Avainsana-arkisto: työelämä

Mistä löytyisi ihan tavallista työtä?

Päivittäin kuolee ja syntyy nelisensataa työpaikkaa. Työmarkkinoiden dynamiikka- ja joustovaatimukset kasvavat. Muutokset tuovat yksilöille lisää riskejä tipahtaa työmarkkinoiden kysynnän ulkopuolelle erilaisissa elämän nivelvaiheissa.

Ennen mentiin ensin kouluun, opiskeltiin ammatti, sitten mentiin työhön, tehtiin työtä, perustettiin perhe, jonka jälkeen palattiin työhön, tehtiin työtä ja jäätiin eläkkeelle. Enää ihmiset eivät toimi näin kronologisesti eivätkä työmarkkinoiden joustavuusvaatimukset mahdollista tällaista elämänkulkua.

Työllistymisen kannalta riskivaiheita voivat olla esimerkiksi koulutuksesta työelämään siirtymisen pitkittyminen, erilaisten työprojektien väliin jäävät aukot, hoivavapailta työelämään pyrkiminen, vanhan työn loppuminen tai sairastuminen.

Työn muutos kohdistaa kysyntää kapeampaan ihmisjoukkoon. Samaan aikaan kasvavat sekä tietyillä toimialoilla pula osaavasta työvoimasta että niiden ihmisten joukko, joiden on vaikea löytää paikkaansa markkinaehtoisessa työssä.

Moniosaajuuden vaade lisääntyy.
Työntekijöiltä vaaditaan perusammattitaitoa, mutta sen lisäksi monet muut työhön liittyvät osaamisvaatimukset kasvavat. Ennen riitti kun osasi yhden työn ja teki sen kunnolla. Nykyisin yksi ammattiosaaminen ei riitä, vaan elämän aikana tarvitaan monenlaista ammattiosaamista, jopa samassa työssä.

Hyvän tyypin taakka kasvaa.
Asiakastyössä on paljon sellaisia osaamisvaatimuksia, joihin on vaikea kouluttautua. Myös miehiltä ja naisilta vaadittavat henkilökohtaiset ominaisuudet vaihtelevat.

Asiakasvaatimukset työssä ja itsensä ja työnsä myyminen lisääntyy.
Työn ulkoistaminen liittyy ydintyöpaikan ulkopuolelta ostettaviin palveluihin. Samaa kehitystä tapahtuu työyhteisön sisällä. Ennen työtä oli niin kauan kuin firma pyöri, nykyisin oma asema omassa työpaikassa pitää lunastaa joka päivä uudelleen.

Yksinäisyys ja itsensä johtaminen lisääntyy.
Työtä tehdään entistä yksilöllisemmillä tavoilla. Työnteon aika, paikka ja yhteisöt vaihtelevat. Ennen monia tekemiseen perustuvia työtehtäviä tehtiin työnjohdon ohjauksessa ja valvonnassa. Nykyisin esimerkiksi siivoustyö on usein yksinäistä ja itsenäistä.

Työajat pirstoutuvat tuottavuuden maksimoimiseksi.
Tarjolla on nopeita pirstaleisia kausi- tai kysyntähuippuja turvaavia tehtäviä. Tehtävät edellyttävät äärimmäistä joustavuutta ja varuillaanoloa sekä nopeaa vastausta työtarjouksiin. Ennen ihmiset jonottivat työtä satamassa lippalakki kädessä, nykyisin odottavat soittoa kotona kännykkä pöydällä.

Työ feminisoituu.
Naisille tyypilliseksi miellettyjen ominaisuuksien osaamisen vaatimus työssä kasvaa. Hoiva ja palvelutyöt lisääntyvät. Huolehtiminen, yhteistyösuhteiden ylläpitäminen, monien tehtävien samanaikainen suorittaminen sekä ristiriitojen sovittelu työssä lisääntyy. Ennen raavaalle miehelle riitti kun työssä oli voimaa, nyt ei aina pärjää edes hyvällä supliikillla.

Työtä kuolee ja syntyy vauhdilla.
Rakennemuutos tappaa monia työtehtäviä ja tilalle syntyvä työ on luonteeltaan erilaista. Osaamisvaatimukset ovat hyvin erityyppisiä. Eri sukupolvet elävät hyvin erilaisissa työelämäkokemuksissa. Eri sukupolvien odotusarvot työssä eriytyvät. Työn muutos ei tarkoita työn huonontumista, vaan erilaistumista ja eriytymistä.

Ammattitaidon ja hyvän terveyden lisäksi tarvitaan itsekuria ja itsensä johtamista. Ei riitä, että osaa lukea ja kirjoittaa, pitää olla digitaalista lukutaitoa. Tietoa on osattava hallita. Myös omaa työtä ja sen organisoimista on hallittava. Verkostoissa pitää osata sukkuloida ja löytää sieltä omaa työtä hyödyttävät kumppanuudet, mutta niiden verkkoon ei saa jäädä.

Tämän rinnalla osa työstä pilkkoutuu ja sulkeutuu, muuttuu yksinäisiksi, monotonisiksi ja vähän houkutteleviksi. Myös huonosti elättäviksi.

Työttömyydenhoidossa ajatellaan, että ammattitaitovaatimukset voidaan tyydyttää siirtymäpolitiikalla, jossa työssä olevien ammattitaitoa korotetaan, jotta he voivat siirtyä vaativampiin tehtäviin. Näin vapautuu vähemmän vaatimustason työtä pitkään työttömänä olleille.

Tiettyyn pisteeseen tällainen siirtymäajattelu toimii. Työn muutos johtaa siihen, että siirtymäajattelun kautta vapautuville työpaikoille ei automaattisesti siirrytä pitkästä työttömyydestä. Aikaloikka työn muutoksessa saattaa olla yksinkertaisesti liian suuri. Vapautuvassakin työssä vaadittavat osaaminen ja muut ominaisuudet ovat liian korkealla.

Suomi tarvitsee jokaisen työpanosta. Vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien ihmisten integrointi avoimille työmarkkinoille on välttämätöntä työllisyysasteen nostamiseksi. Jotta tämä on mahdollista, on sosiaali- ja terveyspolitiikan, tulonsiirtojen, koulutuksen ja työvoimapolitiikan pelattava kiinteämmin yhteen.

Jokainen meistä on jollakin tapaa erityinen. Joidenkin erityisyys vaatii erityistä tukea, että hän pärjää työmarkkinoilla.

10.02.

Tarina ajanhallinnasta

 

Eräs fiksu ihminen kertoi, että hän repii kalenteristaan summamutikassa päiviä pois. Näin hänelle jää aikaa oleelliseen. Työpäivät eivät täyty pelkistä palavereista, vaan aikaa jää työlle itselleen.

Syteemi oli kehittynyt vahingossa. Yhdestä hänen ostamastaan kalenterista oli oikeasti puuttunut lehti. Kun puuttuva päivä koitti, se olikin yllättäin vapaa. Sen jälkeen hän on randomtekniikalla poistanut päiviä kalenteristaan.

Ollessani eduskuntaryhmän puheenjohtaja ihmettelin, minne aika katosi. Olin tottunut ministeriaikatauluihin ja yht’äkkiä tuntui, että töitä oli vähemmän, mutta aika riitti huonommin. Hieman kuin mainoksen lapsi, joka kysyi isältään, minne valo katoaa. Kysyin itseltäni, minne aika katoaa?

Kellotin itseni ja huomasin, että odotan viikossa yhden työpäivän verran. Osasta ajanhukkaa saatoin syyttää valtion rautateitä, osa lankesi myöhässä alkaville kokouksille, osa omiin aikataulusähläilyihin. Mitä tästä opimme?

Kiire on pirun keksintöä. Mutta me ihmiset kiihdytämme sitä. Veljeni sanoi joskus kauan sitten, että jos on liian kiire ja paljon ylitöitä, kannattaa miettiä onko liian vaativissa hommissa.

Kiire on osiittain nykypäivän statussymboli. Siksi veljeni tokaisusta kannattaa ottaa opiksi. Kiire nakertaa jaksamista. Siksi sen syitä pitää etsiä oikeasti.

Kiire näivettää luovuutta ja estää uuden löytämistä. Pieni kiire joskus on hyvästä, pieni stressikin on hyvästä, se nostaa suoritustasoa, mutta jatkuvana molemmat ovat turmiollisia.

Siis pysähdy! Mieti mistä kiire kumpuaa, mieti teetkö oikeita ja oleelllisimpia asioita. Ole itsellesi armollinen, jos kaikkea ei ehdi, on keksityttävä tärkeimpään. Sähköjänis tekee paljon, mutta ei saa mitään aikaiseksi.

31.10.

Kesä ja hyttyset

 

Suuri osa Suomea on siirtynyt  ansaitusti lomalle, mieli täynnä kesänlupauksia. Liian usein elämme työaikana  sitkun elämää. Sitkun on loma, alan kuntoilla. Sitkun on loma,  luen kirjoja. Sitkun on loma, tapaan läheisiä. Sitkun on loma, sen saattaa pilata hyttyset.
Lomaa on noin kuukausi vuodesta. Muu elämä ei saa olla pelkkää loman odottelua. Työn ja perheen välille on etsittävä tasapainoa. Samoin työn ja muun elämän välille. Työelämä muodostuu kahdesta sanasta työ ja elämä. Niin pitäisi työelämänkin muodostua. Hallituksen tavoitteena on maailman paras työelämä. Ei mikään pieni tavoite.
Työn muutos on osittain syynä sitkun-elämäämme. Epätyypilliset työsuhteet ovat epävarmoja. Vuokratyössä ja määräaikaisissa työsuhteissa ihmiset ponnistelevat yli voimavarojensa, jotta saisivat työlle jatkoa. Mutta epävarmuus kaivautuu muuallekin kuin epätyypillisiin työsuhteisiin?
Salo ja Oulu saavat tuta, mitä tapahtuu kun globaali jätti ei pärjää markkinoilla. Moni muu kaupunki on kokenut saman aiemmin toimialoilla, joissa maailma huojutti työtä jo varhemmin. Valtio voi ja sen pitää tukea kouluttautumista uudelle alalle ja  luoda yrityksille  suotuisia olosuhteita.  Hallitus ei silti omista taikasauvaa, jolla työtä synnytetään.
Työn muoto ei kerro kaikkea. Epävarmuus kasautuu samoille ihmisille ja sitä on muissakin kuin epätyypillisissä suhteissa. Yhtäaikaiset riskit kasautuvat nuorille naisille.  Vaikein ryhmä on peruskoulutetut nuoret naiset, mutta eivät korkeasti koulutetutkaan epävarmuutta pakoon pääse.
Työelämä ulkoistaa, vuokratyö on vain yksi ulkoistamisen muoto. Se monimutkaistaa käsitystä työtovereista, asiakkaista, työyhteisöistä. Itsensä työllistäminen ja yksinyrittäjyys ovat vielä määrällisesti vähäisiä työn uusia muotoja, mutta ne kasvavat vauhdilla.
Osa yrityksistä syntyy työntekijän omasta vapaasta tahdosta, osa pakon edessä ja pakonomaisiin olosuhteisiin. Tällä saralla tarvitaan uutta lainsäädäntöä, että työelämän pelisäännöt eivät pakene kokonaan uusia työn muotoja. Tätä työtä tekee hallituksen yrendiryhmä. Menestystä sille.
Työelämä myös palveluistuu.  Työssä ollaan yhä enemmän tekemisissä asiakkaiden kanssa. Asiakassuhteet tulevat monimutkaistavat ammattitaidon vaatimuksia. Tunnetyön osaamista vaaditaan yhä enemmän.
Työhön sopimattomat tunteet on usein tukahdutettava. Tutkimukset osoittavat, että naisen pitää osoittaa ystävällisyyttä enemmän kuin miehen, jotta hän vaikuttaisi ystävälliseltä.
Työssä pitää nykyisin palvella, neuvotella ja olla viehättävä. Huoliteltu ulkomuoto ja ulkonäkö on muuttunut osaksi työtä. Suuren painoindeksin naisilla on pienempi palkka kuin pienen painoindeksin. Tämä ehkä kuvaa sitä, ettei kaikki aina ole kiinni työntekijän taidoista, vaan myös muista asioista.
Mutta kuka jaksaa olla aina fiini ja filmaattinen. Moni haluaisi vain tehdä työnsä hyvin. Moni vaikeasti työtä löytävä on hyvä työihminen, mutta ei täytä näitä ekstravaatimuksia eikä ehkä haluakaan täyttää.
Yhteiskunnan yksilöllistyminen johtaa siihen, että työntekijä on yhä enemmän vastuussa menestymisestään ja työhyvinvoinnistaan.  Liian usein työttömyyskin nähdään yksilön ongelmana eikä enää yhteiskunnan rakenteellisena
Työnanatajien kiihkeästi etsimä hyvä tyyppi ei perää oikeuksiaan, ei valita, nipistää vuosilomistaan, jos on tarvis, kantaa korvaamattomat ylityöt kotiin ja tekee osa-aikaisena kokoaikaisen työt. Vai onko se niin, että edellä kuvattu onkin työelämän huono tyyppi, joka antaa työelämän huonontua. Hyttynen, joka pilaa kesän.
Kesän hyttysistä pääsee suojautumalla. Myös hyvää työelämää on suojeltava. Yhdessä.
26.06.

Sukupuolten tasa-arvoa Amerikan malliin

Yhdelläkään yhteiskunnalla ei ole varaa tuhlata tyttäriensä koulutusta, siksi tasa-arvoon pitää panostaa aidosti. Se on myös fiksua talouspolitiikkaa. Näin on juhlapuheiden tasolla, mutta arjessa asiat ovat usein raadollisempia.
 
Yhdysvaltain perustuslain ajatus on pyrkiminen ihmisen onnellisuuteen. Työssäkäyvät ihmiset ovat onnellisempia kuin työelämän ulkopuolella olevat. Kaikkein onnellisimpia ovat työssäkäyvät pienten lasten äidit. Näin kertoo uusi tutkimustieto.
 
Naiset ovat usein huonoja palkkaneuvottelijoita ja vähättelevät tekemistään, mutta osaavat neuvotella joustoa työoloihin, silloin kun se on perheen kannalta järkevää.
 
Yhdysvalloissa asenteet ovat koventuneet. Tämä näkyy erilaisten vähemmistöjen asemassa. Myös aborttilainsäädäntöä halutaan tiukentaa. Republikaanien kampanjassa näkyvät perhe-arvot. Mutta se ei tarkoita esimerkiksi työn ja perheen yhteensovittamisen helpottamista, vaan paluuta menneisyyteen jossa naiset olivat kotona perheen parissa.
 
Yhdysvallat menettää perinteisiä teollisuustyöpaikkoja ja tämän vuoksi ihmisiä ohjaa pelko. Työpaikkakulttuuri on maskuliininen. Työehdot neuvotellaan henkilökohtaisesti, mutta naiset jotka peräävät oikeuksiaan, saavat hankalan maineen. Perhesyistä vapaata pyytävän naiset työt saattavat loppua kokonaan.

USAssa collegesta valmistuvista 74 prosenttia on naisia, mutta silti naisen dollari on 77 senttiä. Tämä koskee myös samalla työpaikalla samassa ammatissa olevia työntekijöitä. YK:n tasa-arvokokouksen yhteydessä tapaamani fiksut ja korkeasti koulutetut naiset kertoivat avoimesti, että heidän työpaikallaan on juuri näin.

Naisten työllisyysaste on 50 prosenttia, mutta naiset tekevät kaksinkertaisesti kotitöitä. Käyttävät tuplaten aikaa lastenhoivaan, triplaten ruuanlaittoon verrattuna miehiin. Tämän osoittaa tutkimus. Mutta 85 prosenttia miehistä luulee tekevänsä enemmän kotitöitä.

Maassa on muutettava ajattelumallia, jossa naiset pyytävät tasa-arvoa ja miehet voivat sen antaa. Ehkä Amerikan malliin sopii vanha sanonta: kiltit tytöt eivät vaadi mitään, kiltit tytöt eivät saa mitään.

29.02.

Työn ja perheen on sovittava yhteen yrittäjälläkin

Yrittäjyyteen tarvitaan usein unelma – tavoite, idea jostakin. Valtio ei voi lailla säätää ihmisten unelmista tai rahalla ostaa niitä. Valtio ei voi pakottaa yrittäjyyteen. Mutta valtio voi ja sen tulee vaikuttaa siihen, että ihmiset voivat paremmin toteuttaa ideoitaan.

Suomi tarvitsee yrittäjyyttä, yritysten kasvua. Suomen on tuettava ihmisten uusien innovaatioiden polkua kaupallisiksi tuotteiksi ja yritysideoiksi.

Me tarvitsemme lisää naisyrittäjyyttä, lisää maahanmuuttajayrittäjyyttä, kummitoimintaa ja mentorointia ja lisää yrityksiä vastaamaan yritysten omistusrakenteiden muutoksiin.

Tärkeää olisi rohkaista ihmisten sisäänrakennettua yrittäjyyttä, halua luovaan työskentelyyn ja itsensä toteuttamiseen. Nykyisessä palkkatyössäkin kaivataan nykyistä enemmän sisäistä yrittäjyyttä, oman työnsä hallinnan mahdollisuutta, mahdollisuutta vaikuttaa omaan elämäänsä.

Pieni maa ei globaalissa taloudessa pärjää ilman innovaatioiden luomaa eritysosaamista, ilman innostuksesta lähtevää dynaamisuutta. Hintakilpailu tai masssatuotanto ei toimi. On tehtävä asioita fiksummin.

                                                                    ***

Naisyrittäjyys, pariyrittäjyys ja perheyrittäjyys ovat vahvistuvia trendejä. Aloittavista yrittäjistä noin kolmasosa on naisia, joinakin vuosina jopa 40 %. Vuoden 2009 lopussa Suomessa oli reilut 250 000 yrittäjää, naisyrittäjiä oli kolmannes kaikista yrittäjistä.

Naisyrittäjien määrä on kasvanut 2000-luvulla. Kotitalousvähennysjärjestelmä, kuntien palvelutuotannon avautuminen kilpailulle ja ostopalvelujen lisääntyminen sosiaali- ja terveyspalveluissa ovat olleet eräitä tärkeitä kasvusysäyksen antajia.

Kansainvälisesti naisten yrittäjyys on Suomessa korkealla tasolla, sillä naisyrittäjiä on meillä suhteellisesti enemmän kuin Euroopassa keskimäärin.

Oman yrityksen perustaminen kiinnostaa eniten keski-ikäisiä naisia. Heillä on vankka ammattitaito ja runsaasti työkokemusta. Lapset ovat varttuneet, elämänkokemusta on kertynyt ja nainen haluaa testata kykyjään.

                                                                     ***

Tarvitsemme tulevaisuudessa yhä enemmän yrittäjyyttä, joten esteet naisyrittäjyyden tieltä on purettava. Vanhemmuudesta johtuvat kulut on jaettava nykyistä tasapuolisemmin. Epätasainen kustannusten jakaantuminen jarruttaa naisyrittäjyyttä ja naisten työllistymistä.

Yksinyrittäjiä naisista on kaksi kolmasosaa. Yhteisenä ongelmana ovat pitkäksi venyvät työpäivät ja työviikot, lomien pitämisen hankaluus ja sijaisten löytäminen äitiysloman tai sairauden ajaksi. Yrittäjien sijaispankit ovat levinneet jo lähes koko maahan.

Tunnetuimpia näistä on Pohjois-Karjalassa luotu Puotiska-malli, joka syntyä sain tukea ministerinä. Koulutettu ja sijainen on oiva kumppani itsekseen työskentelevälle yrittäjälle. Sijaisyrittäjien koulutukseen ja valmennukseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Tässä voidaan käyttää hyvin työvoimapoliittista koulutusta ja muita tukia.

                                                                      ***

Naisten omistamista yrityksistä noin 70 % toimii palvelualoilla. Naisia on erityisesti kaupan, hotelli- ja ravintola-alan sekä hoito- ja hoiva-alan yrittäjinä. Nopeimmin naisten osuus on viime aikoina kasvanut markkinoinnin ja viestintäalan yrittäjinä.

Palvelualoilla naisten vahvuudet pääsevätkin hyvin esiin. Niissä tarvitaan erityisesti ihmissuhde- ja vuorovaikutustaitoja, joissa naiset ovat usein vahvoja.

On osattava kuunnella, keskustella ja neuvotella. On tiedettävä, miten asiakasta palvellaan, sillä palvelutasoon kohdistuvat laatuvaatimukset nousevat kaiken aikaa. Onhan tietoyhteiskuntaa luonnehdittu palveluyhteiskunnaksi, jossa suorista asiakaskontakteista on tullut entistä tärkeämpiä.

Tulevaisuuden menestyjät eivät siis olekaan pelkästään korkean teknologian yrityksiä vaan myös sellaisia yrityksiä, joissa palveluote asiakkaaseen on tiivis, läheinen ja lämmin.

Menestyjiä ovat siis paitsi high tech -yritykset myös high touch -yritykset. Tunneälykkäinä pidetyt naiset ovat aina olleet hyviä luomaan tätä kilpailuetua.
 

 

01.10.

Suomen vauraus on viennin varassa

Nyt on katkolla puolet vientiteollisuuden työehtosopimuksista. Ensimmäinen yritys teknologiateollisuudessa ei ottanut tulta, Nyt on istuttava uudelleen samaan pöytään ja etsittävä parempaa ratkaisua. Tiukka paikka.Samaan aikaan puhutaan edessä olevasta rankasta yt-syksystä ja maltillisista palkkaratkaisuista työllisyyden turvaamiseksi. Yhtälö ei herätä erityistä luottamusta. Mitä maltista saa vastineeksi?

Työnantajat pelottelevat maastalähdöllä ja työntekijät joutuvat miettimään, millä turvata työpaikat ja toimeentulo.

Hallituksen keinot houkutella osapuolia työllisyyttä tukevaan toimintaan ovat verotus, työelämän laadulliset uudistukset ja kilpailukykyä vahvistavat toimet.

Veroporkkana tulee aina syödyksi, mutta velkarahalla tehty veronkevennys ei ole talouden kestävyyden kannalta kovin fiksua. Laatuasioissa työnantajat ja työntekijät taas kulkevat eri suuntiin.

Vaikka prosentin veronkevennys on palkansaajan kukkarossa suunnilleen samanarvoinen kuin 4 prosentin palkankorotus, sen hyöty sattaa valua kuntaveronkorotuksiin hyvin helposti.

Valtion näkökulmasta olisi aika kyseenalaista keventää veroja lähes miljardilla ja etsiä säästöjä kuntataloudesta. Äyrit nousee ja köyhin kansa maksaa.

Maltti palkankorotuksissa on ostettavissa, sillä että  työnantajat sitoutuisivat paremmin suomalaisiin työpaikkoihin. Ikävä kyllä työnantajat eivät ole edes retoriikan tasolla kovin isänmaallisia työllistäjiä nykyisin.

Globaali kilpailu on kovaa. Pääoma liikkuu rapsakammin kuin työvoima vapaan liikkuvuuden unioinissakin.

Sosiaalinen pääoma ja luottamus ovat olleet Suomen vahvuus vaikeina aikoina. Sitä ei kannata tärvellä nytkään.

30.09.