Avainsana-arkisto: tasa-arvo

Tasa-arvoinen avioliittilaki – KYLLÄ!

Muistan kun ensimmäisen kauden kansanedustajana olin mukana tekemässä pariliitto lakialoitetta. Siellä takarivissä istuessani eteeni käveli pääministeri Lipposen jykevä hahmo.

Lipponen kysyi, että missäs se aloite on? Ja niin koko demarien ministeriryhmä allekirjoitti aloitteen. Kyse oli edestä johtamisesta. Esimerkin näyttämisestä. Hitaasti asia eteni, mutta eteni kuitenkin.

Nyt on uuden ihmisoikeus- ja tasa-arvoaskeleen aika. Jopa Britannian konservatiivinen hallitus pääministerinsä johdolla vie tasa-arvoista avioliittolainsäädäntöä eteenpäin. Yhdysvaltain ulkopolitiikan yhtenä kärkihankkeena on homojen oikeuksien vahvistaminen. Asia nähdään näissä maissa ihmisoikeuskysymyksenä.

Kansalaisaloitteeseen on kertynyt nimiä ennätysvauhdilla. Uskon, että ihmiset haluavat allekirjoittamalla näpäyttää eduskuntaa. Laajakin kansalaisaloite tarvitsee toteutuakseen kansanedustajien enemmistön. Toivon, että monet allekirjoitukset rohkaisetvat empiviä edustajia kannattamaan lakia.

Lakialoitteen tiimoilta palaute oli lähinnä kielteistä. Näin on yleensä aina. Ne jotka vastustavat jotain käsittelyssä olevaa asiaa ovat yleensä aktiivisempia. Ehkä se on suomalaista kansanluonnetta, sanomme kovemmin EI kuin kyllä.

Siksikin olen iloinen nimitulvasta. Ihmiset sanovat joukolla KYLLÄ.

Sukupuolet ovat moninaisia, samoin ihmisten rakkaus. On tasa-arvon kannalta tärkeää, että samaa sukupuolta olevilla pariskunnilla on samat velvollisuudet ja oikeudet.

Suomi on vielä monessa perheiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyvissä kysymyksissä ydinperheen mallimaa, vaikka ydinperheen rinnalla on on monia muita perhemuotoja.

Lastenhoitovapaissakin on kehitettävä erilaisten perheiden tarpeet huomioivia ratkaisuja. Raamisopimus paransi isien hoitovapaata, mutta anteeksi vain työmarkkinaosapuolet, teidän perhekäsityksenne on menneeltä vuosisadalta.
Monikkoperheet ja sateenkaariperheet jäivät vielä odotushuoneeseen.

”Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää!” Kirjoitti Minna Canth. Oman aikansa tasa-arvotaistelija. Jotenkin tuo lause sopii tämänkin päivän Suomeen todella hyvin.

19.03.

Palkkatasa-arvo ei etene nollaratkaisulla

Nollakorotuksilla ei kavenneta naisten ja miesten välisiä palkkaeroja.

Hallitusohjelman mukaan kolmikantaista samanpalkkaisuusohjelmaa jatketaan ja tavoitteena naisten ja miesten palkkaeron kaventaminen enintään 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä.

Naisen euro on 82,3 senttia uusimpien arvioiden mukaan.Tilastokeskuksen ansiotasoindeksi kertoo, että palkkakuilu ei pienene hallitusohjelman edellyttämää tahtia.

Euroopan sosiaalinen peruskirja linjaa, että kohtuullinen alin palkka on sellainen, että verojen jälkeen työntekijä saa vähintään 60 prosenttia kansallisesta nettokeskipalkasta.

Suomi ei ole tätä asiakirjaa hyväksynyt. Olemme huonossa seurassa itäisen Keski-Euroopan maiden kanssa.

Monet palkkatyötä tekevät naiset ovat yhä matalapalkkaisia. Joidenkin kohdalla syy on vastentahtoinen osa-aikatyö, mutta suurin syy on se, että useat naisvaltaiset ammatit tuovat täyden työpäivän jälkeenkin laihan tilipussin.

Naisten ja miesten palkkaerot ovat kaventuneet sitä kautta, että naiset ovat sijoittuneet paremmin palkatuille aloille.

Viimeaikoina on vaadittu matalapalkkaisten töiden määrän kasvattamista suosivia ratkaisuja. Työllisyyspolitiikan tavoitteena ei voi olla matalapalkkainen työ, vaan kunnollinen työ, jolla tulee toimeen.

Maltillinen palkkapolitiikka on tarpeen, jotta työllisyys vahvistuu, mutta työssäkäyvän köyhälistön lisääminen ei saa olla politiikan tavoitteena.

Naisten ja miesten välinen palkkaero ei kavennu, jos alipalkattujen naisten ansiot eivät nouse. Paras ratkaisu on matalapalkka alojen euromääräiset korotukset prosenttikorotusten sijaan.

17.03.

Hitunen onnea

Tasa-arvoinen yhteiskunta on onnellinen. Onnellisuus ei ole geneettistä tai pelkästään yksityisasia. Yhteiskunnalla on suuri merkitys siinä, miten onnellisia ihmiset ovat.
Suuret yhteiskunnalliset erot ja hierarkkisuus näyttävät vähentävän ihmisten tyytyväisyyttä. Tasa-arvo tukee onnellisuutta. Mitä tasa-arvoisemmasta yhteiskunnasta on kyse, sitä suurempi osa ihmisistä määrittää itsensä hyväosaiseksi.
Työllistävä talouskasvu vaikuttaa myönteisesti koettuun hyvinvointiin, mutta BKT:n muutos ei välttämättä aiheuta elämään tyytyväisyyden muutosta. Taloutta tärkeämpää on työ.
Ratkaisevaa ei ole niinkään BKT:n henkeä kohden laskettu taso, vaan kotitalouksien käytettävissä oleva tulo. Nousukaudet tekevät ihmiset onnellisemmaksi, jos sen hedelmät jaetaan tasapuolisesti.
Reilu tulonjako tuo tyytyväisyyttä. Riittävä elintaso on onnellisuuden ehto. On todennäköistä, että kaikkein pienituloisimpien aseman parantaminen lisää kansakunnan onnellisuutta eniten. Toisaalta on myös selvää, että paraskaan politiikka ei voi yksin taata onnea. Lailla ei voi säätää ystävyydestä tai rakkaudesta, mutta politiikkatoimilla voidaan ehkäistä eristäytymistä ja syrjäytymistä.
Nuorten yhteiskuntatakuu on yksi väline, jolla pyritään parantamaan nuorten tulevan onnen eväitä. Sen idea on turvata opiskelu- tai työpaikka jokaiselle nuorelle. Jos tämä ei toteudu tarjotaan ainakin työharjoittelun mahdollisuus, jonka ajatuksena on helpottaa työhön pääsyä. Joidenkin nuorten kohdalla on kyse myös kuntoutuksesta tai muusta avusta.
Nämä paikat eivät synny tyhjästä. Ne pitää yhteiskuntapolitiikalla rakentaa. Ne vaativat myös rahaa. Ne vaativat yhteistä työtä kunnissa.
 Kunnat ovat tiukassa taloustilanteessa kovan paikan edessä.  Talouden tasapainottamisessa paras väline on työllisyyden vahvistaminen, mutta sen rinnalla tarvitaan myös säästöjä yhteisistä menoista sekä veronkorotuksia lisätulojen saamiseksi. Mitä hitaammin pääsemme tasapainon tielle, sitä karvaammaksi lääkkeet käyvät.
Hämeenlinna on tehnyt säätötimia eivätkä kaikki niistä ole kivoja. Samaan aikaan olemme myös kehittäneet palveluita. Panostaneet enemmän vanhusten kotihoivaan, terveyshyötymalliin ja lasten hyvään päivään sekä nuorten työllistämiseen.
 Nuorten omaa tahtoa on kuultava. Nuorten tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että teemme myös lisäpanostuksia. Nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamiseksi tarvitaan riittävä rahoitus ja olemassa olevien resurssien uudelleen kohdentamista, muuten hyvä tavoite ei toteudu elävässä elämässä.
Nykyvälineitä on, myös uudistettava, jotta nuorille tarjottava apu on mielekästä ja huomioi nuoren itsensä toiveet. Elämässä on paljon pakkopullaa, mutta pakolla ei nuorta motivoida. Nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamisessa yhteisvastuulla on suuri merkitys. Jos lisäämme järjestöjen mahdollisuutta työllistää nuoria, saamme kaksi hyvää yhden hinnalla: mielekästä tekemistä nuorelle ja aktiivisempaa toimintaa järjestöille.
Vanhustenhoivassa työllisyystoimena on rakennettu laitoshoivassa olevien vanhusten ulkoilutusjoukkoja ja sotaveteraanien kotipalvelua. Vastaavaa ajattelua tarvitsemme enemmän
 Uskon, että työllisyyspolitiikan ja vapaaehtoistoiminnan yhdistämisellä voidaan rakentaa myös onnea. Osoittavathan monet tutkimukset, että toiminta kolmannella sektorilla tuo iloa ja sisältöä elämään.
  ”Syö säästäen savea, sanoi sammakko pojalleen. Sillä pitkä on maailman sivu”. Me äiti- ja isäsammakot emme saa säästää lastemme siivusta. Siksi nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn on panostettava aikaa, osaamista ja rahaa. Osallisuus tuo onnea.
19.10.

Kuntauudistus ja tasa-arvo

Eduskunta  puhui tänään kuntarakenteesta. Itse uskon että sosiaali-ja terveydenhuollon rakenneuudistus on paras tapa turvata kuntien palvelut. Lisäksi tarvitaan kuntaremonttia, koska työssäkäyntialueen mukaiset vahvat peruskunnat ovat elinvoimaisia ja kykenevät vastaamaan työelämän vaatimuksiin.

Muutoksia on tehtävä ennen muuta tasa-arvon vuoksi. Postinumero ei saa määrittää, saako lapsi  laadukasta päivähoitoa tai pääseekö mummo palvelutaloon. Nykyisin palvelujen saatavuus ja laatu vaihtelee liikaa kuntarajan mukaan. Myös verotus vaihtelee rajusti.
Minä siis uskon, että kuntauudistus auttaa. Se ei tuo ratkaisuja automaattisesti, mutta se antaa mahdollisuuden tuottaa palveluita tehokkaammin ja taloudellisemmin. Nykymallissa rahat yksinkertaisesti loppuvat kesken.
Sukupuolten tasa-arvoa kuntaliitokset. Ovat nakertaneet, mutta se ei ole luonnonlaki, vaan skarppaamalla kuntavaaleissa voimme kääntää takapakin tasa-arvo-askeleeksi.

Kuntaliitokset pysäyttivät naisten määrän kasvun kuntapäättäjinä. Liitoskunnissa määrällinen tasa-arvo otti jopa takapakkia.
Tilastollisesti arvioiden naisten osuus päätöksenteossa hieman aleni .  Naisten määrä väheni eniten liitoskuntien reuna-alueilla.
Iso osa istuvista naisvaltuutetuista jätti valtuuston vapaaehtoisesti. Se näkyi valinnoissa, koska  istuva valtuutettu on yleensä jo valmiiksi tuttu äänestäjille ja valituksi tuleminen on helpompaa kuin ensikertalaiselle.
Naisten valintaan vaikuttaa muös kuntapolitiikan ammattimaistuminen. Pienessä kunnassa naapuri- ja harrasteäänillä on mahdollista päästä läpi. Isoissa kunnissa on oltava kampanja, jotta tulee tutuksi.
Vaalirahailmoitusten mukaan naisvaltuutetun vaalieuro on 81 senttiä. Suuremmissa kunnissa vaalibudjetit ovat luonnollisesti suurempia. Naisten vaalikampanjat erosivat paitsi eromääräisesti myös siten, että naiset maksavat ison osan kampanjastaan itse, miehillä taas on ulkopuolisia rahoittajia enemmän.
Tutkimusten mukaan  naiset suhtautuvat kriittisemmin kuntaliitoksiin kuin miehet ja kriittisyys on kasvanut. Kuntapäättäjissä  näkyy sama kriittisyys.
Naisille palvelut ovat elintärkeitä. Monissa kunnissa lama toi mukanaan kuntapalvelujen rajun tehostamistarpeen, jopa leikkaukset. Tästä syyn saa niskoilleen kuntaliitos, vaikka voi olla, että ilman liitoksia leikkaukset olisivat olleet rajumpia.Esimerkiksi omassa kotikaupungissani lama vei 10 miljoonaa euroa veropohjasta, noin yhden veroäyriyksikön verran. Tämä kaiversi ison aukon palveluihin.
Kuntien työntekijät ovat pääosin keski-ikäisiä naisia. Miehistä kunnissa työskentelee 10 prosenttia, naisista 35 prosenttia. Uli 45-vuoriaista naisista kuntasektorilla on töissä yli 40 prosenttia. Yllättäen kuntaliitokset eivät ole juurikaan vaikuttaneet kuntien työntekijöihin. Ehkä isompi työnantaja tarjoaa enemmän vaihtoehtoja.
En usko naisten ja miesten välisiin pakkoavioliittoihin. En usko kuntien välisiin pakkoliitoksiin. Hyvää aitoa yhteistyötä ei synny pakolla.
Mutta joskus avioliiton syntymiseksi tarvitaan pientä avitusta. Ennen heitä kutsuttiin puhemiehiksi tai matchmakereiksi, nykyisin kai treffinetti hoitaa osan välitystoiminnasta. Olkoon valtio siiis kuntien välinen ihan kunniallinen liitonsolmija.
06.06.

Orjuus on kaksinkertaistunut

Sana orjuus on vahva. Se luo vahvoja mielikuvia. Suurin osa ihmisistä näkee mielessään orjalaivan rahtaamassa ihmisiä kahleissa Afrikasta Amerikkaan tai puuvillapellolla raatavia ihmisiä. 

Afrikasta Amerikkaan orjia vietiin 1500–1800-luvuilla arviolta noin 12 miljoonaa. Tällä hetkellä maailmassa arvioidaan olevan jopa 27 miljoonaa orjaa. Tarkkoja lukuja on vaikea esittää, koska suurin osa ihmiskaupasta on tietoisuutemme ulkopuolella.

Ihmiskauppa on kovaa bisnestä, jossa liikkuu kymmeniä miljardeja euroja ja se on usein osa järjestäytynyttä rikollisuutta ja harmaata taloutta.

Ihmiskaupan mahdollistavat ne ihmiset, jotka ostavat toisia ihmisiä. Ilman kysyntää ei olisi uhreja. Jos seksin ostajia ei olisi, ei olisi uhrejakaan.

Ruotsin lainsäädännön esimerkit ja seurantatutkimus ovat rohkaisevia ja osoittavat, että tiukalla puuttumisella ja lainsäädännöllä on mahdollista vähentää prostituutiota. Ruotsi on huono markkinapaikka kansainväliselle prostituutiolle tiukan politiikan vuoksi.

Jos työnantajat eivät käyttäisi työvoimaa väärin, ei olisi pakkotyötä. Vahvalla työsuhteiden valvonnalla voidaan puuttua huonoihin työolosuhteisiin ja saada kiinni työhön perustuvaa ihmiskauppaa. On myös muistettava, että usein seksityö ja pakkotyö kietoutuvat toisiinsa. 

Ihmisten tietoisuutta ihmiskaupasta on lisättävä. Ihmiskaupasta on keskusteltava enemmän julkisuudessa, uhrien tarinoita on kuunneltava. Jokaisen on oltava tietoinen että myös Suomessa on orjuutta ja Suomea käytetään kauttakulkumaana ihmiskaupassa. 

Ihmiskaupan kitkeminen on ihmisoikeustyötä 

Ihmiskauppa on aina vakava perusihmisoikeuksien loukkaus, joka alistaa ihmisen ja vie häneltä ihmisarvon. Ihmiskauppa loukkaa oikeutta vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Se on rikos ihmisyyttä vastaan. 

Suomessa ihmiskaupan uhrien auttamisessa iso ongelma on, se että viranomaiset, joiden pitäisi auttaa uhriksi joutuneita, eivät tunnista uhreja. Uhreja ei välttämättä tunnisteta lainkaan tai sitten heitä ei tunnisteta ihmiskaupan uhreiksi. 

Suomessa prostituutioon ja paritukseen liittyvissä ihmiskaupparikoksissa tuomiot on saatettu antaa pelkästään paritusrikoksina. Tällöin ihmiskaupan uhrit ovat ainoastaan todistajan asemassa ja eivät pääse auttamisjärjestelmään.

Ihmiskaupan uhrien tunnistaminen vaatii vahvaa osaamista ja taitoa toimia nopeasti yhdessä useiden tahojen kanssa. Lainsäädäntöä ja viranomaisten toimintatapoja on kehitettävä siten, että ihmiskaupan uhrien tunnistaminen paranee. Ihmiskaupan uhrien tunnistamista on parannettava vahvistamalla osaamista sekä laajalla ja monipuolisella koulutuksella.

Yksikään uhri ei saa jäädä huomaamatta ja auttamatta 

Ihmiskaupan vastaisen työn on oltava uhrilähtöistä. Uhrit ovat usein niin monimuotoisen rikosvyyhdin silmukassa, että se tekee heistä puolustuskyvyttömiä. Omasta hädästä ei pysty kertomaan vaikka haluaisi. Taustalla voi on kieliongelmia ja kipeitä traumaattisia kokemuksia, jotka vaikeuttavat asiasta puhumista. 

Uhreilla ei aina ole tietoa vieraan yhteiskunnan toimintamekanismeista ja auttamisjärjestelmien olemassaolosta. Usko viranomaisiin ja yleensä ihmisiin voi olla mennyt. Ihmiskaupan uhreille on taattava oikeusturva. Jo tunnistamisprosessin alussa uhreille on saatava oma asianajaja ja mahdollisuus harkinta-aikaan. 

Tarvitaan matalankynnyksen auttamisjärjestelmiä 

Kansallisen ihmiskaupparaportoijan raportissa todetaan, että yleensä parituksen kohteina olevia henkilöitä ei ole ohjattu ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään, eikä uhreille välttämättä edes ole kerrottu auttamisjärjestelmän olemassaolosta. Huolestuttavaa on myös se, etteivät viranomaiset aina reagoi ihmiskauppaepäilyihin ja ryhdy toimenpiteisiin uhrien auttamiseksi. Pääsyn auttamisjärjestelmään tulisi olla helppoa.

Vain pieni osa ihmiskaupan uhreista hakee apua. Onkin syytä pohtia, mikä auttamisjärjestelmissä on vikana, jos niitä ei uskalleta käyttää tai niitä ei löydetä.  Pelko omasta tai läheisten turvallisuudesta estää usein ihmiskaupan uhreja hakemasta apua. Siksi uhrin asema on turvattava ja kehitettävä todistajansuojelun omaisia turvamekanismeja uhrin avuksi.

Uhrien tunnistamiseksi ja auttamiseksi viranomaisten välistä yhteistyötä on tiivistettävä. Myös yhteistyötä viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen välillä tulee edistää. Tiedon ja kokemusten vaihtoa on lisättävä. Meidän täytyy panostaa voimakkaasti kansainväliseen yhteistyöhön ja ihmiskaupan ennaltaehkäisyyn, joka on erittäin tärkeää. 

Ihmiskaupan uhrien auttaminen kärsii resurssipulasta.  Suomessa monia kolmannen sektorin järjestöjä, kuten Monika-Naiset ja Pro-tukipiste, joilla on taitoa tunnistaa ja tukee ihmiskaupan uhreja. Kolmannen sektorin järjestöjen pitkäjänteiden taloudellinen tukeminen on taattava, jotta järjestöt voivat kehittää toimintaansa ja auttaa tehokkaasti ihmiskaupan uhreja. 

Ihmiskauppalait tiukentuvat 

Eduskunnassa on parhaillaan käsittelyssä lakiehdotus ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen hyväksymisestä. Tällä on tärkeä merkitys ihmiskaupparikollisuuden torjunnalle. Sopimuksen keskeisenä tavoitteena on ihmisoikeusperusteinen lähestymistapa ja uhrin aseman parantaminen. Sopimuksen hyväksyminen vahvistaa voimassa olevan lainsäädännön toimeenpanoa ja viranomaistoimintaan kohdistuvia velvoitteita. 

Yleissopimuksen hyväksyminen on tärkeää, mutta muodollisen tasa-arvon lisäksi, pitää panostaa enemmän tosiasialliseen tasa-arvoon sekä auttamisjärjestelmien tosiasialliseen toimivuueen. 

Lisäresursointi on välttämätöntä, jotta todellisuus ja lainkirjain ovat yhtä. Viranomaiskäytännöissä on opittava tunnistamaan uhrin haavoittuva asema.  Prostituutiosta epäiltyjä ulkomaalaisia ei saa käännyttää ennen kuin on selvitetty, ettei tapaukseen liity ihmiskauppaa. ”Pois prostituutiosta” -matalan kynnyksen palveluiden rahoitus on turvattava. 

Seksin ostoa ja kysyntää on kitkettävä asennemuokkauksella ja tiukemmalla lainsäädännöllä. Pakkotyöhön liittyvää ihmiskauppaa voidaan kitkeä lisäämällä työsuojelun ja poliisin valvontaresursseja. Muotiin tullut itsevalvonta ei rikollisuuteen pure. 

Ihmisen itsemääräämisoikeus on jakamaton. Oma raha ja oma lupa on naisten tasa-arvon ja itsenäisyyden peruslähtökohtia. Toistasataa vuotta sitten suomalaiset tasa-arvon esitaistelijat vaativat naisiin kohdistuvan väkivallan suitsimista ja naisrauhaa kaduille. 

Meillä jokaisella on vastuumme jokaisen ihmisen ihmisoikeuksien turvaamisessa. Vastuu on sitä suurempi mitä vaikutusvaltaisessa asemassa olemme. Vanha orjuus on poistettu kovalla tahdolla ja työllä. Nykyajan orjuus on mahdollista poistaa samoin keinoin, kovalla tahdolla ja työllä.

16.03.

Sukupuolten tasa-arvoa Amerikan malliin

Yhdelläkään yhteiskunnalla ei ole varaa tuhlata tyttäriensä koulutusta, siksi tasa-arvoon pitää panostaa aidosti. Se on myös fiksua talouspolitiikkaa. Näin on juhlapuheiden tasolla, mutta arjessa asiat ovat usein raadollisempia.
 
Yhdysvaltain perustuslain ajatus on pyrkiminen ihmisen onnellisuuteen. Työssäkäyvät ihmiset ovat onnellisempia kuin työelämän ulkopuolella olevat. Kaikkein onnellisimpia ovat työssäkäyvät pienten lasten äidit. Näin kertoo uusi tutkimustieto.
 
Naiset ovat usein huonoja palkkaneuvottelijoita ja vähättelevät tekemistään, mutta osaavat neuvotella joustoa työoloihin, silloin kun se on perheen kannalta järkevää.
 
Yhdysvalloissa asenteet ovat koventuneet. Tämä näkyy erilaisten vähemmistöjen asemassa. Myös aborttilainsäädäntöä halutaan tiukentaa. Republikaanien kampanjassa näkyvät perhe-arvot. Mutta se ei tarkoita esimerkiksi työn ja perheen yhteensovittamisen helpottamista, vaan paluuta menneisyyteen jossa naiset olivat kotona perheen parissa.
 
Yhdysvallat menettää perinteisiä teollisuustyöpaikkoja ja tämän vuoksi ihmisiä ohjaa pelko. Työpaikkakulttuuri on maskuliininen. Työehdot neuvotellaan henkilökohtaisesti, mutta naiset jotka peräävät oikeuksiaan, saavat hankalan maineen. Perhesyistä vapaata pyytävän naiset työt saattavat loppua kokonaan.

USAssa collegesta valmistuvista 74 prosenttia on naisia, mutta silti naisen dollari on 77 senttiä. Tämä koskee myös samalla työpaikalla samassa ammatissa olevia työntekijöitä. YK:n tasa-arvokokouksen yhteydessä tapaamani fiksut ja korkeasti koulutetut naiset kertoivat avoimesti, että heidän työpaikallaan on juuri näin.

Naisten työllisyysaste on 50 prosenttia, mutta naiset tekevät kaksinkertaisesti kotitöitä. Käyttävät tuplaten aikaa lastenhoivaan, triplaten ruuanlaittoon verrattuna miehiin. Tämän osoittaa tutkimus. Mutta 85 prosenttia miehistä luulee tekevänsä enemmän kotitöitä.

Maassa on muutettava ajattelumallia, jossa naiset pyytävät tasa-arvoa ja miehet voivat sen antaa. Ehkä Amerikan malliin sopii vanha sanonta: kiltit tytöt eivät vaadi mitään, kiltit tytöt eivät saa mitään.

29.02.

Naiset ja nälkä

Naisten aseman parantaminen kehitysmaissa poistaa nälkää ja köyhyyttä. Tämä oli pääviesti YK:n naisten asemaa koskevassa kokouksessa.
 
Jos naisilla olisi yhtäläinen pääsy siemeniin, maan omistusoikeuteen, työkaluihin, koulutukseen ja markkinoille kuin miehillä, niin maatalouden tuottavuus nousisi 20-30 prosenttia. Kymmenet miljoonat ihmiset välttyisivät nälältä.
 
Naisten merkitys maailman ruuan tuotannossa on kiistaton. Koko maailman väestöstä on neljännes maaseudun naisia. Meillä Suomessa maaseudun ongelmana on, että naiset muuttavat pois ja jäljelle jää yksinäisiä miehiä. kehitysmaissa taas miehet matkaavat suurkaupunkien laitamille ja naiset jäävät lastensa kanssa maaseudulle. Siksi maaseudun naisten voimaannuttaminen on maailman mittakaavassa tärkeää.

Kehitysmaissa maaseudun naisilla on kaksinkertainen riski jäädä koulutuksen ulkopuolelle kuin kaupunkilaissisarillaan. Myös liian varhaiset pakkoavioliitot ovat iso riski. Lapsen varhainen kuolema ennen viidettä elinpäivää on 40 prosenttia yleisempää kuin saman maan kaupunkilaisilla.
 
Voisi kysyä, että miksi sitten ei yksinkertaisesti auteta naisia pois maalta? Siksi koska ruoka tuotetaan maalla. Ja ruokaa tarvitaan kaupungeissakin.
 
Kehitysmaissa maaseudun naisten asema on kaikilla mittareilla mitattuna maailman heikoimpia. Siksi tarvitaan tukea ja tuen parempaa kohdentamista. Se mikä on hyvää naisille ja lapsille, on hyvää kaikille ihmisille.

Kehitysavussa ja muussa tuessa on aina nähtävä sen vaikutukset molempiin sukupuoliin. Naisille oikeus omaan talouteen on ensiarvoista. Oikeus omistaa ja viljellä maata, oikeus perustaa pankkitili, oikeus käydä kauppaa, oikeus pitää voitot itsellään ei ole itsestään selvyys.
 
Muistan kun siivosin isoisäni jäämistöä ja papereista löytyi testamentti. Vanhin pojista sai torpan, toiseksi vanhin auran ja nuorimmainen kirveen. Tytär sai oikeuden asua vanhimman veljen tiloissa.  Nykyisin laki turvaa tasavertaisen kohtelun.

Myös kehitysmaiden naiset tarvitsevat tasa-arvoista politiikkaa turvakseen, oikeutta koulunkäyntiin, oikeutta sosiaaliseen turvaverkkoon ja omaa taloutta.
 
Sosialidemokraattisen naisliikkeen vanhoja tavoitteita olivat ”oma raha ja oma lupa”. Monet kehitysmaat ovat aikamoisen aikaloikan takana pohjoismaisen naisen asemasta. Silti tasa-arvo tavoitteena on yhteinen.

28.02.

Opiskelu ja valinnanvapaus

 

Mitä tänään koulussa opit poika pellavapäinen?
Suomalaista koulua ylistetään maailmalla ja pärjäämme Pisa-arvioinnissa. Mutta opettaako koulu niitä asioita, joita elämässä tarvitsee?
Koulutuksen arviointi neuvoston raportti kertoo, että lukio ei valmenna yliopistoa varten. Korkeakouluopiskelijat kertoivat hyötyneensä jatko-opinnoissaan lukion oppiaineista eniten matematiikasta (24 prosenttia), äidinkielestä (17 prosenttia) ja vieraista kielistä (17 prosenttia). Aika alhaiset hyötyprosentit perusaineista.
Paradoksaalista on se, että samoissa aineissa opiskelijat joutuivat myös parantamaan osaamistaan eniten. Kärkeen nousi toinen kotimainen kieli.
Nykyinen koulu tarjoaa paljon valinnanmahdollisuuksia. Se sopii opiskelijoiden toiveisiin ja valinnanvapautta korostavaan aikaamme. Sopiiko se järjestelmälliseen opiskeluun ja kuinka hyvin valinnanmahdolisuus arjessa toteutuu?
Äitiperspektiivistä nykyinen lukio on vaativimmillaan ainevalinnoissa ja lukujärjestyksen rakentamisessa. Ensimmäisen vuoden aikana harva tietää, mitä haluaa isona tehdä. Loppupeleissä jo ensimmäisen vuoden valinnat vaikuttavat pitkälle.
Jos oppilas haluaa kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa reaalissa toisiaan lähellä olevia aineita ja selvitä lukiosta kolmessa vuodessa, on osa aineista kirjoitettava jo toisen vuoden keväällä tai viimeistään kolmannen vuoden syksyllä. Ja kurssit on tietenkin oltava suoritettuna ennen kirjoittamista. Tätä ei aina osata ennakoida.
Jos kielivalikko koulussa on runsas, mutta osa kielikursseista on tarjolla fyysisesti toisessa lukiossa ja liikkuminen syö puolet oppitunnista, niin kuinka tehokasta tällainen opiskelu on.

Lukiolain mukaan lukiokoulutuksen tavoitteena on tukea opiskelijoiden kasvamista hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille jatko-opintojen, työelämän, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja. Koulutuksen tulee tukea opiskelijoiden edellytyksiä elinikäiseen oppimiseen ja itsensä kehittämiseen. Huh, mitkä vaatimukset.

Suomalainen koulu on laadukas, ja sitä kelpaa kehua. Erityisen aavistuksen ansaitsee koulun tasalaatuisuus ympäri Suomen. Kuinka kauan tasalaatu säilyy, jos kuntien selviytymiserot kasvavat. Kuntaremontti on tarpeen jo koulutuksen tasa-arvon vuoksi.
22.02.

Järkäle osaa ja uskaltaa

Presidentinvaaleista on tullut show, jossa ehdokkaat istuvat ilta toisensa jälkeen tv-ohjelmissa. Jokainen kanava pitää oman tenttinsä, joten esiintymiset eivät etene. Aina alusta alkavat esiintymiset vastaavat kerta toisensa jälkeen samoihin kysymyksiin. Poikkeuksen muodostavat yksittäiset ehdokashaastattelut.

Ehdokkaat suostuvat mediat pelleiksi, koska valtakunnallisessa kampanjassa on mahdoton tavata riittävästi ihmisiä naamasta naamaan, vaikka olisi millainen duracell-pupu. Paavoista Lipponen on sanonut medialle EI, sillä seurauksella että hänen syntinsä siirtyvät pojalta pojalle. 

Demokraattinen vallan jakaja

Lipposen presidenttiviesti on perustunut selvään käsitykseen hallituksen, eduskunnan ja presidentin välisestä tehtäväjaosta. Lipponen puolustaa maan hallitusta, arvostaa eduskuntaa ja kansanvaltaa.

Pääministerinä Lipponen oli vahva, koska pääministerillä on paljon valtaa. Hän käytti valtaa ja tiesi mitä tahtoi. Presidenttinä hän olisi vahva ulkopolitiikan johtaja, mutta sisäpolitiikassa taustatukena hallitukselle. Moni kaipaa kovaa puhetta ja isännän ääntä presidentiltä, mutta Suomi ei enää ole kekkoslandia, vaan parlamentaarinen demokratia.

Lipposen on helppo keskittyä ulkopolitiikkaan, koska Se oli hänen intohimonsa jo pääministerinä. Ulkopolitiikassa on myös hänen ammattitaustansa.

Määrätietoinen pääministeri

Lipposen kannattaminen presidentiksi ei ole minulle puolueuskollisuutta, vaan aito valinta. Arvostin hänen määrätietoisuuttaan ja johdonmukaisuuttaan jo pääministerinä.

Kerran Lipponen pysäytti minut ovensuuhun ja näytti hallitusohjelmaa. Se oli täynnä yliviivaustussilla tehtyjä merkintöjä. Kohdassa nuorten syrjäytyminen ei ollut yliviivausta. Pääministeri totesi, että tälle asialle ei ole vielä tapahtumassa mitään, otapa hoitaaksesi.

Tuloksena oli nuorten osallisuushanke, jonka toteuttamisessa Lipponen oli aidosti mukana. Hän kiersi tilaisuuksissa motivoimassa kaupunginjohtajia puuttumaan nuorten syrjäytymiseen. Lipponen pisti itsensä peliin tosissaan. Näin syntyi pohja mm. etsivälle nuorisotyölle.

Tasa-arvomies jo ennen kuin se oli muotia

Toinen vahva muistikuva on puolueen kokouksesta, jossa valittiin SDP:n ministereitä. Vankkana tasa-arvon kannattajana Lipponen toi puolueeseen käytännön jonka mukaan ministeriryhmästä puolet on naisia. Kun henkilöitä valittiin, eräs epäilevätuomas kysyi, onko niitä naisia pakko olla puolet? Lipponen vastasi: EI, voi naisia olla enemmänkin.

Pääministerinä Lipponen arvosti eduskuntaa. Hän piti huolen, että ministerit olivat kyselytunnilla ja isojen asioiden ollessa esillä eduskunnan edessä vastaamassa hallituksen tekemisistä. Poissaolon syyksi kelpasivat vain viralliset EU-kokoukset. Hän myös piti huolen, että puheet eduskunnassa olivat yhtä tekojen kanssa.

Minulle on vierasta nykyinen mielikuvapolitiikka. Asioiden hoitamisen sijaan keskitytään siihen, miltä asiat näyttävät. Minusta politiikan pitää olla totta. Paavo Lipposen politiikka on totta.  

Pehmeät arvot, lujaa johtamista.

Lipposta on pidetty kovana johtajana, sitä hän onkin. Mutta hyvällä tavalla. Hän vie kovalla tahdolla asioita eteenpäin. Lipponen ei kuvia kumartele. Ei edes toimittajia, vaikka se nykyisin mediavetoisessa politiikassa tuntuu olevan lähes välttämätöntä. Juuri siksi häneen voi luottaa. Hän on järkähtämätön suomalaisen demokratian, sivistyksen ja moniarvoisuuden puolustaja. Paavo Lipponen on järkäle, joka osaa ja uskaltaa.

14.01.

Armeija marssii vatsallaan?

Eduskunta sai tänään puolustusvoimien ruokahuoltoa koskevan lain, joka esittää ruokahuollon yhtiöittämistä Leijona –cateringiksi. Tavoitteena on hakea tehokkuutta ja tuottavuutta, mutta millä keinoin.

Laissa on mielestäni kolme hankalaa kysymystä, talous, tasa-arvo ja tulevaisuus. En ollenkaan yritä edes teeskennellä puolustuspolitiikan asiantuntijaa, mutta taloutta ja tasa-arvoa olen koko poliittisen elämäni ajan ”harrastanut”.

Lyhyellä tähtäimellä laki vie rahaa, koska yhtiöjärjestely vaatii pääomaa, eläkevastuiden kattamista ja muihin järjestelyihin liittyvien kulujen kattamista. Nämä kulut esityksessä on eritelty. Tulevat säästöt on jätetty lähinnä uskon varaan.

Säästöä varmasti syntyy henkilöstökuluista ja tehokkaista alihankintaprosesseista. näin voi lukea rivien välistä, mutta suoraan sitä ei kehdata tunnustaa. Yleensä syntyy säästöä, kun palkkoja lasketaan.

Laissa on tasa-arvovaikutusten arviointi, jossa todetaan, että laki koskee pääasiassa naisia, miehiä muutosten kohteena on 11%. Lailla ei ole tasa-arvovaikutuksia. APUA! Jos suomalaisen hallinnon tasa-arvo-osaaminen on tällä tasolla, niin on turha puhua tasa-arvon mallimaasta.

Yhtiöön siirtyvät työntekijät siirtyisivät eri työehtosopimuksen piiriin. Lue pienempien palkkojen piiriin. Tästä syntyy säästöä.

Tottavie sillä on tasa-arvovaikutusta, kun iso joukko matalapalkkaisia naisia siirretään vielä matalammille palkoille. Siirtymäajoilla tai ilman.

Esitys antaa luvan hakea säästöä heikommilla työehtosopimuksilla. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Jos valtiovalta toimii palkkadumppauksen esimerkkinä, niin pelkään pahoin, että kunnat tulevat perässä uudistaessaan organisoitaan.

En sinänsä pelkkää liikelaitoksia tai yhtiöitä. Ne ovat usein ihan fiksu tapa tuottaa julkisen vallan vastuulla olevia palveluita.  Kaikkea ei tarvitse tehdä itse, asioita voidaan myös tilata. Mutta en liioin yhtiöitä ihaile. Julkisen vallan valinnoissa kyse on tarkoituksenmukaisuudesta ja etiikasta. Jos yhtiömuodon lähes ainoa tuottavuushyöty tulee palkkadumppauksesta, ollaan oudolla tiellä.

Olen ymmärtänyt, että meillä on puolustusvoimat pahan päivän varalle. Siis ei nykyisen vakaan rauhanomaisen rinnakkain olon vuoksi, vaan sen rauhattoman kriisiajan vuoksi. Laissa ei juurikaan varauduta pahan päivän ruokahuoltoon.

Perustettava yhtiö voidaan myydä osittain tai kokonaan. Mitenköhän kriisiaikana tilataan mahdollisesti monikansalliselta ruokahuoltoyhtiöltä apetta? Eikö armeija enää marssikkaan vatsallaan?

08.11.