Eduskunta sai tänään puolustusvoimien ruokahuoltoa koskevan lain, joka esittää ruokahuollon yhtiöittämistä Leijona –cateringiksi. Tavoitteena on hakea tehokkuutta ja tuottavuutta, mutta millä keinoin.

Laissa on mielestäni kolme hankalaa kysymystä, talous, tasa-arvo ja tulevaisuus. En ollenkaan yritä edes teeskennellä puolustuspolitiikan asiantuntijaa, mutta taloutta ja tasa-arvoa olen koko poliittisen elämäni ajan ”harrastanut”.

Lyhyellä tähtäimellä laki vie rahaa, koska yhtiöjärjestely vaatii pääomaa, eläkevastuiden kattamista ja muihin järjestelyihin liittyvien kulujen kattamista. Nämä kulut esityksessä on eritelty. Tulevat säästöt on jätetty lähinnä uskon varaan.

Säästöä varmasti syntyy henkilöstökuluista ja tehokkaista alihankintaprosesseista. näin voi lukea rivien välistä, mutta suoraan sitä ei kehdata tunnustaa. Yleensä syntyy säästöä, kun palkkoja lasketaan.

Laissa on tasa-arvovaikutusten arviointi, jossa todetaan, että laki koskee pääasiassa naisia, miehiä muutosten kohteena on 11%. Lailla ei ole tasa-arvovaikutuksia. APUA! Jos suomalaisen hallinnon tasa-arvo-osaaminen on tällä tasolla, niin on turha puhua tasa-arvon mallimaasta.

Yhtiöön siirtyvät työntekijät siirtyisivät eri työehtosopimuksen piiriin. Lue pienempien palkkojen piiriin. Tästä syntyy säästöä.

Tottavie sillä on tasa-arvovaikutusta, kun iso joukko matalapalkkaisia naisia siirretään vielä matalammille palkoille. Siirtymäajoilla tai ilman.

Esitys antaa luvan hakea säästöä heikommilla työehtosopimuksilla. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Jos valtiovalta toimii palkkadumppauksen esimerkkinä, niin pelkään pahoin, että kunnat tulevat perässä uudistaessaan organisoitaan.

En sinänsä pelkkää liikelaitoksia tai yhtiöitä. Ne ovat usein ihan fiksu tapa tuottaa julkisen vallan vastuulla olevia palveluita.  Kaikkea ei tarvitse tehdä itse, asioita voidaan myös tilata. Mutta en liioin yhtiöitä ihaile. Julkisen vallan valinnoissa kyse on tarkoituksenmukaisuudesta ja etiikasta. Jos yhtiömuodon lähes ainoa tuottavuushyöty tulee palkkadumppauksesta, ollaan oudolla tiellä.

Olen ymmärtänyt, että meillä on puolustusvoimat pahan päivän varalle. Siis ei nykyisen vakaan rauhanomaisen rinnakkain olon vuoksi, vaan sen rauhattoman kriisiajan vuoksi. Laissa ei juurikaan varauduta pahan päivän ruokahuoltoon.

Perustettava yhtiö voidaan myydä osittain tai kokonaan. Mitenköhän kriisiaikana tilataan mahdollisesti monikansalliselta ruokahuoltoyhtiöltä apetta? Eikö armeija enää marssikkaan vatsallaan?