Avainsana-arkisto: vienti

Suomen vauraus on viennin varassa

Nyt on katkolla puolet vientiteollisuuden työehtosopimuksista. Ensimmäinen yritys teknologiateollisuudessa ei ottanut tulta, Nyt on istuttava uudelleen samaan pöytään ja etsittävä parempaa ratkaisua. Tiukka paikka.Samaan aikaan puhutaan edessä olevasta rankasta yt-syksystä ja maltillisista palkkaratkaisuista työllisyyden turvaamiseksi. Yhtälö ei herätä erityistä luottamusta. Mitä maltista saa vastineeksi?

Työnantajat pelottelevat maastalähdöllä ja työntekijät joutuvat miettimään, millä turvata työpaikat ja toimeentulo.

Hallituksen keinot houkutella osapuolia työllisyyttä tukevaan toimintaan ovat verotus, työelämän laadulliset uudistukset ja kilpailukykyä vahvistavat toimet.

Veroporkkana tulee aina syödyksi, mutta velkarahalla tehty veronkevennys ei ole talouden kestävyyden kannalta kovin fiksua. Laatuasioissa työnantajat ja työntekijät taas kulkevat eri suuntiin.

Vaikka prosentin veronkevennys on palkansaajan kukkarossa suunnilleen samanarvoinen kuin 4 prosentin palkankorotus, sen hyöty sattaa valua kuntaveronkorotuksiin hyvin helposti.

Valtion näkökulmasta olisi aika kyseenalaista keventää veroja lähes miljardilla ja etsiä säästöjä kuntataloudesta. Äyrit nousee ja köyhin kansa maksaa.

Maltti palkankorotuksissa on ostettavissa, sillä että  työnantajat sitoutuisivat paremmin suomalaisiin työpaikkoihin. Ikävä kyllä työnantajat eivät ole edes retoriikan tasolla kovin isänmaallisia työllistäjiä nykyisin.

Globaali kilpailu on kovaa. Pääoma liikkuu rapsakammin kuin työvoima vapaan liikkuvuuden unioinissakin.

Sosiaalinen pääoma ja luottamus ovat olleet Suomen vahvuus vaikeina aikoina. Sitä ei kannata tärvellä nytkään.

30.09.

Talous – tylsää, mutta tärkeää

Koko Euroopan ja unionin talous tulee vaikuttamaan Suomen talouteen enemmän kuin ne päätökset, jota budjettiriihessä tehdään. Ikävä kyllä. 

On tärkeää, että taistelemme kahdella rintamalla. Etsimme yhdessä ratkaisuja Euroopan talouden pelastamiseen, omat kansalliset etumme turvaten ja teemme sen mitä kotimarkkinoilla voimme tehdä. 

Ilahduin pääministerin puheesta, joka kuulutti talouskuria unioniin, kilpailukyvyn vahvistamista ja keinoja, jolla tehdyistä päätöksistä pidetään kiinni. 

Suomi ei ole yksinäinen saareke, vaan osa maailman ja Euroopan taloutta. Iso haasteemme on lisätä vientiä ja erityisesti sen arvoa. Jos viennin arvo suhteessa tuontiin jää jälkeen, taloutemme kärsii.

Ylpeä olen valtiovarainministeri Urpilaisen ajattelusta, jossa talouspolitiikka ei ole arvovapaata, vaan sille asetetaan oikeudenmukaisuuden vaade.

Myös köyhimmän kansan kuluttaminen on osa kotimarkkinoiden elvyttämistä. Siksi perusturvan korotus on paitsi oikein myös taloudellisesti järkevää. Työttömän eurot eivät ehdi säästötilille eivätkä matkusta ulkomaille. Ne menevät heti kotimaiseen kulutukseen. 

Suomessa on totuttu sanomaan, että työ on parasta sosiaaliturvaa. Näin onkin, mutta joskus paras on hyvän vihollinen. Jos ihminen ei pääse töihin häntä on autettava työttömyydessä ja työttömyydestä. 

Sama koskee köyhyyttä. Emme voi ajatella, että autamme ihmistä vain pois köyhyydestä, on autettava myös köyhyydessä. 

Olemme liian usein tottuneet ajattelemaan, että kotimarkkinoita elvytetään vain palkansaajien verotusta keventämällä. Näin on tehty erityisesti tulopoliittisten kokonaisratkaisujen yhteydessä. 

Ratkaisut toimivat aikanaan, koska verotuksessa oli keventämisen varaa. Enää ei ole. Siksi on tärkeää, että yleisten kevennysten sijaan etsimme kohdennettuja ratkaisuja myös maltillisen koordinoidun tulopolitiikan rakentamiseen. 

Yleinen verotupo on tuhon tie. Houkuttimet on etsittävä muualta. Työelämän kehittämisestä, innovaatiopolitiikan tukemisesta ja mahdollisesti tiukkaan kohdennetusta veroporkkanoista. 

Pääministerin ilmoitus koski taloutta ja eduskunta kävi keskustelun Kataisen ja Urpilaisen puheenvuorojen pohjalta.

08.09.

Ruotsi voittaa Suomen

Suomi ja Ruotsi ovat molemmat vientivetoisia hyvinvointivaltioita. Toisen menestyminen vaikuttaa myös toisen menestymiseen. Ruotsi selvisi finanssikriisin jälkeen nopeasti jaloilleen ja nyt sitä kutsutaan OECD:ssa Peppi Pitkätossuksi ja Euroopan unionissa tiikeriksi. Suomessa talouden pitkän aikavälin riskit ovat kasvussa.

Ruotsi on historiallisesti vauraampi ja kestävyysvaje pienempi. Ruotsin elinkeinorakenne ja vienti ovat monipuolisempia. Ruotsissa julkinen sektori on laajempi, julkisten palvelujen henkilöstömitoitukset korkeammat. Ajoissa tehty kuntareformi tekee Ruotsin kunnista vahvempia palvelujen tuottajia ja tilaajia.

Ruotsin veroaste on selvästi Suomea korkeampi, joten siellä on varaa laskea verotusta ja saada sitä kautta sekä talouteen että työllisyyteen dynamiikkaa. Suomi haki samalla lääkkeellä dynamiikkaa kasvuun Paavo Lipposen ykköshallituksen aikaan. Ja onnistui.

Ruotsin sosiaaliturva on korkeampi ja työttömyysturva anteliaampi, porvarihallitus suunnittelee niihin leikkauksia, mutta leikattukin turva näyttää olevan korkeampi kuin Suomen.

Usko kansainvälisyyteen voimavarana

Ruotsi on rohkeasti mukana kansainvälisessä taloudessa ja uskoo globalisaatioon. Se harjoittaa siirtolaispolitiikkaa, josta se saa kasvua ja dynamiikkaa. Yhdysvaltain kasvustakin iso osa on tullut aikanaan maahanmuutosta.

Aluetalouksien menestystekijöinä pidetään usein kolmea suurta Teetä : Talentti, Toleranssi ja Teknologia. Suomi on ollut globaalin talouden voittaja, mutta meillä on selvästi näkyvissä käpertymistä kansallismielisyyteen, toleranssimme on heikompi, maahanmuuttokriittisyys, jopa vihamielisyys suurempaa. Impivaaralainen politiikka ei oikein toimi globaalissa maailmassa.

Aiemmin ulkomaille investoivat yritykset myös lisäsivät työpaikkoja Suomessa, nyt vaaka on kääntynyt niin päin, että työpaikkamäärät kasvavat ulkomailla.

Työllisyysaste ja työttömyys, molemmilla on väliä

Työ on Ruotsin politiikan keskiössä. Linjan voisi kiteyttää sanoen, että kaikkien ei tarvitse tehdä työtä enemmän, mutta useampien tulee saada tehdä työtä.

Suhtautuminen ikääntyneeseen työvoimaan on arvostavampaa. Ruotsissa riittää, että on hyvä tyyppi ja osaa asiansa. Suomessa ikä on liian usein irtisanomisen peruste.

Ruotsissa osa-aikatyötä on kaksinkertainen määrä Suomeen verrattuna. Se on paljon enemmän työntekijälähtöistä ja kannustaa esimerkiksi pienten lasten äitejä antamaan edes puolikkaan työpanoksen lasten kokonaan kotona hoitamisen sijaan. Suomessa naisten työllisyysaste on kääntynyt laskuun ja kotihoito nousuun. Talousvaikeuksissa painivat kunnat kannustavat naisia kotiin hoitamaan lapsia.. Kunta laskee päivähoitokustannuksia, mutta ei verotulomenetyksiä.

Tuottavuus ja työelämän yhteisyys syntyy diskuteeraamalla. Ensin sovitaan ja sitten ryhdytään hommiin. Toisaalta henkilökohtaiset palkka- ja arviointineuvottelut pitävät tulosorientoitumisen voimakkaana. Jos tulosta ei tule irtisanomiskynnys ei ole korkealla, mutta sosiaaliturva on.

Politiikka eri urilla

Ruotsi on poliittisempi, kaksinapaisempi ja vähemmän korporatiivinen ja virkamiesvaltainen kuin Suomi. Useamman totuuden maa. Siellä on talouden arvioijana riippumaton asiantuntijoista koostuva talousraati, joka arvioi hallituksen taloyuspoilitiikan onnistumista. Ruotsissa Second opinion- on enemmän sääntö kuin poikkeus. Suomessa se on poliittinen itsemurha.

Suomessa työmarkkinajärjestöjen rooli esimerkiksi työelämälainsäädännössä ja sosiaalipolitiikassa on suuri, se tuottaa kompromissikameleita, mutta toisaalta myös vakautta. Ruotsin valmistelussa etujärjestöjen ääni on heikompi.

Suomessa vaikkapa veronmaksajien keskusliitto oli mukana veropoliittisessa asiantuntijatyöryhmässä. Ruotsissa moinen olisi ollut mahdotonta.

Suomessa monipuoluehallitukset tuottavat kompromisseja, joskus paikalleen jähmettyneisyyttä. Ruotsin blokkipohjainen järjestelmä tuottaa ketterämpää päätöksentekoa – suuntaan ja toiseen.

Suomen ja Ruotsin elvytyspolitiikan erot olivat suuret. Suomi veroelvytti, Ruotsi samoin kuin Norja Ranska menoelvyttivät, ja tulokset näkyvät. Vielä tälle vuodelle Ruotsi elvytti kuntataloutta lähes kaksi miljardia euroa.

Satunnaista kilpailuetua toi myös poliittinen valinta jäädä EMU:n ulkopuolelle. Ruotsin kruunu heikkeni pahimmillaan 20%. Se helpotti vientiä. Suomen EMU-hyöty nähtiin liittymisessä aikanaan, jolloin kotitaloudet hyötyivät rajusta koronlaskusta. Ruotsin kotitaloudet taas maksoivat lainoistaan kovan laskun.

Molemmissa maissa on energiaintensiivistä vientiteollisuutta. Ruotsissa teollisuuden energiavero on 0%. Suomessa sitä korotettiin juuri silloin kun vienti olisi kaivannut vetoapua eikä riippakiveä.

Ruotsi-Suomi maaottelu

Ruotsin talous kasvaa Suomea nopeammin (bruttokansantuotteen kasvu 5,5 prosenttia vuonna 2010, Suomessa 3,1 prosenttia). Ruotsi elvytti voimakkaasti lisäämällä julkisia investointeja ja tuki kuntien taloutta, Suomessa liikkumavara käytettiin lähes kokonaan veronkevennyksiin.

Ruotsin työttömyysaste on pienempi kuin Suomen. (Ruotsi 7,7 prosenttia, Suomi 8,2 prosenttia) Ruotsissa panostetaan aktiiviseen työvoimapolitiikkaan ja työttömien tukityöllistämiseen. Jos Suomessa olisi sama aktivointiaste, avoin työttömyytemme olisi alhaisempi kuin Ruotsissa.

Nuorisotyöttömyystilastoissa Ruotsi putsaa usein tilastoistaan opiskelevat nuoret pois, Suomi ei.

Ruotsin työllisyysaste korkeampi (Ruotsi 72,7% ja Suomi 68,1%). Tätäkin selittää osin aktiivisempi panostus työttömyyden hoitoon, mutta myös erilainen ikääntyneiden työntekijöiden arvostus.

Työurien alkupäässä ja keskivaiheella työllisyysasteemme ovat samat, mutta tipumme selvästi Ruotsin vauhdista ikääntyneiden työntekijöiden kohdalla.

Ruotsi ei ota lisää velkaa, kun taas Suomi velkaantuu. Jos Suomessa olisi sama veroaste kuin Ruotsissa, emme mekään joutuisi ottamaan velkaa. Veroasteemme ero on viitisen prosenttiyksikköä.

Tässä ajatuksiani ennen Evan raportin lukemista, mutta aion sivistää itseäni lukemalla sen. Uskon, että voimme oppia Ruotsista monesta asiassa. Ruotsi on läpeensä sosialidemokraattinen maa, jopa porvarihallituksen aikana.

07.06.