Elämme organisaatioyhteiskunnassa. Me synnymme organisaatiossa, saamme koulutuksemme organisaatiossa, työskentelemme organisaatioissa.  Koordinoimalla suuri määrä ihmisten toimintoja muodostuu organisaatio, joka on tehokas sosiaalinen ase.

Organisaatiot ovat sosiaalisia yksiköitä, joita varta vasten rakennetaan ja muokataan erityyppisiin päämääriin pyrkimiseksi. Organisaatioita luonnehtii työn, vallan ja kommunikaatiovastuun jako, jotka on varta vasten suunniteltu. Organisaatioon kuulu yksi tai useampi valtakeskus, joka valvoo yhteisiä pyrkimyksiä ja ohjaa organisaatiota kohti sen päämääriä. Organisaation henkilöstö on vaihdettavissa eli epätyydyttävät henkilöt voidaan poistaa ja ottaa tilalle uusia. Henkilöstöä voidaan myös ryhmitellä uudelleen vaihtamalla jäseniä tehtävästä toiseen.

Määritelmä kattaa armeijat, sairaalat, koulut, puolueet yms. Yhteiskuntaluokat, etniset ryhmät, heimot, ystävyysryhmät ja perheet eivät  määritelmään sisälly.

Organisaatiot ovat siis sosiaalisia yksiköitä, jotka pyrkivät tiettyihin päämääriin. Nuo päämäärät – tavoitteet – muodostavat laillisuuden lähteen, joka laillistaa lopulta organisaation koko olemassaolon. Tavoitteiden asettamisen jälkeen käy kuitenkin helposti niin, että organisaatiot hankkivat omia tarpeita ja joskus näistä tulee organisaation isäntä. Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa  hyväntekeväisyyteen varoja keräävä organisaatio käyttääkin niitä enemmän henkilökuntaansa ja itsensä tunnetuksi tekemiseen kuin toimintaan,  johon varoja sanotaan kerättävän. Tällaisissa tapauksissa organisaatiot tyydyttävät hankittuja tarpeita alkuperäisten tavoitteiden kustannuksella. Pahimmillaan voidaan mennä niin pitkälle, että alkuperäiset tavoitteet hylätään ja ryhdytään tavoittelemaan sellaista, joka sopii paremmin niiden tarpeille.

Organisaation tavoite on siis haluttu asiaintila, jonka organisaatio – vaikkapa puolue – yrittää tehdä todelliseksi. Tavoitteessa saatetaan onnistua tai epäonnistua. Jos tavoitteeseen päästään, se lakkaa olemasta tavoite ja organisaatio käy tarpeettomaksi ja lakkaa olemasta. Tässä merkityksessä tavoite on päämäärä, johon pyritään, ei se asiaintila, jossa olemme.

Tästä esimerkkinä on SDP:n Forssan ohjelma. Sen tavoitteet – sosialidemokraattien toimesta tai niistä riippumatta – voidaan katsoa jotakuinkin saavutetuksi 1980‑luvulla. Koska organisaatio  – tässä tapauksessa puolue – on saavuttanut tavoitteensa se on nyt tästä näkökulmasta katsoen tarpeeton.

SDP puolueena on kuitenkin edelleen olemassa, eikö se olekaan tarpeeton? Puolueet, kuten monet muutkin organisaatiot, palvelevat samanaikaisesti useita tavoitteita. Organisaatio voi myös etsiä uusia tavoitteita vanhojen toteuduttua.

Entä kenen tavoitteita organisaatiot – vaikkapa SDP – pyrkii toteuttamaan? Puolueen puheenjohtajan, puoluevaltuuston vai puoluehallituksen? Vai kenties enemmistön? Tosiasiassa ei minkään näistä. Tavoite on se asiaintila, jota puolue tai muu organisaatio kollektiivina  yrittää toteuttaa. Siihen vaikuttavat niin johdon kuin jäsentenkin tavoitteet.

Mikä sitten on organisaation tavoite? Tässä auttavat organisaation jäsenten käsitykset, mitä he pitävät organisaation tavoitteina.  On kuitenkin muistettava erottaa henkilökohtaiset tavoitteet organisaation tavoitteista. Organisaation johtaja saattaa väittää organisaation pyrkivän sellaisiin päämääriin, jotka eivät itse asiassa ole niitä, mihin se todella pyrkii. Mitkä ovat vaikkapa SDP:n todelliset tavoitteet? Tavoitteita arvioitaessa ei pidä sekoittaa todellisten ja ilmoitettujen tavoitteiden välistä eroa tarkoituksellisten ja tarkoittamattomien tavoitteiden eroon. Tavoitteet ovat aina tarkoituksellisia. Ero muodostuu ilmoitettujen ja todellisten tarkoitusten välillä. Tarkoituksettomat seuraukset ovat tiettyä tavoitetta tavoittelevan toiminnan suunnittelemattomia, odottamattomia tuloksia.