Tänä vuonna vietetään Euroopan unionissa vapaaehtoistoiminnan teemavuotta. Ideana on vahvistaa vapaaehtoistyön mahdollisuuksia ja nostaa sen arvoa julkisessa keskustelussa. Unioni tekee ja on muutakin kuin euron kriisiä.

 
Vapaaehtoistoiminta antaa paljon tekijälleen ja tekemisen kohteen oleville ihmisille. Se on vahva oppimisen areena, jossa on mahdollisuus monipuoliseen kehittymiseen ja taitojen harjaannuttamiseen.

Valtio ja kunta voi tarjota palveluja kansalaisille, mutta viranomainen ei voi olla ystävä eikä koskaan tunnistaa erityisryhmien erityistarpeita.  Vapaaehtoistoiminta ja vertaistuki tarjoaa mahdollisuuden auttaa ja tulla autetuksi. Se mahdollistaa rinnalla kulkemisen ja vertaistuen, jota mikään laki tai raha ei voi korvata.

Osallistuminen lisää sekä vapaaehtoisten itsensä että vapaaehtoistoiminnan kohteena olevien hyvinvointia, terveyttä ja yhteisöllisyyden kokemusta. Tästä on selvää tutkimustulosta koko Euroopan laajuisesti.

Osallistuminen lisää kansalaisten yhteiskunnallista tiedostamista.

On tärkeää, että yhteiskunta aktiivisesti edistää vapaaehtoistoiminnalle suotuisien toimintaympäristöjen rakentumista. Sektorirajat ylittävä vapaaehtoistoiminta on usein vaikeuksissa rahoituksen suhteen.

Kun taidetta yhdistetään syrjäytymisen ehkäisyyn, niin projekteille tuppaa käymään niin, että kumpikaan puoli rahoittajista ei koe sitä omakseen, vaikka asian pitäisi olla juuri päinvastoin. Juuri tällaiset projektit saattaisivat olla oiva apu nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamisessa.

Siksi on tärkeää, että julkinen valta osattaisi tunnistaa paremmin järjestöjen erityistarpeet ja piirteet niiden toiminnan rahoittamisessa.  On myös oltava varuillaan, että rahoittaja ei ala liiaksi määrittämään vapaaehtoistoiminnan tavoitteita – kukapa nyt tekisi sellaista vapaaehtoistyötä, jossa joku toinen määrittää mitä sinä teet vapaaehtoisesti.

Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa tehdyn tutkimuksen mukaan vapaaehtoistyöhön sijoitettu summa kuusinkertaistuu. Tutkimuksen kohteina olivat Mannerheimin lastensuojeluliitto, Suomen 4H-liitto, Suomen pelastusalan keskusjärjestö ja SPR. Pelkästään näissä järjestöissä tehdyn vapaaehtoistyön rahallinen arvo kohoaa yli 130 miljoonaan vuodessa. Summa vastaa suuren kunnan vuoden käyttötalousmenojen loppusummaa.

Auttaminen, talkoohenki, yhdessä tekeminen on ollut aina tavallista Suomessa. Suomalaisista 91 prosenttia on vuoden aikana auttanut lähipiiriinsä kuuluvia tavalla tai toisella. Mutta mikä saa ihmiset auttamaan?

Tutkijat Anne Birgitta Pessi ja Juho Saari ovat todenneet, että auttamiseen motivoidutaan myönteisyydestä kumpuavista ja periaatteellisista syistä. Auttaminen koetaan palkitsevaksi ja omat arvot kannustavat auttamaan. Peräti yhdeksän kymmenestä auttaa myötätunnosta tai siksi, että auttaminen tuottaa itselle iloa. Onnellisuuden tunteen kokeminen vaikuttaa olevan vahvassa yhteydessä auttamiseen.

”Onni on kuin suudelma: se on jaettava jonkun kanssa, jotta sen voi saada”.
Sama tunne koskee mielestäni auttamista – hyväolontunteen saavat niin auttaja kuin autettava.
 

Yhdistystreffeillä Hämeenlinnan Wisahovissa ja Riihimäen Herajoen työväentalolla yhdistykset kokoontuivat lauantaina yhteen vaihtamaan kokemuksia, oppimaan toisiltaan ja kehittämään yhteistyötä. Oli kiva olla mukana.