SAK lymyää SDP:ssä kuin valtio valtiossa, vai menikö se toisin päin. SAK:lla ei pitäisi olla puolueessa minkäänlaista asemaa eikä vaikutusvaltaa, eihän sitä ole muullakaan AY-liikkeellä. SAK on kuin Rooman kirkko, jonka opilliset, taloudelliset ja valtalonkerot ulottuvat puolue-elämässä sinne, minne ei pitäisi.
AY-liike tekee tärkeää työtä hyvän työelämän edistämiseksi. Tänään SAK on kuitenkin sosialidemokraattisen kansanliikkeen kehityksen jarru. Liian moni poliitikko on SAK:n talutuksessa.SAK-lainen liturgia ja uskomusjärjestelmä uhkaa jähmettää sosialidemokratian eräänlaiseksi uskonnoksi, jossa kannattajat toistelevat mantroja saklaisen johdon mallin mukaan.
SDP:llä on kaikki mahdollisuudet nousta taas yhteiskunnassa edistykselliseksi voimaksi, joka tuo uudistustahdon koko yhteiskuntaan. Se vaatii avointa keskustelua, jossa jokainen saa sanoa sanottavansa vapaasti. SAK-lainen junttaaminen ja raha- ja valtapolitiikka eivät ole tätä vuosituhatta.
Aitoa sosialidemokratiaa on yhdenvertaisuus. Sille on vierasta sanoisiko Ihalaisen ja Vatasen julistama nuoruus-ideologia, jonka mukaan nuorten työttömyyteen on puututtava eri tavalla kuin ikääntyneiden.
Aidossa sosialidemokratiassa ei ole valtaeliittiä, joka elää kaukana alamaisten arjesta ja pyrkii opettamaan sille, mistä ja miten puhua ja kirjoittaa. On luovuttava arvoasteikosta duunarit/muut. Jokainen on yhtä arvokas. Sosialidemokratiaan ei kuulu herra- eikä duunariviha.
- Avoin arvokeskustelu ja uudistuminen on jo alkanut sosialidemokraattisessa liikkeessä. Se tarvitsee tilaa.
Aito sosialidemokratia? Semmoista ei olekaan, sossujen sekatalous jossa suuri osa kansalaisista työskentelee julkisen sektorin suojatyöpaikoilla ja vaativat yksityistä sektoria maksamaan oman velttoilunsa on tullut tiensä päähän. Maailma on paikka jossa eri valtiot kilpailevat vientituloista avoimilla markkinoilla, Suomessa on nosteltu palkkoja ja julkinen sektori on paisunut edelleen viimeisen 10 vuoden aikana. Vienti tyrehtyy ja tuonti kasvaa. Valtio ottaa lainaa ja maksaa liikaa palkkaa julkisella sektorilla, aivan kuin Kreikassa. Ainoa tapa selvitä on reivata sossutaloitta alas, panna ihmiset tekemään enemmän töitä ja hakea tehostusmahdollisuuksia vihdoin julkiselle selktorillekin. Siellä voisi esimerkiksi käyttää tietotekniikkaa asioiden hoidossa ja kansalaistennpalvelujen tarjonnassa a’la verohallitus. Ay liike ei halua ymmärtää että kevyempi julkinen sektori ja alemmat verot nostavat elintasoa ja käteen jäävää palkkaa. On sinänsä hyvä että kirjoittaja vastustaa sossujen ja ayliikkeen läheistä suhdetta. Seuraavan halituksen, joka on toivottavasti ilman ayliiketta ja demareita, tärkeä tehtävä on lopettaa ayliikkeen tuki verovaroilla ja lopettaa ayliikkeen ylisuuri, epäparlamentaarinen valtaperinne Suomessa. Se vääntö on kova mutta kannattaa ja se päästää Suomen vihdoin sosialistisesta ikeestä.
AY-liike ja kolmikanta on tärkeimpiä ja arvokkaimpia asioita yhteiskunnassa. Se rakentaa hyvinvointia ja oikeudenmukaisuutta.
SAK on vahvasti Sdp:ssä ja tätä nykyä myös istuvassa hallituksessa ja eduskunnan johdossa. Aivan käsittämätön mafia.
Eero Heinäluoma istutettiin ensin SAK:n mandaatilla Sdp:n puoluesihteeriksi sitten kansanedustajaksi, puolueen puheenjohtajaksi, ministeriksi kahdessa hallituksessa ja nyt lopulta eduskunnan hallitsevimpaan tehtävään eduskunnan puhemieheksi.
Ministeriaitiossa istuu nyt Lauri Ihalainen, entinen SAK.n puheenjohtaja. Lyly, Huutola ja Tukiainen ohjeistavat Lauria suoraan Hakaniemestä. Ei näytä oikein luotettavalta.
Valtiovarainministeri Urpilainen saa myös hyvää vetoapua SAK:sta. Jutta kutsui valtiosihteerikseen Tuire Santamäki- Vuoren joka on toiminut Julkisten ja hyvinvointialojen liiton puheenjohtajana. Santamäki-Vuori toimii myös SAK:n valtuuston puheenjohtajana sekä työvaliokunnan jäsenenä. Toki hän nyt on ottanut virkavapaata ay-tehtävistä.
SAK:ssa sosiaaliasioiden päällikkönä toiminut Sinikka Näätsaari toimii nyt peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin poliittisena valtiosihteerinä.
Kyllä sieltä ay- liikkeestä on vahva edustus ja valvonta Sdp:n harjoittamaan politiikkaan. Jarrumiehiä riittää. Ei ole ihme , että kannatus laskee.
Katriina, kysymyksesi “Estääkö ay-liike demariliikkeen kehitykseen”, vastaan, että kumpikin on toisistaan riippumaton järjestö eikä toinen estä toisen menestystä. SAK:n periaateohjelma rakentuu samojen työväenliikkeen arvojen pohjalta kuin SDP:nkin, joten ristiriitaa tai jarrua kummankaan kehittymiselle ei ole.
Viimevuosina on SDP:n poliittiset kilpailijat, lähinnä oikeisto onleimannut SAK:ta parasiitiksi joka pitäisi nujertaa. SAK:llä ei saisi näiden piirien mukaan olla mitään yhteyksiä SDP:n suuntaan, koska nähdään sen liikaa vaikuttavan vaalitulokseen ja poliittisiin päätöksiin. Tiedotusmogulit eivät kuitenkaan näe samanlaisia vaikutuksia kokoomuksen kylkeen liimautuneesta EK:sta, Suomen Yrittäjistä, Kauppakamarista jne.
SDP:n sisällä oli tahoja jotka jo edellisen eduskuntavaalin edellä vaativat SAK:n hieman etäämpää yhteyttä mm. vaalityöhön. SAK ei saanut näyttää väriään. Vaalien tulos kertoi puolestaan, että kannatus ei ainakaan tällä keinoin noussut.
Mainitsemasi SAK:lainen junttaaminen on sitä samaa yhteiskunnallista vaikuttamista johon ”syylistyy” yhtälaisesti Akava, kuin muutkin palkansaaja järjestöt ja olenpa ollut havaitsevinani, että ei työnanajatahot tässä kilpailussa toiseksi ole jääneet.
SAK on pitänyt esillä solidaarista palkkapolitiikka ja vaatinut senttimääräisiä korotuksia. Akavan yhteiskunnallisiin vaatimuksiin on kuulunut mm. varallisuusveron poisto, palkkoihin prosenttikorotukset ja verojen alentaminen, nekin prosenttipainotuksin. Kumman linja on lähempänä SDP:tä jääköön kunkin itsensä pääteltäväksi.
Hallitusohjelmassa on kiinitetty huomiota kahteen erityisryhmään, nuoriin ja maahanmuuttajiin. Näiden ryhmien keskuudessa työttömyys on kaksinkertainen muuhun väestöön verrattuna. Siinä perustelut miksi nämä ryhmät ovat hallituksen työllisyyspolitiikan avainryhmiä pitkäaikaistyöttömien ja osatyökykyisten ohella.
Ihalainen ei ole syyllinen hallitusohjelman sisältöön.
Reijo, kiitos varteenotettavasta kommentistasi. Näistä asioista on tärkeätä keskustella. Ihan perusteista lähtien. Esim. kuka on työläinen?
Arvostan AY-liikkeen erittäin korkealle. Silti olen koko aikuisikäni ihmetellyt monia sen korostuksia ja toimintatapoja.
Puhe solidaarisesta palkkapolitiikasta on minusta irvokasta. Esim. yliopistoissa moni opettaja ja tutkija työskentelee jopa 30 vuotta pätkätöissä ilman normaaleja lomia. Lomilla tehdään nimittäin tutkimusta ja arvostellaan opinnäytetöitä. Opettajien kouluttaja voi saada raskaasta ja vastuullisesta työstään paljon pienempää palkkaa kuin hänen entiset oppilaansa tultuaan koulujen opettajiksi. Tämä on vain pieni esimerkki. Samalla työolot ovat karmeat monenlaisen kiusaamisen ja kilpailun myrkyttämässä ilmapiirissä. Esimies voi kieltäytyä antamasta alipalkatulle alaiselleen sellaisia töitä, jotka hänelle kuuluisivat ja joista maksetaan enemmän – esimiehen kunnianhimo ja ahneus saa hänet hamstraamaan itselleen sellaiset hommat. Voipa silti olla, että yliopistossa moni tekee työtään kutsumuksesta ja innosta.
Tällainen henkilö saattaa sitten jäädä työttömäksi vuosikymmenien pätkäuran jälkeen. SAK-laisten joukosta hän kuulee vuodesta toiseen yhä uudelleen korkeasti koulutettujen olevan etuoikeutettuja, kallispalkkaisia ja ties mitä vielä. Herraviha istuu SAK-laisissa syvällä. Monenlaista simputusta ja kiusantekoa kateus aiheuttaa, sen olen joutunut näkemään läheltä. Minulle sen sijaan on itsestäänselvää, että jokainen ihminen on yhtä tärkeä ja kaikki työ yhtä arvokasta. Olisin riemumielin valmis kaikkien samapalkkaisuuteen.
Vaalikentillä voi käydä niinkin, että SAK tukee ehdokkaitaan suurilla summilla ja jättää akavalaisen kansanedustajan ilman pennin hyrrää ja tekemään kampanjaa lainarahoilla. Paljon konkreettisia yksityiskohtia tästä riittäisi. Olisi mukavaa, jos SAK-laisten “solidaarisuus” ulottuisi muihinkin kuin omaan väkeen. Akavalaisilla demareilla nimittäin on siten.
Olen tosiaan aina ihmetellyt AY-väen määrätynlaista rajoittuneisuutta ja itsekkyyttä, joka ilmenee mm. piittaamattomuutena työttömiä kohtaan. Se kummastutti minua siitä asti, kun tulin työelämään.
Viime kuukausina Jyväskylän Talvea rakennellessa on käynyt ilmi SAK-laisten haluttomuus vähäiseenkään yhteistyöhön ja ajankäyttöön työväen kulttuuripäivien järjestämisessä. Kaksi akavalaista demaria ovat suunnattomien kiireittensä ja työpaineittensa keskeltä antaneet Talven valmisteluihin kosolti aikaansa ja voimiaan. Toinen on professori Kimmo Suomi.
Tämä on vain toinen puoli asiaa. Toinen on työläisten rehtiys, johon olen tutustunut jo lapsuusympäristössäni. Ikävä kyllä tyhjät tynnyrit kolisevat SAK-laisten keskuudessa voimakkaimmin.
Sosialidemokratia on verraton aate – sen parempaa ei ole osunut kohdalle. Demariliike on uudistumassa 2010-luvulle ja sitä seuraaville vuosikymmenille soveltuvaksi. Oikeastaan itse aatteen ei tarvitse muuttua. Yhdenvertaisuus, jokaiselle ehdoitta kuuluvat ihmisoikeudet ja oikeudenmukaisuus ovat periaatteita, joiden varaan voi rakentaa.
Olen yhteistyössä kaikista eri taustoista ja esim. puolueista olevien kanssa. Se on demareille luontaista. Emme kuitenkaan saisi kadottaa yhteistyössä sitä, mikä aatteessa on parasta ja kestävintä.
Ruohonjuuritasolla olen havainnut, että uudistuminen tapahtuu nimenomaan meidän halveksittujen – työttömien, yliopistoihmisten ja muiden akavalaisten – keskuudessa. SAK-laisten vaikuttajien taholta törmään yhä uudelleen epäsolidaarisiin asenteisiin ja toimintatapoihin. En mielelläni käy yksilöimään niitä, mutta voinhan tarvittaessa tehdä senkin. Kuten sanottua, tämä ei koske duunariporukkaa. Se on lähes poikkeuksetta rehtiä ja valveutunutta. Niin on myös akavalainen demariväki, jonka piiristä en ole koskaan kuullut väheksyntää duunareita ja kouluttamattomia kohtaan.
Onko demarien piirissä vakavia yrityksiä korjata sitä vääryyttä, joka vallitsee akateemisessa työttömyydessä?
Demariliikkeen uudistumisen ydinasia ovat yhdenvertaisuus ja ihmisoikeudet. Ne kuuluvat jokaiselle.
Kaikki ovat työläisiä – niin opiskelijat, työttömät, yrittäjät ja akavalaiset kuin duunaritkin. Kaikki ovat yhtä arvokkaita ja tärkeitä.
Yrittäjissä ja akavalaisissa on lukemattomia ihmisiä, jotka ovat ajattelultaan ja asenteiltaan demareita tietämättä sitä itse. On menetys koko yhteiskunnalle, jos SAK-laisten asenteet estävät tätä suurta ryhmää tulemasta demareiksi myös käytännössä.
Tähän SAK:n solidaarisuuteen tai sen puutteeseen olen itsekin kiinnittänyt huomiota. Viimeinen tapaus Salon Nokia. Heti seuraavana päivänä SAK:n johtaja Huutola nosti nimensä mukaisesti kauhean älläkän. Valtio ja Nokia heti apuun, missä on ministeri ? Samaan huutoon kaikki tiedossa olevat vaatimukset päälle.
Se huuto kesti päivän. Nyt SAK:n Huutola ei noteeraa enää koko tapausta. Ei ainakaan julkisuudessa. Se olisi tärkeää.
Miltä kuulostaisi jos SAK ja muut kulloinkin kysymyksessä olevat ammattiliitot palauttaisivat esimerkiksi irtsanottujen jäsenmaksut vaikka viiden vuoden ajalta. Eihän se summa suuri olisi ja verokin menisi, mutta pieni apu ja ainakin solidaarisuuden osoitus irtisanotuille.
Eri syistä tunnen tarkoin sekä SAK:ta että Akavaa.
Tässä esittämäni ei ole omaa keksintöäni. Akavalainen demariväki on näissä asioissa samoilla linjoilla kuin minä. Ei tietysti kauttaaltaan, mutta useimmat niistä ovat, joiden kanssa olen keskustellut tästä kaikesta.
Erikoista kylläkin empatia, välittäminen ja toisen ymmärtäminen ovat ihmisillä melko harvinaisia. Liian moni ymmärtää asioita vain omalta kannaltaan. Onneksi on myös niitä, joilla on synnynnäinen kyky ja halu asettua toisen asemaan ja toimia oikeudenmukaisesti. Sydämen sosialidemokraatteja ovat kokemukseni mukaan usein työläiskodista olevat akateemiset demarit. He ovat saaneet takkiinsa koko ikänsä. Siperia on hyvä opettaja.
Eläkeiän nostosta on taas keskusteltu julkisuudessa, mutta se on ollut hyvin EK-lähtöistä ja eläkeiän noston edellytykset on jätetty huomiotta .Eläkeiän nostaminen ei ole niin yksinkertainen ratkaisu huoltosuhteen parantamiseen kuin on annettu ymmärtää
Eläkeiän nostaminen kun lisää työvoiman tarjontaa ja lisääntyneen työvoiman tarjonta tarkoittaa että työpaikkoja pitäisi lisätä, jotta huoltosuhde paranisi oikeasti.
Työvoima vähenee vuoteen 2030 mennessä vain 165000 ja alkaa sen jälkeen kasvaa hitaasti
Yksi vuosi työuraan lisää työvoiman tarjontaa n 70000 hengellä eli tavoiteltu 5 vuoden lisäys merkitsee n 350000 uutta työntarjoajaa markkinoille
Kun meillä on jo työkkärissä valmiina n 380000 työttömäksi työnhakijaksi rekisteröityä niin nettolisäys työn tarjontaan olisi l 580000 !!!
Uusien työpaikkojen luominen taas vaatii , että talouden kasvu on niin voimakasta , että se tuo niin paljon uusia työpaikkoja, että se korvaa tuottavuuden noususta aiheutuneen työpaikkojen menetyksen ja synnyttää uusia
Tuottavuuden nousu tuhoaa vuosittain nyt n 10 % työpaikoista .Ennustettu matala kasvu 2-3 % pitää hädin tuskin työpaikkojen määrän ennallaan ellei työtä ruveta jakamaan työttömyyden/osa-aikaisuuden kautta.
Ja kun eläkeikä nousee niin työpaikat vapautuvat myöhemmin ja nuorten siirtyminen työelämään siirtyy vastaavasti . Eli työelämään siirryttäisiin entistä vanhempana
Lisäksi syntyy suuri kohtaanto – ongelma kun työnantajien kysyntä kohdistuu 25-45-vuotiaisiin ja tarjonta lisääntyy 60-70-vuotiaissa .
Itse asiassa ellei työpaikkamäärälle tehdä mitään niin eläkeiän nosto aiheuttaa työurien lyhenemisen
Siksipä pitää hieman ihmetellä päättäjien propagoimaa yksinkertaista ratkaisua
monimutkaiseen ongelmaan. Eivät he voi olla niin tyhmiä etteivät ole huomanneet muutoksen kaikkia vaikutuksia
Ainoa johtopäätelmä on, että päättäjät ovat epärehellisiä ja jonkun muun asialla kuin kansan
Vaikeneminen oleellisista asioista kun on myös epärehellisyyttä
Näin myös SDP/SAK:ssa
Ja SDP pn myös ikäsyrjintää suosiva:Jokaisen YT:n yhteydessä julkisuuteen ilmaantuu pönäkkä demariluottari, joka kehuu, että ongelmat on hoidettu eläkejärjestelyin.
Todellisuudessa oikeasti pääsee vain murto-osa, suurin osa joutuu kortistyoon kirjoittelmaan työtön-työtön lorua ja hyvässä lykyssä pääsee ilmaiseksi orjatyöläiseksi. Eläkettäkin leikataan roimasti ellet ole viimeisinä vuosina työelämässä.
Eli 40 vuoden työuralla ei ole suurta merkitystä eläkkeeseen ja silläkin kokemuksella pääsee vain työelämään tutustujaksi
Olin päivän pois koneelta, enkä ole aiemmin ehtinyt vastaamaan kirjoituksesi eräisiinkohtiin joista olen erimieltä. Kerrot ihmetelleesi monastakin ay-liikkeen toimintatatapoja ja sitä samaa minäkin ja aivan läheltä seuranneena.
Muistan elävästi vuoden 1986 kevään, kun Akava ja muut toimihenkilöjärjestöt solmivat SAK:n selän takana ns. ”minitupon” Prosenttikorotukset suosivat suurituloisia ja muut sopimuksen tekstit olivat niin heikkoja, ettei SAK voinut niihin yhtyä. Kahden päivän pituisella lakolla SAK taisteli kymmeniin markkohin yltävät korotukset myos muidenjärjestöjen matalapalkkaryhmille, niin että se olkoon osoitus siitä solidaarisuudesta. Akava on valitetavasti aina hylännyt pienipalkkaiset jäsenensä kun paikallisia järjestelyvaroja on jaettu. Heidän keskudessaan siihen solidaarisuuten olisi mahdollisuus, ei kahden matalapalkka-alan ryhmän kesken ole siihen mitään mahdollisuutta.
Esimerkkinä: Valtakunnallisessa sopimuksessa oli jonakin vuonna sovittu paikallinen erä joka tarkoitettiin matalapalkkaisille ryhmille. Sopimuksessa oi klausuuli, ”mikäli ei erän jakamisesta saavuteta. yksimielisyyttä jaetaan erä tasan kaikkien sopimuksen piirisä olevien kesken”. Akava ei hyväksynyt, ja niinpä se jaettiin tasan, näin kunnan kaikkein suuripalkkaisimmat olivat riistämässä heikommiltaan ne vähätkin mitkä heille sopimus oli tarkoittanut. Se oli hyvä esimerkki mainitsemastasi irvokkaasta solidaarisuudesta. Olisiko Katriina näillä esimerkeillä jotakin vaikutusta suomalaisissa kytevässä herravihasssa?
Puhut olevasi valmis samapalkkaisuuteen, mutta kuinka moni moni Akavasta olisi sinun lisäksesi siihen valmis, tasaaman esimerkiksi näitä tilaston mukaisia palkkoja
Akavalaisten keskipalkka vuonna 2009 oli 4070 euroa kuukaudessa. ”Aurinkoisen” SOL-siivousfirman siivoojan palkka on 1400 euroa kuukaudessa ja kaikkien SAK:n jäsentenkeskipalkka on noin 2400 euroa/kk
SAK:n eräät liitot tukevat omien liittojensa ehdokkaina olevia jäseniä, harvemmin muiden liittojen ehdokkaita. Se on inhimillistä ja ymmärrettävää. Kun kerot Akavan olevan antelias muillekin, niin en tunne lähipiirissäni yhtään, joka olisi saanut taloudellista vaalitukea Akavan tai STTK:n liitoilta. Ehkä ne menevät kokoomuksen ehdokkaille.
Tiedän ja se on luettavissakin SDP:n tilinpäätöksissä, että viimevuosina SAK:laiset liitot ovat osoittaneet tuntuvia summia puolueen avustamiseksi. En ole havannut, että Akavan puolelta olisi tullut sentinhyrrää.
En ymmärrä mistä päättelet ay-väen suhtautuvan piittaamattomasti työttömiin. Etkö muista Katriina? , miten SAK aloitti vuoden 1992 syksyllä lakkovalmistelut, kun Ahonhallitus aikoi leikata työttömyys turvaa ja uudelleen 1993 keväällä ja vielävuoden 1994 syksyllä. Jokaisena kolmena kertana SAK pystyi torjumaan työttömyysturvaleikkaukset.
Moitit SAK:n jäseniä haluttomuudesta Jyväskylän Talven valmisteluihin. Olisiko, se syynä, että tavallnenr asvanahkaduunari ei ole kulttuurin suurkuluttaja. Monella on tosissakin täysiksi joka päiväisen leivän hankinnassa, että se vähäinen lepohetki löhötään kotisohvalla. Monilla raskasta työtä aamusta iltaan tekevillä, taitaa tosiaan se tynnyri olla tyhjä.
RAHA ei ole koskaan kiinnostanut minua. Mutta kun otit puheeksi, tässä uutinen: http://www.uusisuomi.fi/raha/120199-33-000-%E2%82%ACv-%E2%80%93-nain-ay-pomot-tienaavat-suomalaisten-elakerahoilla
Olen itse viime työpaikassani tehnyt tutkijan töitä kirjastoapulaisen palkalla, ja olisin mielelläni jatkanut sillä tavalla eläkeikään asti. Pesti oli kuitenkin määräaikainen. Nykyiset tuloni eivät riitä kunnolla asumiseen, ruokaan ja aivan välttämättömiin menoihin. Silti SAK-laiset karsastavat minua parempiosaisena eli koulutusta saaneena. Sellaista ja monenlaista muuta SAK-laisten herravihaa ystävänikin kohtaavat alituisesti.
JYVÄSKYLÄN TALVESSA on joukko, joka on toivonut kuka mitäkin tilaisuuksia. Moni on toivonut työväenlauluiltaa. Ikävä kyllä en millään pysty toteuttamaan kaikkia esitettyjä toiveita. Jokainen olisi saanut järjestää haluamaansa ohjelmaa: ravintola- tai lauluohjelmaa, lenkin, pilkkimistä tms. Aniharva politiikassa mukana oleva on valmis tekemään mitään jonkin tapahtuman järjestelyissä. Esiintymään he kyllä ovat vaalien alla valmiita, jos joku toinen järjestää kaiken alusta asti ja maksaa viulut.
Kirjoitat: “Monilla raskasta työtä aamusta iltaan tekevillä, taitaa tosiaan se tynnyri olla tyhjä.” Asia on täsmälleen päinvastoin. Oikeita työmuurahaisia yhdistyksissä eivät ole ne, jotka tekevät työtä klo 8-16, vaan ne, jotka tekevät työtä pyhät arjet, useimmiten klo 8-18 tai 20.
Yhteisöt, joissa on paljon kunnianhimoisia, paljon kilpailua ja vallanhimoa, ovat alttiita kiusaamiselle. Myös poliittiset kuviot. Mustaamista, valehtelua, sakin hivutusta, nuorempien ja välillä vanhempien kiusaamista, toisin ajattelevien halventamista yms. on riittämiin. Työpaikkakiusaaminen on yksi tuhansista asioista, joista olen tiedemiehen intohimolla koonnut aineistoa. Kiusaaminen on ominaista suomalaisten yhteisöille, ja politiikassa kaikki sen muodot näkyvät. Niitä ovat mm. kyynärpäätaktiikka, klikkiytyminen, sakinhivutus, epäterve vallankäyttö, vallan- ja kunnianhimon ikävät seuraukset, yhteisön toimintatapojen painaminen maton alle, syntipukkien etsiminen, valehtelu, pätevimpien, ahkerimpien ja osaavimpien syrjäyttäminen, ikäsyrjintä, takanapeluu, tosiasiallinen oman edun ja suosikkien edun ajaminen ja toisten kampittaminen jne.
Keskustelutapasi on outo: kohta kohdalta mitätöit kaiken mitä kirjoitan vuosikymmenien kokemuksesta ja muiden tietojeni nojalla. Olisiko minun Sinut vakuuttaakseni kerrottava asioista yksityiskohtaisesti? Siitä, millaisia kokemuksia minulla ja ystävilläni on SAK:sta ja SAK-laisista vuosikymmenten ajalta ja millaista on yrittää tulla mukaan TY:een, jossa on vallanhimoinen ja omien hoviensa kuvioissa pyörivien toimijoiden sisäpiiri? Kokemuksia tosiaan on…
Kaihdan sitä, että politiikkaan suhtaudutaan kuin uskontoon. Joka on lahkohenkinen missä hyvänsä asiassa, ei usko elävään elämään vaan jonkin instituution (Rooman kirkko, SAK, puolue, tieteellinen suuntaus jne.) oppirakennelmiin.
Ehkä minun sitten olisi kerrottava elävän elämän kokemuksia viime talven vaalikampanjasta, SAK-laisista toimijoista yhdistyselämässä, SAK-laisten junttamenettelystä TY:ssä, SAK-laisten pelipolitiikasta, hyvä-veli-verkostoista ja heikosta asiantuntemuksesta työpaikoilla jne.
Sosialidemokraattien solidaarisuus on enimmäkseen puheissa ja julistuksissa. Olen vuosia kantanut demarilippua US:n blogissa, jossa minua on pilkattu, häpäisty, mustattu, kiusattu sakilla ja jossa minusta on levitetty suoranaisia valheita ja jossa minua on evästetty tappouhkauksilla. En ole pitänyt demariblogia kunnian- enkä vallanhimosta vaan sydämen innosta ja halusta olla demariääni siellä. Näinä samoina vuosina olen kirjoittanut varmaan kymmeniätuhansia kommentteja demarien blogeihin ja päivityksiin ja siten tukenut ja auttanut heitä. Ainoakaan demari ei ole puolustanut minua ja työttömiä Uudessa Suomessa.
Muuan demari kirjoittikin siellä, että bloggaava demari on maailman yksinäisin ja kiusatuin olento. Hän mainitsi, että puoluesihteeri on toivonut nettiin menemistä, mutta siellä ahertavista ja kärsivistä kukaan ei välitä – kiitoksen sanaa ja tukea ei heru. Tuo bloggari vaihtoikin sitten puoluetta.
Eräs viisas ystäväni sanoi ihan näinä päivinä, että Ihalaisen linjaukset ja kannanotot eivät ole oikeaa sosialidemokratiaa. Olen täsmälleen samaa mieltä.
On kolme sosialidemokraattia, joiden vuoksi en ole mieheni kanssa vielä eronnut SDP:sta. Tai oikeastaan neljä. Yksi heistä on JTY:ssä. (Taustaa: Olen uskollinen luonne, ja teen joka asiassa kaikkeni, yleensä paljon enemmänkin. En ole koskaan liittynyt johonkin ja sitten eronnut siitä. Voisin erota jostakin vasta sitten, kun mikään ei tervehdytä siellä epäterveitä toimintatapoja, kun kaikki yritykseni toimia siellä kariutuvat ja kun siellä saa sisäpiiriläisiltä palkaksi pyyteettömästä raatamisestaan yksinomaan kielteisiä kokemuksia ja turpiinsa ja näkee muiden kokevan samaa. Tai ei oikeastaan silloinkaan, vaan silloin, kun en siellä toimien voi pätkääkään edistää niitä asioita, joiden edistäminen on kutsumukseni: yhdenvertaisuutta, syrjityimpien aseman kohentamista, yhteistyötä kaikkien kanssa, ihmisten oikeutta vapaaseen ajatteluun ja toimintaan, täystyöllisyyttä ja kaikkien ihmisten veljeyttä.)
Katriina, toiset ihmiset ovat työyhteisössä häiriköitä, riippumatta minkä keskusjärjestön alaiseen ammattiliittoon he kuuluvat. Sama koskee myös järjestöelämää. Siksi olen hieman ihmeissäni kun leimakirvestä heilutetaan SAK:ta kohtaan. Minäkin olen tavannut pitkän elämäni aikana epämiellyttäviä ihmisiä, mutta en ole siitä syyttänyt heidän ammattiliittoa enkä keskusjärjestöä. Työelämän sotkuiset ihmissuhteet ovat monilla työpaikoilla johtaneet, itkuisen ilmapiirin lisäksi, ennenaikaisiin eläkkeisiin. Kun lähes koko pitkä kirjoituksesi vilahtelee kovaa moitetta SAK:n suuntaan, katsoin asiakseni kertoa näkemyksiäni SAK:sta ja myös Akavasta, sillä kokemuksella jonka olen 30 vuotta päätoimisena luottamusmiehenä hankkinut.
Mikäli näkemykseni kohta kohdalta poikkeaa Sinun näkemyksistäsi, niin toinen meistä on väärässä. En kuitenkan myönnä olevani väärässä, jos pidän tärkeänä SDP:n ja SAK:n välisen yhteistyön ylläpitämistä edelleen. Tätä samaa mieltä taitaa olla Markku J. Jääskeläinenkin eilisessä Demarissa olleen kirjoituksensa perusteella.
Olen kuitenkin ollut monista sinun esittämistäsi samaa mieltä ja myös sen todennut monien Kiitosten muodossa. Sinun ansiota on myös, että olen kirjautunut US-blogikirjoittajiin. En kuitenkaan jaksa niitä jokapäivä sinne suoltaa, sillä en ole saanut ammattikoulutusta alalle. Yritin myös jo aiemmin olla tukemassa sinun blogikirjoituksiasi, mutta kirjautuminen sinne ei tahtonut onnistua millään.
Toit myös US kirjoituksesta linkin, joka tarkoitushakuisesti taas on otsikoitu SAK:ta leimaavalla tavalla. Tähän oikeistolehden ansaan valitettavasti moni lankeaa. AY-likkeen edustajia on Ilmarisen hallituksessa valvomassa eläkkeensaajien etua, ei omien kokouspalkkioiden vuoksi. Näillä kirjoituksilla halutaan lietsoa epäsopua ja kateutta.