Työikäisestä työvoimastamme  noin puolet hankkii elatuksensa palvelemalla ammatikseen muita ihmisiä.  Tämä ryhmä on ylivoimaisesti suurin verrattuna kahteen muuhun suureen ryhmään: eli teollisuuden ja maatalouden sekä metsäteollisuuden työvoimaan kuuluviin ryhmiin.

Ei siis ole mikään ihme, että tämän suurimman ryhmän asioiden järjestämisestä niin monet intressipiirit ovat puheissaan kiinnostuneet. Nyt kuitenkin ollaan lähestymässä hetkeä, jolloin punnitaan poliittisten puolueidenkin periaatteelliset pyrkimykset kaventaa tuloeroja palveluelinkeinossakin siihen, että edut siellä olisivat lähempänä tasaveroisia muiden ammattiryhmien – sekä julkisen sektorin etujen kanssa.  Mehän kaikki hyvin muistamme kun ennen vaaleja poliitikot vaativat mm. alipalkkauksen poistamista eli pienipalkkaisten etujen korjaamista, johon ay-liike järjestöineen ovat neuvotteluissa aina pyrkineet. Nyt olisi kuntien, eduskunnan ja työnantajajärjestöjenkin muistettava, että periaatteellinen suopeus palkkaerojen oikaisuun ei riitä – eikä ylimalkaiset puheet auta. On tultu käsittämättömien palkkaerojen poistamisen ajankohtaan.

Läheskään kaikilla aloilla ei ole mahdollisuuksia alipalkkauksen poistamiseen muuten kuin että ainakin osa palkkakustannuksista siirretään hintoihin ja maksuihin.  Mutta niiden korkeapalkkaisten olisi nyt osoitettava solidaarisuutta pienipalkkaisille ja että missä laajuudessa suoritetaan hyvitystä jälkeen jääneille palvelijoille työmarkkinoilla.  Ja yhdessä hyväksytään siihen tarvittavat toimenpiteet.

Toinen tärkeä tavoite palkan lisäksi on – työehtosopimusten nopeampi kehittäminen – kuin viime vuosina on tapahtunut. Etelärannan edustajain neuvotteluhaluttomuus näissä asioissa on sitä huonointa palvelua isänmaallemme ja koko palkansaajain joukkojen työmotivaatiolle. Sekin ymmärretään, että elinkeinoelämän uudistumispaine muuttaa entisiä systeemejä ja syntyy uusia yhä suurempia markkinointiketjuja, joissa perinteiset työsuorituksetkin saattavat muuttua – eikä työehtosopimukset ole pysyneet muutoksen vauhdissa mukana.  Mutta yhdessä molempien osapuolten on parannettava neuvottelutaitojaan ja lisättävä osaamistaan yhteisessä pöydässä neuvottelemalla ongelmista. Ja sen jälkeen nimet sopimukseen tuotannon turvaamiseksi työpaikoillamme – tuotannon suuntana ylöspäin ja kasvuun!

Ammattiliitojen edunvalvonnan  tavoitteena on työntekijäin työsuhteen ehtojen, työhyvinvoinnin ja työkunnon parantaminen. Se tukee jäsenten edunvalvontaa ja vahvistaa ammatillista osaamista. Ay-liike haluaa kunnioittaa näitä arvoja:  yhdenvertaiset työsuhteen ehdot, oikeudenmukainen palkkaus, taloudellinen ja sosiaalinen tasa-arvo, tasapuolinen kohtelu, kehittymis- ja uralla etenemisen mahdollisuus, vaikuttaa omaa työtään ja organisaatiotaan koskeviin asioihin.

Vilkasta ja huvittavaa

Halsuan kirkkoherra aikoinaan tunnollisena ja uskovaisena pappina halusi pitää rippikoulua myös mustalaisille, joita kunnassa asui tavallista enemmän. Oltiin koolla pappilan puutarhassa ja näytti siltä, että osa tummista alkoi kääntyä uskovaisiksi seurakuntaisiksi. Muuan emäntäihminen tuli pappilaan asioimaan juuri tuohon aikaan, kun rippileiriä pidettiin ja hän oli kuullut siellä Vihtorin tunnustavan syntejään kirkkoherralle:

- Kyllä rakas rovasti, minäkin olen tehnyt monenlaista syntiä ja varastanut silantamppeja, remminpätkiä, puukkonykiä, heinätukkoja …..muttei mitään isompaa.

- Hyvä on, rovasti lohdutteli syntistä.  – Vihtori oli sitten kyläkierroksellaan tullut Perhoon, jossa eräs isäntämies oli kuullut, että Vihtorikin oli tullut uskoon.  Siinä vanhat hevosmiehet vaihtoivat kuulumisiaan ja isäntä tiedusteli tummalta tuttavaltaan, että onko hän pysynyt uskossaan?

- Kyllä kuule minä pysyisin – ja olisin uskossa – mutta perhana kun akat sotkevat hyvää asiaa!