Avainsana-arkisto: palvelut

Eläköön maksuton kirjasto

Kirjasto on yksi tasa-arvoisimmista palveluistamme. Kaikki ovat tervetulleita kirjastoon ja kirjastot ovat paikkoja, jossa erilaiset ihmiset kohtaavat. Kirjasto on myös yksi käytetyimpiä julkisia palvelujamme. Yksi harvoista maksuttomista kulttuuripalveluistamme. 

Kun maailma digitalisoituu ja tietoa tulvii äärettömät määrät, tarvitsemme ihmisiä, jotka käsittelevät tietoa, luokittelevat ja tulkitsevat ja tietoa niin, että ihmisten on se helppo löytää.  

Kirjastoista tiloina on tullut yhä tärkeämpiä. Moni kirjasto on ihmisille kodin jatke. Kirjastoja käytetään opiskelu- ja työntekotilana, lapset viettävät turvallisesti iltapäiväänsä kirjastoissa lukien ja netissä surffaten.

Kirjastotyöntekijöillä on tärkeä tehtävä. He näyttävät asiakkaille ovia uusiin maailmoihin. Kiinnostavien kirjojen esittelyt, lukuvinkit saavat monet kirjastojen käyttäjät löytämään uusia kirjoja luettavaksi. Ammattilaisen apu oikean materiaalin löytämisessä on googlen maailmassa yhä tarpeen.

Kaunokirjallisuuden lukeminen auttaa ymmärtämään ja tunnistamaan omia tunteita ja asettumaan toisen ihmisen asemaan. Se kasvattaa tunneälyä, jota tarvitaan kaikissa elämän ihmissuhteissa.

Joka kerran kun avaa uuden kirjan, alkaa suuri seikkailu tuntemattomaan. Lukiessa unohtuu helposti omat rajoitukset ja saa hypätä täysin toisenlaiseen maailmaan ja elämään.

Mielenkiintoinen romaani vie mukanaan. Tarina vie sinne, minne ei muuten pääsisi ja antaa sen, mitä ei muuten saisi. Uni kaikkoaa. Voi unohtaa hetkeksi ulkoisen maailman. Lopulta yölamppu on pakko sammuttaa, mutta onneksi kirjaan voi tarttua uudelleen.

No ehkä on tunnustettava, että on myös kirjoja, joita voi hyvin käyttää unilääkkeenä.

Romaania lukiessa on luotava itse kuva tarinan henkilöistä, esineistä ja ympäristöstä. Mielikuvitus joutuu mukavasti töihin. Lukiessa huomaa usein keskustelevansa tekstin kanssa. Teksti herättää kysymyksiä ja teksti herättää halun etsiä vastauksia. Lukeminen on aktiivista ajatustyötä.

Parhaimmillaan lukeminen on itsenäistä ja tehokasta aivojumppaa. Tekstin merkityksiä täytyy löytää ja oppia löytämään itse. Lukeminen opettaa myös pitkäjänteisyyttä. Kirjaan, lehteen tai sähköiseen tekstiin tarttuminen on suositeltava tapa pysähtyä, keskittyä ajattelemaan.

Pitkäjänteisyyden opettelu ja oppiminen tuntuu erityisen tärkeältä nyt, koska sähköisten viestimien kehittyessä ja lisääntyessä nykymaailma alkaa olla yhä enemmän ja enemmän aina vain lyhyempien otosten maailma.

Riippumatta siitä millaista tekstiä milloinkin lukee, kauno- tai tietokirjallisuutta, sanomalehtiä tai sarjakuvia, asiakirjoja tai mitä tahansa, lukeminen tuo elämään kokemuksia ja ajatuksia, elämyksiä.

Itselläni on tapana lukea kolmea kirjaa rinnan: yhtä asiapitoista, yhtä hyvää romaania ja yhtä kepeämpää dekkaria tai muuta keveämpää kirjaa. Vireystila saa ratkaista mihin kirjaan tarttuu. Usein koen myös surua hyvän kirjan loppuessa. Tarinaa jää kaipaamaan, vaikka sen loppuminen antaa mahdollisuuden tarttua uuteen.

Yleissivistyksen kehittämisen kannalta lukeminen on korvaamatonta. Tarvitsemme tietoa ja ymmärrystä yhteiskunnasta, kulttuurista, eri elämänvaiheista ja elämäntavoista, ihmisyydestä.
Olennaista on oppia jäsentämään tietoa ja kokemusta, ymmärtämään asioiden välisiä yhteyksiä.

Kirjastoilla on iso haaste vastata muuttuvan vietsinnän maailmaan. Monelle kirjasto yhä vain kirjojen lainaamispaikka tai lehtilukusali. Tosiasiassa kirjasto on yhä enemmän. Musiikin, äänikirjojen, sähköisten kirjojen ja netin, satutuntien ja tapahtumien keskus. Tiedon ja tunteen sulattamo, jossa saa apua oikean lähteen löytämiseksi.

Muistan kun nuorena lukiolaistyttönä pidin kirjastossa satutunteja. Ryhmässä oli rasavilli poika, jonka äiti varmasti huokasi helpotuksesta saadessaan pojan hetkeksi toisen hoiviin. Kerran piirsimme ja poika suttasi mustaa, rutisti paperin rullalle ja komensi minut kyykkyyn. Hän sanoi, että tää on pyssy, mä ammun sut. Ehdin hetken miettiä, että mitenhän pitäisi reagoida. Sitten poika jatkoi, suu auki täältä tulee mansikoita. Kirjojen maailman toden ja tarun osaset kohtasivat.

Herakleitos sanoi aikanaan, että paljon tietäminen ei ole viisautta. Kirjaston laaja valikoima ei aina auta, jos oikean materiaalin löytämisessä ei saa apua.  Infoähkyn maailmassa tarvitaan myös osaavaa opastusta osuvan tiedon lähteelle.

Vaari ja pikkutyttö palauttivat kirjoja. Kirjastovirkailija kiitti, jolloin tyttö katsoi vuorotellen vaaria ja virkailijaa ja sanoi: ”Kiitos! Mistä kiitos? Vaarinhan tässä olisi pitänyt kiittää!”

Onnittelut Hämeenlinnan 150-vuotiaalle kirjastolle!

07.10.

Ei vain leivästä

Lepakkojen yö, Venäläinen demokratia ja Neuvottelut olivat töitä, jotka tänä kesänä pistivät aivosoluihin vauhtia Taide-areenan avajaisissa. Hämeenlinnan seudun invalidien perinteinen kesänäyttely on hyvä esimerkki suomalaisesta vapaaehtoistyöstä ja sen moniulotteisuudesta.

Taidepiiriläisillä on varmasti ollut antoisia hetkiä oman luovuutensa irtipäästämisessä ja meillä katsojilla on oivalluksen hetkiä, kun pääsemme nauttimaan taiteesta. 

Uuden hallituksen ohjelma lähtee siitä, että kulttuurilla on keskeinen asema yhteiskuntaa rakennettaessa. Taide ja kulttuuri ovat ihmisenä olemisen välttämättömiä perusasioita, joiden uutta luova vaikutus säteilee elämän kaikille alueille.

Ihminen ei elä pelkästä leivästä, tarvitaan paitsi juustoa ja makkaraa, myös henkistä virikettä.

Hallitus halua kehittää kulttuurisen moninaisuuden tunnistavaa kulttuuripolitiikkaa, jossa kulttuuri on kaikkien kansalaisten tavoitettavissa ja erityistoimilla parannetaan osallisuutta kulttuuriin nyt ulkopuolelle jäävissä ryhmissä.

Kaikkien lasten oikeutta taiteeseen ja kulttuuriin tuetaan vahvistaen lastenkulttuurin asemaa ja toimintaedellytyksiä. Taiteen perusopetuksen maanlaajuista tavoitettavuutta edistetään.

Itse pidän tärkeänä sitä, että ohjelma korostaa moninaisuutta erityistoimia, joilla parannetaan nyt kulttuurin ulkopuolelle jäävien osallistumista kulttuuriin niin tekijöinä kuin kokijoina.

Onhan taiteen peruskuluttaja tai nautiskelija keski-ikäinen kohtuullisen hyvin toimeentuleva ja koulutettu nainen. Ei määritelmässä mitään vikaa ole, kuulunhan itsekin suurkuluttajiin, mutta muillekin kulttuurin voimaannuttavaa vaikutusta soisi.

Invalidiliitto ja sen yhdistykset tekevät tärkeää edunvalvontatyötä ja ovat tärkeä osa suomalaisen yhteiskunnan vapaaehtoistoimintaa. Tänä vuonna vietetään Euroopan unionissa vapaaehtoistoiminnan teemavuotta. Ideana on vahvistaa vapaaehtoistyön mahdollisuuksia ja nostaa sen arvoa julkisessa keskustelussa.

On tärkeää, että jokainen voi löytää elämäntilanteeseensa sopivaa laadukasta ja turvallista vapaaehtoistoimintaa sekä saa kulloinkin tarvitsemansa tuen työlleen.

Vapaaehtoistoiminta antaa paljon tekijälleen ja tekemisen kohteen oleville ihmisille. Se on vahva oppimisen areena, jossa on mahdollisuus monipuoliseen kehittymiseen ja taitojen harjaannuttamiseen.

Valtio ja kunta voi tarjota palveluja kansalaisille, mutta viranomainen ei voi olla ystävä eikä koskaan tunnistaa erityisryhmien erityistarpeita.

Vapaaehtoistoiminta ja vertaistuki tarjoaa mahdollisuuden auttaa ja tulla autetuksi. Se mahdollistaa rinnalla kulkemisen ja vertaistuen, jota mikään laki tai raha ei voi korvata.

Osallistuminen lisää sekä vapaaehtoisten itsensä että vapaaehtoistoiminnan kohteena olevien hyvinvointia, terveyttä ja yhteisöllisyyden kokemusta. Tästä on selvää tutkimustulosta koko Euroopan laajuisesti.

Vapaaehtoistoimintaa pyörittää pitkälle muuten sama tätienergia, jota kulttuuri ruokkii, mutta moni heikommassa asemassa oleva olisi valmis antamaan oman panoksensa ja saamaan hyvän mielen.

Osallistuminen lisää kansalaisten yhteiskunnallista tiedostamista.  On tärkeää, että yhteiskunta aktiivisesti edistää vapaaehtoistoiminnalle suotuisien toimintaympäristöjen rakentumista.

Esimerkiksi sektorirajat ylittävä vapaaehtoistoiminta on usein vaikeuksissa rahoituksen suhteen. Projekteissa, joissa vaikkapa taidetta yhdistetään syrjäytymisen ehkäisyyn, tuppaa käymään niin, että kumpikaan puoli rahoittajista – kulttuuri eikä sosiaalipuoli – ei koe sitä omakseen, vaikka asian pitäisi olla juuri päinvastoin.

Siksi on tärkeää osata tunnistaa vapaaehtoisjärjestöjen erityistarpeet ja piirteet niiden toiminnan rahoittamisessa. On myös oltava varuillaan, että rahoittaja ei ala liiaksi määrittämään vapaaehtoistoiminnan tavoitteita – kukapa nyt tekisi sellaista vapaaehtoistyötä, jossa joku toinen määrittää, mitä sinä teet vapaaehtoisesti.

Hallitusohjelmassa linjataan, että jatketaan vammaispoliittisen ohjelman (VAMPO) toimeenpanoa. Erityisinä kohteina ovat säädösmuutosten valmistelu ja voimaansaattaminen YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ratifioimiseksi, vammaisten työllistymisen edistäminen, esteettömyyden lisääminen sekä vammaistutkimuksen vahvistaminen.

Ohjelmassa sanotaan, että varmistetaan vammaisten lakisääteisen henkilökohtaisen avun kattavuutta. Lisätään kotipalvelujen saatavuutta. Tehdään kokonaisselvitys vammaisten apuvälinepalveluista.  Perusturvan parannukset auttavat montaa vammaista.

On kuitenkin aina muistettava, että ohjelma on vasta ohjelma. Kannattaa aktiivisesti muistuttaa poliittisia päättäjiä, että ohjelman tavoitteet tarvitsevat riittävän rahoituksen toteutuakseen. Lobbausta tarvitaan yhä niin kunnassa kuin valtakunnassa.

22.07.