KKO Presidentin linja

Korkeimman oikeuden (KKO) presidentti Pauliine Koskelo oli arvostellut perustuslakivaliokunnan kantaa pysäköinnin valvonnasta.

Jos kokonaan unohdetaan asia, josta oli kyse, ja keskitymme ajattelemaan sitä valtarakennetta jonka seurauksena lakeja laaditaan, niin tämä on

ennenkuulumatonta.

Tämän ovat huomanneet muutkin:

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/03/emeritusprofessori_vaatii_kkon_presidentin_eroa_2411254.html?origin=rss

En tunne kyseistä jamppaa entuudestaan, mutta on hienoa, että uskalletaan arvostella korkeassa asemassa olevaa virkamiestä (henkilöä).

KKO:n presidentti on aikaisemmin lausunut mm., että KKO ei ole minkä tahansa asian muutoksen haku oikeusistuin:

http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/23142-korkeimman-oikeuden-tehtava-vs-kko-presidentin-mielipidekirjoitus

KKO:n pitäisi Koskelon mielestä keskittyä vain asioihin, joilla on suurta merkitystä. Jos siis käräjillä ja hovissa on mennyt pieleen, niin

Koskelon mielestä KKO:n asia ei ole korjata.

Oikeassa hän on siinä, että osaamista tulisi alemmissa arvaus… oikeusasteissa lisätä, mutta valittelut siitä, että KKO:hon tulisi liikaa

valituksia, jos siellä aletaan käsitellä toisarvoisia- tai pieniä asioita, ovat ylimielisyyttä.

Suomesta haetaan, ja Suomi saa paljon tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT). Enemmän kuin muut pohjoismaat yhteensä:

http://petripartanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/28358-suomi-ihmisoikeustuomioiden-karjessa-pohjoismaissa

Tyhmempikin ymmärtää tästä, että KOKO oikeusaste käräjiltä korkeimpaan, on mennyt pieleen. On olemassa paljon hiljaisia oikeusmurhia, joita media

ei paljoa levittele. Oikeusmurhia, joita KKO:n presidentti ei katso tarpeelliseksi KKO:n arvovallalle puuttua.

Olen samaa mieltä, että KKO:n presidentin olisi aika vaihtua. Ennen pitkää nykyinen kuitenkin vaihtuu. Toivottavasti seuraava ei ole liian

“turvallinen” valinta KKO:n nyt istuvien jäsenten parista. KKO valitsee nytkin käytännössä itse itsellensä jäsenensä, tästä olikin keskutelua

taannoin kun KKO antoi halutuille henkilöille ymmärtää, että heidän kannattaisi sinne hakea.

Lisäksi oikeutta ja kunnioitusta tuntuukin saavan helpommin, jos asialla on medianäkyvyyttä. Medialla on, jostain kumman lakiin perustumattomasta

syystä, uskomattoman suuri vaikutus siihen, mikä asia on tärkeä ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin arvoinen. Mutta se onkin jo toisen

bloggauksen arvoinen asia.

05.03.

Yli puolet Suomalaisista miehistä kokenut väkivaltaa – HEUNI

Kun viimeinkin on tehty tutkimus miesten (ei pelkästään nuorten) kokemasta väkivallasta, niin koen velvollisuutena tehdä siitä blogikirjoituksen. Tämä siksi, koska yhtä tämmöistä miehiä koskevaa tutkimusta kohden löytyy varmaan kymmeniä tutkimuksia naisten kokemasta väkivallasta. Aivoton media puolestaan tietynlaisine kirjouttajineen tapaa vetää johtopäätöksiä joka ikisestä tutkimuksesta, ymmärtämättä sitä, kuinka tutkimuksia on aina tapana rajata koskemaan vain tiettyä ryhmää.

Uuden suomenkin uutisista tämä löytyi, mutta linkki varsinaiseen tutkimukseen tulee tässä.

http://www.heuni.fi/Etusivu/1284990374416

Kannattaa myös seurata sitä, mitkä mediat tämän viitsivät julkaista. Äsken en löytänyt tätä ainakaan ylen sivuilta. Siksipä iso käsi uudelle suomelle, kun julkaisi pienen uutisen tämmöisen tutkimuksen julkaisemisesta.

Mitä itse tutkimuksesta sitten löytyy? No tiivistelmän mukaan ainakin seuraavaa:

“55 prosenttia miehistä on 15 vuotta täytettyään kokenut tuntemattoman, tutun, nykyisen tai entisen kumppanin tekemää väkivaltaa tai uhkailua. Vuoden aikana väkivaltaa oli kokenut 16 prosenttia miehistä.”

“Tuntemattoman tekemän väkivallan tai uhkailun kohteeksi on 15 vuotta täytettyä joutunut 42 prosenttia miehistä, vuoden aikana 10 prosenttia. Tuntemattoman tekemästä väkivallasta aiheutui miehille lähes puolessa tapauksista fyysisiä vammoja tai psyykkisiä seurauksia. Tuntematon tekijä oli lähes poikkeuksetta mies ja neljässä tapauksessa viidestä päihdyksissä.”

“Miehistä 16 prosenttia oli kokenut väkivaltaa nykyisessä parisuhteessaan, ja 22 prosenttia entisen kumppanin tekemää väkivaltaa tai uhkailua. Väkivalta oli nykyisessä suhteessa yleensä lievää: kiinni tarttumista, läimäisyjä ja kovalla esineellä heittämistä. Entisen kumppanin miehille tekemässä väkivallassa esiintyi myös lyömistä ja potkimista.”

Tutkimuksessa oli haastateltu myös naisia vastaavista asioista. Juuri se, että tässä ollaan haastateltu molempia sukupuolia samoista asioista, tekee tästä tutkimuksesta ensimmäisen varteenotettavan tutkimuksen.

Kuitenkin tästäkin tutkimuksesta puuttuu henkisen väkivallan käytön mittaaminen. Tässä jää esimerkiksi nyt kokonaan pois vaikkapa entisen vaimon, lasten kautta tekemä, henkinen väkivalta. Tietäen lasten asuminen eron jälkeen, niin tämä koskee lähes vain miehiä.

Sitten vain asiasta paremmin perillä olevat kirjoittelemaan!

Vastaa

23.11.

Muistaako kukaan vielä Kiinalaisia kivenhakkaajia?

Eduskunnassa käytiin tässä hiljattain keskustelua kaksista työmarkkinoista Rajamäen ja Kataisen välillä. Mutta muistaako kukaan enää näitä kiinalaisia kivenhakkaajia. Muistaakseni he hakkasivat eduskunnan lisärakennukseenkin kivestä jotakin.

http://www.hs.fi/artikkeli/Maansa+myym%C3%A4t+miehet/1135230292338

Laitonta ja alipalkattua työvoimaa on käytetty siis ennenkin.

Montakohan “kivenhakkaajaa” maassamme tällä hetkellä on?

Vastaa

08.10.

Kansan mielipide se vain jaksaa kummastuttaa toisia

Nyt kun Ruotsissakin on tullut muiden Eurooppalaisten maiden tapaan ns. äärioikeistolainen puolue sikäläiseen eduskuntaan, niin ihmeen paljon siitä jaksetaan täällä Suomessakin jeesustella ja politikoida. Alkoi tässä hieman kummastuttamaan Päivi Lipposen blogikirjoituksen tyyli.

Ottamatta yhtään kantaa siihen, mitä äänestystulos merkitsee itse kullekin Ruotsissa, tai täällä Suomessa, tai mikä on kunkin puolueen poliittinen ojelma, muistuttaako jokin puolue siinäjasiinä maassa jotakin puoluetta, niin ei voida sanoa pelkästään puoluetta rasistiseksi. Puolueen rasistiseksi leimaaminen tarkoittaa myös sitä äänestäneiden ihmisten leimaamista rasistiseksi.

Kysyä pitäisi ennemminkin valtaapitäviltä, että miksi kansa äänestää näin. Kaikkeen on olemassa jokin syy. Syynä voi olla vaikkapa huono asioista tiedottaminen kansalle, tai sitten aikuisten oikeasti poliittisen kerman arjesta etääntyminen, ja siitä johtuva ajatuksen etääntyminen tavallisen kansan ajatuksista.

Pelin häviää se, joka antaa ymmärtää kansan äänestäneen väärin.

Pelin häviää se, joka ei edes yritä ymmärtää “väärin äänestänyttä” kansaa.

23.09.

Suomi 21. ulkoisvelkaisin maa (2009 tiedoilla)

Räpläsin iltasella CIA worldfactbookkia, ja tein sieltä seuraavan käpysen tilaston erinäisten maiden ulkoisesta velasta (Kaikki luvut $):
“Ulkoinen velka (tai ulkomainen velka) on osa kokonaisvelkaa, jonka maa on velkaa ulkopuolisille velkojille. Velallinen voi olla hallitus, yritykset ja kotitaloudet.Velka sisältää rahaa joka on lainattu yksityisiltä liikepankeilta, muilta hallituksilta tai kansainvälisiltä rahoituslaitoksilta, kuten IMF tai maailmanpankki.”

Maa             Ulkoinen velka     BKT         u.v.%/BKT     julkivelka %/BKT
1     United States    $ 13450   14140       95,1               52.90
2     United Kingdom $ 9088         2128       427,1            68.10
3     Germany         $ 5208         2810       185,3               72.10
4     France               $ 5021          2097       239,4            77.50
5     Netherlands       $ 3733          660       565,6               62.20
6     Spain                $ 2410         1362       176,9              53.20
7     Ireland              $ 2287         172        1325,8               57.70
8     Japan            $ 2132         4150 51,4           189.30
9     Luxembourg       $ 1994 39,1 5094,5              14.90
10     Switzerland       $ 1339         314,7        425,5              40.50
11     Australia           $ 920    851,1        108,1    17.60
12     Canada             $ 833,8        1279        65,2            75.40
13     Austria             $ 808,9        321,8         251,4         69.30
14     Sweden            $ 669,1        331,4         201,9        35.80
15     Hong Kong       $ 655,1       301,8         217,1           37.40
16     Denmark           $ 607,4       197,8        307,1        41.60
17     Greece              $ 552,8       333,4         165,8            113.40
18     Norway             $ 548,1       267,4         205           60.60
19     Portugal            $ 507           232,6          218           76.90
20     Russia         $ 369,2        2110             17,5           6.30
21     Finland        $ 364,9       178,8          204,1           44.00

Ennenkuin ensimmäinen huutaa “wwwirhe, ei näind”, niin kerron, että en ole minkään sortin taloustietäjä, mutta yhtäkaikki, oli kiinnostavaa vertailla maita keskenään, varsinkin Suomen ja muiden pohjoismaiden sijoitusta. Ilmeisesti tässä ei ole mukana Kreikan “oikeita” tietoja, koska nämä olivat viimevuoden, Kreikan osalta kaunisteltuja tilastoja. Italiaa ei ole listassa, koska siitä ei ollut saatavissa 2009 tietoja. Italia asettunee Espanjan tietämille.

Luonnollisesti tulee sitten ajatelleeksi, että mistä raha riittää lainattavaksi asti. Lainattua rahaahan ei ole “vielä” olemassakaan, sen lainaaminenhan aina perustuu oletettuun talouskasvuun ja maksukykkyyn tietyn ajan puitteissa. Tästä luonnollisesti herää uusia ajatuksia. Maailma on esimerkiksi pakotettu tietynkaltaiseen talouskasvuun, muuten koko järjestelmä romahtaa, koska mailla ei ole maksukykyä hoitaa velkojaan. Tämmöisen tilanteen edessähän jokin maa (Kreikka) ei kykenisi enää hoitamaan velkojaan lainaehtojen mukaisesti, ja lainaa myöntäneillä pankeilla (Saksa/Ranska) olisi ongelma.

Äkkiseltään ajateltuna tämä järjestelmä on sokeasti sidottu sokeaan ja päättömään, rajattomaan, kasvuun. Ihmettelen vain, että miten rajaton kasvu voi olla mahdollista rajallisessa maailmassa?

Sitten kun ajatellaan sitä, mistä maista/pankeista kaikki raha on lainattu ja minne, niin tulee ajatelluksi näiden maiden tulevaisuutta. Kummalla maalla on suurempi ongelma, velkojalla vai velallisella, jos velkaa ei pysty maksamaan? Tämän täytyy riippua maan asemasta muiden maiden joukossa. Itse määrittelen suurvallan aseman sen suhteesta toisiin maihin poliittisesti, sotilaallisesti sekä taloudellisesti/resurssillisesti. Jos näistä maista tehtäisi vastaavan kaltainen listaus, niin kärjessä olisi epäilemättä Yhdysvallat ja toisesta sijasta kamppailisivat Venäjä sekä Kiina. No, jos tehdään tämmöinen lista, ja vaikkapa sijalla 20. oleva maa antaa velkaa sijalle 1. olevalle maalle, niin kysyn uudelleen, kummalla maalla on ongelma, jos velallisella ei ole varaa maksaa velkaansa. Kellä maalla olisi varaa lähteä perimään velkojansa vaikkapa Yhdysvalloilta, kenellä olisi siihen valtaa. Ei kenelläkään yksin.

Todellisuus on kuitenkin hieman mutkikkaampaa. Maita kun sitovat kaikenlaiset toisiensa väliset sopimukset, eikä kenelläkään liene intresseissä pyrkiä niistä eroon, päinvastoin. Maita pyritään sitomaan toisiinsa entistä enemmän erilaisilla sopimuksilla, kehityssuunta on selvä. Maat jotka eivät kuulu jos jonkinlaisiin kansainvälisiin sopimuksiin tai ns. etupiireihin, pyritään painostamaan niihin (taloudellinen painostus). Tämän painostamisen näemme konkreettisesti ns. terrorismina (likainen/ulkopoliittinen painostaminen) tai median toitottamisena (puhtoinen/sisäpoliittinen perustelu omille kansalaisille) toisen maan huonommasta asemasta vaikkapa ihmisoikeuksien saralla. Tämä on siis poliittista painostamista. Kun tämä ei toimi, niin edellä oleva on jo valmiiksi pehmittänyt painostettavaa maata sotilaallista väliintuloa varten.
Olen jo pitkään miettinyt siis sitä, kumpi on enemmän liemessä, Kiina vai Yhdysvallat? Molemmat ovat niin suuria suurvaltoja, että eivät voine vaikuttaa toisiinsa haluamallaan tavalla. Maailman velkaisuuteen ratkaisuna näen kasvun rajallisuuden vuoksi ennenpitkää vain rahan painamisen. Tämä vähentää velkojan valtaa velalliseen, jos velallinen voi muuttaa kesken leikin pelin merkkien arvoa. Missä vaiheessa velkoja ymmärtää lopettaa lainahanojen auki pitämisen? Vai onko velkaa pakko vain antaa lisää, jotta ei viimekädessä itse kärsi siitä, että toisella ei ole varaa tehdä kanssasi kauppaa? Onko kaikessa viimekädessä kyse vain pirullisesta suunnitelmasta ja keinosta elää yli varojensa toisten kustannuksella? Missä vaiheessa siihen laitetaan stoppi? Kenellä on varaa käyttää pakkokeinoja toista vastaan?
Tässäpä tätä, putkimiehen sunnuntaiajatuksia, isosta maailmasta.
(Lukuja löytyy myös http://ddp-ext.worldbank.org/ext/ddpreports/ViewSharedReport?REPORT_ID=13532&REQUEST_TYPE=VIEW )

11.09.

Avioliitto (TM), Naimisiin (TM)

Keskustelussa homojen avioliitto-oikeudesta, tuntuu unohtuneen perusasiat. Sanat “avioliitto” ja “naimisiin”, ovat kulttuurihistoriallista perintöä, ja tarkoittavat nimenomaisesti vain miehen ja naisen välistä liittoa. Jos homoseksuaaliset ihmiset haluavat virallistaa suhteensa, niin ei sitä voida kuvailla sitten enää samoilla termeillä. Tätä varten täytyy kehittää aivan uusia sanoja, tai muodostaa nykyisin olevista parhaiten sitä kuvaava termi. Jostain syystä piimällä ja maidollakin on omat nimensä, jotta voidaan tietää mitä purkista tulee ulos.

Sitä paitsi, miksi ei “Laki rekisteröidystä parisuhteesta 9.11.2001/950″ voida laajentaa täydentävästi, jotta se vastaisi heteroihmisten avioliittoa. Miksi koko avioliittolakia täytyy muuttaa vain siksi, että muutama prosentti kansasta saisi mitä haluaisi muiden kustannuksella.

Jotenkin tuntuu, että mikä tässä nyt on ongelmana? Ajetaanko kirkko tässä tarkoituksella niin ahtaalle, että se viimekädessä haluaa itse erota valtiosta? Siinä tapauksessa ei taatusti tulla näkemään homoavioliittoja kirkoissa.

Mielestäni sanat “avioliitto” ja “naimisiin” tulisi säilyttää nimenomaisesti tarkoittamaan heteroparisuhteita. Homoseksuaalit keksikööt sitten itse omat terminsä kuvaamaan omia suhteitaan, ehdotan “rekisteröity parisuhde” avioliitto-sanan tilalle, sekä “rekisteriin” naimisiin-sanan tilalle.

Tulin myös miettineeksi, että miksi kirkko ei vaikkapa patentoisi termejä “avioliitto” ja “naimisiin”? Onhan heillä parisen tuhatta vuotta wanaha opus, jossa se määritellään. Voiko siitä enää panna paremmaksi

Pitäisin myös adoptoinnin vain heteroparien keskeisenä juttuna, keinohedelmöityksestä puhumattakaan. Tosin, tällä tavalla saataisiin myös “ehkä” homopariskunnat jatkamaan yhteiskuntaa, sillä eihän yhteiskunta, joka olisi täynnä homoseksuaaleja, voisi toimia mitenkään yhtä sukupolvea pidempään…

Mutta nämä on vain näitä “wanahacantaisia” ja “daandumukhcellisia” ajatuksia. Ikävää huomata jo 32 vuotiaana, että on tippunut vihreide…., siis, yhteiskunnan kelkasta ja ajatusmaailmasta.

04.07.

Ison äffän leviäminen lakiin ja oikeuskäytäntöön Suomessa

Oikeusministeri Tuija Brax paljastaa jälleen todelliset kasvonsa.

Tänään tuli Suomen lautamiehet ry:n lehti (ilmestyy pari kertaa vuodessa). Siinä oli 21.3 järjestettyjen lautamiesten koulutuspäivien antia. Arvau…. oikeusministeri Brax oli luennoinut yleisölle lähisiuhdeväkivallasta ja siihen liittyvästä uudesta tulevasta laista, joka on oikeusministeriössä työn alla.

Lautamieslehteen oli laitettu jonkun luennoitsijan slaidikin kuvaksi:

puolueeton tutkimus...

Huomaako kukaan tässä mitään erikoista? Minua ainakin alkoi henkilökohtaisesti oksettamaan miesten syyllistäminen, sillä jos Hallitus esittää keinoja lähisuhde- ja työpaikkaväkivaltaan puuttumiseksi ja sen pohjana käytetään tämmöistä nimenomaisesti yksisilmäistä, vähä-älyllistä ja syyllistävää jargonia, niin tilanne on maassamme jo todella vakava!
Vastaavasti armas femin.. oikeusministerimme on lehdelle kertonut, että eniten perheväkivallasta kärisvät naiset ja lapset, sitten hän kertoo, kuinka naisia surmataan vuodessa 1,2/100 000 naista kohden vuodessa, mutta jättää kertomatta, että tämä on vain 1/5 – 1/3 osa siitä, miten paljon miehiä kuolee per 100 000 miestä. Miesten vastaava lukema jätetään kertomatta, joka on 3,16/100 000. Sitten hän kertoo, lapsien kuolleisuudesta vanhempien väkivallan seurauksena, sitten, että joka kymmenes nainen on kokenut väkivaltaa tai sillä uhkailua parisuhteessaan.

On perin ikävää, että näitä sinänsä kohtuullisen hyvin puolueettomista tutkimuksista otetaan vain esille ne omalta kannalta edullisimmat asiat, ja niitä sitten toitotetaan pitkin turuja ja toreja koko ministeriön mandaatilla. Tästä herää aiheutettu pelko siitä, että tulevaa lakia käytetään puolen kansan nöyryyttämiseen, ja lain muuttumisen edelleen epäedullisemmaksi miesten osalta. Nykyisinkin laki on jo lievempi naisille kautta koko linjan. Pitääkö sitä sukupuolten eroa lain edessä nyt sitten entisestäänkin repiä suuremmaksi?

Jotenkin tuntuu, että tämä koko uusi laki olisi saanut alkunsa jostain amnestyn jokuraja-vetoomuksesta. Siksipä esitän huoleni asian tiimoilta, että ikipuolueellinen feminismi on leviämässä toden teolla oikeuslaitokseen. Voisin vaikka lyödä vetoa siitä, että vajaan kymmenen vuoden päästä ihmetellään sitä, miksi feministien määrittämästä lähisuhdeväkivallasta saa mies suurempia tuomioita, kuin nainen vastaavasta, sekä siitä, että lähisuhdeväkivallasta tullaan saamaan suurempia tuomioita, kuin muusta vastaavanalaisesta väkivallasta saadaan. Siinä sitä sitten saa itse kukin ihmetellä kansalaisten yhdenvertaisuutta lain edessä.
Jokainen tutkikoon allaolevia linkkejä, ja muodostakoon oman mielipiteen asiasta, kuka on väkivaltaisempi ja kuinka paljon. Fyysistä perheväkivaltaa on, ja miehet ovat siinä perin hyvin edustettuina, sen sijaan henkisen väkivallan mittaaminen on jäänyt pahasti tutkimatta. Sitä kun on vaikea diagnosoida ja todistaa jälkeenpäin, ja sitähän ne naiset yleensä käyttävät.

http://www.optula.om.fi/uploads/zw1ftudxh5b.pdf

http://www.optula.om.fi/uploads/3ey309hz08t.pdf

http://www.optula.om.fi/uploads/wze094c.pdf

http://www.optula.om.fi/uploads/ut037l7jh.pdf

http://www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisut/kansanterveyslehti/lehdet_2007/nro_1_2007/lasten_ja_nuorten_tapaturmat

04.06.

LAKI VS. KÄYTÄNTÖ HUOLTAJUUSOIKEUDENKÄYNNEISSÄ

Olen seurannut Helsingin Sanomien kirjoittelua huoltajuusoikeudenkäynneistä 5-9.5 välisenä aikana.

On tullut hienoja näkökulmia ja huomioita asiaan, kaikki aiheellisia, mutta ajattelin vielä kertoa omani. On totta, että huoltajuuskiistat ovat vaikeita, koska usein osapuolina on erinäisistä psykiatrisista ongelmista kärsiviä vanhempia. Tähän on suunnitteilla ottaa malliksi Norjan ns. Follo-malli, joka 5.5 kirjoituksesa mainittiinkin. Tässä mallissa asiantuntija tuomari sekä psykiatri neuvottelevat vanhempien kanssa ennen varsinaista oikeudenkäyntiä, ja pyrkivät saada aikaan sopimuksen.

Kaikki huoltoriitatyypit eivät kuitenkaan sovellu tähän menettelyyn, näitä ovat mm. erinäisistä psykiatrisista ongelmista kärsivät vanhemmat, sovittelemattomat vanhempien väliset ristiriidat tai monikulttuuriset ristiriidat (1.). Hyöty tästä Norjan mallista jää siis siihen, että osataan tunnistaa nämä psykiatriset yms. tapaukset, koska he tulevat joka tapauksessa riitelemään asiaansa oikeudessa.

Perheasioiden sovittelu ei kuitenkaan ole mitään uutta. Se on ollut mahdollista järjestää jo nykykäytännönkin puitteissa. Tästä on olemassa hieno ohje Sirpa Taskisen tekemässä oppaassa Lapsen etu erotilanteissa 2001 s.52-60. Paikallisten sosiaaliviranomaisten on oman osaamisen puuttuessa mahdollista kutsua avuksi erityisiä asiantuntijoita.

Meillä on siis olemassa jo jonkinlainen neuvottelukäytäntömahdollisuus, mutta miten se on toteutunut käytännössä?

Oikeus pyytää noin puolessa tapauksissa selvityspyynnön sosiaalitoimelta (2.). Tämä tarkoittaa sitä, että vain näissä puolissa tapauksissa on edes mahdollista toteuttaa tätä neuvottelukäytäntöä. Tämä tuntuu vallan uskomattomalta, koska mm. siinä Norjalta kaipaillussa mallissa sovitteluun suostui 80% vanhemmista ja heistä 80-90% saavat sovittua asiansa (3.), ja loput ovat näitä aikaisemmin mainittuja vaikeita mm. psykiatrisia tapauksia.

Sosiaalitointa on moitittu puolueellisuudesta mm. HS 5-9.5 välisenä aikana esiintyneissä kirjoituksissa. Näillä perusteilla kritiikki osuukin niihin sosiaalitointa harjoittaviin henkilöihin ja kuntiin, jotka eivät noudata lakia ja siihen opastavia oppaita. Laki on asiassa tarpeeksi yksiselitteinen ja tasa-arvoinen.

Herääkin kysymys, että miksi nykyistä neuvottelukäytäntöä ei käytetä näillä tiedoilla ilmenevien perusteiden mukaan enempää kuin puoliin huoltajuuskiistoista? On suorastaan järkyttävää, jos vanhemmat keskustelevat lapsiin liittyvistä asioista ensikertaa oikeudessa. Siellä saatavat pari suunvuoroa eivät taatusti riitä siihen vaadittavaan lapsen edun mukaiseen toimintaan, niin vanhempien, kuin oikeudenkaan osalta.

Miksi ei pidetä huolta, että edes näissä puolissa tapauksista ei noudateta vallitsevia työohjeita ja lainsäädäntöä? Auttaako uusi malli, jos samanlaisia työntekijöitä on uudessakin ja lakia tai suositeltuja käytäntöjä ei noudateta edes vanhassa käytännössä? Onko nykyiset tuomarit ja sosiaaliviranomaiset niin ”voittamattomia” ettei nykyistä lakia saada noudatettua ja täytäntöön pantua?

Me täällä Suomessa ihmettelemme lähes mahdottomasti työstään erotettavaa Kreikkalaista virkamiestä, mutta yritäpäs erottaa Suomessa lakia noudattamatta jättänyttä tuomaria tai sosiaaliviranomaista.

Lähdeviitteet:

Huoltoriidat tuomioistuimissa – Maija Auvinen s.500-501
http://www.optula.om.fi/uploads/sps7l7jobjo.pdf s.88

Huoltoriidat tuomioistuimissa – Maija Auvinen s.500

10.05.

Valtion/yhteisön tarkoitus

Tämä on äkkinäisesti luotu sosiologismieleinen bloggaus! Tarkoituksena on herättää keskustelua siitä, mikä on valtion todellinen tarkoitus. Miksi valtio on olemassa, ja miten se hoitaa sisällänsä olevien ihmisten etuja ja asemaa.

Esitän ensimmäisen amatöörimäisen teesini;

1. Uskon valtion muodostuneen sen johdosta, että on ollut samanmielisiä, enemmän tai vähemmän samaa kieltä puhuvia, suurinpiirtein samansukuisia, ihmisiä, jotka kokeneet ovat katsoneet yhteiseksi agendakseen oman yhteisön suojelemisen ulkopuolisilta, heidän mielestään negatiivisilta vaikutteilta.

2. Yhteisön perustarkoitus, suojata heitä negatiivisilta ulkopuolisilta vaikutteilta, saa aikaan sen, että heidän pyrkimys on vaikuttaa heidän lähimpiin, omalta kannaltansa samankaltaisesti ajatteleviin yhteisöihin, om intressi ja etu mielessä.

3. Yhteisön perustarkoitus pakottaa sen toimimaan perusperiaatteiltaan kuin virus. Vaikuttaa ja mahdollisuuksien mukaan valloittaa, levitä, kaapata.

4. Valtion tarkoitus on suojella kansalaisiaan ulkopuolisilta negatiivisilta vaikutteilta. Itsemääräämisoikeis oman alueen (valtion rajojen sisällä) on oleellisen tärkeää, koska on olemassa jo perustettu käytäntö (laki) jota alueella kuuluu noudattaa, ja se noudattaa alueella asuvan yhteisön normeja ja arvoja.
Ajatuksia Euroopan unionin vaikutuksista Suomen kansalaisten mielipiteisiin.

Euroopan unioni on lainsäädännöllään hämärtänyt kohtia 1 ja 4 sekä heikentänyt vaikutusmahdollisuuksia vaikuttaa kohtiin 2 ja 3. Ei siis ihme, että jotkin ihmiset kokevat oman yhteisönsä/valtionsa mahdollisuuksien vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa ja päätäntävaltaansa, heikentyneen oleellisesti valtion liityttyä EU:iin, koska tämä EU on uusi oma yhteisönsä/valtionsa.

Miten saada ihmiset ajattelemaan olevansa EUn kansalaisia? Suomalainen ei koe olevansa yhtä Euroopan kanssa. Jos pytyisimme rinnastamaan vaikkapa saksalaiset savolaisiin, niin olisi helpompi käsitellä toisia kansoja oman alueemme osallisina. Mutta näinhän se ei mene! Lieneekö kyse ihmisen rajoitetusta aivokapasiteetista, joka ylikuormittuu jo suurkaupunkielämästäkin, ja panee ihmisen kohtelemaan lähimmäisiä aivan eri tavalla, kuin lähimmäisiään.

Kuinka EUllla on mahdolisuus onnistua? Onko onnistumisen mahdollisuus mahdotonta ihmisen mielen rajoituksen takia? Ei Espanjalaiseen voi suhtautua samalla lailla kuin lappalaiseen. vai voiko joku muu, minä en.

VÄITÄN, että on vaikeaa, jollei mahdotonta nykyisen ihmismielen suhtautua niinkin suureen yhteisökokonaisuuteen, kuin Eurooppa on. En näe mahdollisuuksia elää yhdessä samojen rajojen sisälllä mahdottomana, mutta siihen täytyy pakosta liittyä mahdollisuus toimia omakohtaisesti oman entisen kansallisuusrajojen sisäpuolella.

ON OTETTAVA huomioon jo muodostuneen valtion tarkoitus, eli tämän kyseisen yhteisön halua vaikuttaa samanmielisten hyvinvointiin. Ilman tämän huomioimista, ei mielestäni ole mahdollista Suuremman kokonaisuuden toimia. Mikä on tämän suuremman kokonaisuuden mahdollisuus sitten toimia pidemmällä tähtäimellä, siitä haluaisin herättää keskustelua.

SANA ON SIIS VAPAA

Teesini ovat kyseenalaistettavina, ja kaikkea saa kritisoida, mutta vain perustellusti.

Ajatus maailman yhteisöstä on viehättävä, mutta onko se mahdollista esim. kristittyjen ja muslimien välillä, johtuen erilaisten elämän arvojen johdosta. Kaikenlaista voi esittä ja keskustella.

27.04.

Naomi Klein : The Shock Doctrine

Katsoin äsken mielenkiintoisen dokkarin teeveestä:

TV2 Klo: 22.50 Pvm: 21.04.2010

“Dokumentti perustuu Naomi Kleinin kirjaan väittäen, että vapaa markkinatalous käyttää hyväkseen luonnonkatastrofeja sekä poliittisia ja taloudellisia kriisejä voiton tavoittelussaan. O: Michael Winterbottom, UK 2009″

Wikipediasta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Naomi_Klein

Kleinin kolmas kirja, Tuhokapitalismin nousu (engl. The Shock Doctrine: The Rise of Disaster Capitalism), julkaistiin syyskuussa 2007. Klein esittää, että rahamarkkinat toimivat vastoinkäymisiä kokeneiden ihmisten kustannuksella. Katastrofialueet eivät tästä näkökulmasta ole humanitaarisen avun kohteita, vaan ”puhtaita pöytiä”, joissa raivaustyö on jo tehty turva-alan (Irak), hotelliketjujen (Sri Lanka) tai yksityisiä koulupalveluja myyvien yritysten (New Orleans) puolesta.

Maailmanlaajuisen talouskriisin laajentuessa Klein iski jälleen Friedmanin oppien mukaisen talouspolitiikan kimppuun, jota kritisoi jo kirjassaan Tuhokapitalismin nousu. Kleinin mukaan Milton Friedmanin oppien seuraaminen säännöstelyn poistamisessa pitkälti johti maailmanlaajuiseen talouskriisiin.

Suosittelen jokaista tutustumaan tämän dokumentin antiin. Tämä dokumentti avaa äärikapitalismin todelliset, etten sanoisi, jopa saatanalliset, kasvot.

Tämän jälkeen näkee aivan uusin silmin maassamme vallitsevan yksityistämisbuumin, varsinkin kun katsoo ketkä sitä ajavat. (EK+hännystelijät).

Uusinnan tästä dokkarista voi nähdä sunnuntaina 25.4.2010 klo 17.30 !
http://ohjelmat.yle.fi/dokumenttiprojekti/etusivu

Vastaa

22.04.