Kokkolan kunnallisjärjestö (sdp) ja TSL järjestivät kuntaliitosinfon Voudintalossa Kokkolassa hyvissä tunnelmissa 10.4 ja väkeä oli tuvan täydeltä tullut kuuntelemaan ja keskustelemaan kuumasta kuntaliitosteemasta, joka rullaa eteenpäin Suomessa. Parin tunnin aikana kuultiin alustajien puheet ja sitten keskusteltiin Esa Kantin puheenjohdolla. Puheenvuoroja ja kysymyksiä käytettiin kolmattakymmentä, esittäjät kauimpaa tulleet 110 km takaa Lestijärveltä ja muista kunnista, lähin Kokkolan naapurikunta Kruunupyyn ryhmäkin oli läsnä ja käytti hyvät puheenvuorot päivän aiheesta.

SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jouni Backman oli illan tietäjä ja sai kiitosta, kun hän osasi ikään kuin rautalangasta vääntämällä selittää kansantajuisesti, mistä kuntaliitoksissa oikeasti on kysymys.  Valtiopäiväneuvos Kari Urpilainen aloitti vauhdikkaan illan jo vuodelta 1977, kun Kaarlelan kunta  liitettiin Kokkolaan ja siihen ollaan jo kauan oltu tyytyväisiä. Olihan kuntien virastojenkin sijainti kaupungissa vain muutaman kävelyminuutin päässä toisistaan.  Sen jälkeen aivan viime aikoina liitettiin Kälviän, Lohtajan ja Ullavan kunnat Kokkolaan  Ja ralli jatkuu taas. Maakuntakeskus ei ainakaan vielä ole ilmoittanut haluansa kokonaisen KP:n maakunnan liittämistä Kokkolaan, mutta Kruunupyy toivotettiin tervetulleeksi mukaan aluekeskukseen.

Maan hallitus näkee, Backmanin mukaan, että olisi siirryttävä vahvoihin peruskuntiin ja asukasmääriin vastaamaan kuntapalveluista: peruskuntamalleineen, kuntaliitoksineen tai osakuntaliitoksineen. Voimassa olevassa laissa on suositeltavaa, että pitää löytyä myös 20 000 asukkaan liittymiä, että kunta alkaisi toimia.

Eräänlaista harhaa on ollut kuntakartat, joka harjoitelmana on ollut pohjana ja kullekin alueelle sopivana kuntarakenteena. Yksi karttamalli ei tietenkään sovi koko maahan sellaisenaan, koska alueet ovat kovin erilaisia toteuttaa kuntaliitoksia. Harjoituksen tarkoitus on tietysti aloittaa alhaalta eli kunnissa päätöksentekemiset  Eikä ylhäältä päin sanelemalla.

Vahvempia harteita kuitenkin tarvitaan ja pyritään kuntia ennakoimaan – kuntamuutoksia pakon edessä. Kuntaministerin ajoiltani Backmanille tuli savossakin runsaasti kysymyksiä kuntien taholta. Kerroin senkin, ettei ministeri päätä liitoksista – vaan päätös on kunnilla itsellään. Mutta tässä tilanteessa heidän tulee itse miettiä, miltä kuntansa tilanne näyttää 15 vuoden kuluttua ja miten talous pysyy kunnossa.  Onhan runsaasti pieniä kuntia, joissa vanhukset ja lapsiryhmät saattavat olla 60 prosenttia asukkaista.  Ja näin palkkatyössä käyvät ovatkin vähemmistönä – tähän tarvitaan suurempaa kuntaa ja lisää veronmaksajia. Rakennelmana tämä on vaikea tilanne kuntalaisille ja kun päätöksentekokin on voinut siirtyä pois kunnan päättäjiltä. Kuntalaissa määritellään, että kunnan on kyettävä vastaamaan laajoistakin sosiaalipalveluistaan.

Säätytalolla oli tosi vaikeat neuvottelut kuuden puolueen kesken. Kuntaliitos ei ole mikään pihtisynnytys, mutta kolmeen viikkoon ei kertaakaan siellä puhuttu, mikä olisi oikea kuntamäärä, mikä on asukasluku – eikä käytetty sanaa pakkoliitos, joka mediassa on saanut asialle ääriarvonsa. Backman ei halua pitää sanomaansa mediakritiikkinä. Säätytalolla puhuttiin kuntien itsehallinnosta. Se tarkoittaa kuntalaisten päätöksentekoa itsenäisesti liitosasioissa. Ja tämä ei toteudu tämän päivän Suomessa. Backman kiitti hyvistä kysymyksistä ja puheenvuoroista kuntien edustajia.  Ja toivotti kaikille savolaiseen malliin – ”että kuulijallahan on se vastuu!”

Vilkasta ja huvittavaa

Lahtelainen muutaman vuoden ikäinen poika pääsi vanhempiensa kanssa  kirkkoon jumalanpalvelukseen. He kävelivät sisään keskikäytävää ja vilkas nuorimies katseli kirkon kalleuksia – pysähtyi ja kääntyi äitinsä puoleen – ja kuuluvalla äänellä päätti kysyä kun kirkon hopeat ja kullat kimaltelivat ympärillä:

- Äiti !  Onko tämä verotoimisto?

-