Haavistolaisten talouspoliittisten hattarapoliitikkojen vyörytystä on syytä kavahtaa tulevassa demarien puolueäänestyksessä ja tietysti myös muuallakin.
Presidentinvaalin toisella kierroksella tällaiset hattarapoliitikot asettuivat – ilmeisesti muodikkaasti – Pekka Haaviston taakse. He eivät edes osanneet valita ”tyhjää lippua” ja munasivat demarit vähemmistöön jääneen Haaviston taakse. Vaalien jälkeen voidaankin nyt kysyä, mitä Haavistolla oikein tehdään? Käytetty presidenttiehdokas on varmaan politiikan arjessa kierrätystavaraa, jos sitäkään.
Talouskavua kannattavien teollisuusdemareiden – kutsun heitä nyt niin – on syytä tulevassa puolueäänestyksessä asettua vastustamaan ”haavistolaisia hattaroita”, kun tulevien vuosien politiikassa kovalla taloudella tulee olemaan keskeinen sija. Haaviston esittämällä uusmatemaattisella laskuopilla ei kansantalouden maailmassa pärjätä. Mutta ei siellä liioin pidä sortua Niinistönkään suosimaan kamreeripolitiikkaan, joka on johtaa horjuvassa taloudessa helposti kuoliaaksi säästämiseen.
Nyt ei pidä seurata sen paremmin Risto Rytin kun Mauno Koivistonkaan ”vahvan markan” politiikkaa. Seuraukset olivat tunnetusti kummankin jäljiltä karmeita.
Kauppa vetoaa televisomainoksessa kuluttajiin: pitäkää pyörät pyörimässä.
Nykyisen hätätilahallituksen kaatamisesta ei liioin pidä haaveksia. ”Hattarat” ovat siitäkin uneksineen – kuten vaikka päätoimittaja Juha Peltonen Demarissa (27.1.2012). Haaviston kannattaminen olisi siinä toiminut vipuna.
Puoluekokouksessa on nyt huolehdittava, että siellä on sellaisia edustajia, jotka eivät seuraa sen paremmin hattaroita kuin kamreereitakaan. Puolet säästöjä ja puolet lainoilla elvyttämistä, lukee jo nytkin hallitusohjelmassa. Siitä linjasta on pidettävä kiinni. Se on kohtuutta ja sosialidemokratia on kohtuuden kannalla.
Talouskasvu luo elintasoa.
PENTTI I. LUMME, ehdolla puoluekokoukseen
Avasin demari.fi-sivuston sillä mielellä, että mitähän äijämeininkiä sieltä nyt löytyykään, kun vaalien tulos julkistettu. Ja, löytyihän sitä. Ei tuota voinut nauramatta lukea. Surullista asiassa on, että kirjoittaja on tainnut olla aivan tosissaan.
Sauli Niinistö kunnioittaa niitä, jotka olivat vaaleissa eri mieltä: on hyvä, että maassamme on erilaisia ajattelijoita. Erittäin hieno ele Niinistöltä. Kunpa myös SDP:n ”äijät” kunnioittaisivat sitä, että meillä on erilaisia ajattelijoita.
Kannatin toisella kierroksella Haavistoa, kuten suuri osa tuttavapiiristäni. Meillä oli mahtava meininki. Halusimme Suomen, jossa jokaisen on hyvä hengittää, ja jossa ketään ei kiusata eikä mollata. Olen ylpeä siitä, että olin mukana tässä hienossa joukossa.
On todella surullista, että esim. Tuomioja kannattaa Haavistoa muttei oman puolueen Lipposta.Olen Lumpeen kanssa samaa mieltä, että vihreitten pullamösssöpolitiikan avulla, Lipposta lainatakseni, ei hoideta Suomen taloutta: Veroista alviin 2 %yksikön korotus ja muut päälle sosiaali/koulutus ym. menoihin nollakasvu vähintään kolmeksi vuodeksi ja kunta-avustukset vähennetään ja rakenteet kuntoon. Näillä puolitetaan valtion velka kuten ohjelmassa on sovittu. Päivi Lipposen kaltaisen oikeistopolitikon takinkääntö ei ollut uskottavaa ja vie demarien uskottavuutta ( ei issään tapauksessa Helsingin kj:ksi näin kyvytöntä ihmistä). Uskottavuutta vievät demari-idealistit Gusenina, Kiuru, Gustaffsson -puolueen vajoaminen jatkuu. Sitä edistää myös Harjun kaltaiset populistit , joka eivät kiihkossaan edes tiedä mitä tekevät.
Demarien kellokkaat upottavat puolueen lopullisesti.Lipposet,Tuomioja ja Jaakonsaari menettivät uskottavuuttaan Haavistolaisten huumassa.
Oikeistovihreä “kansanliikkeen” ehdokas on kaukana työläisten arvoista. Lipevä puhe ja miellyttävä käytös ei pätevöitä presidentiksi.
Onneksi äänestäjät toimivat viisaasti !
Mainitut punavihreät todella ovat upottamassa koko puolueen. Populistinen höttöpolitiikka jota Haaviston kellokkaat edustavat ei ole sosdem-arvojen mukaista.Jos puolue ei pääse Guseninan,Filatovin, Tuomiojan, Kiurun , Gustaffsson ,Päivi Lippposen kaltaisista pikkupolitikoista ja heidän edustamastaan höttölinjasta – aurinko laskee lopullisesti koko puolueelle. Suomi mpääosin jo porvarillinen maa- siellä eiole sijaa eikä tarvita punavihreää piiperrystä. Se ei tuo suomalaisille mitään – tätä on ylläolenan kuusikoon mm. vaikea tajuta.
Sosialidemokraatille sosialidemokraatin kehotus äänestää tyhjää ei ole mielestäni tästä maailmasta. Kansanvallan pilkkaa se on siitäkin huolimatta, ettei oma mies tai nainen ole päässyt ehdokkaaksi saakka.
Ensimmäistä kertaa presidenttiä äänestämään päässyt poikani oli ajatellut jättää toisella kierroksella äänestämättä, kun ei ollut valittavissa kuin isoa ja pienempää eritettä.
Kävi uurnilla kumpikin ja äänesti sitä pienempää eritettä. Näin teki moni tunnetumpi sosialidemokraattikin eli äänesti sitä pienempää eritettä – riippumatta siitä kumpaa ehdokasta he äänestivät.
Jos kunnallisvaalien alla jaetaan demareita vuohiin ja lampaisiin äskeisen äänestyskäyttäytymisen perusteella, heikoilla hiihdellään.