallista yksinkeraista ja selkeää työtä.

Jos monialaisiin työpaikkoihin ei riitä osaajia terveydenhuollossa ja vanhustenhoivassa, pitäisikö töitä pilkkoa? Löytyisi paremmin osaajia.

Siis syrjäytymisen ytimeen. Toiset tarvitsevat enemmän kuin toiset ollakseen tasa-arvoisia. Mekaanisten yhteiskuntatakuumallien vaara on, että kaikille tarjotaan liiaksi samaa. Rahaa kuluu niiden tukeen, jotka eivät tukea tarvitse ja ne jotka tarvitsevat hieman enemmän, saavat liYhteiskuntatakuu saadaan  toimimaan, kun katsotaan pintaa syvemmälle ja huolehditaan, että kuntapuolen peruspalvelut toimivat.

10.07.

Nuoret politiikan kärjessä

Nuorisotyöttömyys on noussut huippulukemiin. Kreikasta koulutetut nuoret pakenevat muualle, Espanjassa lähes puolet nuorista on ilman työtä, Italia, Portugali, Irlanti, Ranska ja Britannia ja monet muut painivat samojen ongelmien kanssa. Myös Suomi.

Emme voi ajatella, että nuoriso on tulevaisuus ja heidän tulisi odottaa parempia aikoja. Kuka jaksaa odottaa vuoroaan, jos tässä ja nyt elämän peruseväät puuttuvat?

Suomessa hallitus rakentaa nuorten yhteiskuntatakuuta, jotta jokainen nuori voisi olla oman elämänsä sanakari.

Tavoitteena on, että nuori pääsee opiskelemaan peruskoulun jälkeen. Joka kymmenes nuori jää yhä ilman paikkaa peruskoulun jälkeen ja joka seitsemäs ilman toisen asteen tutkintoa.

Koulutuspaikkojen määrän on oltava riittävä, mutta lisäksi on varmistettava, että kaikki nuoret todella yltävät opintoihin. Suomessa on 110 000 alle 30-vuotiasta vailla toisen asteen tutkintoa. Heistä 70 000 on miehiä.

Nykyisin nuori ei saa jäädä pelkän peruskoulun varaan, vaan hänen edellytetään hakevan opiskelupaikkaa tai hän ei saa esimerkiksi työttömyysturvaa, jos ei pääse töihin.

Pakkohaku johtaa siihen, että ne nuoret, jotka eivät tiedä, mitä haluavat opiskella, hakevat usein sattumanvaraisesti jonnekin. Kannatan puolipakkoa nuorten koulutukseen kannustamisessa, mutta pakkohaku olisi syytä arvioida uudelleen.

Jos luokassa on kolmannes tai yli opiskelijoita, joilla ei ole mitään motivaatiota kyseiseen aineeseen, se häiritsee halukkaiden opiskelua. Jos nuori on randomina hakenut pakolla jonnekin, keskeyttämisen riski moninkertaistuu.

Pakkohaku johtaa myös siihen, että yhden pakkopullaopiskelu voi estää toisen unelmaopiskelun. Monet keskeyttävät myös päästyään omasta mielestään parempaan opiskelupaikkaan.

Järkevämpää on rakentaa peruskoulun jälkeen valmentautumisjakso, jossa on mahdollista tutustua työelämään, korottaa numeroita ja etsiä omaa tulevaisuuttaan. Muuten rahoitamme kaksinkertaista järjestelmää, ensi opiskelua ja sitten työttömän nuoren aktivointi. Laadukkaampia toimia saadaan, kun puretaan päällekkäisyys.

Hallituksen nuorten yhteiskuntatakuun vahvuus on sen poikkihallinnollisuudessa. Siinä on myös vaikeus. Helpommin sanottu kuin tehty. Syksyn kuntavaaleissa on syytä herättää kuntapäättäjät yhteiskuntatakuun toteuttamiseen mukaan.

03.05.

Stalkkausta demokratian vahvistamiseksi

Keskiviikkona oli seuranani kaksi yläkoululaista koko työpäivän. Pojat tutustuvat eduskuntatyöhön demokratiaprojektin kautta. Päivä kulki rata-asioista, pohjoinen-etelä -dialogin kautta, tulevaisuus vuonna 2020 pohdinnan ja Afganistanin tilanteen kautta talouteen ja työllisyyteen. 

Pojat ihmettelivät kiirettä ja pitkiä päiviä ja kahvin juonnin määrää. Asiat heitä kiinnosti kovasti. Fiksuja nuoria miehiä! 

Fiksujen nuorten invaasio eduskuntaan jatkui nuorten parlamentissa. Nuorten parlamentti kokoontui perjantaina 16. huhtikuuta eduskunnan istuntosalissa. Täysistunto toteutettiin perinteiseen tapaan suullisena kyselytuntina: Nuorten parlamentin edustajat esittivät kysymyksensä kansanedustajan paikalta ja aihealueesta vastaava ministeri vastasi kysymykseen. Yleisradio televisioi Nuorten parlamentin istunnon suorana lähetyksenä. 

Suomen kouluissa huolehditaan hyvin vaikkapa matematiikan ja kielten opetuksesta, mutta demokratiakasvatuksessa olemme ohuemmalla pohjalla.

Joku aika sitten tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että suomalaisnuoret uskovat eurooppalaisia verrokkejaan enemmän teknologian tai jonkun muun ohjaavan omalakisesti kehitystä. Kansalaisyhteiskunnan ja demokratian keinoihin he uskoivat vähemmän. Demokratia on kuitenkin oikeusvaltion edellytys. Ilman demokratiaa ja oikeusvaltiota on vaikea uskoa hyvinvointiyhteiskuntaan. 

Demokratiaan kasvetaan lähellä, siksi on tärkeää saada vaikutusmahdollisuuksia mm. oman koulun, työpaikan, asuinalueen asioihin.

Nuorten parlamentin istuntopäivään osallistui 95 parlamenttikerhosta eri puolelta Suomea 199 oppilasedustajaa, 91 toimittajaoppilasta ja 93 kerhonohjaajaa. On hyvä, että omaehtoista innostusta vaikuttamiseen löytyy, mutta entä ne jotka eivät vielä ole oivaltaneet politiikan merkitystä? Koulun merkitys demokratiakasvatuksessa on ehdoton. Niinpä nyt tuntikehyksistä päätettäessä on vakavasti mietittävä, mitä aktiiviseen kansalaisuuteen kasvamisen tueksi tarvitaan!

16.04.