Avainsana-arkisto: työttömyys

Nuorisotakuun stressitesti – juoksua on parannettava

Sanotaan, että huhtikuu on kuukausista julmin. Tänään julkistettiin huhtikuun työllisyystilastot ja niiden viesti oli aika julma. Nuorisotyöttömyys on noussut 23,3 prosenttia eli työttömiä nuoria on ilmoittautunut te-toimistoihin lisää noin 6600.

Ikääntyneiden eli yli 50-vuotiaiden työttömyys on määrällisesti noussut tuplasti, vaikka prosentuaalinen osuus on alhaisempi.

Samaan aikaan palkkatuella työllistyneiden määrä on alentunut ja koko aktiivitoimien määrä laskenut. Eniten on laskenut työharjoittelussa ja työelämävalmennuksessa olleiden määrä. Tässä on sekä positiivinen että negatiivinen viesti.

Positiivista on se, että ilman palkkaa tehtävä työelämävalmennus on lopetettu. Samaan aikaan kuitenkin kuntouttavassa työtoiminnassa olevien määrä kasvaa.

Nuorten kohdalla ongelmana on ollut työharjoittelun kriteerien tiukentuminen. Se on usein estänyt nuorten työharjoittelun, vaikka he olisivat olleet halukkaita harjoitteluun. Vuoden alusta voimaantulleita ministeriön ohjeita on korjattu ja tilanne toivottavasti paranee.

Tilastot toimivat stressitestinä nuorisotakuulle. Yksin niitä ei kuitenkaan kannata tuijottaa. On aiheellista kysyä, mitä luvut olisivat ilman nuorisotakuuta?

Myös vuorotteluvapaan käyttö on vähentynyt ja sitä kautta työttömiä on päässyt vähemmän työhön. Omaehtoisen kouluttautumisen hurja nousu on muuttunut hienoiseksi laskuksi. Tämä uusi ja hyvä järjestelmä on leikannut työttömyyttä lähes 20000 henkeä. Nyt sen työttömyyttä korjaava vaikutus tasoittuu.

Tilastoluvut eivät kerro, että nuorisotakuu olisi tarpeeton. Ne kertovat, että nuorisotakuuta on tiukennettava ja juoksua parannettava.

Vastaa
21.05.

Mistä löytyisi ihan tavallista työtä?

Päivittäin kuolee ja syntyy nelisensataa työpaikkaa. Työmarkkinoiden dynamiikka- ja joustovaatimukset kasvavat. Muutokset tuovat yksilöille lisää riskejä tipahtaa työmarkkinoiden kysynnän ulkopuolelle erilaisissa elämän nivelvaiheissa.

Ennen mentiin ensin kouluun, opiskeltiin ammatti, sitten mentiin työhön, tehtiin työtä, perustettiin perhe, jonka jälkeen palattiin työhön, tehtiin työtä ja jäätiin eläkkeelle. Enää ihmiset eivät toimi näin kronologisesti eivätkä työmarkkinoiden joustavuusvaatimukset mahdollista tällaista elämänkulkua.

Työllistymisen kannalta riskivaiheita voivat olla esimerkiksi koulutuksesta työelämään siirtymisen pitkittyminen, erilaisten työprojektien väliin jäävät aukot, hoivavapailta työelämään pyrkiminen, vanhan työn loppuminen tai sairastuminen.

Työn muutos kohdistaa kysyntää kapeampaan ihmisjoukkoon. Samaan aikaan kasvavat sekä tietyillä toimialoilla pula osaavasta työvoimasta että niiden ihmisten joukko, joiden on vaikea löytää paikkaansa markkinaehtoisessa työssä.

Moniosaajuuden vaade lisääntyy.
Työntekijöiltä vaaditaan perusammattitaitoa, mutta sen lisäksi monet muut työhön liittyvät osaamisvaatimukset kasvavat. Ennen riitti kun osasi yhden työn ja teki sen kunnolla. Nykyisin yksi ammattiosaaminen ei riitä, vaan elämän aikana tarvitaan monenlaista ammattiosaamista, jopa samassa työssä.

Hyvän tyypin taakka kasvaa.
Asiakastyössä on paljon sellaisia osaamisvaatimuksia, joihin on vaikea kouluttautua. Myös miehiltä ja naisilta vaadittavat henkilökohtaiset ominaisuudet vaihtelevat.

Asiakasvaatimukset työssä ja itsensä ja työnsä myyminen lisääntyy.
Työn ulkoistaminen liittyy ydintyöpaikan ulkopuolelta ostettaviin palveluihin. Samaa kehitystä tapahtuu työyhteisön sisällä. Ennen työtä oli niin kauan kuin firma pyöri, nykyisin oma asema omassa työpaikassa pitää lunastaa joka päivä uudelleen.

Yksinäisyys ja itsensä johtaminen lisääntyy.
Työtä tehdään entistä yksilöllisemmillä tavoilla. Työnteon aika, paikka ja yhteisöt vaihtelevat. Ennen monia tekemiseen perustuvia työtehtäviä tehtiin työnjohdon ohjauksessa ja valvonnassa. Nykyisin esimerkiksi siivoustyö on usein yksinäistä ja itsenäistä.

Työajat pirstoutuvat tuottavuuden maksimoimiseksi.
Tarjolla on nopeita pirstaleisia kausi- tai kysyntähuippuja turvaavia tehtäviä. Tehtävät edellyttävät äärimmäistä joustavuutta ja varuillaanoloa sekä nopeaa vastausta työtarjouksiin. Ennen ihmiset jonottivat työtä satamassa lippalakki kädessä, nykyisin odottavat soittoa kotona kännykkä pöydällä.

Työ feminisoituu.
Naisille tyypilliseksi miellettyjen ominaisuuksien osaamisen vaatimus työssä kasvaa. Hoiva ja palvelutyöt lisääntyvät. Huolehtiminen, yhteistyösuhteiden ylläpitäminen, monien tehtävien samanaikainen suorittaminen sekä ristiriitojen sovittelu työssä lisääntyy. Ennen raavaalle miehelle riitti kun työssä oli voimaa, nyt ei aina pärjää edes hyvällä supliikillla.

Työtä kuolee ja syntyy vauhdilla.
Rakennemuutos tappaa monia työtehtäviä ja tilalle syntyvä työ on luonteeltaan erilaista. Osaamisvaatimukset ovat hyvin erityyppisiä. Eri sukupolvet elävät hyvin erilaisissa työelämäkokemuksissa. Eri sukupolvien odotusarvot työssä eriytyvät. Työn muutos ei tarkoita työn huonontumista, vaan erilaistumista ja eriytymistä.

Ammattitaidon ja hyvän terveyden lisäksi tarvitaan itsekuria ja itsensä johtamista. Ei riitä, että osaa lukea ja kirjoittaa, pitää olla digitaalista lukutaitoa. Tietoa on osattava hallita. Myös omaa työtä ja sen organisoimista on hallittava. Verkostoissa pitää osata sukkuloida ja löytää sieltä omaa työtä hyödyttävät kumppanuudet, mutta niiden verkkoon ei saa jäädä.

Tämän rinnalla osa työstä pilkkoutuu ja sulkeutuu, muuttuu yksinäisiksi, monotonisiksi ja vähän houkutteleviksi. Myös huonosti elättäviksi.

Työttömyydenhoidossa ajatellaan, että ammattitaitovaatimukset voidaan tyydyttää siirtymäpolitiikalla, jossa työssä olevien ammattitaitoa korotetaan, jotta he voivat siirtyä vaativampiin tehtäviin. Näin vapautuu vähemmän vaatimustason työtä pitkään työttömänä olleille.

Tiettyyn pisteeseen tällainen siirtymäajattelu toimii. Työn muutos johtaa siihen, että siirtymäajattelun kautta vapautuville työpaikoille ei automaattisesti siirrytä pitkästä työttömyydestä. Aikaloikka työn muutoksessa saattaa olla yksinkertaisesti liian suuri. Vapautuvassakin työssä vaadittavat osaaminen ja muut ominaisuudet ovat liian korkealla.

Suomi tarvitsee jokaisen työpanosta. Vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien ihmisten integrointi avoimille työmarkkinoille on välttämätöntä työllisyysasteen nostamiseksi. Jotta tämä on mahdollista, on sosiaali- ja terveyspolitiikan, tulonsiirtojen, koulutuksen ja työvoimapolitiikan pelattava kiinteämmin yhteen.

Jokainen meistä on jollakin tapaa erityinen. Joidenkin erityisyys vaatii erityistä tukea, että hän pärjää työmarkkinoilla.

10.02.

Tekijöitä on, työtä puuttuu

 

Elinkeinoelämän uusi puhuva pää Häkämies vaati työajan pidentämistä, jotta Suomi selviää. Vaatimuslistalla oli viikkotyötuntien pidennys ja muita keinoja. Elinkeinoelämä voisi aloittaa työajan pidennyksen itse. Vähemmän lomautuksia ja irtisanomisia kiitos. Kyllä työtuntien määrä kasvaa.

Jos firmalla menee huonosti, ihmiset ymmärtävät, että työvoimaa ei tarvita. Suomessa myös entistä parempaa tulosta tekevät yritykset vähentävät työvoimaa. Ne voisivat omalta osaan kasvattaa työtunteja, mutta eipä näytä kiinnostavan. Rakennemuutosta tarvitaan myös tälle puolelle.

Totta toinen puoli, ei työllisyys ole kiinni vain työvoiman kysynnästä, tarvitaan myös työvoiman tarjontaa. Suomessa on tällä hetkellä työvoiman tarjontaa.

Vähemmän kuin luvun laman aikaan, jolloin työvoimaa tuli runsaasti työmarkkinoille ja työttömyys kasvoi massalukemiin, koska lisää työpaikkoja ei syntynyt. Nyt lisää työvoimaa ei tule ja se näkyy siinä, että työttömyys on pysynyt paremmin hallinnassa.

Suomen työllisyys on nyt suunnilleen viiden vuoden takaisella tasolla. Vuonna 2008 kahdeksan saavutimme työllisyyshuipun. Nyt olemme haasteellisemmassa tilanteessa ja työttömyys, erityisesti pitkäaikaistyöttömyys kasvaa ikävästi.

Pääministeri Katainen on vaatinut lisää työtunteja. Työtuntien määrä ei yksin ratkaise. Oleellista on se miten tunnit jakautuvat. Kansakunta tarvitsee lisää työtunteja, eivät yksittäiset ihmiset välttämättä.

OECD:n lukujen Kreikassa tehtiin yli 2000 työtuntia vuodessa työllistä kohden. Suomessa vajaa 1700 tuntia ja Saksassa runsaat 1400 tuntia. Onko Saksa siis huonompi kuin Kreikka?

Kreikassa työssäkäyvät tekevät paljon työtä, mutta työtä on harvoilla. Suomessa tehdään henkeä kohden enemmän työtä, koska Saksassa osa-aikatyö on yleisempää kuin meillä. Usein korkean työllisyysasteen maissa osa-aikatyön osuus on suuri. Esimerkiksi Hollannissa osa-aikatyön osuus on lähemmäs 40 prosenttia.

Suomen ongelma tässä ja nyt on työvoiman kysynnän lisääminen ja työttömyyden alentaminen. Työn tuottavuuden lisääminen on myös oleellista.

Meidän suurin työvoimapotentiaalimme on työttömissä ihmisissä. On se kumma, että porvaripuoli unohtaa tähän lähes johdonmukaisesti puhuessaan työtuntien määrän kasvattamisessa.

Ensin on saatava työtä työttömille.Työhön innokkaasti pyrkiville ja työhön haluaville. Pitkällä aikavälillä tarvitaan vähän haluttomampiakin ratkaisuja työvoiman tarjonnan kasvattamiseksi.

13.12.

Politiikalla on väliä

 

 

Miltä tuntuisi, jos yliopistokoulutus maksaisi yli  10 000 euroa vuodessa tai lapsen päivähoitopaikasta joutuisi maksamaan yli  1000 euroa kuukaudessa? Tällaiset kustannukset ovat arkipäivää nykypäivän Englannissa. Budjetin tasapaino haetaan leikkauksin ja maksuja korottamalla.

Konservatiivien hallitus on lanseerannut Suuri yhteiskunta-ohjelman jonka idea on kaunis. Keskusjohtoisesta valtiokeskeisestä politiikasta siirrytään yhteisöihin ja paikalliselle tasolle.  Pahimmillaan  retorisesti houkuttava läheisyyttä korostava uudistus  johtaa, siihen, että valtio vetäytyy vastuusta ja ihmiset joutuvat toisten ihmisten hyväntekeväisyyden armoille.
Suomessa läheisyyttä toteutetaan kuntien voimakkaalla roolilla. Asiat päätetään lähellä. Kunnilla on valtaa ja vastuuta palveluista ja lähiympäristöstä olipa sitten kyse ihmisten asuinviihtyvyydestä ja yritysten sijoittumiolosuhteista.
Englannissa oikeisto on myös tekemässä sosiaaliturvauudistusta, jossa kaikki tuet yhdistetään asumistuesta, työttömyysturvaan. Kyseessä on sikäläinen kansalaispalkkamalli, johon on yhdistetty ideaa negatiivisesta tuloverotuksesta. Yhdistäminen houkuttaa, mutta entä sen seuraukset.
Tutkijat ovat laskeneet, että nelihenkisen perheen pitää asumiseen liittyvien kulujen jälkeen tulla toimeen kolmella punnalla per henkilö päivässä. Ei taida onnistua.
Samaan aikaan iso osa työttömien palveluista kilpailutetaan markkinoilla. Ideana on, että yksityisten palveluntuottajien kanssa solmitaan pitkäaikaisia sopimuksia ja heille ohjataan työttömiä asiakkaita. Yrityksille maksetaan työllistymistuloksista. Kuulostaa hyvältä ja tulosorientoituneelta.
Ongelmana on, että markkinat on kaapanneet kansainväliset isot toimijat, jotka poimivat kontolleen osuneista asiakkaista helpoimmin työllistyvät ja auttavat heitä kaikin keinoin. Heikoimmassa asemassa olevat jätetään suosiolla oman onnensa nojaan, vaikka he periaatteessa ovat samojen palvelujen piirissä. Tulospisteitä saa kermankuorinnalla.
Politiikalla on väliä. Samaan aikaan Suomen eduskunnassa ratkaistaan talousvaikeuksia täysin toisin lääkkein. Leikkausten sijaan etsitään tasapainoa veronkorotusten ja säästöjen välilläTulevilla kuntavaaleilla on väliä. Niissä ratkaistaan, miten lähellä olevat palveluat järjestetään. Kuntapolitiikka ei ole helppoa, mutta se on äärimmäisen tärkeää. Erityisesti talouden toukkoina aikoina.
20.04.

Talous – tylsää, mutta tärkeää

Koko Euroopan ja unionin talous tulee vaikuttamaan Suomen talouteen enemmän kuin ne päätökset, jota budjettiriihessä tehdään. Ikävä kyllä. 

On tärkeää, että taistelemme kahdella rintamalla. Etsimme yhdessä ratkaisuja Euroopan talouden pelastamiseen, omat kansalliset etumme turvaten ja teemme sen mitä kotimarkkinoilla voimme tehdä. 

Ilahduin pääministerin puheesta, joka kuulutti talouskuria unioniin, kilpailukyvyn vahvistamista ja keinoja, jolla tehdyistä päätöksistä pidetään kiinni. 

Suomi ei ole yksinäinen saareke, vaan osa maailman ja Euroopan taloutta. Iso haasteemme on lisätä vientiä ja erityisesti sen arvoa. Jos viennin arvo suhteessa tuontiin jää jälkeen, taloutemme kärsii.

Ylpeä olen valtiovarainministeri Urpilaisen ajattelusta, jossa talouspolitiikka ei ole arvovapaata, vaan sille asetetaan oikeudenmukaisuuden vaade.

Myös köyhimmän kansan kuluttaminen on osa kotimarkkinoiden elvyttämistä. Siksi perusturvan korotus on paitsi oikein myös taloudellisesti järkevää. Työttömän eurot eivät ehdi säästötilille eivätkä matkusta ulkomaille. Ne menevät heti kotimaiseen kulutukseen. 

Suomessa on totuttu sanomaan, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Näin onkin, mutta joskus paras on hyvän vihollinen. Jos ihminen ei pääse töihin häntä on autettava työttömyydessä ja työttömyydestä. 

Sama koskee köyhyyttä. Emme voi ajatella, että autamme ihmistä vain pois köyhyydestä, on autettava myös köyhyydessä. 

Olemme liian usein tottuneet ajattelemaan, että kotimarkkinoita elvytetään vain palkansaajien verotusta keventämällä. Näin on tehty erityisesti tulopoliittisten kokonaisratkaisujen yhteydessä. 

Ratkaisut toimivat aikanaan, koska verotuksessa oli keventämisen varaa. Enää ei ole. Siksi on tärkeää, että yleisten kevennysten sijaan etsimme kohdennettuja ratkaisuja myös maltillisen koordinoidun tulopolitiikan rakentamiseen. 

Yleinen verotupo on tuhon tie. Houkuttimet on etsittävä muualta. Työelämän kehittämisestä, innovaatiopolitiikan tukemisesta ja mahdollisesti tiukkaan kohdennetusta veroporkkanoista. 

Pääministerin ilmoitus koski taloutta ja eduskunta kävi keskustelun Kataisen ja Urpilaisen puheenvuorojen pohjalta.

08.09.