Osuustoiminnasta ja sen periaatteista saa sekä paikallista että kansainvälistä tietoa muun muassa Pellervo-Seuran kautta. Toiminnan periaatteita selostetaan osuustoiminnasta 2000-luvulla käyttöön – hyödyntämään yhteistoiminnan etuja kaikille jäsenille. Eettisiin arvoihin osuuskunnassa kuuluvat: rehellisyys, avoimuus, yhteiskunnallinen vastuu ja muista ihmisistä välittäminen.
Miksi ei kunnille sopisi samat arvot suurissakin kunnissa – tasa-arvon ja solidaarisuuden nimissä. Nythän edellä mainitut arvot eivät toteudu (esim. omaishoitajilla) , kun arvoja toteutetaan sadoissa kunnissa eri tavalla ja enimmäkseen ei lainkaan hoideta kotien hätätilanteissa apua sairaille ja vanhuksille.
Keski-Pohjanmaalta löytyy hyvä esimerkki osuustoiminnasta: Vuonna 1906 perustettiin KPO-niminen osuuskauppa Kokkolaan, joka myöhemmin sai asiakkailtaan lempinimekseen “Maakunnan liike”. Monien vuosikymmenten saatossa KPO:lla oli 100 toimipaikkaa maakunnan alueella – kuntarajoista huolimatta. Ja palvelut toimivat ja kauppa kannatti maakunnan kokoisella alueella. Toimipaikkoja edelleenkin on sata, mutta paljon suuremmalla alueella.
Eurooppa elää suurten muutosten aikoja.
Tiedetään että huominenkin on olemassa ja on annettava sopua ja tilaa kaikille: kuten leipää, työtä, asuntoja ja terveellisen ympäristön kansalaisille. Ja nyt kysellään toisiltamme, että hoidetaanko nämä hommat kimpassa – vai mitä tehdään?
Rakennemuutoksen rynniessä Suomeenkin, eikä sivukylät kyenneet pitämään yllä täydellisiä palvelujaan edes kaupan alalla. Mainittu osuuskauppakin joutui sulkemaan toimipaikkojaan maakuntansa alueelta kaikista kunnista kannattamattomina. Ja kunnatkin sulkevat kansakoulujaan yhä enemmän.
Mutta uusia palveluja ja toimipaikkoja KPO rakensi sinne lisää, missä ostovoimaakin on. Mainitun kaupan johtajat eivät kuntarajoista välittäneet. Täyttä toimintaa osuuskunnalla on jo ainakin kolmen maakunnan alueella ja firmalla pyyhkii entistäkin paremmin ja kuuluu toiminnassaan markkinajohtajiin. Toiminta on siis kannattavaa maakuntarajojenkin yli. Miksi kunnat ja muutamat poliitikot nostavat metelin kuntarajoistaan, vaikka monien kuntien maksukyky on jopa loppumassa?
Tarttis tehdä jotain – Manun neuvoja lainatakseni.
Vilkasta ja huvittavaa
Sovitteleva ja kuuluisa informoija tunnettiin hyvänä puhujana. Hän mielellään puhui markkinoinnista arkipäiväisillä, ymmärrettävillä sanoilla ja tempaisi kuulijat heti mukaansa. Erikoisena taitoina hänellä oli puhua työstä iloisena asiana niin, että pienet murheetkin muuttuivat hymyksi ja toivat kuulijalle hyvän mielen.
Hän puhui leppeään tyyliinsä, että kaikki tässä armottomassa maailmassa täytyy olla kunnossa ja jokaisella ihmisellä oma työnsä ja oma ammattinsa. Silloin kun hän oli elämänuransa huipulla – kyläkaupan hoitajan – ei hän mitenkään olisi ymmärtänyt – miten näitä EU:n asioita hoidettaisi. Mutta olisi hyvä, että työmarkkinapuolten ja poliitikkojen kovan linjan pelaajat tapaisivat enemmän toisiaan. Ja kertoisivat kokemuksiaan.
Jos me saamme maahamme yhteisvastuuseen perustuvan toimintaidean kaikesta – liikeideaa muistuttavan – niin mustat pilvet poistuisivat taivaaltamme. Me emme voi yhteistä kriittisyyttä vähentää. Mutta yhdessä nyt miettimään, miten toimintaamme kehitetään ja miten saamme yhdessä enemmän aikaan?
Tämän tapainen aivoriihi on välttämätöntä suomalaisten toimeentulolle nyt ja jatkossakin. Se koskee eduskuntaa, hallitusta, työmarkkinajärjestöjä ja kaikkia tuotantoja työpaikkoineen.