En kannata pakkoruotsia. Puolueeni sisällä asiasta löytyy myös vastakkaisia mielipiteitä, mutta niin on hyvä. Samanmielisyys joka ikisessä asiassa olisi mielettömyyttä.
***
Pakkoruotsin aika on lopuillaan – jag hoppas.
Valinnaisuus tekisi tästäkin kielestä mielenkiintoisemman ja sen opiskelu olisi motivoituneempaa – niille, jotka sen valitsevat.
Kirjoitin aikoinaan ruotsista muutaman pisteen vaille laudaturin. Puhunko hyvin ruotsia? En, joudun hakemaan sanoja, enkä osaa käyttää kielikuvia. Englannissa ja venäjässä menestyin ylioppilaskokeissa paremmin. Niiden opiskelu tuntui luontevalta, ne kiinnostivat minua. Nämä molemmat kielet hallitsen erinomaisesti. Niiden tarpeellisuus miltei päivittäisessä käytössäni pitää ne elävinä.
Ruotsinkielen ylioppilaskokeen arvosanani perusteella myös toisen virallisen kotimaisen hallintani pitäisi olla hyvää. Pärjäisin varmasti hyvin myös virkamiehille tarkoitetussa kielikokeessa, kun pänttäisin hetken. Mutta osaisinko puhua kuten suomenruotsalaiset? En. Sitä paitsi suomenruotsalaiset ovat aivan liian kohteliasta sakkia. Kun keskustelijoiden joukkoon ilmaantuu edes yksi koulupohjalta ruotsia suoltava, kieli vaihtuu suomeen.
Tunnen vain kaksi sellaista suomenkielistä, jotka uivat ankkalammikossa kuin kotonaan myös kielellisesti, Tuomas Enbusken ja Jari Sarasvuon.
***
Ruotsinkielen opettelu Suomessa vain pakolla historiasta juontavan periaatteen vuoksi on sukua aikoinaan päntätylle latinalle. Ihan kiva tietää miten molemmat kielet toimivat ja molemmat auttavat ymmärtämään myös joitain muita kieliä. Mutta, jos ei usko tarvitsevansa kyseisiä kieliä työelämässä tai vaikkapa kirjallisuuden tutkimisessa, pitäisi voida jättää niiden opiskelu väliinkin.
***
Ei suomalaisten ruotsinkielen taito heikkene siitä, että ruotsinkielestä tulisi valinnainen.. Suurin osa suomalaista on lukenut pakkoruotsin, mutta taitaa sitä vuosien pänttäämisestä huolimatta kovin kehnosti. Käytännössä oppi on siis ollut turhaa. Tästä voidaan mennä vain parempaan suuntaan. Annetaan ruotsinkielen opiskelun mahdollisuus niille, jotka sitä haluavat oppia. Oppivat sitten kunnolla. Vapautuville resursseille löytyy varmasti käyttöä tällä hetkellä säästöjen parissa kamppailevassa koulumaailmassa.
P.s.
Radiossa tutkija pelkäsi lasten maailmankatsomuksellisen ajattelun kärsivän, jos kouluissa opetettaisiin oman uskonnon lisäksi tasapuolisesti muiden maailman valtauskontojen oppeja. Eikö päinvastoin maailmankatsomus kehittyisi, jos tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta siirryttäisi laajempaan uskontojen opetukseen, joka liittyisi myös luontevasti filosofiaan?
Suurimmat väärinymmärrykset maailmassa eivät taida johtua kielitaidon puutteesta vaan yleisestä tiedon puutteesta ja siitä aiheutuvasta kyvyttömyydestä katsoa maailmaa hieman laajemmasta perspektiivistä.
Keskustelu Ruotsinkielen asemasta meidän yhteiskunnassa on mennyt aivan “ketuille”. Tällä puolella pohjanlahtea lienee puhuttu Ruotsinkielen eri murteita sen tuhannen vuotta ja vissiin vähän ylikin. On erinomainen asia lain suoma oikeus tulla kuulluksi äidinkielellään. Aina ei näin ole ollut. Ruotsinvallan aikaan puhuttiin virkakielenä Ruotsia. Ei meidän tänäpäivänä tarvitse lähteä sitä vääryyttä kostamaan.
Valtion virkamiehen tulee osata auttavasti Ruotsin kieltä sen on oltava ehdoton vaatimus.
Voi se olla niinkin, että koko tämä kielikeskustelun tarkoitus on kääntää ihmisten huomio toisarvoiseen asiaan. Kun ihmiset meuhkaavat kielikysymyksillä jää ne tärkeämmät asiat vaille huomiota. Mikä on tärkeä asia sen itse kukin päätelköön.
Kyllä se pakko juontaa juurensa perustuslakiin. Kysymys on toisaalta identiteetistä toisaalta siitä, pitääkö kaikkien valtion virkamiesten “osata” ruotsia. Aika vahva identiteettikysymys se kaksikielisyys on, mutta niin oli markkakin. Paikkakuntien kaksikielisyys on aika mukavasti määritelty. Mielestäni perustuslakia kannattaa miettiä tältäkin osin; on maailma niin paljon muuttunut. Siinä on niin paljon pohdiskeltavaa, ettei se ihan yhdessä vaalikaudessa valmiiksi tule.
Kansalainen on oikeutettu saamaan palveluja omalla äidinkielellään, jos se on vähemmistökieli asutokunnassa. Euro saattaa olla jonkin verran konsulttina siinä, miten paljon miten paljon vähemmistökielellä palveluja vaaditaan. Kansalliskielissä ei eurolta kysytä.
Hyvässä hallinnossa pyritään palveluja antamaan muillakin äidinkielillä ja tietyissä tilanteissa käytetään tulkkia.
Uskonnon opetuksesta totean, että jos voisin määrätä, lopettaisin sen kokonaan. Tilalle tulisi maailmankatsomusoppi, jossa erityinen paino olisi etiikalla. Uskontoja voisi kyllä opettaa vertailumielessä. Silloin ei saisi kuitenkaan rajautua vain kristinuskoihin ja islamiin, vaan se olisi syventävää tietoa kaikista suurista uskonnoista ja vielä mukana psykologiaa siitä, miksi ihmisillä on niin suuri tarve uskoa johonkin. Itse olen määritellyt rajan siten, että kun tieto loppuu, niin usko alkaa. Kun ihmisen mahdollisuudet omaksua tietoa, on kovin rajallinen, siitä seuraa, että useimmat lopettavat koko yrittämisen ja ryhtyvät vain uskomaan. Sehän on helpo ja luonteva ratkaisu. Isä meidän, joka on taivaassa ainakin useimmissa uskonnoissa, ratkaisee asiat puolestamme. Ei edes tarvitse tietää.
SOSIALIDEMOKRATIAN KIELI ON RUOTSI
Sosialidemokraattien on – myös puolueen johdossa – syytä muistaa ja ymmärtää, että sosialidemokratian kansainvälinen kieli on ruotsi.
Sosialidemokratian aatetta levitettiin viime vuosisadan alussa vielä saksaksi, mutta natsien valtaantulon jälkeen ja toisen maailmansodan jälkeen kansainvälisen sosialidemokratian kieleksi tuli ruotsi.
Niin se vain on, vaikka englantia tai oikeastaan amerikkaakin paljon puhutaan.
Tämä on syytä huomioida, kun Suomessa sommitellaan koululaisille kielivalikoimaa
Suuren naapuriin kieli venäjä jäi bolshevikkien takia vain kommunistien kieleksi. Nyt sen asemaa yritetään korjata ruotsin kustannuksella.
Keskustalaiset ovat suorastaan luoneet käsitteen ”pakko-ruotsi”, kun he ovat yleensä vastustaneet kaikenlaista sosialidemokratiaa.
Suomessa oli myös pakko-venäjää juuri ennen itsenäistymistä. Ja venäjän kielen opetus loppui kuin seinään, kun Suomi irtautui Venäjän imperiumista. Keisarillinen saksankieli tuli tilalle ja se varmaan myös osaltaan suuntasi Suomen ulkopolitiikkaakin Saksan otettua hakaristilipun.
Noin yleisesti voinee todeta, että Suomessa pitäisi antaa opetusta – ainakin alkeiden tasolla – kaikkien naapurimaiden kielissä. Silloin ruotsin ja venäjän rinnalle tulee myös vironkieli.
Ja kun puhutaan siitä, että suomi ja ruotsi ovat Suomen kansalliskieliä, pitää muistaa, että pohjoisessa puhutaan myös saamea. Siitäkin pitäisi etelän lapsille antaa ainakin jonkinlaiset tiedot.
PENTTI I. LUMME
Veehoo kirjoitti kommentissaan: “Uskonnon opetuksesta totean, että jos voisin määrätä, lopettaisin sen kokonaan. Tilalle tulisi maailmankatsomusoppi ”
—-
Tällöin uskonnon tilalle tulisi vain toinen uskonto: maailmankatsomusoppi. Suomessa usko ja uskonto ilmeisesti vähän sekotetaan keskenään, koska ne ovat samankaltaisia sanoja. (Vrt. englannin kielen: usko = faith; uskonto = religion).
Uskonto on pinnistämistä, ja ponnistamista. Yritystä elää hyvää elämää omassa voimassa, hyviä tekoja ym. ym., joilla yritetään kelvata Jumalalle/jumalille. Maailmankatsomusopissa lienee kysymys yrityksestä järkeillä (aivouskonnolla) Luoja Jumala kokonaan pois kuvioista. (Siinä sitä muuten uskoa vasta tarvitaan!)
(Kristin)uskossa Jumala vanhurskauttaa jumalattoman yksin armosta, uskon kautta Jeesukseen Kristukseen.
“Sillä armosta te olette pelastetut, uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja” (Efesolaiskirje 2:8).
No, jos opettaja ei ole itse uskossa, niin eipä hän pysty käsittämään kristinuskon keskeisintä totuutta – Jeesusta Kristusta – joten vaikea välittää armon sanomaa muillekaan. Mutta yleissivistävää uskontotietoa ja uskonnonhistoriaa kristinuskonnosta hän voi opettaa hyvinkin.
Hei Maria, pohdit kirjoituksessasi ruotsin opetusta ja lopussa on pikakommentti uskonnon opetuksesta. Mukava kielihän tuo ruotsi on. Jos ruotsin asemaa kouluissa heikennetään, olisi ennen sitä poistettava tuon kielen osaamisen vaatimus virkamiehiltä. Koulun pitää valmentaa yhteiskunnan vaatimuksiin, ja nyt virkamiehen on vielä osoitetteva ruotsin kielen taitonsa.
Hiukan sama koskee uskontoa. Enemmistön usko Suomessa on jomman kumman kansankirkkomme mukainen. Jos me emme opeta lapsillemme uskoamme, he eivät enää ymmärrä kulttuuriperintöänsä. Toisiin kieliin, uskontoihin ja katsomuksiin on helppo tutustua, kun osaa oman kielen, uskonnon ja katsomuksen.
edelliseen kommenttiin siis jatkona johtopäätös: kannatan kouluruotsia toistaiseksi kaikille, samoin oman uskonnon opetusta.
Pakkoruotsista on säädetty perustuslaissa? – Ei ole.
Sana “pakkoruotsi” on kepulaisten salajuoni demareita vastaan? – Aina paranee!
Tietämyksen lisäämiseksi suosittelen seuraavaa linkkiä:
http://www.pakkoruotsi.net/
RKP:n pj Stefan Wallin epäili äskettäin, että ruotsin kielen asema Suomessa on heikkenemässä “sukupolvenvaihdoksen johdosta”. Itse epäilen, että Suomessa on rekrytoinnissa ryhdytty painottamaan enemmän pätevyyttä kuin kaksikielisyyttä.
Mitä tulee Marian jälkikirjoitukseen, niin Suomen peruskoulussa on tässä uskonnonopetuksessa myös tämä sisäänrakennettu paradoksi: Uskonnossa opetellaan luomiskertomukseen perustuvaa maailman syntytarinaa ja biologiassa/fysiikassa taas tieteellisempää versiota. Moni lapsi miettii varmaan mielessään, että mitä tässä nyt oikein pitäisi uskoa?
Viisainta olisi unohtaa uskontojen opettaminen kouluissa kokonaan ja jättää se uskonnollisten yhteisöjen vastuulle. Tällä vältyttäisiin myös Ruotsin tilanteelta, missä vuosikymmeniä kestäneen runsaan maahanmuuton seurauksena kouluissa opetetaan kymmeniä eri uskontoja.
Kristinuskon opetuksen perusteleminen raamatun sanomalla on samaa kuin islamin opetuksen perustelu koraanilla, hindu-uskonnon ja budhalaisuuden välttämättömyyden perustelu heille pyhillä kirjoilla. Se on päättymätön suo, jossa kunkin uskonnon edustajat opettavat omaa uskontoaan ainoana oikeana. Eikö noita uskon- tai ainakin uskonnolla perusteltuja sotia ole ollut jo riittämiin. Parhaillaan käydään yhtä niistä. Ainakin osa talebaneista on omasta mielestään hartaita muslimeja.
Vielä maailmankatsomusopista. Se ei ole uskontoa, eikä siihen opettamista, vaan opettamista arvioimaan maailman eri uskontojen ja uskomusten syitä ja ja sisältöjä. Suurin hämmästys liene siinä, että kaikissa uskonnoissa toistuvat samat perusasiat: pyrkimys hyvyyteen ja täydellisyyteen. Palkintona on ikuinen elämä jonkin asteinen uudelleen syntyminen, taivas tai jokin autuuden tila ja vastapainona rangaistus. Uskontojen sanomaan on kerätty laaja kirjo perustotuuksia. Esimerkkinä vain, että Jumala kostaa pahat tekomme lapsillemme jopa kolmanteen ja neljänteen polveen. Tämä pitää täysin paikkansa vaikkapa Irlannin katolisten ja protestanttien vuosisataisena riitana. Muutoinkin esimerkiksi alkoholismin ja huumeen käytön seurauksista kärsivät myös lapsemme. Usein kyseessä on kierre, joka katkeaa vasta sukupolvien päästä. Sen verran täsmennän omaa käsitystäni, ettei kostaja ole Jumala, vaan yleisinhimillinen käyttäytymismalli ja perinnöllisyys joko geenien tai kulttuurin tai molempien kautta.
Asiallinen kommentti Talous- ja sosiaalihistorian dosentti Aarne Mattilalta:
”Yleinen vaatimus ruotsin kielen taidosta virkamiehen kelpoisuusehdoissa on jo täysin vanhentunut, mies tuhahtaa.
Mattilan mielestä Suomi suorastaan törsää jopa kahteen vähäpätöiseen kirppukieleen.
- Tämä on voimavarojen tuhlaamista. Suomi on pieni kieli. Ja sitten vielä toiseen pieneen vähemmistökieleen, ruotsiin, satsataan kohtuuttomasti.”
Minkä ihmeen takia amisporukka pakotetaan vastentahtoisesti pakkoruotsiin? Lapset ja nuoret oppivat parhaiten kieliä, joita saavat itse valita.
Olin viime vuonna Tukholmassa pohjoismaisessa palaverissa. Se käytiin kansainvälisen yhtiön englanninkielellä. No problem.
Ja kyllä pakkoruotsi tulee Suomelle kalliiksi. Menetetään kilpailukykyä kun ei hallita maailman valtakieliä. Esim. tapppiollisenYlen budjetista kuluu ruotsinkielisten palveluihin n. viidennes, ei 5 %.
Keskustelu lipsahti uskontoon ja maailmankatsomuksiin. Pysytäänkö tässä pakkoruotsissa?
Bästa Maria!
Jag har velat tro, att du har ett stort hjärta. De skulle innebära en annorlunda syn på svenskans ställning. Redan termen tvångsvenska är vilseledande: vi har massor av obligatoriska ämnen i skolan, men man försöker ge en bild som om vi bara hade ett.
Jag är ytterst besviken på din attityd.
Hei Maria, tämä on sinun blogisi, mutta saanko kerran kommentoida veehoon kommenttia. Kannatan siis lapsen oman uskonnon opetusta, koska se on verrattavissa ihmisoikeutena oikeuteen saada oman äidinkielensä opetusta. ET tai jonkinlainen katsomusoppi soveltuu taas hyvin niille, jotka eivät katso kuuluvansa minkään uskonnon perinteeseen. Toki kaikkien on jossakin määrin syytä opiskella tuntemaan Suomessa yleisiä uskonnollisia perinteitä sekä niiden historiaa. Globalisaation vuoksi maailmanuskontojen merkitys on myös kasvanut, joten niitä olisi myös yläluokilla opetettava.
Antero, blogisi ovat hauskoja ja ne ovat hyvää suomea. Luen niitä mielelläni, ja usein lukiessani naureskelen herkullisille sanakäänteillesi. Mutta kun kommentoit muiden blogeja, kuten nyt tässä, ihan itkettää.
Minullakin on sydän – ruosiksi ett hjärta – ja se sijaitsee vasemmalla. Pakkoruotsin taustalla on jo 60-luvun lopulta alkaen ollut poliittinen peli, ja siinä lapset ja nuoret – isänmaan toivot – ovat joutuneet pelinappuloiksi. Sydämeni on lasten ja nuorten puolella.
Koska en viitsi jauhaa samoja asioita aina uudestaan, uudestaan, uudestaan, mitä tässä Paavo Lipposen (Suomen Kuvalehti 38/2010) aloittamassa kalabaliikissa saisi yhtenään olla tekemässä, laitan tähän linkin omaan blogiini. Kaksi viimeistä tekstiä käsittelevät pakkoruotsia.
http://koti.mbnet.fi/ariadne/
Ruotsinkielen opetukseen en puutu, mutta muutama sana uskonnonopetuksesta. Siitä näyttää olevan varsin kummallisia käsityksiä. Se ei ole tunnustuksellista ja siinä perehdytään muihinkin kuin omaan uskontoon.
Meillä on opetushallitus on määrännyt peruskoulun kaikkien uskontokuntasidonnaisten ryhmien uskonnon opiskelun tavoitteeksi monipuolisen uskonnollisen ja katsomuksellisen yleissivistyksen saavuttamisen.
Tosiasiassa uUskonnon opetus aloitetaan monissa paikoissa jo päiväkoti-iässä, joka sitten jatkuu uskontotunneilla koko peruskoulun ajan. Osallistuminen ei kuitenkaan ole pakollista, vaan valittavana on myös elämänkatsomustieto. Uskonnon opetuksen tavoitteena on omaan uskontoon ja sen yhteiskunnallisiin vaikutuksiin perehtyminen. Mielestäni oikein hyvä tavoite.
Käsite “tunnustuksellinen uskonnonopetus” korvattiin perusopetus- ja lukiolaeissa vuonna 2003 käsitteellä “oman uskonnon opetus”.
Pidän erittäin hyvänä, että meillä on kouluissa uskonnonopetusta. On hyvä, että lapset voivat tutustua sekä uskonnolliseen että tieteelliseen maailmankuvaan. Sillä vältymme monilta ongelmilta. Olen päätynyt käsitykseen tavallaan “kantapään kautta”. Minulla on kohtuullisen laaja suku USAS:ssa ja keskustelut heidän ja muiden amerikkalaisten kanssa ovat saaneet minut vakuuttumaan meidän lähestymistapamme paremmuudesta. Suomalaisena minun on joskus lähes mahdoton käsittää kiistaa siitä opetaanko koulussa evoluutioteoriaa vai luomisoppia. Pidetään molemmat siellä, niin todellakin säästymme monelta harmilta. Jos uskonto pelottaa, niin sen opetukseenhan ei ole pakko osallistua.
Pidän hyvänä että meillä on laaja ruotsinkielen opetus koko maassa ja että se alkaa mahdollisimman varhain, käsittääkseni on myös niin että äidinkielenään ruotsia puhuville aloitetaan samassa vaiheessa suomenkielen opetus.
Pakkoruotsista en halua puhua koska se on kepuleiden omaa keksintöä, puhun todennäköisesti vielä kehnompaa ruotsia kuin Maria, mutta tarvittaessa ainakin yritän puhua. Tässä maailmassa ei ihmislapsella ole kuin kaksi pakkoa, syntyminen ja kuolema.
Itselläni on varsin kaukana aika jolloin uskontoa opetettiin, opettaja oli saanut koulutuksensa teologisessa tiedekunnassa. Toivoisin että yhteiskuntamme voisi irtaantua vielä sen verran kirkosta että uskonto olisi oppiaineena laajempi ja huolehtikoon kirkko sen sisällön opettamisesta. Koululaitoksen tehtävä on opettaa uskonnon merkitystä ja kertoa erilaisista johtavista uskonsuunnista. Jos pieni lapsi on omaksunut sanoo joku, p…..le pieni lapsi 7,8,9 tai 10 vuotiaana ei ole omaksunut vaan on aivopesty. Omaksua voi vain jos on oma vapaa tahto ja tietoa erilaisista mahdollisuuksista. Jokainen johtavista uskonnoistahan todella korostaa hyvyyttä, ihmisyyttä, rauhaa, onnellisuutta, jestas sentään nehän on melkein kuin SDP. Tärkeää on kunnioittaa toisten vapautta uskontoon ja mielipiteisiin. Itse en kovasti usko muuhun kuin itseeni ja että sinnillä selviän tämän maailman läpi, sen ajan kuin selviän ja sitten se on siinä. Niin ja pikkusen Karl Marxiin.
lähettäjä jussi vaarala
vastaanottaja mikael.jungner@sdp.fi
date (päiväys) 7. lokakuuta 2010 16.02
aihe uutispäivä demari
lähettänyt gmail.com
piilota yksityiskohdat 16.02 (0 minuuttia sitten)
on estänyt blogieni julkaisun ?
Hyvä, valaistuin näistä.Kiitos
Ei kannata duunarin äänestää elitistisiä demareita vaan suoraan persuja. Ei auta edes kauniin Marian charmi. Valitettavasti.
Omituinen valtio tämä Suomi. Johtuu siitä, että on liian paljon omituisia ihmisiä ja kun ei ole SUHTEELLISUUDEN TAJUA. Ja aina verrataan asioita Ruotsiin, MUTTEI kieliasiassa. Ruotsi on yksikielinen vuodesta 2009. Menkää sinne ja vaatikaa pakkosuomea ruotsalaisille. Voitte arvata kuinka kävisi.
Ruotsissa, Hollannissa, Saksassa, jne jne ja nyt myös Espanjassa ENGLANTI on kouluissa luettava pakollisena muttei Suomessa. Tämä on suoranaista typeryyttä.
Pakkoruotsi on täydellistä typeryyttä ja SDP:n paikkalippu oppositioon…surullista, mutta itsehän kuoppanne kaivoitte.
“Sosialidemokraattien on – myös puolueen johdossa – syytä muistaa ja ymmärtää, että sosialidemokratian kansainvälinen kieli on ruotsi.”
Kansainvälinen… voi luoja noita juttuja! Oli kyllä päivän paras!
—
Maria, sinulla on erinomainen kirjoitus juuri PAKOLLISESTA ruotsista. Kyllä on huomattu, että kaikki PAKKOruotsia kannattavat puheet on se kultasade, joka sataa Perussuomalaisten laariin! Sitäkö haluatte?
Kielikysymyksellä on pitkät juuret liittyen valtaan ja hallinnointiin yhteiskunnassa ja eri kulttuurien välisessä kohtaamisessa.Kielipolitiikalla on alistettu ja hallittu vähemmistöväestöryhmiä ja edelleen alistetaan.Sillä on myös laajennettu kansalaisten sivistystä.-Ei ole monta vuosikymmentä ,kun saamen kielen käyttö oli kielletty virallisissa yhteyksissä ja miten on romani kielen laita ?Kielitaito on yhteys vieraan kanssa.- Ei ole aivan merkityksetöntä mitä kieliä opetetaan koululaitoksessa ja millä kielillä on turvattu asema siellä. On tapahtunut pitkä harppaus suomalaisessa koulutuksessa triviaalikoulusta peruskouluun.Monikulttuuristuvassa yhteiskunnassamme opiskeltavien kielten määrä on moninkertaistunut.Mutta englannin kielen osuus on pääopiskelukielenä vahvistunut ruotsin,saksan,venäjän ,ranskan ja latinan kieliin nähden. Kyllä tähän muutokseen on vaikuttanut yhteiskuntamme avautuminen laajemmalle maailmalle kuin vain ensisijaiseen kanssakäymiseen lähinaapurivaltioiden kanssa .Mutta “ei maailma voi pyöriä vain englanniksi” ja eihän se aivan näin yksipuolista olekaan.Mutta voisiko ajatella ,että englannin kielen rinnalla arvoistaisimme enemmän ja käyttäisimme rohkeasti tilaisuuden tullen ruotsia, saksaa,venäjää …Arvovalintaakin kielivalinta on koulussa että sen käytössä.-En itse koe mitään kieltä “pakkona”, vaan rikkautena ,avaimina muihinkin kieliin.Tänä syksynä on ollut mahdollisuus opetella vähän zwahiliakin.Kiitos siitä tansanialaisille koululaisvieraille.
Minusta on tärkeää jatkaa tätä pakkoruotsi-keskustelua SDP:ssä. Olen harmissani siitä, että puolueen kärki ehätti toistamaan edellisten sukupolvien lupauksia. Väitän, että ilmapiirin muutos jäi siinä täysin huomaamatta. Eduskuntavaaleja ajatellen otettiin tietoinen riski.
Asiassa päästään eteenpäin vain sitä kautta, että vaivaudutaan ottamaan monipuolisesti selkoa muuttuneista tosiasioista. Vetoamalla menneisyyteen teemme myös puolueesta menneisyyden puolueen. Katsotaan tulevaisuuteen, ja kas – pakkoruotsin jälkeen voidaan kehittää muita ratkaisuja.
Marian kommentti osui (taas) kohdalleen.
En käsitä miksi pakkoruotsia puolustetaan. Asialle ei ole
yhtäkään järjellistä perustetta. Varsinkin suomenkielisten
poliitikkojen jääräpäinen pakkoruotsin puolustaminen on
outoa. Pakkoruotsissahan on erityisesti kyse politiikasta.
Kovin harva on tajunnut, että pakkoruotsi on pienen
eturyhmän menestyksellä harjoittamaa politiikkaa.
Käännetään asia toisinpäin: Eikö olisi vallan outoa, jos
vasemmistoliiton edustaja olisi sitä mieltä, että “..vapaa
markkinatalous on köyhälle parasta lääkettä”.
Miksi kukaan ei ihmettele sitä, että pääpuolueet ovat kilvan
ajamassa RKP:n ajamia tavoitteita.
Eikö vihdoin voitaisi päästä pakkoruotsissakin 2000 luvulle?
Ps. Painotan sanaa *pakko*.
Minkään aatteen “kansainvälinen kieli” ei ole ruotsi. Työelämässä ruotsalaisten kanssa pärjää englanninkielellä erinomaisesti. Yleensä on pakkokin, koska tiimissä on usein ihmemiehiä Intiasta tai muista etäisistä maista joiden kanslaiset eivät välttämättä edes kovin tarkasti tiedä missä Ruotsi tai Suomi sijaitsevat.
Pakkoruotsi pois.
Kesäaika pois.
Sakotusoikeus firmoilta pois.
Nettisensuuri hiiteen.
Kirkko ja valtio erilleen.
Paljon on korjattavaa maailmassa, mutta jos näistä poikkeuksellisen typeristä virheistä aloittaisi oikomisen ainakin minä olisin tyytyväinen.
Jag har beslutat och lovat mej själv att tala svenska överallt härefter. Vi kunde ju verkligen slopa både tvångsfinskan och -svenskan. Då talar jag svenska i mitt arbete, d.v.s betjänar patienterna på MITT modersmål oberoende om de förstår eller ej. Samma sak i butiker, bussar, ja överallt …om någon blir irriterad så är det inte mitt problem. Kanske vi skulle pröva detta, dvs alla pratar sitt eget språk t.ex under en två veckors prövotid, så ser vi hur det fungerar. Jag misstänker att vi lider alla av det, men om vi vill ha det så… okey.