Kokoomus ja Vihreä liitto ovat kuluvan vaalikauden aikana nimenneet tavoitteekseen verotuksen painopisteen siirron työstä kulutukseen ja ympäristöhaittojen verotukseen. Yleislinjaus on heijastunut mm. energiaverotuksen kiristyksiin, valtion tuloverotuksen kevennyksiin sekä yleisen arvonlisäverotuksen nostoon 23 prosenttiin. Toisaalta lukuisat kunnat ovat joutuneet kiristämään tasaveroluonteista kunnallisveroa talouskriisin ja hallituksen riittämättömien panostusten johdosta.

Ensi vaalikaudelle Kokoomus esittää esim. valtion ansiotuloverotuksen keventämistä 1 miljardilla eurolla sekä arvonlisäverotuksen kiristämistä kahdella prosenttiyksiköllä. Vihreät haluaisivat puolestaan nostaa alvia prosentilla ja puolue painottaisi työveronkevennykset etupäässä pienituloisille.

Kokoomuksen ja vihreiden tapaan toteuttaa verotuksen painopisteen siirto työstä alviin ja muuhun välilliseen verotukseen liittyy olennaisia eroja. Vihreiden veromallin kautta kerättäisiin 2 miljardia euroa lisää verotuloja ja pienituloisille kohdennettaisiin veronkevennyksiä, kun taas Kokoomuksen kaikilla tulotasoille suunnattuja, ylimitoitettuja, veronkevennyksiä voi pitää vastuuttomina sosiaaliturvan ja hyvinvointipalveluiden rahoituksen kannalta. 

Yleisesti Kokoomusta ja vihreitä yhdistää kuitenkin tahtotila uudistaa verotusta niin, että entistä pienempi osa verotuloista kerättäisiin työn verotuksen kautta ja entistä suurempi osa välillisen verotuksen keinoin.

Kysymys verotuksen painopisteen siirrosta liittyy käytännössä arvonlisäverotuksen ja tuloverotuksen suhteeseen, sillä näiden verolajien kautta kerätään joka tapauksessa valtaosa verotuloista. Toiseksi tieteellinen tutkimus suhtautuu varsin skeptisesti ympäristöverojen, esim. polttoaine- ja energiaverojen, tuomaan kaksoishyötyyn. Ympäristön tila ja tätä kautta kansalaisten hyvinvointi saattavat parantua ympäristöverojen vaikutuksesta, mutta varmaan kaksoishyötyä lisääntyneiden verotuottojen muodossa ympäristöverot eivät välttämättä tuo.

Vasemmistopuolueiden ja SAK:n piiristä on viime kuukausina kuulunut ansiokkaita puheenvuoroja, jotka ovat korostaneet, että arvonlisäverotuksen ja muun välillisen verotuksen korotukset uhkaisivat lisätä kansalaisten välisiä tuloeroja entisestään. Myös verotuksen painopisteen muutoksen väitetyt kasvu- ja työllisyysvaikutukset ovat vähintäänkin kiistanalaisia. 

Arvonlisäverotus on tunnetusti regressiivistä eli köyhät maksavat suhteellisesti tuloistaan enemmän arvonlisäveroa kuin rikkaat. Progressiivisen, valtion, tuloverotuksen kautta kerättävien verojen osuus kaikista verotuloista on  systemaattisesti pienentynyt 1990-luvusta lähtien.

Suomalaisessa keskustelussa arvonlisäverotuksesta on toistaiseksi kiinnitetty huomiota tulonjakokysymykseen, muttei siihen, epäoikeudenmukaiset alv-korotukset ovat ongelmallisia myös ympäristönäkökulmasta. Tutkimukset Suomesta ja Euroopasta todistavat nimittäin, että henkilön luonnonvarojen kulutus korreloi henkilön tulotason kanssa.

Nyt kun Suomessa ja muualla Euroopassa ollaan uudistamassa verotusta arvonlisäverotuksen kiristämisen ja työn verotuksen keventämisen suuntaan, niin on huomautettava, että uudistukset lisäävät suoraan niiden henkilöiden käytettävissä olevia tuloja, jotka kuluttavat jo nykyisin muita enemmän luonnonvaroja. Erityisesti painopisteen muutos rokottaa pienipalkkaisia.

Täten oikeudenmukaisuus- ja ympäristönäkökulmasta meidän tulisi pikemminkin vahvistaa progressiivista verojärjestelmää Suomessa ja muissa OECD-maissa.

Esimerkiksi jäteveroa, ajoneuvojen hiiliveroja sekä energiaveroja polttoaineille voidaan perustellusti kutsua ympäristöveroiksi. On helppo nähdä, että ne asettavat hinnan päästöille ja että ne ohjaavat tuotantoa ja kulutusta kestävämpään suuntaan. Sen sijaan väite siitä, että yleinen kulutusvero, arvonlisävero, olisi osa ”ekologista verouudistusta”, niin kuin usein annetaan ymmärtää, ei ole helposti perusteltavissa. Verotuksen painopisteen muutos, jossa kevennetään tuloverotusta ja nostetaan arvonlisäverotusta, heikentää kyllä niiden kotitalouksien kulutusmahdollisuuksia entisestään, joilla kulutusmahdollisuudet ovat alun perinkin rajalliset.

Toistaiseksi verotuksen painopisteen siirto työstä kulutukseen ja välilliseen verotukseen on tarkoittanut Suomessa verouudistuksia, jotka vievät Suomen verojärjestelmää regressiiviseen suuntaan. Jos verotusta halutaan muuttaa kestävään suuntaan, niin missä viipyvät mallit, joissa kulutusta ja ympäristöhaittoja verotetaan progressiivisesti?

Antti Alaja