Kela-korvaukset ovat yksittäisinä kertakorvauksina yksityisessä perusterveydenhuollossa niin pieniä, että ne, jotka yksityisiä käyttävät, käyttäisivät niitä jatkossakin. Säästetty raha investoituna julkiseen perusterveydenhuoltoon puolestaan poistaisi nykyistä eriarvoisuutta terveydenhuollon palveluiden saatavuudessa sosioekonomisten erojen perusteella.
Tällä hetkellä yksityinen avoterveydenhuolto on jossain määrin maksukykyisille ohituskaista verorahoitteiseen erikoissairaanhoitoon. Kahden kerroksen palvelujärjestelmä on johtanut myös tilanteeseen, jossa julkisten terveyskeskusten kehittämiselle ei ole kaikkien tahojen varauksetonta tukea. Paikoin julkinen sektori on nähty jopa kilpailuhaittana voittoa tahkoaville yksityisille toimijoille.
Tässä on selkeä ideologinen ero eri puolueiden välillä. Jotkut haluavat vahvaa yksityistä sektoria, joka mahdollistaa markkinatalouden lainalaisuuksien käytön voitonmaksuineen myös terveydenhuollossa. Me demarit näemme terveyden kansallisena voimavarana, joka ei saa olla kaupan. Siksi haluamme rakentaa hyvin toimivan terveydenhuoltojärjestelmän, joka ei erottele ihmisiä tulotason mukaan.
Paikoin kuulee argumentointia, jossa väitetään pienituloisten kärsivän, jos kela-korvaukset poistettaisiin yksityisiltä lääkäripalveluilta. Pienituloisille yksityisen käyttö ei kuitenkaan ole tähänkään asti ollut todellinen vaihtoehto, koska kela-korvauksesta huolimatta korkea omavastuu muodostuu palvelun käytön esteeksi. Itse asiassa kansainvälisesti vertailtuna Suomessa maksetaan nykyisellään erityisen korkeita omavastuita terveydenhuollon palveluissa.
Hammashoidon sekä muutamien erityisalojen kuten gynekologian saatavuus on julkiselta puolelta heikko.
Muiden osalta on hyvä pohtia tilannetta pragmaattisesti. Vaikka perusterveydenhuollon palveluiden kela-korvauskäytännön muuttamisesta kertyvä rahasumma on varsin pieni terveydenhuollon kokonaismenojen kannalta, olisi tämän summan saaminen kunnalliseen terveydenhuoltoon erittäin merkittävää. Tilastollisesti tarkasteltuna korvausmenot painottuvat parempituloisille, vaikka sairastavuus on suurempi pienituloisilla. Rahojen siirtäminen perusterveydenhuoltoon hyödyttäisi nimenomaan pienituloisia eli parantaisi palveluiden saatavuutta julkisista terveyskeskuksista.
Huomioitava on myös, että yksityisten palveluiden käyttäjistä suuri osa korvauksen saajista on saanut vain pieniä korvauksia. Korvauksia saaneista puolet sai viiden vuoden aikana kelan-korvauksena enintään 68 euroa. Korvaukset ovat siis niin pieniä, että todennäköisesti vain pieni joukko nykyisistä yksityisten palveluiden käyttäjistä vaihtaisi kunnalliselle puolelle tämän takia. Lisäksi suurella osalla todellinen kustannusten korvaaja on yksityinen sairauskuluvakuutus, jolloin näiden henkilöiden kohdalla kela-korvausten poistolla ei ole vaikutusta.
Juuri missään muualla ei ole käytössä tällaista järjestelmää, jossa korvattavien palveluiden sisältöä ei juuri valvota ja korvattavien palveluiden hinnoittelu on täysin vapaata.
Tästä näkökulmasta ymmärrän hyvin, että Pohjola vakuutusyhtiönä on katsonut parhaaksi perustaa oman yksityisen sairaalansa saadakseen aisoihin nykyisellään yksityisten terveysvakuutustenkin korvausten kustannusten hallinnan kannalta hankalan tilanteen. Tosiasiallisesti osa vakuutusyhtiöidenkin korvauksista menee tällä hetkellä hintoihin, koska mitään hintarajoituksia ei ole.
Julkinen terveydenhuolto ja sen tärkeä kulmakivi terveyskeskukset olivat vielä 90-luvun alussa kansallisia ylpeyden aiheita. Meidän nykyinen monikanavarahoitteinen järjestelmämme on todettu useassa selvityksessa THL:stä OECD:tä myöten eriarvoistavaksi. Sosiaali- ja terveydenhuolto avattiin aikoinaan yksityiselle sektorille tarkoituksena tukea pk-yrittäjyyttä. Kehitys on kuitenkin parinkymmenen vuoden aikana johtanut monikansallisten yritysten toimintaedellytyksien vahvistumiseen ja terveyskeskusten köyhtymiseen. Tämä puolestaan on omalta osaltaan johtanut terveyserojen kasvuun. Suomella ei ole tällaiseen varaa.
Tällä hetkellä pienituloiset ihmiset kuten nuoret lapsiperheet, työttömät ja eläkeläiset joutuvat liian usein ihmettelemään, mitä hyvinvointiyhteiskunnallemme on tapahtunut, kun terveyskeskuksesta suorastaan kehoitetaan hakemaan palvelu yksityiseltä korkeaa omavastuuosuutta vastaan.
On selvää, että kela-korvauksia ei voi poistaa kertaheitolla, mutta kuten Tehy-lehden haastattelussa totean, olisi hyvä, että jatkossa myös monikanavarahoituksen ongelmat otettaisiin huomioon järjestelmäämme kehitettäessä. Taloudellisesti haastavina aikoina on syytä pohtia, mistä on suomalaisten terveydelle enemmän hyötyä: siitä, että kela-korvauksilla tuetaan monikansallisten yritysten voitontekomahdollisuuksia vai siitä, että tuo raha investoitaisiin julkiseen terveyskeskustoimintaan ja ennen pitkää poistettaisiin ehkä kokonaan tarve turvautua yksityisiin terveyspalveluihin julkisten palveluiden saatavuuden ja laadun parantuessa.