Aika harva taisi oikeasti uskoa vielä muutama viikko sitten, että näissä presidentin vaaleissa toisen kierroksen mittelöä käytäisiin Pekka Haaviston ja Sauli Niinistön välillä.
Pekka Haavisto on tehnyt kuudessa kuukaudessa sen mitä Sauli Niinistö ei ole pystynyt saamaan aikaan kuudessa vuodessa. Pekka Haavisto on antanut äänen maan hiljaisille.
Olen ilmoittanut jo aiemmin julkisesti tukevani Pekkaa presidentiksi. Miksi? Koska nyt ei valita Suomelle talouspäällikköä. Nyt valitaan arvojohtajaa. Meidän, joilla menee hyvin on annettava äänemme niiden puolesta, joilla ei mene.
Kun kysyn itseltäni, kumman presidenttiehdokkaan menestys antaa enemmän toivoa vaikkapa niille nuorille, jotka eivät ole löytäneet paikkaansa maailmassa, vastaus on selvä. Kummalta Sinä pyytäisit apua, jos kokisit olevasi kiusattu tai yksinäinen?
***
En ole syntyessäni saanut kunniaa periä demariaatetta äitini maidosta. Mutta kun aikoinaan päätin kenen joukoissa haluan seistä, valintani oli helppo. Arvot ratkaisivat.
Ihmistä ei saa jättää yksin hädän hetkellä. Kiusaamiselle ei saa kääntää selkää. Kaveria ei jätetä -yhteiskuntaa on vahvistettava. Oikeudenmukaisuutta on levitettävä kaikin mahdollisin keinoin.
***
Suomalaiset ovat huolissaan. Terveydenhuoltojärjestelmämme, ikääntyneiden ihmisten turva, perheiden tuki ja työttömyys vaativat arvopohjaltaan kestäviä päätöksiä ja toimia. Tietoon perustuva päätöksenteko kantaa pidemmälle kuin yksiselitteinen ismeihin uskominen.
Suomalaista päätöksentekoa johdatteli -90 -luvun alkupuoliskolta usko markkinaliberalismiin. Tulokset näkyvät muun muassa nykypäivän yhteiskuntamme repaleisena turvaverkkona sekä pirstoutuneena ja eriarvoistavana palvelujärjestelmänä.
Tämän kehityksen polku on nyt saatava poikki. Ei mikään helppo tehtävä, kun maailman paine puskee tilanteeseen omaa haastettaan muun muassa globaalin talouskriisin ja väestön ikääntymisen muodossa.
Pelkillä hallinnollisilla toimilla ei maailmaa kuitenkaan paranneta. Sillä on suuri merkitys miten Suomessa voidaan henkisesti niin kodeissa, kouluissa, työpaikoilla kuin kaikkialla muuallakin. Ihmisten on annettava tehdä parhaansa. Ihmisarvon tunnustaminen lähtee arjen yksittäisistä teoista, joista kasvaa välittämisen ja osallisuuden valtameri.
Äänestin ensimmäisellä kierroksella Paavo Lipposta, hän oli parhaimmillaan, kun kertoi elämänsä arjessa kohtaamistaan ihmisistä ja heidän arvokkaasta työstään sekä välittämisestä. Viime kädessä siinä on hyvän yhteiskunnan ydin. Sen vastakohta on itsekeskeisyys ja välinpitämättömyys. Ja sellaista vastaan on taisteltava.
***
Olen demari, ja olen nyt ylpeä Pekka Haaviston kannattaja. Kansakuntamme tarvitsee presidentin, joka kokoaa yhteen ja antaa toivoa inhimillisyyden kasvusta kaikkialla yhteiskunnassamme. Presidentin arvomaailmalla on väliä.
Nyt ei valita Suomelle talouspäällikköä. Meidän, joilla menee hyvin on annettava äänemme niiden puolesta, joilla ei mene.