Uudenlainen demokratia on laskeutumassa  Suomenkin kamaralle. Se on uusi todellisuus meidän lähidemokratialle ja luottamushenkilöille – eikä mikään maakunnallinen itsehallintokaan selviä ilman muutoksia eli vanhoja toimintatapojaan.  Ihmisten ja yritysten vuorovaikutus tullee perustumaan uusiin verkkojärjestelmiin.  Ja 2000 – luku on löysien puristamista pois byrokratiasta. Se muutoksineen on varmasti suurta koskenlaskua eri kansoille.

Verkostoajattelu siis hallitsee maailmaa. Kilpailussa sekä syntyy että kuolee aina jotain ja varsinkin nopeat syövät hitaita. Kilpailu myös poistaa suuren määrän kuntarajoja.  Ja ehkäpä nyt tarvittaisiin uusia ihmettelijän virkoja, sillä nykyisenlainen asennemuuri jarruttaa pakollista järkevää yhteiskunnan kehitystä. Tämä muuri pitää meidän suomalaistenkin murtaa.

Väitetään että liian suuri joukko johtajia teettävät alaisillaan tarpeettomia töitä. Suomessa on noin 150 työssäkäyntialuetta. Ne ovat kansalaisille tärkeitä toimeentulonsa vuoksi. Organisaatiossa ehkä puuttuu tärkeitä arvovisioita – ja vanhat poliittiset yhteiset normit ovat jo menneet pois.  Ja uudenlaiset verkostot kylmästi sivuuttavat perinteiset organisaatiot.  Vasemmisto/oikeistomallitkin on useimmiten nyt vanhaa toimintaa.

Monet hyvinvointimme tärkeät verkostot jo toimivat suoraan Eurooppaan.  Ne eivät välitä maakunnista eivätkä aina hallituksistakaan, koska kauppa rakastaa vapautta. Tosi hyvä kauppias onkin kansakunnan turvamies.  Ja heitä pitää nyt lähettää maailmalle myymään suomalaista työtä – sekä ostamaan reaalihinnoilla meille tärkeitä tuotteita.  Näin Suomi elelee ”herroiksi” meitä suuremmilla markkinoilla – jos yhdessä ollaan nopeita kauppamiehiä.

Vilkasta ja huvittavaa

Kauppiailla on oikeus myydä paljonkin tavaraa, kun säännöstelyajat ovat päättyneet. Sen oikeuskin päätöksellään vahvisti.  Mutta poliisi oli löytänyt pontikkatehtaan ja paljastaneet keittäjätkin Keski-Suomen selkosilla.  Ja oli selvitetty, mistä aineet oli ostettukin.

Kyläkauppias saikin haasteen käräjille avunannosta pontikan valmistamiseen.  Oikeuskäsittelyssä kauppias kysyikin tuomarilta:

- Herra tuomari! Jos joku tulee meiltä ostamaan sokeria ja hiivaa – onko se avunantoa jos kauppias myy tavaraa asiakkaalle?  Voiko kauppias tietää, mitä asiakas tavaroilla tekee.  Ja voidaanko minua syyttää avunannosta mihinkään?

- Tähän tuomari vastasi: Ei voi syyttää, koska maassa ei ole enää mitään säännöstelyä noille tavaroille. Niitä saa myydä niin paljon kuin itse kukin haluaa ostaa.

Noin tulkitsi tuomari lakia ja kauppias kysyikin nyt syyttäjänä toimineelta konstaapelilta:  – Kuuliko herra konstaapeli, mitä istuva tuomari äsken sanoi?  Kauppiaan tehtävä ei siis ole säännöstellä kauppaa. – Ja eiköhän nyt sovita, että minä myyn kaupasta tavaraa ja sinä pyrit valvomaan, miten sitä käytetään!  Ja kauppiaan syyttelyt raukesivat siihen.