Avainsana-arkisto: verotus

Kansanedustajien palkkaleikkuriksi sopisi veronkorotus

 

Tasavallan presidentti Niinistö piti ihan hyvän uudenvuodenpuheen. Lähes kaikesta voin olla hänen kanssaan samaa mieltä. Isommin korvaani särähti orwellilainen uustermi ”oleskeluyhteiskunta”. Mitä hän sillä tarkoitti?

Toivottavasti tarkoitus oli korostaa sitä, että suomalainen hyvinvointi rakentuu työtä tekemällä. Vai halusiko hän korvata lasten kotihoidon, työttömyyden, varhaiseläkeläisyyden, jopa eläkeläisyyden kätevästi yhdellä sanalla. Toivottavasti ei.

Uskon Niinistön vilpittömyyteen siinä, kun hän puhuu ahneuden ja oman edun tavoittelun ehkäisystä. Hän on johdonmukainen puheissaan. Suitsien asettamisen tarpeellisuudesta olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä.

Ero maailmankatsomuksissamme tuleekin sitten keinoissa. Porvarillisen ajattelun mukaan lähdetään yksilökeskeisistä ratkaisuista. Hyvää tekevät hyvät yksilöt hyväntekeväisyydellä.

Omassa ajattelussani myös vähemmän hyvien ihmisten on osallistuttava yhteiseen vastuuseen. Olen sosialidemokraatti, koska sosialidemokratia etsii rakenteellisia ratkaisuja. En halua jättää yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta yksityisten esimerkkien varaan.

Kansanedustajien palkka-ale voidaan toteuttaa parhaiten korottamalla hyvätuloisten verotusta. Rajaksi voisi laittaa kansanedustajan tulotason. Leikataan kansanedustajien palkkoja nostamalla verotusta ja leikataan myös muiden hyvätuloisten palkkoja nostamalla verotusta. Ratkaisulla olisisi myös valtiontaloudellista merkitystä toisin kuin yksilötason ratkaisuilla.

Tasavallan presidentti esitti oman palkkansa leikkaamista kymmenisen päivää sen jälkeen kun eduskunta äänesti budjetin kiinni. Kymmenisen päivää aikaisemmin esitys olisi saattanut hukkua budjetin muiden isojen asioiden alle. Pyhien uutisettomana aikana esitys nousee pomminvarmasti ykköspuheenaiheeksi.

Tässä voisi olla hyvä opinpaikka SDPn puheenjohtajalle Jutta Urpilaiselle. Ministerithän leikkasivat omia palkkojaan hallitusneuvotteluiden yhteydessä. Asia jäi muiden suurien ratkaisujen jalkoihin eikä siitä revitty etusivun otsikoita. Tai voihan se olla niin, että kun sosialidemokraatti on solidaarinen, se ei ole uutinen, mutta kun porvarillisesta arvomaailmasta tuleva Niinistö on solidaarinen, se on uutinen. Poikkeus linjasta on uutinen.

Toivoisin vielä, että tasavallan presidentti kertoisi kenelle hän halusi näyttää esimerkkiä. Halusiko hän tukea Häkämiehen ja elinkeinoelämän vaatimuksia palkkojen leikkaamisesta tai ainakin palkankorotuksista pidättäytymisestä ennen tulopoliittisia neuvotteluja. Halusiko hän puhua kaupanmyyjille vai pörssijohtajille?

Oleskeluyhteiskunnasta puhuttaessa kannattaa muistaa, että pienituloisimpien eurot kulutetaan kotimaassa. Ei ehkä aina kotimaiseen kulutukseen, koska siihen ei köyhällä aina ole varaa, mutta eivät ne ulkomaille karkaa.

Paras kotimaisen kulutuksen kombo saataisiin leikkamalla hyvätuloisten ostovoimaa (joka aika usein valuu ulkomaanmatkoihin ym.) ja suuntaamalla se pienituloisille ihmisille.

Oikeudenmukaisin ratkaisu olisi, jos raha käytettäisiin pienituloisimpien kuntaveronkevennykseen, mutta työhön kannustettaisiin parhaiten, jos kertyvä raha käytettäisiin pienituloisten työtulovähennykseen.

Esimerkki hyvä, rakenteellinen uudistus parempi.

TULOSTA SIVU

TEKSTI:
Tarja Filatov
03.01.

Budjetti yrittää kaventaa tuloeroja

Köyhyys ja tuloerojen kasvu on epäoikeudenmukaista. Valtion budjetti pienentää tuloeroja, mutta se pienentyvätkö tuloerot todella riippuu palkkaratkaisuista, kuntien päätöksistä ja monesta muusta.

Syksyn budjettiesitys vahvistaa talouden luottamusta ja  tähtää julkisen talouden tervehdyttämiseen. Kuullostaa poliittiselta jargonilta, mutta kyse on työllisyyden vahvistamisesta ja hyvinvointivaltion palvelujen kuten koulun, vanhuspalvelujen ja terveydenhuollon turvaamisesta.

Verotuksessa ikävänä asiana on arvonlisäveron korotus. Korotusta paikataan kaikkein pienituloisimpien kuntaveron kevennyksellä ja mm. kansaneläkkeen indeksikorotusten aikaistamisella. Myös pienten palkkatulojen verotus kevenee.

Vastaavasti suurituloisimmat joutuvat maksamaan ylimääräistä solidaarisuusveroa ja isojen perintöjen verotuskiristyy.

Suurimmalla osalla keskituloisista verotus hieman nousee, koska verotusta ei erityisesti kevennetä. Tämä kuullostaa hullulta, muttak yse on inflaatio-ja indeksikevennyksistä, jotka yleensä tehdään rutiinipäätöksinä.  Kun tulot nousevat, verotus kiristyy automaattisesti.

Hyvinvointi kasvaa työstä.

Ilman työtä meillä ei ole verotuloja eikä mahdollisuus rahoittaa palveluista, siksi budjetti tukee kasvupolitiikkaa  mm. luomalla T&K-toiminnan lisäämiseksi määräaikaisen verokannustimen tutkimus- ja kehitystoiminnalle ja pääomasijoitusten lisäämiseksi kasvuyritysten käyttöön määräaikaisen sijoittajan verokannustimen.

Työpaikkojen turvaaminen ei auta, jos työttömistä ei huolehdita. Työmarkkinatukea nostettiin tämän vuoden alusta ja ensivuoden alusta poistuu työmarkkinatuen tarveharkinta. Mielestäni on ollut kohtuutonta, että puolison tulot vaikuttavat työmarkkinatuen tasoon. Jokaisella ihmisellä pitää olla omaa rahaa, jotta voi elää itsenäistä elämää.

Lisäksi pitkäaikaistyöttömyyttä nujerretaan kuntakokeilulla. Hämeenlinnakin pääsi tähän mukaan. Kokeilu mahdollistaa se, että työtön löytäessään työpaikan saa vielä bonuksena jonkin aikaa työmarkkinatukea. Samoin asumistuen leikkuria lievennetään. Tämä helpottaa satunnaisten työtehtävien tekemistä.

Myös vammaisten työllistämistukea parannetaan. Nykyisin tuen voi maksaa peräkkäin vaikka kuinka monta kertaa, jos ihminen tarvitsee tukea työllistyäkseen. Päätös on kuitenkin TE-toimistojen ja peräkkäisiä tukia ei juuri myönnetä. Nyt otetta tiukennetaan, jotta osatyökykyisten työllistyminen helpottuisi.

Panostusta nuoriin ja vanhuksiin

Niukan taloudenpidon aikana pitää erityisellä huolella tehdä arvovalintoja eli valita tärkeimmät asiat. Budjetti panostaa nuorten työttömyyden torjuntaan vanhuspalvelujen parantamiseen.

Vanhuspalvelulakiin ei ikävä kyllä tullut henkilöstömitoituksia, mutta tiukkoja laatukriteereitä tuli. Lisäksi rahaa ohjataan omaishoidon parantamiseen. Molemmat ovat mielestäni tärkeitä asioita.

 

24.09.

Ilo ja piru asuu yksityiskohdissa

Hallituksen kehysriihen tulos on kohtuullinen. Työurien pidennyspaketti toi pelivaraa ja sopeutustarve jäi ennakoitua pienemmäksi. Hyvä. 

Verotusta kiristetään enemmän kuin sopeutustoimia tehdään. Suurimmat verotuotot tulevat progressiivisen ansiotuloverotuksen kautta ja ALV-korotuksen kautta.

SDP ei halunnut korottaa ALVia koska se on tasavero. Mutta ei kokoomuskaan halunnut korottaa ansioverotusta. Ratkaisu on siedettävä kompromissi.

Veronkorotuksista huolimatta ratkaisu kaventaa tuloeroja. Ansiotuloveroon ei tehdö tarkistuksia, vaan tulojen nousu nostaa verotusta. 

Suurituloisten solidaarisuusvero on taloudellisesti  suhteellisen pieni, mutta periaatteellisesti suuri ratkaisu. Varsinkin kun samaan aikaan kevenntään pienituloisten verotaakka korottamalla perusvähennystä ja työtulovähennystä.

Iloisia yksityiskohtia on mm. työmarkkinatuen tarveharkinnan poisto. Tämä on ollut mielestäni sosiaaliturvamme häpeäpilkku. Olen itse tehnyt töitä asian korjaamiseksi jo monta vuotta ja ministerinä monta kertaa esittänyt poistoa. Pieniä nytkähdyksiä parempaan matkalla on tullut, mutta nyt se poistuu kokonaan. Jee!

Pirullisia yksityiskohtia tulee varmasti kuntapäätösten kautta. Jos kunnissa ei olla oikeudenmukaisuuden kanssa tarkkana, tiukka talous voi syödä tulonjaon korjausta. Kuntaverojen ja palvelumaksujen mahdolliset korotukset vivat kääntää kupin nurinpäin. Siksi kuntavaalit ovat tärkeät.

Pakettiin mahtuu muitakin iloja ja suruja, mutta palataan niihin myöhemmin. Kahdella sanalla kuvattuna: EI HUONO.

22.03.

Suomen vauraus on viennin varassa

Nyt on katkolla puolet vientiteollisuuden työehtosopimuksista. Ensimmäinen yritys teknologiateollisuudessa ei ottanut tulta, Nyt on istuttava uudelleen samaan pöytään ja etsittävä parempaa ratkaisua. Tiukka paikka.Samaan aikaan puhutaan edessä olevasta rankasta yt-syksystä ja maltillisista palkkaratkaisuista työllisyyden turvaamiseksi. Yhtälö ei herätä erityistä luottamusta. Mitä maltista saa vastineeksi?

Työnantajat pelottelevat maastalähdöllä ja työntekijät joutuvat miettimään, millä turvata työpaikat ja toimeentulo.

Hallituksen keinot houkutella osapuolia työllisyyttä tukevaan toimintaan ovat verotus, työelämän laadulliset uudistukset ja kilpailukykyä vahvistavat toimet.

Veroporkkana tulee aina syödyksi, mutta velkarahalla tehty veronkevennys ei ole talouden kestävyyden kannalta kovin fiksua. Laatuasioissa työnantajat ja työntekijät taas kulkevat eri suuntiin.

Vaikka prosentin veronkevennys on palkansaajan kukkarossa suunnilleen samanarvoinen kuin 4 prosentin palkankorotus, sen hyöty sattaa valua kuntaveronkorotuksiin hyvin helposti.

Valtion näkökulmasta olisi aika kyseenalaista keventää veroja lähes miljardilla ja etsiä säästöjä kuntataloudesta. Äyrit nousee ja köyhin kansa maksaa.

Maltti palkankorotuksissa on ostettavissa, sillä että  työnantajat sitoutuisivat paremmin suomalaisiin työpaikkoihin. Ikävä kyllä työnantajat eivät ole edes retoriikan tasolla kovin isänmaallisia työllistäjiä nykyisin.

Globaali kilpailu on kovaa. Pääoma liikkuu rapsakammin kuin työvoima vapaan liikkuvuuden unioinissakin.

Sosiaalinen pääoma ja luottamus ovat olleet Suomen vahvuus vaikeina aikoina. Sitä ei kannata tärvellä nytkään.

30.09.

Ruotsi voittaa Suomen

Suomi ja Ruotsi ovat molemmat vientivetoisia hyvinvointivaltioita. Toisen menestyminen vaikuttaa myös toisen menestymiseen. Ruotsi selvisi finanssikriisin jälkeen nopeasti jaloilleen ja nyt sitä kutsutaan OECD:ssa Peppi Pitkätossuksi ja Euroopan unionissa tiikeriksi. Suomessa talouden pitkän aikavälin riskit ovat kasvussa.

Ruotsi on historiallisesti vauraampi ja kestävyysvaje pienempi. Ruotsin elinkeinorakenne ja vienti ovat monipuolisempia. Ruotsissa julkinen sektori on laajempi, julkisten palvelujen henkilöstömitoitukset korkeammat. Ajoissa tehty kuntareformi tekee Ruotsin kunnista vahvempia palvelujen tuottajia ja tilaajia.

Ruotsin veroaste on selvästi Suomea korkeampi, joten siellä on varaa laskea verotusta ja saada sitä kautta sekä talouteen että työllisyyteen dynamiikkaa. Suomi haki samalla lääkkeellä dynamiikkaa kasvuun Paavo Lipposen ykköshallituksen aikaan. Ja onnistui.

Ruotsin sosiaaliturva on korkeampi ja työttömyysturva anteliaampi, porvarihallitus suunnittelee niihin leikkauksia, mutta leikattukin turva näyttää olevan korkeampi kuin Suomen.

Usko kansainvälisyyteen voimavarana

Ruotsi on rohkeasti mukana kansainvälisessä taloudessa ja uskoo globalisaatioon. Se harjoittaa siirtolaispolitiikkaa, josta se saa kasvua ja dynamiikkaa. Yhdysvaltain kasvustakin iso osa on tullut aikanaan maahanmuutosta.

Aluetalouksien menestystekijöinä pidetään usein kolmea suurta Teetä : Talentti, Toleranssi ja Teknologia. Suomi on ollut globaalin talouden voittaja, mutta meillä on selvästi näkyvissä käpertymistä kansallismielisyyteen, toleranssimme on heikompi, maahanmuuttokriittisyys, jopa vihamielisyys suurempaa. Impivaaralainen politiikka ei oikein toimi globaalissa maailmassa.

Aiemmin ulkomaille investoivat yritykset myös lisäsivät työpaikkoja Suomessa, nyt vaaka on kääntynyt niin päin, että työpaikkamäärät kasvavat ulkomailla.

Työllisyysaste ja työttömyys, molemmilla on väliä

Työ on Ruotsin politiikan keskiössä. Linjan voisi kiteyttää sanoen, että kaikkien ei tarvitse tehdä työtä enemmän, mutta useampien tulee saada tehdä työtä.

Suhtautuminen ikääntyneeseen työvoimaan on arvostavampaa. Ruotsissa riittää, että on hyvä tyyppi ja osaa asiansa. Suomessa ikä on liian usein irtisanomisen peruste.

Ruotsissa osa-aikatyötä on kaksinkertainen määrä Suomeen verrattuna. Se on paljon enemmän työntekijälähtöistä ja kannustaa esimerkiksi pienten lasten äitejä antamaan edes puolikkaan työpanoksen lasten kokonaan kotona hoitamisen sijaan. Suomessa naisten työllisyysaste on kääntynyt laskuun ja kotihoito nousuun. Talousvaikeuksissa painivat kunnat kannustavat naisia kotiin hoitamaan lapsia.. Kunta laskee päivähoitokustannuksia, mutta ei verotulomenetyksiä.

Tuottavuus ja työelämän yhteisyys syntyy diskuteeraamalla. Ensin sovitaan ja sitten ryhdytään hommiin. Toisaalta henkilökohtaiset palkka- ja arviointineuvottelut pitävät tulosorientoitumisen voimakkaana. Jos tulosta ei tule irtisanomiskynnys ei ole korkealla, mutta sosiaaliturva on.

Politiikka eri urilla

Ruotsi on poliittisempi, kaksinapaisempi ja vähemmän korporatiivinen ja virkamiesvaltainen kuin Suomi. Useamman totuuden maa. Siellä on talouden arvioijana riippumaton asiantuntijoista koostuva talousraati, joka arvioi hallituksen taloyuspoilitiikan onnistumista. Ruotsissa Second opinion- on enemmän sääntö kuin poikkeus. Suomessa se on poliittinen itsemurha.

Suomessa työmarkkinajärjestöjen rooli esimerkiksi työelämälainsäädännössä ja sosiaalipolitiikassa on suuri, se tuottaa kompromissikameleita, mutta toisaalta myös vakautta. Ruotsin valmistelussa etujärjestöjen ääni on heikompi.

Suomessa vaikkapa veronmaksajien keskusliitto oli mukana veropoliittisessa asiantuntijatyöryhmässä. Ruotsissa moinen olisi ollut mahdotonta.

Suomessa monipuoluehallitukset tuottavat kompromisseja, joskus paikalleen jähmettyneisyyttä. Ruotsin blokkipohjainen järjestelmä tuottaa ketterämpää päätöksentekoa – suuntaan ja toiseen.

Suomen ja Ruotsin elvytyspolitiikan erot olivat suuret. Suomi veroelvytti, Ruotsi samoin kuin Norja Ranska menoelvyttivät, ja tulokset näkyvät. Vielä tälle vuodelle Ruotsi elvytti kuntataloutta lähes kaksi miljardia euroa.

Satunnaista kilpailuetua toi myös poliittinen valinta jäädä EMU:n ulkopuolelle. Ruotsin kruunu heikkeni pahimmillaan 20%. Se helpotti vientiä. Suomen EMU-hyöty nähtiin liittymisessä aikanaan, jolloin kotitaloudet hyötyivät rajusta koronlaskusta. Ruotsin kotitaloudet taas maksoivat lainoistaan kovan laskun.

Molemmissa maissa on energiaintensiivistä vientiteollisuutta. Ruotsissa teollisuuden energiavero on 0%. Suomessa sitä korotettiin juuri silloin kun vienti olisi kaivannut vetoapua eikä riippakiveä.

Ruotsi-Suomi maaottelu

Ruotsin talous kasvaa Suomea nopeammin (bruttokansantuotteen kasvu 5,5 prosenttia vuonna 2010, Suomessa 3,1 prosenttia). Ruotsi elvytti voimakkaasti lisäämällä julkisia investointeja ja tuki kuntien taloutta, Suomessa liikkumavara käytettiin lähes kokonaan veronkevennyksiin.

Ruotsin työttömyysaste on pienempi kuin Suomen. (Ruotsi 7,7 prosenttia, Suomi 8,2 prosenttia) Ruotsissa panostetaan aktiiviseen työvoimapolitiikkaan ja työttömien tukityöllistämiseen. Jos Suomessa olisi sama aktivointiaste, avoin työttömyytemme olisi alhaisempi kuin Ruotsissa.

Nuorisotyöttömyystilastoissa Ruotsi putsaa usein tilastoistaan opiskelevat nuoret pois, Suomi ei.

Ruotsin työllisyysaste korkeampi (Ruotsi 72,7% ja Suomi 68,1%). Tätäkin selittää osin aktiivisempi panostus työttömyyden hoitoon, mutta myös erilainen ikääntyneiden työntekijöiden arvostus.

Työurien alkupäässä ja keskivaiheella työllisyysasteemme ovat samat, mutta tipumme selvästi Ruotsin vauhdista ikääntyneiden työntekijöiden kohdalla.

Ruotsi ei ota lisää velkaa, kun taas Suomi velkaantuu. Jos Suomessa olisi sama veroaste kuin Ruotsissa, emme mekään joutuisi ottamaan velkaa. Veroasteemme ero on viitisen prosenttiyksikköä.

Tässä ajatuksiani ennen Evan raportin lukemista, mutta aion sivistää itseäni lukemalla sen. Uskon, että voimme oppia Ruotsista monesta asiassa. Ruotsi on läpeensä sosialidemokraattinen maa, jopa porvarihallituksen aikana.

07.06.

Piru asuu yksityiskohdissa

Piru asuu yksityiskohdissa

 

Hallituksen kehysriihi linjasi taloutta seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Pimeältä näyttää. OECD:n ennusteen mukaan maailmankauppa supistuu 13 prosenttia. Suomi on vientimaa, joten hurjalta näyttää.

 

Hallitusohjelmaan on kirjattu, että valtiontalouden tulisi olla ylijäämäinen vaalikauden lopussa. Hallitus antaa itselleen luvan mennä miinukselle, jos samalla ryhdytään taloutta vakauttaviin rakenteellisiin toimiin. Ei ryhdytä.

 

Hallitus päinvastoin lupaa palkkakierroksen kyytipojaksi veronkevennyksiä. Lista hallituksen veronkevennyksistä on surkuhupaisa. Missä ongelma, sinne veronalennuksia – hallitus vaarantaa Suomen tulopohjan vakavasti. Se poistaa veroja, ei vain alenna niitä.

 

Toki demaritkin ovat veroja keventäneet, mutta me olemme tehneet kevennykset kasvusta, emme velaksi.

 

Nytkin keventäisimme tavallisten ihmisten tuloverotusta enemmän kuin hallitus. Määrän suuruus johtuu siitä, että pienituloisia on paljon ja kun heidän verojaan kevennetään, kuluu paljon rahaa. Hallituksen kokonaisveronkevennyssaldo on kuitenkin paljon suurempi, koska hallitus keventää monia veroja – omien kannattajiensa veroja.

 

Demarit myös lisäisivät veroja. Verottaisimme esimerkiksi energiayhtiöiden päästökaupan myötä tulleita tuulen tuomia voittoja. Hallituskin on taipunut tähän. Mutta sen viivyttely on maksanut miljardi euroa valtiolle.

 

Kehysriihen kummallisia yksityiskohtia on hallituksen arvio, että kuntien toimeentulotukimenot eivät kasva. Työttömyys kasvaa, mutta ihmiset ilmeisesti selviävät pelkällä naapuriavulla.

 

Toinen kummallisuus on, että hallitus siirtää eläkkeensaajien hoitotuen kelalle ja loiventaa avohoidon ja laitoshoidon rajapintaa. Hyvä ja kannatettava asia! Mutta sen kääntöpuoli on, että hallitus haluaa kunnat nostamaan pitkäaikaislaitoshoidon maksuosuutta 82 prosentista 85 prosenttiin, jotta homma voidaan rahoittaa. Eli taas näkyy linja hyvä hallitus ja pahat kunnat

 

Hyvä hallitus ja pahat kunnat politiikka näkyy myös vero- ja leikkauspolitiikassa. Hallitus keventää veroja, mutta pakottaa kunnat nostamaan veroja. Hallitus mainostaa, ettei se leikkaa, mutta pakottaa kunnat leikkaamaan jne. 

 

Huijauksen makua on myös siinä, että hallitus ottaa käyttöön työttömille suunnatun aktiivilisän. Hieno homma, aktiivitoimista saisi paremman toimeentulon. Mutta samaan aikaan hallitus leikkaa aktiivitoimien määrää.

 

Hallituksen peruslinja on meidän jälkeemme vedenpaisumus.

 

 

 

01.04.