Vappu oli ja meni. Tohmajärven työväentalolla perinteisessä vappujuhlassa väkeä oli viime vuosien mittakaavassa erittäin runsaasti, noin 80 henkilöä. Jouni Backman puhui hienosti mm. ahneudesta ja sai kuulijakunnan hyväksynnän asialle. Tohmajärven demarien vetäjäjoukko sai siinä samalla uutta virtaa syksyn vaalikoitoksiin.

Työväentalon remontin ensimmäinen vaihe on saatu likimain valmiiksi. Uusi keittiö, toimistohuone ja kokoustila on nyt käytössä. Seuraavaksi ponkaistaan eteisen ja wc-tilojen kimppuun. Toivottavasti valmista on syksyn aikana, luvata ei uskalla.

Tohmajärven sos. ja terveyspalvelujen järjestelijöiksi riittää halukkaita. Sijoitus- ja pörssiyhtiöt käyvät kilvan kertomassa ja kyselemässä mitä kunnassamme voitaisiin tällä sektorilla tehdä toisin. Jotenkin kummallista on se ajatus, että kun kaikki palikat ovat kunnan käsissä, ei esimerkiksi yhteistyö eri sektorien välillä olisikaan saumatonta. Tämä saumattomuus saadaan pikapikaa, kun lykätään kaikki firmojen teetettäväksi.

Sos. ja terveysalan tehokkuudesta ja tuotannon halpuudesta yksityisen puolen tuottamana  suhteessa julkiseen palveluun odotetaan koko ajan jonkin “tohtorin väitöskirjaa”. Näin erään lehden toimituksessa. Sitä on jo odoteltu ilmeisesti useiden lumien ajan ja jo silloin ko. väitös oli jo tekijänsä mukaan julkituontia vaille valmis. Sitä infoa odotellessa ei kannata tehdä vääriä mielikuvapäätöksiä.

Sos. ja terv. palvelut eivät alun ei perin ole luotu sitä varten, että jokin taho rikastuu niillä, vaan aivan perussettinä antamaan ihmisille perusturvaa ja apua hätään ja kärsimykseen. Rahamiehet ovat tuoneet kovalla mölinällä alan pääteemaksi tehokkuuden. Jonka vain firma voi saada aikaan.

Kai tuosta tekstistä taas kerran selvisi, etten ole palvelujen yksityistämisen kannalla, vaikka Tohmajärvellä kova puhuri siihen suuntaan tuntuu olevan. Huonoa päätöksenteon pohjaksi lupaa se, että valtuuston pitää “aivan aluksi” päättää hoidetaanko hommat julkisena vai yksityisenä palveluna. Sen jälkeen vasta päästään yksityisen puolen sitoviin hintoihin eli tarjouksiin käsiksi ja sekin siis edellyttää, että valtuusto valitsee ensin suvereenisti yksityisen tuotannon. Vertailua ei voida täällä alkuvalintojen lähteellä tehdä kuin ihan hatusta heitettyjen “lupausten” verran.

Kyllä näillä EU-pelisäännöillä Tohmajärven kunta päättäjineen voi Kolmannen Naisen sanoin ja sävelin todeta: “Jos se ois helppoo, oisin tehnyt sen jo”. Samalla voin todeta henkilökohtaisesti, että kaikki järkevän päätöksenteon elementit on aika päiviä heitetty romukoppaan. Kilpailutus ja tehokkuus ovat ainoat keskustelun aiheet. Hoidosta ja sen laadusta ei olla näissä kisoissa kiinnostuneita. Tai sen verran siitä on todettu, että kaikki on liian hyvin Tohmajärvellä.

Tää on viimeinen taisto. Tohmajärven irtaantuminen Helli-liikelaitoksesta ja sen jälkeinen aika nimittäin. Nyt mitataan paineensietokykyä joka suunnalla.

Demarien tavoitteena on virkalääkärien saaminen ja sen kautta koko terveyspaletin järjestäminen kunnan omana toimintana hyvin pitkälle. Tähän vaihtoehtoon uskotaan leirissämme kuin pässi sarviinsa. Oikomishaluja jonkun aivan uuden ja ihmeellisen suuntaan ei nyt kertakaikkiaan ole.

Jos kaikki kivet on käännetty, eikä mitään muuta vaihtoehtoa enää sen jälkeen ole, selvitetään yksityisen tuotannon edellytykset joiltakin osin. Terveystoiminnan kokonaisulkoistukseen en usko, vaikka näin Rääkkylässä onkin toimittu. Siellä oman vaikutuksensa toimintojen onnistumiseen antaa omassa kunnassa asuva lääkäri, joka pystyy luovimaan monessa asiassa ja laittamaan tarvittaessa itsensä peliin pitempien työpäivien muodossa. Meillä mitään tämän suuntaista ei voida ajatella.

Tavoitteena on nyt siis saada palvelutuotanto toimimaan tehokkaasti ja pienemmillä kuluilla kuin Helli on viime vuodet tehnyt. Jokainen tietää pääkohdat kuinka tämä onnistuu.

Tarvitaan lääkärit, jotka tuntevat potilaat ja antavat oikeat hoitomääritykset. Ja tämä vielä niin, ettei tarvitse turhaan tukeutua sairaanhoitopiirin palveluihin. Potilaita ei pidä makuuttaa syyttä suotta osastolla, mutta näitä hoitopaikkoja tulee olla riittävästi niin, ettei juuri edellä mainittu sairaanhoitopiiri ole ainoa vaihtoehto tarjota petipaikkaa.

Kuluja saadaan pienennettyä tietenkin myös niin, että henkilökuntaa ei ole liikaa. Mutta ei sekään mene putkeen, että teoriassa meillä on hyvä ja laadukas hoito mutta käytännössä hoitohenkilökuntaa ei ole muuhun kuin juoksemaan kieli vyön alla huoneesta ja rakennuksesta toiseen ilman aikaa antaa sitä hoitoa.

Hallinnon ohuus on yksi tekijä jolla kuluja saadaan rajoitettua. Tähän puoleen on Hellin jälkeen helppo panostaa. Kirjoituspöydän takana istuvia välimallin johtajia ei Tohmajärvellä tarvita, vaan jokapäiväinen hoitotyö kuuluu toimenkuvaan automaattisesti.

Toivottavasti myös ennalta ehkäisevään puoleen saadaan jotakin potkua tuon kaiken keskellä. Siitä saa suurimmat säästöt jos mittakaavaksi ottaa vaikka viisi talousvuotta. Tämä kohta saattaa minimaallisen resurssoinnin vuoksi olla erittäin vaikea rasti.

Vaan neuvottelut käynnistyvät ihan kohta ja koska aikaa ei nyt oikeasti ole paljon, lienee kesäkuun alussa selvillä miten ja kuinka terveydenhoitohommelit Tohmajärvellä järjestetään vuoden 2013 alusta.

Tohmajärven kunnanhallitus päätti noin 2,5 tunnin keskustelun jälkeen esittää valtuustolle yksimielisesti keskustan valtuustoaloitteen hyväksymistä ja näin ollen Tohmajärven kunta irtisanoutuisi Keski-Karjalan sosiaali- ja terveystoimen yhteistoiminnasta vuoden 2013 alusta lukien. Keskustan Reino Löppönen kirjautti pöytäkirjaan eriävän mielipiteen.

Asia tulee ennakkotiedon mukaan Tohmajärven valtuuston päätettäväksi 26.3. eli parin viikon päästä. Sopimuksen varsinainen irtisanominen valmistellaan erillisenä ja tuodaan valtuuston päätettäväksi myöhemmin.

Lopullinen syy Helli-eroon löytyy talouspuolelta. Hellistä lienee tulossa ennakoidun 600000 euron lisäksi vielä 400000 euroa lisämaksua. Tämä tarkoittaa, että Tohmajärven viime vuoden tilinpäätös painuu joitakin kymmeniä tuhansia euroja miinukselle. Ongelma Hellin kanssa on myös ollut juuri tilinpäätöstietojen (ja muidenkin välitaloustietojen) saanti ajallaan. Tänäkään keväänä lopullinen tilinpäätös ei Hellistä irtoa niin, että Tohmajärven kunnan muuten valmis tilinpäätös valmistuisi kokonaisuudeksi.

Tohmajärven demarit ovat lisäksi korostaneet koko Hellin toiminnan ajan, että sopimusten mukaiset palvelut tulee saada lähipalveluna. Tämä asia lähti tuotannon puolelta alamäkeen heti kärkeen. Lääkäripalveluja on saatu hyvin vaihtelevasti vaikka näitä palveluja ovat hoitaneet aivan viimeisimpien ja loppuunsa viilattujen nykytrendien mukaisesti eri ikäluokkien opiskelijakandit ostopalvelufirmojen kautta. Laskutus on todella pelannut, mutta kiistaa luotamushenkilötasolla ovat aiheuttaneet lääkärien läsnäoloheteket. On ollut kahta näkemystä pitääkö lääkärin olla paikalla vai jossakin. Osasyy tähän lienee ostolääkärisopimukset, joista ei aina ottaneet selvää sote-lautakunnan jäsenetkään.

Nyt Tohmajärvellä lähdetään kunnanjohtajan toteamuksen mukaisesti vastavirtaan. Yhteistoiminnan ihanuus on koettu. Teoreettisesti olemme tekemässä väärän ratkaisun, kun asiaa tarkastelee hyvin ylhäältä valtakunnan tasolla. Mutta jos pätkääkään ajatellaan toimivia palveluja ja ihmisiä joille tätä kaikkea ollaan tekemässä, niin toivottavasti hommaa ei torpedoida tuolta valtakunnan hallituksen tasolta. Meillä on vakaa usko, että kulumme pienentyvät omilla toimenpiteillä.

Valtuusto siis päättää lopullisesti suunnan kahden viikon kuluttua.

“- On myös ennenkuulumatonta se, että hallitus tällä tavalla valmistellen tekee ikään kuin itselleen sopivaa vaalipiiriuudistusta, kun unohtaa kokonaan opposition. Kyllähän meillä tästä on esimerkkejä vaikkapa itänaapurista, Kiviniemi heitti.”

Oheinen lainaus on Verkkouutisista. Kiviniemi ikään kuin toteaa hallituksen tehneen ikään kuin itselleen sopivaa vaalipiiriuudistusta. Ei pidä paikkaansa. Itä-Suomen demarit olivat sitä mieltä, että jos tämä hiippailu pitää suorittaa, niin silloin ehdottomasti molemmat savot ja Pohjois-Karjala ovat samaa vaalipiiriä Itä-Suomen yhteistyön nimissä. Pohjois-Karjalassa ei itse asiassa lämmetty koko uudistukselle tippaakaan.

Vaalipiiriuudistuksen tulos on kokoomusvihreää kädenjälkeä. Vihreät halusivat hallitusohjelmassa tämänsuuntaisen remontin tehtäväksi  ja kokoomus halusi näköjään ehdottomasti hajottaa Savon. Kumpikin onnistui.  Nyt Savo ja Kymi tekevät täältä katsoen melkoisen epäloogista yhteistyötä.  Itse en näe tässä koko asiassa mitään hyötyä esimerkiksi demareille olipa uudistus miten tahansa tehty Itä-Suomen osalta. Kuka siis vielä väittää ettei pieni voi vaikuttaa?

Arvonlisäveron nostosta olkoon muistutuksena vaikka tämä YLE:n nettisivulla oleva uutinen runsaan vuoden takaa. Tuskin pienyrittäjän arki on siitä juurikaan muuttunut parempaan suuntaan.

Alv-korotus on hyvä juuri niille 50000 ihmiselle, joita tämän blogin komenttiosiossa muistutettiin olevan hyvätuloisten kirjoissa. Muille tuo vero tuo vain niitä kuuluisia säästöpaineita ja rajoittaa kulutusta. Itse asiassa eniten kuluttava kansanosa joutuu kohta valitsemaan hyvin harvan kulutusmuodon väliltä jos tämä haittaverotuksen kasvattaminen saa jatkoa.

Asiaa voisi katsoa erilaisin silmin  jos olisimme  hulabaloo-yhteiskunta ja ilmasto aina lämmin. Ja sitten pitää ajatella sitä, pitääkö meidän kuluttaa vai olla kuluttamatta saadaksemme kokoomuksen Suomen nousuun.

Kokoomuksen vastuullinen politiikka on keventänyt viime vaalikaudella verotusta. Yrityselämä ja sen sidosryhmät saivat eduista pääosan. Tällä vastuullisella politiikalla valtion tulopohjaa syötiin eli velkaantumisaste ei ainakaan pudonnut. Alvin korotus toki tasoitti tilannetta, mutta tiivistetysti vain rikkaat ovat tästä toimenpiteestä hyötyneet. Pieni- ja keskituloiset maksavat koko ajan enemmän arvonlisäveroa, sähköveroa, polttoaineveroa ja kaikkea muuta haittaveroa,  jonka yritykset siirtävät kuluttajien kukkarosta otettavaksi.

Jos mennään kokoomuksen vastuullisen politiikan johdolla eteenpäin, voidaan heittää hyvästit hyvinvointiyhteiskunnalle. Kokoomus kertoo kuitenkin tällä hetkellä painavin sanoin ajavansa hyvinvointiyhteiskunnan etua. Sen yksiselitteinen näkemys kuuluu: Leikataan. Kotihoidontuen rajoittaminen kahteen vuoteen nykyisen kolmen vuoden sijasta on heti saanut täällä provinssilla jyrkän tyrmäyksen. Onko tuollaiset esitykset hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämistä?

Mennään vain kokoomuksen tahdissa, niin hyvinvointiyhteiskunta säilyy. Se on valmis leikkaamaan koulutuksesta, sairaanhoidosta, työttömyyskorvauksista, puolustusvoimista (pääkaupunkiseudun hyväksi), poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen resursseista sekä korottamaan haitta- ja kulutusveroja.

Ihme älämölö sen sijaan nousee puolueen edustajien keskuudessa solidaarisuusverosta, joka koskettaisi erityisesti hyvätuloisia eli pitkänlinjan kokoomuksen kannattajia. Jos halutaan hyvinvointivaltion säilyttämistä, kuuluu siihen oleellisena osana riittävä verokertymä. Tätä osaa talkoissa kokoomus haluaa johdonmukaisesti pienentää.

Nyt on tuloverotuksen korotuksen paikka. Pieni- ja keskituloiset alkavat olla kurkkua myöten täynnä alv:n korotusta. Tämä vero vie pienituloisten lisäksi työvoimavaltaiset yrittäjät perikatoon. Hinnankorotuspaineissa pienyrittäjälle alkaa harmaan talouden tontti kuullostaa entistä houkuttelevammalta. Myös muiden haittaverojen kasvattaminen alkaa olla vaikeaa perustella muille kuin cityvihreille ja niille yrityksille, jotka voivat nuo haitat vähentää verotuksessaan.

Joten korottakaa hallituksessa tuleveroasteikkoja. Keskituloiset maksavat mieluummin selvästi laskettavissa olevaa tuloveroa kuin kaikkea muuta epämääräistä veroa, jota ei voi ennakoida oman taloutensa kulutuksissa. Hyvätuloisten on myös syytä omaksua tämä ajatusmalli  jos halutaan oikeasti pelastaa koko hyvinvointivaltio Suomi eikä vain sitä muutaman prosentin rikasta kansanosaa. Muistettava erityisesti näissä talkoissa on, että tuo rikas kansanosa ei joudu millään tavalla kärsimään valtion leikkauksista. Onko siis julkisuudessa eniten esillä olevat toimet sopusoinnussa kansamme valtaosan tahtotilan kanssa?

Olen nyt viikon sisällä kahdesti kuullut muistutuksen sosiaalidemokraattien Forssan ohjelmasta vuodelta 1903. Siinä ohjelman kunnallisessa osiossa kohdassa 9. lausutaan näin: Kunnan työt ovat teetettävät ilman välikäsiä ja palkka maksettava sen tariffin mukaan, mikä kussakin ammatissa on silloin voimassa.

Tuota periaatetta soisi noudatettavan edelleen. Syykin on selvä. Sitran lahja Keski-Karjalan väestölle, liikelaitos Helli, kertoo ostopalvelujen ylitysten vievän liikelaitoksen tuloksen miinukselle arviolta noin pari miljoonaa euroa. Ostopalvelujen ylitykset ovat yhteensä yli neljä miljoonaa euroa. Oma toiminta on pystytty pitämään talousarvion raameissa.

Kaikkihan tuossakin ostopalvelussa vaikuttaa kaikkeen ja jos nuo ostot olisivat omaa työtä, niin tuskin ylityksiltä olisi silloinkaan vältytty. Mutta kun ostopalveluissa vastapuolena on yleensä monikansallinen päätoimialaltaan osinkotuloja hamuava yhtiö, voidaan olla varmoja, että ylitysten määrä yritetään maksimoida.

Eilen illalla olin sdp:n kuntarakenneuudistusillassa Joensuussa, jossa viimeksi harmiteltiin sos.- ja terv. palvelujen uudistusten eriaikaisuutta suhteessa kuntarajojen uudistukseen ja ennen kaikkea sitä, että tätä kuntien budjeteissa erittäin tärkeää osa-aluetta ei viety eteenpäin eturintamassa kuntarakenneuudistuksessa. Nyt homma on hiukkasen levällään ja katsellaan vaan uusia kuntakarttoja.

Painopiste olisi siis monien mielestä pitänyt olla palvelutuotantojen oikeanlaisessa tehostamisessa. Siinä yksi avain tuntuisi olevan juurikin tämä Forssan ohjelman noudattaminen. Pitää kylmän viileästi ruveta kääntämään sosiaali- ja terveyspalveluissa suuntaa takaisin kunnallisen palvelutuotantoon päin.

Yksityiset lähiseutujen pienet tuottajat eivät ole alan ongelma. Näiden kuntien palvelujen täydentäjien toiminta on tarkkaan valvottua (ainakin tarkempaan kuin kunnallisten palvelujen) ja siellä on yleensä inhimillinen puoli kuvioissa vahvasti mukana. Mutta kun mennään ns. “suurnavettatasolle”, jossa asukkeja on vähintään kymmeniä ja jopa satoja ja kaiken päällä on vaatimus taloudellisesta tuloksesta, alkaa tökkiä kuten olen jo aiemmin todennut.

Jokainen tuottaja on sitä mieltä, että he tuottavat laadukkaat, edulliset ja hyvät palvelut esimerkiksi vanhustenhoidossa. Onko hyvää palvelua mitata vaippojen painoa, mikä määrittää vaihtovälin? Tai säästäminen kaikesta, mikä maksaa ja vie firman tuloksesta euroja pois? Jos näihin seikkoihin ruvetaan kiinnittämään huomiota enemmän, on parhaana tuloksena joutuminen käräjille sopimusrikkomuksista. Niin päin, että tuottaja haastaa tilaajan eli kunnan oikeuteen. Firmoilla on rahaa ja asianajajia ja ilmeisesti kunnilta pyydetyissä hinnoissa ollaan tämäkin mahdollinen kuluerä huomioitu.

Jos demarit nyt  jotakin kuntavaaliteemaa kaipaavat,  joka telmii läpi Suomen kaikissa kunnissa, se on yksiselitteisesti ja agressiivisesti ilmaistuna terveyspalvelut pois pörssiyhtiöiltä. Guatemalalainen toimitusjohtaja Jan-Pirkko Kusella-Vaikkaväkisin repii tästä vaaliteemasta silkkiset pelihousunsa, mutta se on suomalaisille paljon parempi ratkaisu. Siis parempi kuin se, että vanhukset kuolevat sänkyyn viimeiseen asti tehostettuna.

Onkohan muuten tehostettu palveluasuminen lanseerattu juuri pörssiyhtiöiden toimesta? Kokoomus-keskustalaisittain tuo palveluasumismuoto voisi salaisessa Esko A:n aiepöytäkirjassa olla muodossa: Eurot tehokkaasti optioiksi.

Näillä vaihtoehtoisilla ohjelmilla mennään kohti kuntavaaleja.

Kuntaäänin 9-5 Pohjois-Karjala vastustaa julkisuuteen esitettyä kuntarakenneuudistusta. Tämä kävi ilmi Joensuun Konservatoriolla valtakunnan ensimmäisessä kuntakuulemistilaisuudessa 2012.

Onko kuntien antamat ääninäytteet olleet kuntien sisällä yksimielisiä, sitä voidaan arvailla. Mutta pitkälle suuntaa antavia ne ovat. Helppoa ei siis tule olemaan, jos hallitus (LUE: Kokoomus, RKP ja kenties Vihreät) aikovat uudistuksen väkisin viedä läpi jo pelkästään Pohjois-Karjalassa. Jahka kiertue siirtyy Väyrysen kannatusalueille, lienee vastustus vieläkin kovempaa.

Keski-Karjalan kunnista myönteisempää suhtautumista asiaan edustivat Kesälahden ja Kiteen puheenvuorot. Nämä kunnat ovat saaneet hyvän kuntaliitosdraivin päälle. Lisäksi positiivista viestiä tuli Nurmeksen, Valtimon ja Joensuun puheenvuoroissa. Nurmes ja Valtimo ovat myös kuntaliitosneuvotteluissa pitkällä. Kaikilla muilla siis tökkii.

Nyt kunnat vastaavat kysymyspatteriin, jossa kysytään kuulemma milloin kunta aikoo liittyä toisen kunnan kanssa. Saapa nähdä.

Nyt on kartat uusista kuntasuunnitelmista nähtävillä. Mukana on aivan älyttömältä kuullostavia aivoituksia toisella puolen maata mutta myös odotuksen mukaisia kuntarajasiirtoesityksiä. Täällä Tohmajärven korkeuksilla virkamiehen viinilasi on käännetty ylösalaisin suunnilleen Kiteen kohtaa keskipisteenä pitäen ja näin ollen ympyräviivan sisälle jäävät myös Kesälahti, Rääkkylä ja Kitee. Vuosikymmenien viha-rakkaussuhteen pitäjät siis.

Ensi viikolla Pohjois-Karjalan kolmen kunnan suunnitelmaa perataan siis Joensuun kuulemistilaisuudessa jonne saapuu myös kuntaministeri. Kaikki nykyiset kunnat saavat edustajansa suulla pitää neljän minuutin puheen. Kunnanjohtajia kuullaan siis tunnin verran jos kaikki kestävät lestissään (mitä hiukkasen epäilen). Siten muuhun infoon ja kenties keskusteluun jää kolmisen tuntia

Sitä voi jo etukäteen miettiä, mitä viestiä kunnanjohtajat kertovat. Joukossa ei ensinnäkään ole kovinkaan montaa nykyisten hallituspuolueiden mandaatilla istuvaa johtajaa. Tarkoitan siis sitä, että jos heidät jonnekin puoluekartalla pitäisi sijoittaa, niin ainakin Keski-Karjalassa luottamusmiesten kesken salaisella lippuäänestyksellä kaikki neljä johtajaa saisivat eniten veikkauksia keskustan kannattajiksi. Näin ollen viestikin sattaa olla yhtä tylyä kuin Mari Kiviniemen pakinat viime päivinä.

Mutta toisaalta taas virkamiesten piirtämät kartat Keski-Karjalan osalta saattavat saada hyväksyntääkin jopa tuolla keskustan riveissä. Kesälahti ja Kitee lienevät jo naimakaupan teossa pitkällä vaikka mitään ei ole päätetty. Näille kahdelle sopii erittäin hyvin, että kaksi muutakin kuntaa tulisivat joukkoon tummaan. Rääkkylä hanittaa varmasti vastaan, mutta Tohmajärvi on arvoitus.

Monet päätösten järkevyyksiä pitkään punninneet valtuutetut ovat Tohmiksella saaneet tärkeiden asioiden päätöskokousten alla viime hetken yläilmojen tietoa, joka on tähän saakka vaikuttanut lopulta niin, että esimerkiksi Helli-liikelaitosasiassa rintamalinjat ovat kestäneet vuodesta 2007 aina näihin päiviin asti lähes järkähtämättä ennallaan.

Kun ilmoja on haistellut teoreettisen kuntaliitoskeskustelun tuoksinassa, niin viime vuosina tohmajärveläisvaltuutettujen enemmistö olisi mieluummin ehkä liittynyt Joensuuhun. Nyt ei voi tätä asiaa enää tietää eikä haistella. Monilla valtuutetuilla painavat taloudelliset “järkisyyt”, alueen yhtenäisyys, “palvelujen saatavuus” liitoksen jälkeen ja veroäyri. Noita seikkoja jokainen sitten tulkitsee omalla tavallaan ja perustelee myös omin sanoin.

Uskon, jos liitoskeskusteluun joudutaan, niin Kiteeseen liittymisessä eniten korostetaan alueen yhtenäisyyttä ja pitkää yhteistä historiaa. No – itse muistan parhaiten tuosta pitkästä historiasta nyrkkitappelut 70-luvulla suomisarjan pesäpallo-ottelussa yleisön joukossa. Vastakkain Tohmajärvi ja Kitee.

Presidentin valintaprosessi on saatu onnellisesti loppuun. Onnea Niinistölle.

Aika näyttää mitkä ovat uuden presidentin arvot Suomea ja sen kansalaisia kohtaan. Sanomalehtien palstoilla on tänään ollut nippu haastatteluja ja arvioita minkälainen uusi presidentti on. Se on varmaa kuin täi tervassa, että uusi valtion päämiehemme on kokoomuslainen. Viimeisen 30 vuoden aikana aina on muistutettu niiden suusta, joita valinta ei ole miellyttänyt, että kyseessä on kuitenkin demaritaustainen presidentti. Se on kuulemma ollut aina aika ajoin hyvä muistaa…

Näihin muistuttelijoihin viitaten puoluetausta on hyvä muistaa myös jatkossa. Kun päämiehemme puhuu televisiossa kuinka meidän kaikkien on uhrauduttava ja oltava valmiina vaikeisiin päätöksiin. Kun hän kantaa huolta nuorista ja vähäosaisista. Kun meidän on vaan yksinkertaisesti yhtenäisenä kansakuntana käytävä yhteistä tietä eteenpäin kuin mummo lumessa. Noiden sanomisten takana olevalla henkilöllä on erittäin merkittävää mistä elinoloista hänet on tehtävään valittu. Sanomalla on aivan eri sisältö jos kyseessä on vasemmistotaustainen tai sitten oikeistolainen henkilö.

Kun vasemman laidan kulkija puhuu nuorten työllisyyden puolesta, ajattelee hän yleensä vai sitä, että työtä on tarjolla ja siitä maksetaan palkkaa. Ilman sen kummempia muita ajatuksia. Kun oikean laidan, tai keskitien kulkijankin näkökenttä riittää jo siihen, puhuu nuorisotyöttömyyden nujertamisesta, on taustalla kenties ehkä jopa mahdollisesti näkemys siitä, etteivät nuoret ole kortistossa työttömyyslukuja pilaamassa.

Silloin jo tämä työllisyystoive täyttyy, kun nuorelle tarjotaan työharjoittelupaikka tms, jonka kustannuksiin yhteiskunta mahdollisimman laajasti osallistuu. Elinkeinoelämältä löytyy kyllä näitä “työpaikkoja” pilvin pimein. Ja ketjutettuna eli siis uutta harjoittelijaa kehiin kun edellisen työttömyysehdot tulevat vastaan. Siitä jää paljon parempi katekin omistuspohjalle jaettavaksi.

En toki väitä ollenkaan uuden presidenttimme tällaista tahtovan tai tarkoittavan. mutta mielestäni tällaisten varsin helposti toteutettavien ratkaisujen mahdollisuus lisääntyy, kun valta kaikilla tasoilla siirtyy oikealle. Unohtamatta nimitettäviä uusia oikeistolaisia virkamiehiä, jotka esitykset pöytiin takovat. Tätä ilmiötä kannattaa tarkkailla.

Ja nyt siis kannattaa tarkkailla entistä tiheämmällä seulalla veroeurojen käyttöä. Alkaako tulla yhä uusia avauksia keskusteluun julkisten palvelutuotantojen siirtämisestä yksityissektorin haltuun. Vaikkapa vanhan kunnon kokoomuslaisen tehokkuuden nimissä (julkinen sektori alas ja “säästyneet” verorahat sijoittajien liiviin muka tehokkaamman tuotannon varjolla).  Nykyisin on entistä hankalampaa keksiä mitään kannattavaa yritystoimintaa, joka aidosti elättäisi itse itsensä ilman merkittävää yhteiskunnan tukea. Veroeuropohjainen yrittäminen on sitä paitsi paljon turvallisempaakin, kun valtion ja kuntien budjeteista on edes suunnilleen luettavissa seuraavan vuoden bruttotuotto.