Viime aikoina maailman menossa on noussut ilmi monia vastenmielisiä piirteitä. Rahan valta jyllää ja välillä näyttää siltä, että alkeellisetkin moraalin ja etiikan periaatteet on heitetty roskakoriin.

Finanssikriisin puhkeaminen nosti esiin yhdet tämän ilmiön kasvoista: kasinopelejä pelataan kehittelemällä pääomapiireissä mitä ihmeellisimpiä sijoitustuotteita ja mekanismeja, joiden avulla on helppo kääräistä lyhytaikaisten rahapelien voitot harvojen taskuun. Ja jos jotain menisi pieleen, niin oletetaan, että ainahan viime kädessä löytyy veronmaksaja, joka maksaa viulut.

Ikävää on myös viime aikoina liiankin usein jyllännyt ”pelin henki”, johon näyttää kuuluvan, että johtajille firmoissa löytyy bonus- ja optiojärjestelyjä samaan aikaan, kun työväki pistetään kiristämään lompakkoa tai potkitaan ulos. Oikeutetusti ihmisten kiukku nousee näitä uutisia lukiessa päivittäisistä lehdistä. Eihän tämä varsinaisesti laitonta ole – mutta oikeustajun vastaista se on hevosen kokoisissa mitoissa.

Ikävä esimerkki tämän päivän markkinameiningistä paljastui, kun kävi ilmi, että kansainvälisten pääomasijoittajien omistamien terveyspalvelufirmojen voittoja kierrätetään erilaisten järjestelyjen kautta maailmalla niin, ettei käytännössä veroja voitoista juuri enää kotimaahan maksetakaan. Lopputuloksena veronmaksaja kustantaa paitsi palvelun, myös yksittäisten firmojen voitot ulkomaille – liki nollaverolla.

***

Ihan oman lukunsa tähän kaikkeen tarjoaa vaalirahakohu, joka viime päivinä on kiteytynyt isoihin oikeudenkäynteihin. Ihmetellä voi maailmanmenoa tässäkin jupakassa. Nyt täällä suomenmaassakin, joka perinteisesti on kansainvälisten arvioiden mukaan ollut maailman vähiten korruptoituneimpia maita, haluttiin rahaa käyttää poliittisen vallan ostoon.

Haloo: mikä ihmeen hurlumhei-henki täälläkin pääsi jylläämään, kun joissakin liikemiespiireissä näytettiin ajateltavan jo lähtökohtaisesti, että mitäs tässä: ostetaan rahalla valtaa ja vaikutetaan sillä jopa hallituksenkin kokoonpanoon.

Tämähän sanottiin ääneen: tavoitteena oli porvarihallitus, jossa tunnetusti onnistuttiinkin. Julkisuudessakin ääneen sanotusti Kehittyvien maakuntien Suomen porukka tavoitteli oikeistohallituksen syntymistä vaalirahoituksellaan. Kysehän oli siitä kuuluisasta ”maksullisesta arvovaikuttamisesta”. Arto Merisalo kertoi Apu-lehdessä 21.8.2009, että ”ennen muuta olimme tyytyväisiä, etteivät demarit voittaneet”.

Suomi on ollut monessa demokratian edelläkävijä. Jo yli sata vuotta sitten maailman kärjessä meillä säädettiin yleinen ja yhtäläinen äänioikeus kaikille, riippumatta vaikkapa sukupuolesta tai rahapussin paksuudesta. On todella vakava asia, jos päättävien pöytien kokoonpanoon ja päätöksiin vaikuttavat tahot, joita sinne ei missään mielessä ole demokraattisesti valittu.

On tehtävä kaikkemme, jotta demokratia kansanvallan, ei rahan vallan, ytimenä säilyttäisi arvonsa. Vaalirahasotkuissa ei ollut mitään hyvää. Mutta hyvää löytyi sen seurauksista: vaalirahalainsäädäntöä tiukennettiin ja muutettiin avoimemmaksi.

Parannettavaa vielä jäi. Vaalirahoituslainsäädännöstä jäivät pois kampanjakatot eri vaiheiden jälkeen. Niitä esitettiin asiaa valmistelleessa työryhmässä, mutta edellinen hallitus toi tässä suhteessa torson lain eduskuntaan. Sdp:lle tämä oli iso pettymys.

Kampanjakatot ovat olennainen ja tehokas tapa kitkeä rahan valtaa politiikasta. Kai ihmisetkin haluavat, että tilaa riittää myös asiakeskustelulle, eikä vain jättikokoisille mainoskampanjoille.

Tähän asiaan voidaan hyvin puuttua ja korjata sinänsä hyvään uuteen lainsäädäntöön jäänyt musta aukko. Vaalirahoituslainsäädäntöä voidaan tiukentaa ottamalla mukaan viime kierroksella pois jääneet kampanjakatot.

Demokratia on liian arvokas asia tuhlattavaksi. Politiikan oikeutus perustuu siihen, että ihmiset kokevat, että joku tolkku tässä maailmassa on vielä tallella. Siksi oikeus, kohtuus ja kansanvalta kunniaan!

Jutta Urpilainen esitti solidaarisuusveroa suurituloisille, yli 100 000 tienaaville. Oikein. On viisasta ja oikeudenmukaista, että veroja maksetaan maksukyvyn mukaan.

Kaikkien mielestä näin ei ole. Esitys herätti närää yhteiskunnan oikeistopiireissä. Onhan se kaiketi siitä näkövinkkelistä niin hurjan väärin, että hyvätuloisimpien kukkarolla käytäisiin.

Sanotaan, että kyseinen vero muodostaisi “kannustinloukun”, kun työstä maksettaisiin enemmän veroa. Rohkenen tätä epäillä. Jättääkö tosiaan joku hyvätuloinen työnsä tekemättä, jos siitä joutuisi maksamaan vähän enemmän? Tuskin.

Luulen myös, ettei kukaan isotuloinen johtaja jätä optioitaan nostamatta, vaikka niistä vähän enemmän menisi veroa. Ja jos jättäisi, niin sittenhän vero toimisi vielä enemmän nimensä mukaisesti “solidaarisuusverona”.

Nyt, kun talous on tiukoilla, ollaan julistettu, että kaikkien täytyy olla valmiit yhteisiin talkoisiin. Oikein. Mutta miksi jotkut näistä julistajista heti nousevat takajaloilleen, kun tulee puheeksi, että olisi muuten paikallaan, että nämä talkoot koskevat myös isotuloisia? Eikö se ole oikeus ja kohtuus.

Tämän vuoden budjetissa otettiin tärkeä askel. Pääomaveroa nostettiin ja mukaan tuli progressio. Oikein. Nyt toteutettiin edellisen hallituksen ministeri Mauri Pekkarisen hartain toive. Vuosittainhan ministeri Pekkarinen vaati hyvätuloisia lamatalkoisiin. Legendaarisen sinnikkäästi ja väsymättä hän jaksoi vaatia itse itseltään pääomaveron nostoa – valitettavasti siinä onnistumatta. Hyvä, että tämä hallitus hoiti nyt homman.

Ja lisääkin on varaa tehdä tällä saralla. Jokin aika sitten ilmestyi Kansaneläkelaitoksen tutkimus, jonka mukaan suurituloisten, yli 100 000 euroa vuodessa ansaitsevien veroprosentti vaihtelee sattumanvaraisesti nollan ja 50 prosentin välillä. Siis nollan!

Tämä johtuu siitä, että nykyrakenteen puitteissa on joukko “vapaamatkustajia”, joiden veroaste on suurista tuloista huolimatta matalampi kuin pienituloisilla, esimerkiksi vaikkapa työmarkkinatuen saajalla. Tämä selittyy pääomatulojen suurella osuudella tuloista.

Pääomaveron taso on nostosta huolimatta edelleen varsin kohtuullinen. Lisäksi edelleen on mahdollista nostaa osinkoja listaamattomista yhtiöistä verovapaina aina 60 000 asti, tähänhän raja juuri laskettiin peräti 90 000:sta.

Löytyisiköhän näistä keinoja täyttää sopeuttamistoimien vaatimaa miljardiluokassa pyörivää aukkoa? Kun Maaliskuussa näitä toimia mietitään, riippuu niiden hyväksyttävyys ja oikeutus ihmisten silmissä myös siitä, miten oikeudenmukaisesti ne kohtelevat eri ihmisryhmiä. Solidaarisuus kunniaan!

 ”Asiaa” – eikös tämä ole se suuren suuri johtolause, millä keskusta itseään mainostaa. Sitä mietin, kun seurasin livenä puolueiden puheenjohtajatenttiä Tampereen raatihuoneella torstai-iltana. 

Puolueilta kysyttiin summaa – haarukkaa – missä kulkee ensi kaudella menoleikkausten määrä. Kysymys, joka olisi varmaan äänestäjän kuluttajansuojan kannalta olennaista käsitellä kohtuullisen tarkkaan ennen vaaleja. Paljonko suurin piirtein säästetään ja mistä säästetään. 

Pääministerin, keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemen vastaus oli 0-2 miljardia. Vai niin. Siis nolla viiva kaksi tuhatta miljoonaa, on pääministeripuolueen asiapitoinen tiukka haarukka!

 Niin, ei kai sitten tämän uuden ”asialogiikan” mukaan nollalla ja kahdella tuhannella miljoonalla paljon eroa olekaan! Tästähän kansalainen pääsee heti loistavasti jyvälle, mitä tuleman pitää.

 Ihan vain esimerkinomaisesti vähän haarukkaa, mitä kaikkea tuon kahden miljardin sisään voi mahtua. Asuntolainojen korkovähennyksiä tuetaan nyt n. 500 miljoonalla, ympäristöministeriön pääluokka eli kaikki ympäristörahat ovat  n. 300 miljoonaa, koko liikenneministeriön menot ovat kutakuinkin 2 miljardia, sisäasiainministeriön (poliisi, tulli, rajavartiolaitos, hätäkeskukset jne) 1,3 miljardia ja yliopistojenkin rahoitusta tuetaan liki tuon kahden miljardin edestä.

Eli aika paljon mahtuu tuon nollan ja kahden miljardin väliin. Tämän megahaarukan pohjalta siis eteenpäin, uskottavasti!

***

Raatihuoneella Jutta pärjäsi hyvin. Hän otti kantaa mm. tärkeään hätäkeskusasiaan ja oli valmis ottamaan asian uudelleen valmisteluun, nyt kun kerran ollaan menty metsään. SDP:hän tässä on linjannut, että uudistus on pysäytettävä ja nykyiset hätäkeskukset säilytettävä.

Oli harmi, että kokoomus on tässä ehdoton: Jyrki Kataisen terveiset Pirkanmaalla kuuluivat: uudistuksia on tehtävä, vaikka kirpaiseekin. Eli kokoomuksen puheenjohtajalta tuli täysi tuki kokoomuksen ministeri Holmlundille päätöksistä, jotka ovat aiheuttaneet enemmän huolta ja epävarmuutta, kuin antaneet uskottavaa kuvaa siitä, että asiat olisivat ministerillä edes päällisin puolin hallinnassa!

Myös EU:n kriisimaiden tukemisesta puhuttiin. Sen suhteen SDP:llä on ollut koko ajan selkeä yhdenmukainen linja: mitään julkisen rahan käyttöä ei pidä hyväksyä, ellei systeemeissä ole mukana pankkien ja sijoittajien vastuu.

Tässäkin SDP on johdonmukaisin ja yhdenmukaisin. Hämmästyttävää, mutta totta, Timo Soini on tämän asian kohdalla joutunut jo usean päivän ajan selittämään mediassa takinkääntöjään. Ja vaikka puheenjohtajat Katainen ja Kiviniemi puhuvat kuin kaksi marjaa siitä, kuinka tärkeää on tukea ehdoitta kriisiin joutuneita, on näiden omista riveistä kuultu soraääniä. Eduskunnan puhemies Niinistö on jo pitkään ollut SDP:n kanssa samoilla linjoilla siitä, että linjan pitäisi olla tiukempi ja viimeksi n. viikko sitten keskustan ministeri Paavo Väyrynen kertoi televisiossa, että Sdp on kutakuinkin oikeilla linjoilla vaatiessaan pankkien ja sijoittajien vastuuta.

Asiaa.

Tuntuu, että nykyisin saa politiikan areenoilla tottua ihan kaikkeen. Yllättääkö enää mikään tässä menossa, jossa välillä kaikki näyttää olevan päälaellaan.

Viimeisin ilmiö on, että jokin puolue maksaa massiivisen rahan ilmoituskampanjan läpi Suomen, jossa se kertoo, ettei kannata sellaista politiikkaa, jota se on tehnyt viimeiset neljä vuotta ja ilmoittaa tekevänsä myös tulevaisuudessa.

Siis haloo? Miksi ihmeessä kannattaa maksaa hurjia summia kertoakseen, että vastustaa omaa politiikkaansa? Eikö olisi paljon yksinkertaisempaa – ja halvempaa –  jättää vain tekemättä se, mitä mainosten mukaan vastustaa? Tässä täytyy olla takana jotakin piilonerokkuutta, muutenhan tämä vaikuttaisi yksinkertaisesti typerältä.

Viittaan tässä tietenkin kokoomukseen, joka on tällä kaudella nostanut arvonlisäveroa ja energiaveroja, sekä käytännössä arvovalinnoillaan saanut aikaan myös kunnallisveron noston useassa kunnassa. Eli tasaveroja on lisätty. Ja tuloja tasaavaa progressiivista tuloveroa kevennetty. Eli menty kohti tasaveroa. Enäähän vain n. 10 prosenttia verotuloista on sellaista, jota maksetaan maksukyvyn mukaan, loput ovat käytännössä tasaveroja.

Kokoomus on julkistanut tavoitteensa seuraavalle kaudelle. Niissä edelleen halutaan nostaa arvonlisäveroa ja energiaveroja sekä laskea tuloverotusta – ja taas ottaa uudet askeleet kohti tasaveroa.

Aiemmin kokoomuksen suhteellisen hyvin onnistunut bravuuri on ollut naamioitua joksikin toiseksi. Ensin naamioiduttiin työväenpuolueeksi sitten vihreiksi – ja molempia naamiaisia mainostettiin näkyvillä ja rahaisilla imagokampanjoilla.

Nyt on keksitty ihan uusi juttu: vastustetaan itse itseä.

Mutta toisaalta, kuten sanottu, riittäähän näitä outoja ilmiöitä tänä päivänä. Elämmehän aikaa, jolloin vihreät ovat hallituksessa, joka rakentaa kaksi uutta ydinvoimalaa, lisää varustelumenoja ja tulee ympäristöjärjestöjen toimesta nimetyksi historian ympäristökielteisimmäksi hallitukseksi! Ei ihme, että sekin on alkanut leikkiä kokoomuksen naamiaista milloin Suomen leijonana ja nyttemmin ”rötösherrojen jahtaajana” – vinkki: helpompaa olisi suitsia rahan valtaa, jos uuteen vaalilakiin olisi saatu SDP:n ajama ja vihreiden sanoissaan kannattama kampanjakatto, jonka vihreä asian esitellyt ministeri karsi laista pois.

Kaikkea ihmeteltävää löytyy vaikka miten paljon tänä päivänä. Timo Soini kertoi kirjoittaneensa ”Soinin malli” – nimistä ilmasto-ohjelmaansa puolitoista vuotta Brysselissä, jossa siis on kaikkien muiden ongelmien lisäksi vieläpä maailman hitaimmat kopiokoneetkin!

Viime perjantain (14.1.) Helsingin Sanomat kertoi suomalaisten pörssiyhtiöiden uudenlaisista johtajien kannustinjärjestelmistä.

Tusinan verran suomalaisia pörssiyhtiöitä on ottanut vuoden sisään käyttöön systeemin, jossa pörssiyhtiöt antavat rahoitusapua ulkopuolisen holding-yhtiön osakehankinnoille. Pörssiyhtiöiden johtajat ovat holding-yhtiöiden osakkaina ja saavat järjestelystä veroedun: mahdollisuuden nostaa osinkoja verottomasti 90 000 euroa vuodessa ja maksaa sen ylittävästä osasta veroa 19.6 prosenttia.

Jutussa haastateltujen kolmen professorin mukaan kyseinen lainoitusmalli hipoo rimaa laillisuuden suhteen. Kova juttu.

Puhumattakaan asian moraalisesta puolesta. Juridiikan lisäksi asioilla on aina myös moraalinen puolensa, ja täytyy sanoa, ettei hyvältä näytä.

Jokainen tavallinen palkansaaja, eläkeläinen ja työtön varmasti huomaa taas, että tasan eivät käy onnen lahjat – tällaisiin järjestelyihin eivät heillä tiet aukene.

Kyseessä on vain yksi esimerkki kaameasta ajankuvajaisesta: ahneuden korkeasta veisusta.

Hyväosaisten luokalla on mahdollisuus vempuloida erilaisilla operaatioilla, jotka muistuttavat veronkiertoa. Samaan aikaan tavallisia pieni- ja keskituloisia palkansaajia vaaditaan riviin kantamaan vastuuta siitä, että isänmaan asiat saadaan kuntoon.

Lyhykäisyydessään kysymys kuuluu: onko tämä oikein? Elämme aikoja, jolloin kuorossa vaaditaan pieni- ja keskituloisia palkansaajia tinkimään eduistaan. Miten ihmeessä tähän yhtälöön sopii se, että samaan aikaan koko ajan keksitään erilaisia malleja, joiden avulla pörssiyhtiöiden johtajille aukaistaan uusia reittejä mahdollisimman keveään tai olemattomaan verotukseen?

Innovatiivisuus tuntuu olevan häkellyttävän korkealla tasolla aina, kun kehitetään keinoja, joiden avulla johtajat voivat nostaa isoja palkkioita ja maksaa mahdollisimman vähän veroja!

Jos samalla innovatiivisuuden asteella paneuduttaisiin myös siihen, miten uusia työpaikkoja synnytetään, olisi moni ongelma jo ratkaistu.

Mutta ei. ”Kaikkien pitää olla talkoissa mukana” sanovat kansakunnan moraaliset ryhdit, ja samaan aikaan puuhastellaan aina vain uusia tavallisen veronmaksajien kustantamia palkkiojärjestelmiä johtajille.

***

Helsingin Sanomien uutisessa haastateltujen oikeusoppineiden mukaan uusi systeemi on siis vähintään ”laillisesti avuton”, ellei laiton. Lauantaina osa pörssiyhtiöistä kertoi professorien arvostelun johtavan siihen, että asiaa selvitellään vielä uudestaan. Osa katsoi, ettei aihetta uuteen tarkasteluun ole.

Luulisi, että tällaisen arvostelun jälkeen kaikkien etu on se, että lainmukaisuus selvitetään. Tässä pallo, johon oikeusministeri Tuija Braxin pitää tarttua.

Oikeustajun vastainen systeemi on joka tapauksessa. Ja siksi tarvitaan hallitukselta toimia, että tällaiset porsaanreiät tukitaan välittömästi!

Ajattelin tässä blogissa vain jo toivottaa hyvää joulua. Mutta pakko kuitenkin sanoa jotakin viime päivien uutisista.

Luin tuossa Hannu Jouhkin kirjaa “Demari ajaa bemarilla”. Keksinkin samalla, millä vihreät ajavat: vihreät ajavat panssarilla.

Nimittäin hämmästyttävää, mutta totta, tällä hallituskaudella varustelumenoja on ollut varaa kasvattaa 500 miljoonalla eurolla. Nyt vielä sinivihreä hallitus viisaudessaan linjasi, että tästedes on varaa kasvattaa varustelumenoja vuosittain indeksikorotuksen lisäksi vielä ylimääräisellä kahdella prosentilla.

Sinne sitten menikin rahat opiskelijoiden opintotuen indeksikorotukseen ja yliopistojen rahoitukseen. Tarviihan rahaa nyt riittää varustelumenoihin näinä aikoina vieläpä enemmän kun aiemmin.

Tämä on mielenkiintoinen injaus Suomen hallitukselta, nimittäin kaikialla muualla Euroopassa asemenoja näinä taloudellisesti kireinä aikoina päin vastoin vähennetään! No, olemmehan myös Euroopan ainoa maa, jossa lisää ydinvoimaloita rakennetaan tuplittain.

Vihreät siis ajavat panssarilla. Siinä suhteessa tämä homma sujuu helposti, että toisin kuin Suomen leijona, panssarivaunuja ei tarvi edes maalata uudestaan – ne ovat jo valmiiksi vihreitä.

Taas kuulimme valtiovarainministeriön synkät lukemat kestävyysvajeesta. On sen keskustelun paikka, millä eväin tästä eteenpäin – ehdottomasti.

Mutta hei, eikö tämän keskustelun olisi pitänyt alkaa jo vuosi takaperin? Jo silloin olisi vastuuntuntoiselta hallitukselta odottanut toimia, eikä jokaisen päätöksen lykkäämistä seuraavalle hallitukselle. Tässä on nyt vuosi pari rallateltu verbaalisesti: milloin Mauri Pekkarinen milloin Timo Kalli vaatii ”hyvätuloisia lamatalkoisiin”, mutta edes päätöstä pääomaveron nostosta ei ole saatu tehtyä, vaikka sitä hallitus itse itseltään koko ajan vaatiikin.

Jonkinmoinen analyysin paikka lienee myös tällä hallituskaudella tehtyjen arvovalintojen osalta. Ne nimittäin eivät ole yhdentekeviä sen suhteen, missä jamassa olemme tulevina vuosina.

Tällä kaudella hallitus söi veropohjaa liki yhdeksän miljardin edestä – se on sitä ihan itse tehtyä, ei ”maailmansuhdanteiden” aiheuttamaa aukkoa. Varaa tuntui olevan niin työnantajien kelamaksun poistoon kuin moniin veronkevennyksiinkin ja samaan aikaan kunnissa vihellettiin käyntiin veronkorotus- ja palvelujenleikkauskomento, kun niille tukea ei näiden veronkevennysten jälkeen riittänyt.

Nyt sitten näemme taulukoista, kuinka veronkevennykset ovat isontaneet kestävyysvajetta. Ja kuinka ollakaan: vaje tulee tietenkin paikata leikkauksin – sanovat ”viralliset talousoppineet totuudet”!

Kysymys kuuluu, nielemmekö purematta sen, että ensin höllästi ripotellaan veronkevennyksiä ja syödään veropohjaa yhdeksällä miljardilla. Ja sitten kerrotaan, että anteeksi nyt vain, mutta valtiontalouden vajeen paikkaamiseksi on lähdettävä leikkaamaan lapsilta, vanhuksilta ja ihmisten perusturvallisuudesta. Ei käy.

Muutama muukin kysymys on tässä herännyt viime aikoina.

Miten ihmeessä pääministeri, joka puhuu perusturvasta, toteuttaa leikkauksen nuorten toimeentulotukeen? Siitä äänestettiin juuri viime viikolla eduskunnassa. Miten hallitus, joka kertoo, ”ettei se leikkaa”, toimii sataprosenttisesti toisinpäin: leikkaa nuorten toimeentulotukea?

Ihan oikein, että nuorisojärjestöt olivat tässä barrikadeilla ja ilmaisivat pettymystään tähän tosi surulliseen päätökseen. Taitaa olla niin, että hallitukselta loppuu solidaarisuus aina silloin, kun kyse on nuorista. Nimittäin tällä viikolla tulemme äänestämään myös opintotuen sitomisesta indeksiin. SDP esittää tätä, mutta hallitus jättää opiskelijat nyt ainoaksi ryhmäksi, joiden tukea ei sidota indeksiin. Reilua?

Kyse on arvovalinnoista. Myös vaikeina taloudellisina aikoina vaihtoehtoja on. SDP on esittänyt oman vaihtoehtonsa ensi vuoden talousarvioon. Työ ja reilumpi meininki ovat avainsanat. Vaihtoehtomme on paitsi inhimillisesti myös taloudellisesti vastuullinen ja tasapainotettu, velkaa ottaisimme puoli miljardia vähemmän, kuin hallitus nyt ottaa.

Hassuinta oli lukea taas viikonloppuna Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kallin tiedote, jossa hän kertoo, ettei ole ”vielä nähnyt oppositiopuolueilta omaa, uskottavaa vaihtoehtoa”…

No, toivottavasti pääministeripuolue suvaitsee nyt kuitenkin tällä viikolla laskeutua norsunluutornistaan ja ”nähdä” SDP:n vaihtoehdon, joka on kyllä ollut tiedossa ja julkisuudessa jo pitkään. Se olisi kohteliasta ja auttaisi rakentavampaan keskusteluun sitten salissa, kun toisten esittämiä vaihtoehtoja suostuttaisiin edes silmäilemään.

Johan on markkinat! Viime aikoina olemme taas tapaus Irlannin yhteydessä nähneet ”taidonnäytteitä” siitä, mitä kontrolloimattomat markkinavoimat pahimmillaan voivat saavuttaa. Jos uskoo Suomen valtiovarainministerin puheita, voi vain ihmetellä, miten tapaus Irlanti on ylipäätään mahdollinen, julistihan Jyrki Katainen viime keväänä Kreikka-päätöksen yhteydessä ottaneensa ”niskalenkin” markkinavoimista.

Minkä lajin ”niskalenkistä” mahtoi olla kyse – baletinko?

***

Kreikka-päätöksen yhteydessä SDP:ssä sanoimme, ettei voi olla niin, että tässä systeemissä voitot kääräistään harvojen taskuun ja tappiosta maksaa ja riskin kantaa aina tukalan paikan tulleen se tavallinen veronmaksaja. Emme hyväksyneet ratkaisua, johon ei kuulunut toimia pankkien saattamisesta vastuuseen, ei takuita lainoille tai sitoumuksia saada aikaan rahoitusmarkkinavero. Palkaksi tästä tuolloin saimme hivenen ”räyhäisät” haukut valtiovarainministeriltä.

Ja räyhäpäällä oli tuolloin myös Keskustan ryhmäpuheenjohtaja Timo Kallikin, joka kerkisi jo sulkea SDP:n seuraavan hallituksen ulkopuolelle, kun vaadimme markkinavoimia kuriin. SDP olisi hänen mukaansa anteeksipyynnön velkaa moisesta ”populismista”.

On myönteistä, että ainakin puheissaan ministeri Katainen on muuttanut suuntaa nyt itsekin korostaen näitä samoja seikkoja, kun SDP:kin. Ja Keskustaltakin saimme vaateillemme tukea viikonloppuna varapuheenjohtajatasolta: Irlannin on nostettava matalaa yritysverokantaansa. Tätähän SDP on vaatinut ja kysynyt hallitukselta jo useasti. Tavatontahan se olisi, että kohtuullisen korkeasti verotetut suomalaiset rahoittaisivat Irlantia, joka harrastaa verokilpailua huippualhaisella yritysverolla.

Hienoa, että Keskustan varapuheenjohtaja tukee ajatuksiamme. Ja tuskin enää ryhmäjohtaja Kallikaan, nyt jo keväästä useamman yön yli nukuttuaan, haluaa sulkea niin SDP:tä kuin omaakaan puoluettaan tulevan hallituksen ulkopuolelle vain siksi, että rahan lappaamiselle vaaditaan ehtoja.

***

Ilman rahoitusjärjestelmän isoa muutosta ja pankkien ja sijoittajien vastuun toteuttamista tullaan näkemään rahoituskriisi toisensa perään, jossa kipataan veronmaksajien rahaa rekkalasteittain paikkaamaan holtitonta meininkiä.

Hyvä, että tiukkoja kantoja nyt hallitukselta löytyy, nyt tarvitaan vielä tiukkoja tekoja. Toivottavasti Jyrki Katainen ei tuo eduskuntaan lopulta pakettia, jossa pankkien vastuusta, vakuuksista tai rahoitusmarkkinoiden säätelystä verotuksen keinoin ei näy jälkeäkään.

Paikka olisi oikealle niskalenkille.

SDP esittää, että hätäkeskuspäätös otetaan uuteen valmisteluun ja nykyiset hätäkeskukset säilytetään.

Aamulehdessä Kokoomuksen ministeri Anne Holmlund kertoo, että esityksemme tulee liian myöhään. Päätös on jo tehty hänen toimestaan.

Samassa lehdessä pirkanmaalaiset kokoomuksen kansanedustajat kertovat puolestaan, että esitys tulee liian aikaisin. Oikea aika kun olisi ottaa asia esiin vasta keväällä uuden hallituksen aloittaessa.

Voisiko arvoisa Kokoomus nyt kertoa, milloin on oikea aika tehdä töitä hätäkeskusten pelastamiseksi? Ei ole kovin uskottavaa vetäytyä vastuusta vieläpä sellaisin perustein, että SDP:n esitys tulee samaan aikaan liian myöhään ja liian aikaisin!

Korostan sanaa ”tehdä”, eikä siis vain puhua asiasta toripuheissa, joissa kyllä kokoomuslaisten edustajien on kuultu puhuvan asian puolesta samaan aikaan, kun kokoomusministerin päätös on kuitenkin hyväksytty.

SDP:ssä emme näe asiaa puoluepoliittisena, vaan sellaisena, jossa tarvitaan kaikkien puolueiden edustajien yhteisiä ponnistuksia, jotta huono päätös saataisiin uuteen käsittelyyn.

Näyttää siltä, ettei hätäkeskusuudistuksen kustannuksia ole laskettu oikein. ”Säästöt” kariutuvat, kun lisää rahaa menee uusien hätäkeskuspäivystäjien koulutukseen ja myös niiden koulutukseen, jotka eivät paikkakuntaa vaihda. Vierailulla Tampereen hätäkeskuksessa selvisi, että tällä hetkellä näyttää siltä, että koko maassa joka toinen päivystäjä saattaa vaihtua. Myös tyhjilleen jäävissä tiloissa on pitkiä vuokrasopimuksia, jotka aiheuttavat kustannuksia pitkälle tulevaisuuteen.

Ja kysehän ei ole vain rahasta. Viime kädessä kyse on kansalaisten turvallisuudesta, jota ei saisi puutteellisilla faktoilla tehdyillä ratkaisuilla vaarantaa.

***

Jotain muutakin ristiriitaista olen huomannut Kokoomuslaisten puheissa viime aikoina. Kun SDP kertoi, ettei hyväksy eläkeiän pakkonostoa eikä työeläkeleikkauksia, kertoi mm. Kokoomuksen varapuheenjohtaja Sampsa Kataja, että tällä kannallaan SDP ajaa itseään nurkkaan seuraavissa hallitusneuvotteluissa.

Kääntäenhän varapuheenjohtajan kommentti tarkoittaa siis, että kokoomus hyväksyy ja kannattaa työeläkkeiden leikkauksia: miten muuten niiden vastustaminen voisi tarkoittaa nurkkaanajoa?

Kuitenkin eilen kolmen suuren puolueen puheenjohtajatentistä uutisoitiin, ettei Kataisella ja Kiviniemellä ole kantaa siihen, pitäisikö eläkeikää nostaa. Jos näin on, niin miksi ihmeessä SDP puolustaessaan nykyistä joustavaa eläkeikää määrittelisi itsensä nurkkaan? Jos kantaa ei vielä ole, niin tervetuloa sanomaan ääneen, etteivät myöskään Kokoomus ja Keskusta aja eläkeiän pakkonostoa. Näin sulatettaisiin Rukan hankien lumi lopullisesti, kun hellekesä sitä ei näköjään ole vielä tehnyt.

***

Muutenkin Kokoomuksen ulostulot ovat olleet hivenen oudohkoja viime aikoina. Kotimaan politiikassa Kokoomus ei enää uskalla tehdä mitään, etteivät äänestäjät suuttuisi, ja sysää kaiken vastuun tulevalle hallitukselle.

Mutta eipä hätää, jos kotona eivät hommat suju, onhan aina naapuri, jolle voi paremman puutteessa vähän uhitella.

Näin ollen Jyrki Katainen ylsi suoranaiseen diplomaattiseen taidonnäytteeseen huutelemalla puskista naapuriin tyyliin, ”hei Venäjä, teillähän on niinku aika pieni talous hei”.

Taitaa siis olla niin, että ainoa taho, jonka hellekesä sai hyppimään seinille, on Kokoomus suurine ja mahtavine lausuntoineen.