Tilaa
Artikkelit
Kommentit

Pro Petra

Oletko samaa mieltä …

Euroopan merkitys: ”Euroopan syvin merkitys on sen rooli rauhan tyyssijana.”

Uhat Euroopan rauhalle: ”Uudet uhat rauhalle Euroopassa eivät muodostu niinkään valtioiden välille kuin niiden sisällä.”

Rauhan edellytykset: ”Yhteiskunnan pohjana pitää olla jakamaton ihmisarvo, joka on sama kaikilla riippumatta ihonväristä tai kulttuuritaustasta.”

Eurooppa ja Venäjä: ”EU:n ja Venäjän yhteistyön tavoitteena tulee olla vapaa kauppa.”

Talouskriisi: ”Rahamarkkinoiden valvontaa on lisättävä. Luottoluokituslaitosten ( esim. Moody’s) valvontaan tulee perustaa uusi EU-viranomainen. Uusia työpaikkoja on luotava investoimalla vihreään talouteen.”

Eurooppalainen ihminen: ”Työntekijöiden ihmisarvoinen kohtelu on tärkeää ikääntyvälle Euroopalle. Tarvitaan EU-tason työaikasuojelua ja työntekijöiden oikeuksien turvaamista – myös alihankintaketjuissa. Lapsiperheiden ja vanhusten julkisia palveluja ei tule jättää markkinoiden armoille.”

Ilmastonmuutos: ”Päästötavoitteita on laajennettava uudella ilmastodirektiivillä. Uusiutuvaa energiaa hyödyntävä metsäteollisuus hyötyy viherelvytyksestä.”

… kuin Petra Paasilinna.

EU-ehdokas Petra Paasilinnan edellytykset hoitaa tehtäviä Brysselissä:

  • kokemus ulkoministeriössä, Suomen Pietarin pääkonsulaatissa, Suomen Luxembourgin suurlähetystössä
  • harjoittelukokemus Euroopan parlamentissa Belgiassa
  • asunut seitsemässä maassa
  • luennoitsija Metzin yliopistossa Ranskassa
  • kielitaito: suomi, englanti, ranska, venäjä, japani, ruotsi ja luxemburg ja alkeet saksasta ja espanjasta

Tarvitaanko EU:ssa henkilökohtaiselle vuorovaikutukselle välttämätöntä kielitaitoa?

Tarvitaanko EU:ssa kokemusta kansainvälisestä diplomatiasta?

Tarvitaanko EU:ssa  valmiita verkostoja?

Vuokralainen verta juo

Suomeen voi vuoden lopusta alkaen perustaa verovapaan osakeyhtiön, joka jakaa kaiken tuoton sijoittajille.

 

Rahaston on lain mukaan maksettava osinkoina 90 prosenttia tuotoista. Rahasto ei maksa tuotoistaan lainkaan veroa.

 

Rahaston on listauduttava pörssiin kolmen vuoden aikana perustamisesta.

 

Sitä kutsutaan Reit-rahastoksi. Real Estate Investment Trust.

 

Kuulostaa houkuttelevalta, eikö?

 

Sijoituskohteet on rajattu lainsäädännössä vain kiinteistöihin. Paperilla mainitaan vuokra-asuntokiinteistöt.

 

Eduskunta on juuri säätänyt lain, joka on synnyttänyt USAssa ja keski-Euroopassa valtavia yhtiöitä, jotka jalostavat jo rakennetuista kiinteistöistä luksusasuntoja vuokrattaviksi. Se on asuntorahastolaki.

 

Lakia perustellaan sillä, että se lisää vuokra-asuntojen tuotantoa. Jos rahasto ei halua maksaa 90 prosenttia tuotoistaan osinkoina, se voi käyttää osan voitoista uusien asuntojen rakentamiseen ja pudottaa osinko-osuuden 60 prosenttiin.

 

Vanhoja vuokra-asuntoja ei kannata siirtää Reit-rahastoon, koska niistä joutuisi maksamaan ylimääräisiä veroja. Ja niin paljon ettei se ainakaan vielä kiinnosta VVO:ta eikä Satoa.

 

Tällä hetkellä suomalaiset kiinteistösijoitusyhtiöt eivät ole kiinnostuneista perustamaan Reit-rahastoja, koska ne eivät lain mukaan voi sijoittaa esimerkiksi liikekiinteistöihin. Jos suuret kansainväliset sijoittajat innostuvat Suomessa hallitsemaan vuokra-asuntomarkkinoita, yhtiöitä epäilemättä löytyy. Kauppakeskuksilla on käyty kauppaa jo pitkään.

 

Jostain taitaa kuitenkin löytyä Suomeenkin yhtiöitä, jotka ovat kiinnostuneita 90 prosentin verovapaista osinkotuotoista ja joille pörssiin listautuminen ei ole ongelma.

 

Ulkomailla Reit-rahastot ovat keskittyneet jalostamaan vanhaa kiinteistökantaa. Vuokra-asunnoista on ulosmitattu vanhat vuokralaiset, kiinteistöt saneerattu eikä uusia vuokralaisia ole tarvinnut etsiä.

 

Onkohan sillä mitään merkitystä kenellekään, että Suomessa lain mukaan häädön saanut on vuokravelvollinen asuntoon, kunnes siihen on saatu uusi asukas?

Kun uutisissa kuulee sanan politiikka, ihmisen lyhytkestoisen muistin maalivahti torjuu sanoman kuin Miikka Kiprusoff ylämummon.

Kuka jaksaa olla kiinnostunut lätkäottelusta, jossa vastakkain ovat Pörsänmäen Ponnistus ja Suomen maajoukkue. Hallituksen politiikassa ottelun voittokerroin on kansalaiselle sama kuin olisi joukkueiden vedonlyönnissä,

Maajoukkueessa pelaavat ne, jotka hallitsevat pelin ja valitsevat erotuomarit, siis hallituspuolueet. Ponnistuksessa pelaavat kansalaiset. Kaikki kuitenkin uskovat ihmeeseen, Pörsänmäen voittoon vaikka tietävät sen mahdottomaksi. Unelma on kuin sininen tai vihreä vappuilmapallo, joka jaksaa nousta yhden huumaisen päivän yli, vaalipäivän.

Vaalipäivä on aina loppuottelu, ja koitos käydään neljän tai kuuden vuoden välein.

Viimeisten vaalien tulos on merkinnyt tavallisen ihmisen hyvinvointiin yhtä vähän kuin kärpäsen huokaus. Matsi on hetkellisen toivon huuma, joka kestää yhden illan ja joka seuraavalla viikolla on unohtunut.

Paitsi että Ponnistuksen ja maajoukkueen välisen ottelun tulos on ollut maamme tulevaisuus. Neljän vuoden tulevaisuus  tai lopullisesti. Vuosien yksinäisyys.

Kokoomuksen strategia on kulisseissa thai-nyrkkeilyn taktiikkaa ilman armoa. Keskusta on tukehtumassa Vanhasen ruotoon.

Jokainen tietää että politiikka on peliä. Hallituspuoluiden vaalilupaukset ovat kuin Koskenkorva, ja kun krapula iskee, toisten juoma seuraavina päivinä on Ch Margaux, toisilla keskiolut päivästä päivään.

”Syyttömänä syntymään sattui hän, tähän maahan pohjoiseen ja kylmään…”

Kannattaa miettiä onko Kauniit ja Rohkeat totta?

Vuoden 2004 EU-vaaleissa valittujen kokonaisäänimäärät ja parhaan vaalipiirin äänimäärä prosentteina kokonaisäänimäärästä.

Klikkamalla kuva suuremmaksi

Viime EU-vaaleissa 2004 valittiin neljätoista meppiä. Demareita oli kolme, äänimääräjärjestyksessä Reino Paasilinna runsaat 64 000 ääntä, Riitta Myller noin 55 000 ääntä ja Lasse Lehtinen noin 47 000 ääntä.

Meppien äänimäärät olivat 33 000 -150 000.

Oman vaalipiirin äänten keskittämisellä oli mahdollista päästä läpi. Virrankoski imi omalta alueeltaan 30 000 ääntä, Lax omaltaan 18 000.

Varminta oli kuitenkin laanata ääniä tasaisemmin. Jokainen meppi sai yhdeltä alueelta vähintään 8500 ääntä. Äänten poiminnan oli onnistuttava kuitenkin jokaisessa vaalipiirissä. Nimi merkitsee, brandi on handy.

Puolueen kannatus tietysti navoittaa tuloksen. Vuonna 2004 Kokoomuksen kannatus oli 23.7 %, Keskustan 23.4 %, SDP:n 21.2 % , Vihreiden 10.4 %, Vasemmistoliiton 9.1 %, RKP:n 5.7 % ja KD:n 4.3 %.

Aina on kuitenkin niin että mitättömältä tuntuva poikkeama alkuarvoissa hämärtää ennustettavuutta. Lukuja on mukava maistella vaikka on tietysti niin, että hajut ovat ne, jotka pysyvimmät muistijäljet jättävät.

Puolueen on tuoksuttava hyvältä.

Sijoittaja rakastaa riskejä.

 

Korrelaatiot ovat riskien hallinnan hienotyöstön tuloksia. Korrelaatiot kertovat näennäisesti erillisten tapahtumien yhteydet.

 

Nämä korrelaatiot ovat koko riskienhallinnan perusta. Ne ovat ainoa asia joka tarvitsee tietää saavuttaakseen päämääränsä.

 

Päämäärä on pääoma. Sen voi taas sijoittaa kun tietää korrelaatiot, jotka sitovat tapahtumat toisiinsa.

 

Täydellinen korrelaatio on esimerkiksi se, että lähikauppias ja tukkukauppias, joka myy tavaraa lähikauppiaalle, pärjäävät molemmat erinomaisesti kun ja koska talous aina kasvaa. Ihmiset ostavat ruokaa jota lähikauppias myy. Tukkukauppias muun tavaran ohella toimittaa lähikauppiaalle myytävän ruuan. Korrelaatio on täydellinen, yksi.

 

Kannattaa sijoittaa sekä lähikauppiaaseen että tukkukauppiaaseen. Mutta jos kuitenkin on epäilys siitä, pärjääkö lähikauppias varmasti tai ottaako tukkukauppias vääriä tavaroita jaeltavakseen, kannattaa ostaa vakuutus jommankumman tai molempien liiketoiminnan surkastumisen varalta.

 

Mutta elleivät molemmat kauppiaat menesty, sijoittaja menettää rahansa osittain tai kokonaan. Siispä riskejä kannattaa hajauttaa, ja ostaa satojen lähikauppiaiden osakkeita ja satojen tukkukauppiaiden osakkeita. Ja vakuutuksia joissa eri lähikauppias-tukkukauppias –parien konkurssit on otettu huomioon.

 

Kaikki lähikaupat eivät yksinkertaisesti voi mennä konkurssiin samaan aikaan. Muutama silloin tällöin kaatuu mutta suurin osa kaupoista menestyy eivätkä konkurssit rasita sijoittajaa. Eikä muutaman tukkukauppiaan kuolemakaan.

 

Kokonaisuuden korrelaatio on edelleen lähes yksi. Siinä on alkemistin unelma.

 

Kerron tämän ystävilleni ja tuttavilleni ja he rehvastelevat tietoa eteenpäin kun huomaavat sijoitustensa kannattavan.

 

Alan niputtaa noita vakuutuksia ja myydä niistä kokoamiani erilaisia vetopapereita, joissa arvataan noiden vakuutusten erilaisten yhdistelmien parasta tuottoa ja tuottojen heilahteluja.

 

Koska kauppiaat menestyvät ja osakkeet tuottavat, minulla ei ole vaikeuksia myydä vetopapereita. Kaikki haluavat olla asiantuntijoita ja kokeilla. Joku arvaa vähemmän oikein mutta hän voi liittyä heti takaisin rinkiin lyömään vetoa uudelleen. Ja voittamaan.

 

Voitot hän sijoittaa uudelleen vetopapereihin koska se on tähänkin asti kannattanut. Eikä muiden voi antaa kerätä kaikkia voittoja, sehän olisi tomppelin touhua.

 

Ja minä voin hyvin. Raha virtaa eikä minun tarvitse tehdä mitään. Joskus vain näyttää korrelaatiota niille uusille sijoittajille, jotka kaipaavat jotain tieteellistä sijoitustensa tueksi.

 

Eräänä päivänä leviää tieto että suuri monikansallinen kauppajätti on tulossa markkinoille. Se aikoo rakentaa megamarketteja yltympäri seutukuntaa. Kaavoituksesta päättävät ovat yhteishyvästä samaa mieltä.

 

Uusien kauppajättien rakentaminen etenee vauhdilla koska kaavat valmistuvat kätösen käänteessä ja monikansallista rahaa riittää.

 

Lähikauppiaat alkavat surkastua ja hävitä. Niiden konkursseista vetoa lyöneistä alussa jotkut voittavat mutta suurin osa häviää. Ainahan lähikauppoja on tarvittu.

 

Megamarketit eivät osta tavaroita vanhoilta tukkukauppiailta vaan hankkivat tuotteensa suurissa erissä itse. Vanhoja tukkukauppoja ei tarvita kun lähikauppojakaan ei ole. Tukkukaupatkin kuolevat.

 

Minulta kehitys ei enää vie yöunia. Olen omani tienannut enkä ole varojani vetopapereihin sijoittanut. Olen ostanut voitoillani tonttimaata ja rantamaata ja liikekortteleita ja metsää.

 

Mutta aikaisempien sijoittajatuttavieni vierailujen varalta olen muuttanut henkilötietoni salaisiksi . Ja muuttanut asumaan meren rannalle, missä laineet liplattavat. Aikani kuluksi olen alkanut lyödä pieniä vetoja siitä milloin ensimmäiset sinilevälautat kesällä ilmestyvät. Ja montako merilohta tänä kesänä lähivesiltä nousee – viisi vai kymmenen. Vetouistelu on aina ollut lempiharrastuksiani enkä ole ainoa.     

Pohjoinen pensionaattimme

Suomessa lakisääteiset työeläkerahastot ovat turvaamassa eläkkeitä nyt ja tulevaisuudessa.

 

Niin kuin Lehman Brothers oli turvaamassa onnea USA:ssa. Ja kuitenkin siitä tuli painajainen Wall Streetillä. Suomessa ei onneksi ole Wall Streetiä.

 

Eikä Suomessa voi painajaista piillä suurten ja mahtavien työeläkeneuvostojen hallitsemissa yhtiöissä? Eihän?

 

 

Meillä on seitsemän eläkeyhtiötä: Eläke-Fennia, Eläke-Tapiola, Etera, Ilmarinen, Pensions-Alandia, Varma ja Veritas Eläkevakuutus, joista suurimmat ovat Ilmarinen ja Varma. Ne kaikki ovat yksityisiä yhtiöitä. Järjestelmää perustettaessa katsottiin, että yksityinen yritys hallitsee sijoitustoiminnan paremmin kuin valtio.

 

Lainsäädännön mukaan työeläkeyhtiöiden tulee olla vakavaraisia. Sen valvominen on viranomaisten tehtävä. Tämä viranomainen on sosiaali- ja terveysministeriö. Vuoden 2008 alussa lakisääteisissä eläkerahastoissa oli 122,4 miljardia euroa. Tämä tarkoittaa 230 000 euroa jokaista suomalaista kohti.

 

Suomen eläkemenot ovat noin 20 000 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä tarkoittaa 3 500 euroa jokaista suomalaista kohti. Ja 13 000 euroa jokaista suomalaista eläkeläistä kohti.

 

Kokonaiseläke kuitenkin on Suomessa keskimäärin (kaikki eläkkeensaajat) 1163 euroa kuukaudessa.

 

Jossakin suomalaisessa työeläkejärjestelmässä on musta aukko. Avaruudesta yritetään paikallistaa siellä olevaa pimeää ainetta, jolla on hallitseva merkitys maailmakaikkeuden suuren skaalan rakenteiden synnyssä ja kehityksessä. Pimeän aineen oletetaan olevan mustissa aukoissa.

 

Eläkemenojen pimeä massa on eläkejärjestelmän mustassa aukossa. Tätä eläkkeiden pimeää massaa ei näy suomalaisissa ruokajonoissa, joissa olevista suurin osa on eläkeläisiä.

 

Työeläkeyhtiöiden lainmukaisen vakavaraisuusvaatimuksen näyttävät määrittelevän itse eläkeyhtiöt. Näin on viime vuosina tapahtunut. Pari vuotta sitten eläkeyhtiöille annettiin nimenomaan niiden omasta vaatimuksestaan lupa muuttaa vakavaraisuusehtojaan ja suunnata sijoituksia vapaille markkinoille.

 

Suurin osa eli 76 % sijoituksista suunnattiin ulkomaille osakkeisiin ja vaatimattomat 7 000 000 000 euroa keinotteluun erikoistuneisiin hedge-rahastoihin. Siis jokaisen suomalaisen eläkeläisen varoja

5 000 euroa. Näitä rahoja ei tulla takaisin saamaan. Obamaa ei varmasti kiinnosta maksaa suomalaisten eläkeyhtiöiden tappioita.

 

Hegde-rahastojen kotipaikat ovat veroparatiiseissa. Bernard Madoff oli yksi hedge-paratiisin keisareista, jonka uudet vaatteet olivat läpinäkymättömiä. Mutta suomalaiset eläkeyhtiöt vannoivat näkevänsä noiden vaatteiden alle. Ja väittävät vieläkin kaivavansa sijoittamansa miljardit takaisin finanssi-imperiumien raunioista.

 

Jos nykyinen finanssikriisi kestää vuosia, suomalaisten eläkerahastojen sijoitustappiot on pakko maksattaa työntekijöillä eläkemaksujen korotuksina, siis palkanalennuksina. Suomen hallituksen toimilla ei tällaisen sijoitusrakenteen vuoksi ole eläkerahastojen tilanteessa mitään merkitystä. Ellei Vanhanen ja Katainen sitten kampea Rukan velkavivulla ulkomaisten osakkeiden arvoja taivaisiin.

 

Jo nyt eläkevakuutusyhtiöt ja eläkekassat ovat tuottaneet tappiota 22 – 30 miljardia euroa. Jokainen suomalainen eläkeläinen on maksanut siis 15 000 – 20 000 euroa eläkeyhtiöiden viisaiden miesten harharetkistä. Edelleen he kuitenkin uskovat toimiensa oikeellisuuteen.

 

Televisiossa esitetyssä A-talk –ohjelmassa Eläke-Fennian hallituksen jäsen, kansanedustaja Eero Lehti ja Ilmarisen sijoitusjohtaja Timo Ritakallio hymyilivät eläkesijoitusten raunioiden näkymille niin kuin keisari Nero muinoin Roomalleen.

 

Ns. vakavaraisuusvaatimus on kirjaimina edelleen merkitty lakiin. Viime lokakuussa eläkekassojen saamista vakuutusmaksuista siirrettiin 7 000 000 000 euroa eläkeyhtiöiden pääomaksi näiden sijoitustappioiden vuoksi. Näitäkään rahoja ei koskaan enää voida käyttää eläkkeiden maksamiseen. Valtiolla ei ole keinoja puuttua eläkeyhtiöiden toimintaan.

Edelleen eläkeyhtiöt halusivat jakaa ylimääräisestä maksukertymistä asiakashyvityksiä eli maksunpalautuksia asiakkailleen. Tässä yhteydessä asiakkaita ovat ainoastaan työnantajat, eivät työntekijät vaikka maksuja kerätään myös heiltä. Maksunpalautuksia on tehty, vaikka sosiaaliministeriö ja osin eduskunta on ollut palautuksia vastaan.

”Valtio, se olen minä” sopii syvästi työeläkeyhtiöiden motoksi. Kaikki työeläkevakuuttajat ovat järjestäytyneet ja heidän etujärjestönään toimii Työeläkevakuuttajat, TELA ry. Siellä on kaikki eläkemaailman muisti.

Eläkkeistä puhuttaessa tulee väistämättä mieleen eläkepommi. Suomalainen eläkepommi on neutronipommi. Se tuhoaa tavalliset eläkeläiset, mutta jättää pystyyn työeläkeyhtiöt. Ja niiden armoitetussa suojelussa olevat.