Piirikokoustimme Orimattilassa lauantaina ja ruodimme aamupäivän kuntauudistuksen tätä ja tulevaa vaihetta. Valtiosihteeri Tuire Santamäki-Vuoren alustuksen pohjalta kävimme vakaata hämäläistä keskustelua missä mennää ja mitä haluamme. Sosiaali- ja terveydenhuollon tuleva väliraportti antaa meille varmasti luotauksen mikä voisi olla suunta jatkolle. Päästään vihdoin asiaan palvelut edellä.
Olen aiemmissa blogeissani näkemystäni rakenteiden osalta linjannut ja en niitä käy tässä toistamaan. Totean vain, että muutos on mahdollisuus muttei itsetarkoitus. Rakenneuudistuksessa on sen kaikissa vaiheissa muistettava, että suomalainen hyvinvointivaltio on rakennettu Perustuslain pohjalta ja jos se kelpaa malliksi maailmalla, ei meidän pelkän muutoksen takia kannata uusia rakennejärjestelyjä tehdä.
Selvää on kuitenkin, että tulevan valmisteilla olevan kuntarakennelain aivan ydinasia ovat ne kriteerit, joilla valtio-kunta suhteessa löydetään mahdollisimman tasapainoinen työnjako kuntapalveluiden järjestämisen ja rahoituksen suhteen. Hallituksen strategiassa on linjattu, että kunnat ovat järjestämisen keskiössä ja niillä pitää olla riittävät ”hartiat” vastuussa ja velvoittessa asukkaidensa hyvinvoinnista. Olen täsmälleen samaa mieltä Tampereen Yliopiston emeritusprofessori Pertti Mecklinin kanssa, että kunta on mitä suuremmassa määrin toimeksiantotalous, jota ei pidä esim. kirjanpitolain perusteella johtaa kuin yritystä. Tärkeintä on toimeksiantajien (lue äänestäjien ja kunnan asukkaiden) palveluodotukset – eivät heidän tulo-odotukset kuten tapahtuu markkinavetoisessa osakkeiden omistajien odotuksissa.
Kuntarakennelailla luodaan siis puitteet jossa kuntapalvelut tuotetaan, siksi ihmettelen suuresti ettei asia näytä kiinnostavan Suomen Keskustaa, enempää kuin Perussuomalaisiakaan. Meillä on jatkossakin vain yksi Perustuslaki, johon lainsäädäntö taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten perusoikeuksien toteutumisessa nojaa. Miksi näin tärkeä asia ei Suomen Keskustaa kiinnosta tai mihin vastuullisuuteen perustuu Persujen nykyinen ”ammutaan kaikkea liikkuvaa”- politiikka, jota he harjoittavat mitä nyt eduskuntaryhmän yksittäisten jäsenten tai heidän avustajiensa muilta toilauksilta ehtivät julkisuudessa melskaamaan. Ei kuntalainen; lapsiperhe, koululainen, työssäkäyvä äiti ja isä, työtön tai hoivan ja hoidon tarpeessa oleva kansalainen tai ikäihminen vanhuspalveluissa siitä mitään vastinetta toimeksiannolleen (antamalleen äänelleen) esim. kuntavaaleissa saa.
Kohta pidettävään puoluekokoukseen kokous teki aivan erinomaisia esityksiä. Johannes Koskista esitämme Puoluevaltuuston puheenjohtajaksi, puolueen varapuheenjohtajaksi tarjoamme nuoruutta, räväkkyyttä ja tulevaisuutta samassa paketissa Eero Vainion henkilössä, samoin kuin puoluehallitukseen Iisakki Kiemungin henkilössä ja jo koetussa vastuunkannossa. Tästä on mukava jatkaa sunnuntailakeassa tuvassa
siitäkin huolimatta, että saamani rikesakko kokouksen paluuliikenteessä ns. hatuttaa… 
Noh – ehkä tähän ei käy sanonta ”nopeat syövät hitaat” tai ehkä minä ainakaan eilen en ollut hidas hämäläinen – so what!
Kari Kaistinen
Riihimäki