Pia Viitanen

Sampo-konsernin hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos yltyi jälleen oman näköiseensä ”taidonnäytteeseen”. Tällä kertaa Wahlroos arvioi maailman tulevan paremmaksi, kun vaan lopetettaisiin köyhien ja rikkinäisten perheiden tukeminen ja näin rikkaiden ei tarvitsisi maksaa niin paljon veroja.

Wahlroosin mielestä köyhiä ei ole enää varaa tukea. Entä rikkaita? Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan muuan Björn Wahlroos sai EU-maataloustukia liki 300 000 euroa.

***

Kyllähän nämä Wahlroosin ideologiset ”reiluus” – määritelmät ovat jo ennestään tuttuja. Ne kuvaavat sitä, millainen oikeasti on oikeistolainen maailmankuva ikävimmillään.

Tällä kertaa kyykkyyn ei pistetä pelkästään köyhiä, vaan sen lisäksi Sampo-konsernin hallituksen puheenjohtaja on katsonut asiakseen päättää jopa siitä, mikä olisi suositeltava perhemuoto. Rikkinäisiä perheitä kun enää ei saisi tukea.

Wahlroosin ihannemaailmassa rikkailla on oikeus jaotella muita ihmisiä omien kategorioidensa mukaan sekä syyllistää heikommin pärjäävät kanssaihmiset. Tämä ideologia äärimmillään johtaa piikkilankamaailmaan, jossa rikkaiden alueet ovat aidattuja. Veroja ei tietenkään rikkaiden pitäisi juurikaan joutua maksamaan.

Ikävää on, että Wahlroos unohtaa, että juuri tasa-arvosta lähtevä hyvinvointiyhteiskunnan perusajatus on osoittautunut suureksi menestystarinaksi esimerkiksi Suomen kilpailukyvylle. Koulutusjärjestelmämme ei jätä syrjään niitä lapsia, joiden vanhempien lompakko ei ole paksu ja suomalaislapset ovat maailman parhaita lukijoita ja laskijoita.

Viime aikoina on puhuttu paljon pankkien saattamisesta vastuuseen. Se kun ei ole kovin reilua, että näissä nykyisissä kuvioissa rahamaailman pelaamalla tulleet voitot kääräistään aina harvoihin yksityisiin taskuihin, mutta riskin tästä kantaa ja viulut lopulta maksaa kansa.

Tässä tapauksessa se sama kansa, jota Wahlroosin mielestä ei enää saisi tukea silloin, kun ihminen apua tarvitsee. Se sama kansa, joka maksaa pankkituet.

Torstaina eduskunnan kyselytunnilla ministeri Sirkka-Liisa Anttila kielsi ainakin kolmesti esittäneensä ympäristöministeriön lakkauttamista. Kuulijalle ei jäänyt epäselväksi, että viime päivät ministeri oli viettänyt Espanjassa – kaikki muu sitten jäi sitäkin epäselvemmäksi.

Viime sunnuntaina 30.5. ministeri Anttila esitti Keskustan omassa verkkolehti Apilassa, että maatalous- ja ympäristöministeriö yhdistettäisiin. Tästä alkoi samana päivänä mediassa vilkas keskustelu, jossa SDP etunenässä tyrmäsi ministerin kaavailut sulauttaa ympäristöministeriö maatalousministeriöön: käytännössä siis lakkauttaa itsenäinen ympäristöministeriö.

Ministeri ei tästä keskustelusta sitten tiennyt mitään, kun ei asiaa korjannut?

Seuraavana päivänä 31.5. edelleen Keskustan oma Verkkolehti Apila uutisoi ”MTK kannattaa Anttilan linjausta”. MTK:n valtuuskunnan puheenjohtaja kertoo kannattavansa ”maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan (kesk.) esitystä maatalous- ja ympäristöministeriön yhdistämisestä”.

Ja taas ministeri ei tiedä tästä mitään?

Seuraavaksi Verkko-Apila uutisoi 2.6.: ”Sirkka-Liisa Anttilan ministeriöesitys ei innosta”.

Eikä ministeri vieläkään tiedä asiasta mitään, vaikka lehti kirjoittaa, ettei ”Sirkka-Liisa Anttilan vaatimus sulauttaa ympäristöministeriö osaksi maa- ja metsätalousministeriötä saa kannatusta”.

Tiedän, että Espanja on kaukana, mutta olin kuvitellut, että tietotekniikan aikakautena tällaiset keskustelut kiirisivät edes jotenkin sinnekin asti ministerin tietoon.

Mutta ei kun ei. Pääministeri julisti koko keskustelun ”uutis-Ankaksi”. Aika monta päivää on tuo ankka Keskustan verkkolehdessä uiskennellut.

Keskustassa on nyt sitten paitsi Joutsen-jupakka, myös Ankka-jupakka.

Anttilan Uutis-Ankkaa ei edes Joutsen Media huomannut korjata.

***

Kyselytunnilla tosin kuultiin yksi ankka ihan livenäkin. Keskustan Antti Rantakangas toisti taas samat teesinsä, jotka hän on jo ennenkin tuonut esiin. Mm. 18.12. eduskunnassa hän toivoi ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön yhdistämistä ja halusi arvioida keskushallintoa ”myöskin luonnonvarojen tehokkaan hyödyntämisen näkökulmasta”.

Olivatko nämä Keskustan varapuheenjohtajan salipuheet ankkoja siis jo syntyessään?

***

Sinänsä Keskustan nuiva suhtautuminen ympäristöministeriöön ei ole historiatonta. Kun ympäristöministeriö perustettiin vuonna 1982, äänesti Keskusta hallituspuolueena vastaan.

Aikanaan, kun keskushallintokomitea vuonna 1976 esitti ympäristöministeriön perustamista, vastusti maa- ja metsätalousministeriö tätä jyrkästi. Ministeriön mielestä ehdotus ympäristöministeriöstä oli ”kummallinen, omalaatuinen, täysin asiaton, hämärä ja keinotekoinen”.

Tuolloin 70-luvulla maatalousministeriö esitti itseään myös ympäristöasioista vastaavaksi superministeriöksi. Eli sitä samaa, kun ministeri nyt yli 30 vuotta myöhemmin ”modernisti” esittää.

Kreikan kriisi saa taas kerran ihmettelemään nykypäivän meininkiä. Täysin vapaana jylläävillä markkinoilla voitot ovat yksityiset mutta tappioista ja riskeistä viulut maksaa tavallinen tossuntallaaja.

Missä on holtitonta luotonantoa harjoittaneiden pankkien ja rahoituslaitosten vastuu? Kansainvälisesti ja meillä Suomessa sosialidemokraatit ovat vaatineet, että myös nämä on saatava vastuuseen tilanteesta. On reilua, että voittoja tilanteesta kääräisseet tahot ovat nyt mukana myös tukijärjestelyissä. On myös sitouduttava kiristämään säätelyä ja valvontaa rahoitusmarkkinoilla sekä otettava käyttöön rahoitusmarkkinavero.

Torstaina eduskunnan kyselytunnilla esitimme, että hallitus keskustelisi kanssamme em. ehdoista, jotka olisi tukipakettiin saatava mukaan.

Elvytystoimissaan hitaana tunnettu hallitus oli tässä kuin Speedy Gonzales: saimme noin minuutissa pääministeriltä pakit.

Tämä ei sinänsä ollut kai sitten yllätys, olihan pääministeri juuri edellisenä iltana televisioruudussa kertonut, ettei pankeilla ole tässä mitään vastuuta!

Sama filosofia toistui kyselytunnin vastauksissa: pankeilla ja sijoittajilla ei ole tässä vastuuta. Tuntuu varmasti ”mukavalta” esimerkiksi sellaisen ihmisen korvissa, joka on vaikkapa lainatakausten vuoksi joutunut vuosien velkavankeuteen kantamaan vastuuta. Ja taitaapa tulla ihmisille mieleen myös edellisen laman pankkikriisi, jolloin pankeilla oli kyllä ”vastuuta” – tosin ulkoistettuna veromaksajille.

Hallitukselle kaikenlainen pankkien ja rahoituslaitosten vastuun lisääminen sekä pelisääntöjen asettaminen on punainen vaate. Tästä taustasta katsottuna on ymmärrettävää, että hallitus ei ole ollut innokas asettamaan tai vaatimaan ehtoja tukipaketille ja on torjunut SDP:n esitykset rahoitusmarkkinaverosta.

Sinänsä mielenkiintoista, sillä Suomen porvarihallitus on kohta ainoa taho koko Euroopassa, joka näitä ei halua.

Muualla keskustellaan jo vahvasti siitä, että finanssimarkkinoille on saatava kansainvälisiä veroja ja parempaa säätelyä. Esimerkiksi Saksassa keskustellaan pankkien vastuusta isoin kirjaimin, on todettu, että kyseessä on poliitikkojen mittelö suhteessa markkinavoimiin.

Hallituksen hetkellinen ”lännen nopein” – ilmiö SDP:n esitysten tyrmäämisessä on siis palannut taas ”Hämeen hitain” – tempoon, kun kyse on rahoituslaitosten ja pankkien vastuun kasvattamisesta.

Siispä haloo hallitus: emme kai halua jäädä Euroopan takapajulaksi rahoitusmarkkinoiden vastuun vaatimisessa.

VIHREIDEN JUMBOJETTITUPLARAITEET

Hallituksen ydinvoimapäätös oli Vihreille rökäletappio. Siksi on ollut aika hämmentävää seurata, kun Vihreät ovat esiintyneet ikään kuin voittajina tämän jälkeen. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ville Niinistö kertoi heti tuoreeltaan päätöksen jälkeen, että hallituksessa ”onnistuttiin” torppaamaan jo yksi ydinvoimala ja eduskunnassa nyt sitten käynnistyy operaatio toisen torppaamiseksi.

Voi pyhä Sylvi, ilmeisesti Vihreät olisivat mielestään onnistuneita siinäkin tapauksessa, että hallitus esittäisi 99 uutta ydinvoimalaa, kunhan vaan joku olisi sitä ennen sattunut mainitsemaan, että satakin on mahdollinen.

Tärkeä kysymys poliittisesti on, miksi Vihreät edelleen pitävät pystyssä hallitusta, joka rypee jatkuvasti vaalirahoitussotkuissa, on tosiasiassa toimintakyvytön ja vielä kaiken kukkuraksi esittää maailmanlaajuisestikin katsottuna jumbojetin kokoista ydinvoimapakettia!

Luulisi jo sen viimeisimmänkin oljen löytyneen, mikä kamelin selän katkaisee. Mutta ei. Eikä löydy varmaan senkään jälkeen, että tänään perjantaina ympäristövaliokunnassa Pallaksen hotellihanke on äänestyksen jälkeen edennyt. Eli nyt sitten vihreät istuvat hallituksessa, joka toteuttaa paitsi pari uutta ydinvoimalaa, myös ison hotellihankkeen Pallaksen kansallispuistoon!

Tosiasia on, että hallitus, jossa istuvat Kokoomus, Keskusta, Vihreät ja RKP esittää massiivista ydinvoimapakettia, joka ympäristöjärjestöjen mukaan tekee Suomesta maailman suurimman ydinjätteen tuottajan henkeä kohti. Maailmanennätystasoa lienee myös se poliittinen tosiasia, että tässä hallituksessa istuu vihreät. Luulenpa, ettei maailmalla ihan heti tätä todeksi uskottaisi.

***

Vihreillä olisi käsissään nyt ratkaisun avaimet. Puolue voisi lakata pitämästä pystyssä tätä hallitusta. Hallitus on heikko, ja heikkenisi entisestään, ehkä ne etuaikaiset vaalitkin pian tulisivat. Juuri viime viikonloppunahan Vihreät päivittelivät vaalirahoitussotkuja – miksi vain päivitellä, kun jotain voisi tehdäkin. Voisi sanoa: Jo riittää!

Vihreät olisivat voineet myös esittää ehdoksi hallituksessa pysymiselle, ettei nyt sentään ainakaan kahta uutta voimalaa rakennettaisi – normaalistihan lähdettäisiin toki jo yhdestäkin, mutta tähän Vihreiden kaksien raiteiden politiikkaanhan meillä ollaan jo totuttu. Nyt uutta on, että niiden kaksien raiteiden määränpäätkin alkavat jo olla linnunradan kokoisen matkan päässä tosistaan.

***

Oras Tynkkynen kertoi Aamulehdessä, että jos yksikin ydinvoimala voitaisiin estää Vihreiden lähdöllä hallituksesta, lähtisivät he välittömästi. Onko varmaa, ettei näin voisi käydä? Jos Vihreät eivät enää jaksaisi olla mukana kroonista vaalirahoituskrapulaa potevassa hallituksessa, joka rakentaa ydinvoimaa ja ajaa alas luontoarvoja ja ympäristöhallintoa, syntyisi iso paine uusiin vaaleihin, ja voisi hyvin käydä niin, että uskottavuuskriisissä oleva hallitus ei enää vuotta sinnittelisi pystyssä. Ydinvoimapäätökset tekisi uusi poppoo. Eiköhän sitä sellainenkin hallitus saataisi pystyyn, joka esittäisi kahden uuden ydinvoimalan sijaan vain sitä yhtä – ja tämä täyttäisi myös Oras Tynkkysen ehdon: yksikin vähemmän riittää.

Kannattaisiko kokeilla?

Olin varsin hämmästynyt, kun maanantaina MTV3:n uutiset kertoivat hallituksen uusista eläkesuunnitelmista. Niiden mukaan hallitus olisi ”luopunut” eläkeiän pakkonostosta, mutta esittääkin tilalle 10-15 prosentin leikkuria, jos henkilö jäisi eläkkeelle jo 63-vuotiaana. Työmarkkinaosapuolilta odotetaan kommenttia asiaan pikavauhtia, jo 21.4. mennessä.

Mitä ihmettä? Tämäkö nyt oli sitten tämän Vanhasen ”sosiaalisen” hallituksen seuraava keksintö: eläkkeiden leikkaus!? Saanen kysyä, missä hallitus on tällä kertaa käynyt hiihtelemässä? Onko pääministeri käynyt uudestaan Rukalla vai miltä hangilta tämänkertainen neroleimaus eläkeleikkauksista on löydetty?

Hallitus siis armeliaasti ”luopuisi” eläkeiän pakkonostosta kahdella vuodella, mutta esittääkin tilalle eläkkeen leikkausta jopa 10-15 prosentilla niille, jotka eivät sitä kahta vuotta lisää jaksa. Onpa jaloa moinen pakkonostosta ”luopuminen”: pakkonoston tilalle tulisi siis pakkoleikkaus eläkkeeseen.

Minä jo luulin, ettei hallitus enää viimekertaisen mahalaskun jälkeen haikailisi Rukan hangille. Mutta ei: tuntuu, että pakko on päästä palkansaajan eläketurvaa leikkaamaan.

Tällaisilla esityksillä hallitus taas kerran paljastaisi työmarkkinaosaamisensa. Kautensa aluksi kunnostauduttiin hautaamalla Tupo, sitten koettiin Rukan hankien elämyksiä eläkkeiden pakkonostoyrityksistä ja nyt sitten julkisuuteen tihkuneiden tietojen mukaan hallitus on kai sitten taas päättänyt demokraattisesti neuvotella itse itsensä kanssa ja tarjota palkansaajille hyväksyttäväksi eläkeleikkausta.

Nostimme tämän kysymyksen esiin tänään eduskunnassa. Pääministerillä olisi ollut mahdollisuus torjua moinen asia. Näin ei käynyt, vaan pääministeri puhui ympäripyöreitä ”ekseperttien ja virkamiesten” esityksistä ja nimenomaan korosti, ettei nyt pidä ampua alas mitään esityksiä, joita matkan varrella tulee.

Pääministerin mukaan mitään ”järkeviä” ehdotuksia ei pidä nyt ampua alas. Mutta olisiko silti kohtuuton vaatimus, että hölmöt ehdotukset ammuttaisiin alas jo heti alkuvaiheessa?

Nimittäin sellainen tämä on. Meillä eläkkeet ovat varsia pieniä. Keskimääräinen eläke on 1344 euroa. Tästäkö siis vielä pitäisi leikata 10 – 15 prosenttia?

Tulisi nyt äkkiä seuraavat vaalit ja uusi hallitus. Jos normaali aikataulu pitää, käy tilanne mahdottomaksi: nimittäin ennen eduskuntavaaleja jäljellä vielä yksi talvi hankineen. Varjele. Yleisen edun mukaista olisi, ettei tätä hallitusta enää koskaan päästettäisi hiihtelemään!

SDP:ssä haluamme, että meillä on jatkossakin monipuolinen ja korkealaatuinen Yleisradio-yhtiö. Se on osa moniarvoista joukkotiedotusta ja suomalaista kulttuuria.

Tämä edellyttää, että Ylen rahoitus järjestetään asiallisesti.

Vaatimukseni ministeri Lindenin erosta herätti paljon keskustelua, se on hyvä. Erovaade on joissain minulle tulleissa kysymyksissä kytketty mediamaksuun, mistä ei ole ollut kyse. Tässä siis vielä muutama lisäsana asiasta.

Vaatimukseni ministeri Suvi Lindenin erosta ei ollut kannanotto mediamaksun puolesta, vaan Ylen puolesta. Lindenin eroa vaatiessani en vaatinut mediamaksua mallina, vaan sitä, että ministerin vastuuttomasta toiminnasta huolimatta Ylen tulevaisuus turvataan. Näyttää nimittäin siltä, että ministeri haluaa ideologisin perustein ajaa Yleä alas.

Itse mediamaksuun emme SDP:ssä ole sen enempää sitoutuneita kuin mikään muukaan puolue. Malli tuli aikanaan yksimielisestä parlamentaarisesta Lintilän työryhmästä, jossa kaikki puolueet olivat edustettuina. Myöhemmin Linden alkoi sooloilla työryhmän työn yli esittämällä mm. ulkopuolista valvontaelintä Ylelle. Ilmoitimme, ettemme sitoudu Lindenin omiin malleihin, vaan jos muutoksia tulee, katsotaan asia osaltamme kaikkinensa puhtaalta pöydältä.

Emme siis ole mitään mediamaksun ”rakastajia”, vaan itse asiassa Lintilän työryhmässä esitimme omaa maksumallia, joka olisi huomioinut tulojen erilaisuuden. Valitettavasti se ei käynyt muille. Olemme pitäneet välttämättömänä, että mediamaksussa, jos se tulisi, olisi oltava mukana ratkaisu maksun oikeudenmukaisuuden suhteen, eli siihen, miten se korvataan pienituloisille. Tämä on tärkeä periaate.

Haluamme turvata Ylen rahoituksen. Malleja voidaan etsiä, miten tämä tehdään.

Nyt haluamme selkeyttää tilanteen ja ratkaista asian, mikä joka tapauksessa täytyy ratkaista. Viivyttely on heikentänyt Ylen toimintamahdollisuuksia ja jos asia edelleen lykkääntyy seuraavalle hallitukselle, on tilanne Ylen kannalta kestämätön.

Haluamme lakiesityksen Ylestä eduskuntaan, jotta päätös voidaan tehdä eikä Yleisradion toimintaa vaaranneta.

***

Ja vielä muutama sana ministeri Lindenin erovaateen taustaksi.

Ministeri sai yli vuosi sitten työryhmän mietinnön pöydälleen, eikä kyennyt jatkotyöstää asiaa eteenpäin. Matkan varrella ministeri lupasi useasti tuoda esityksen eduskuntaan mahdollisimman nopeasti. Näin hän esimerkiksi kertoi viime lokakuussa – ”ASAP”, määritteli ministeri tuolloin omin sanoin aikataulunsa (= niin pian kuin mahdollista). Nyt maaliskuussa hän siirtääkin vastuun seuraavalle hallitukselle ja jättää Ylen tuuliajolle ilman tietoa tulevasta rahoituksesta tai hallintomallista taas yli vuodeksi eteenpäin.

Vuosi on pitkä aika, ensin ministeri soutaa ja huopaa ja näin lykkää minkäänlaisen ratkaisun tekoa ja sitten yht´äkkiä ilmoittaa, ettei teekään mitään. Voi ihmetellä, mitä hän on sitten tuon vuoden ajan tehnyt, koska Yle-laki on ollut miltei ainoita ministerin pöydällä olevia isoja asioita: viestintäministerin toimialuehan on kovin suppea.

Mitä tulee Lindenin kantaan budjettirahoituksen suhteen, on sekin vähintään hämmentävä. Nimittäin viime viikolla ministeri oli kahdessa päivässä kolmea eri mieltä rahoitusmallista. Ensin hän esitti julkisuudessa 195 euron suuruista mediamaksua. Seuraavana päivänä pistäessään asian jäihin, hän ilmoitti sekä olevansa tyytyväinen nykymalliin (231 euron lupamaksu) että kannattavansa budjettirahoitusta (eli että Ylen rahoitus kerättäisiin joko nostamalla veroja tai karsimalla muita budjettimenoja). Eli mitä mieltä hän sitten lopulta on, jää epäselväksi.

Mutta kaiken kaikkiaan Ylen jättäminen tilanteeseen, missä kokonaisvaltainen toiminnan suunnittelu on mahdotonta vailla tietoa tulevasta rahoituksen tasosta tai hallintomallista, on Ylestä vastaavalta ministeriltä vakava virhe ja osoittaa, ettei hän ole pätevä tehtäväänsä.

Seurasin mielenkiinnolla Vihreiden puoluevaltuuskunnan kokouksen uutisointia. Vihreitä ei tällä hallituskaudella voi syyttää takinkäännöistä, vaan siitä, että vihreillä on koko ajan henkarissa peräti kaksi eri takkia: hallitus-takki ja oppositio-takki. Ja näitä vaihdellaan päälle aina sen mukaan, milloin asioista puhutaan ja milloin niitä sitten tehdään.

Kansalle on puhuttu kauniisti yliopistoista, ympäristöarvoista, kehitysyhteistyörahoista tai vaikkapa tiukasta vaalirahoituslaista.

Hallitus-takki päällä sitten vihreät ovat itse hallituksessa hyväksyneet mm. Lex Nokian, automaattiset kahden prosentin korotukset puolustusmenoihin, leikkaukset kehitysyhteistyömäärärahoihin, ympäristöhallinnon alasajon, kampanjakatottoman vaalirahoituslain ja uuden yliopistolain ilman riittäviä resursseja.

Kaikki muuten sellaisia asioita, joita oppositio-takki päällä Vihreät puheissaan ovat olleet vastustavinaan.

Nyt puoluevaltuuskunnassa tämä kahden takin politiikka jatkui jo suorastaan taiteelliselle tasolle. Ydinvoimahan on jo tuttu kysymys. Sitä eivät ole Vihreät halunneet asettaa kynnykseksi hallituksessa ololle. Tänään Jyri Häkämies kertoi, että Kokoomuksen on hyvin vaikea tinkiä linjastaan kolmen uuden ydinvoimaluvan osalta. Tähän Anni Sinnemäki totesi, että kolmea lupaa ei missään nimessä tule…mutta vaikka tulisikin, jatkavat Vihreät silti hallituksessa riippumatta millainen päätös tulee.

Mitä tulee siis Vihreiden ehtoihin hallituksessa oloon, linja on: kaikki käy, päättäkää mieluiten miten vaan.

Hämmentävintä oli keskustelu lukukausimaksuista. Vihreät ilmoittivat terhakkaasti, etteivät he tule missään nimessä hyväksymään lukukausimaksuja. Hienoa, samalla linjalla ollaan.

Vihreät tekivät jopa kannanoton, missä tämän totesivat ja edellyttivät myös muilta puolueilta, että linja lukukausimaksuihin olisi ilmoitettava ennen vaaleja. Hyvä, tätähän mm. SDP on edellyttänyt jo useita päiviä huolestuneena siitä, että hallituksen – jossa siis Vihreät istuvat se hallitus-takki päällä – työryhmät ovat joka viikko viime aikoina väläytelleet lukukausimaksuja.

Tämä on huolestuttanut meitä SDP:ssä, sillä olemme ehdottomasti maksuttoman koulutuksen kannalla. Ja paljon olemme suomalaisessa koulutushistoriassa tehneetkin ja taistelleet näiden periaatteiden läpiviemiseksi ja nykyisen tasa-arvolle perustuvan järjestelmän luomiseksi.

Vihreät ilmoittivat kannanotossaan myös, etteivät kannata maksuja ulkomaisille opiskelijoille. Taiteellinen takinvaihto-taso saavutetaan siinä, että hallituksessa vihreät juuri itse päättivät kokeilusta, jossa lukukausimaksuja voidaan periä ulkomaisilta EU ja ETA –alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta.

Vihreiden valtuuskunnan kokouksessa jäsenistön suulla vaadittiin, että nyt pitäisi ilmoittaa, etteivät vihreät lähde sellaiseen hallitukseen, joka vaatii lukukausimaksuja. Tämän pitäisi olla kynnyskysymys, kuului kentän vaade. Vahinko, etteivät vihreät tähän päätyneet. Hallitus-takki voitti.

Perusteet löytyvät puolueen nettisivuilta, joilla Oras Tynkkynen kertoo, ettei tällaista kynnyskysymystä tule asettaa. Tämä siksi, koska jos niin hyvin sattuisi käymään, että hallitusohjelma muuten olisi kelvollinen, niin eihän siinä sitten tämä lukukausimaksujen ”suuntaan eteneminen” saisi turhia kynnyksiä muodostaa.

Eli hallitukseen vaan, oli se sitten ydinvoiman, Vuotoksen tai lukukausimaksujen asialla.

Mieluiten miten vaan.

Tänään keskustalainen Mika Lintilä esittää ”järisyttävän” vision Ylen tulevaisuudesta: lakkautetaan toiminta Tampereen Tohlopissa ja siirretään se Pasilaan. Pakko sanoa: tyrmistyttävää!

Ihmettelen kovasti keskustan linjanmuutosta. Aiemmin keskusta on ollut ainakin ymmärtävinään aluepolitiikan merkityksen ja sen, että kaikki viisaus ei sentään asu kehä kolmosen sisäpuolella. Nyt linja on siis täydellisesti muuttunut.

TV2 Tampereella on avartanut hienosti tv-journalismia ja tuonut nimenomaan Helsingin ulkopuolisen maailman uutisaiheeksi. Ylen viisas linja kahdesta suuresta tv-tuotantopaikasta on ollut todellinen helmi, joka on osoittanut toimivuutensa.

Näinkö tässä nyt sitten keskusta on valmis täydelliseen takinkäännökseen?

Tohlopin lakkauttaminen olisi myös täysin päinvastainen toimi sen suhteen, mitä Yle parhaillaan suunnittelee. Se nimittäin on parhaillaan investoimassa Tampereen seudulle.

Lintilä perustelee huonosti asiaa mm. säästösyillä. Ensinnäkään säästöä tuskin tästä operaatiosta kovasti syntyisi ja toiseksi on uskomatonta, että johonkin näennäiseen säästöön nojaten ollaan valmiit uhraamaan koko TV2:n hieno perinne ja merkitys niin journalistisesti kuin alueellisestikin. En ole moista periaatetta koskaan uskonut kuulevani ensimmäisenä keskustalaiselta poliitikolta.

Vai onko tämä ”säästöjen” etsintä mitä hulluimpien ideoiden kautta nyt esimakua siitä, että keskusta on jo antanut periksi kokoomuksen ministeri Lindénin halulle ajaa Ylen rahoitus alas. Näinkö keskusta nyt tuo nöyrästi oman näkemyksensä tähän ministerin pyörittämään rulettiin?

Pitkäaikaisena Ylen hallintoneuvoston jäsenenä en voi kuin ihmetellä. Ja takuuvarmasti voin sanoa, että SDP:ltä ei todellakaan tukea tule tämänkaltaisille esityksille.

Tänään Aamulehdessä minulla oli suuri kunnia päästä keskustalaisen poliittisen pakinoitsijan nimimerkki ”Urban Pellonpään” kolumniin. Hän kertoo viime viikolla sattuneesta tapauksesta, jossa olin pyytänyt eduskuntaryhmämme sihteeriä pistämään sosialidemokraattisille edustajille tiedoksi Aamulehden taannoisen pääkirjoituksen, minkä jopa Urban Pellonpää nimeää ”kieltämättä varsin hallituskriittiseksi”.

Eduskuntaryhmästämme tämä lähtikin koko eduskunnalle, siis myös hallituspuolueiden edustajille. Tosi on. Heti kyseisenä aamuna, kun nousin Tampereen junaan, kuulin edustajakollegoiltani kokoomuksen Arto Satoselta ja Keskustan Pertti Salovaaralta lähetelleeni heille postia. Pilke silmäkulmassa siitä sitten keskusteltiin.

Olen Urban Pellonpään kanssa samaa mieltä siitä, että pääkirjoitus oli varsin hallituskriittinen. Siinä ihmeteltiin hallituksen toimettomuutta keskellä talouskriisiä ja kerrottiin kritiikistä, jota hallituksen linjaa kohtaan on tullut mm. Sauli Niinistöltä ja milteipä aakkosjärjestyksessä lueteltavissa olevilta johtavilta ekonomisteilta, joiden viesti on yhtenäinen: aikaa ei ole tuhlattavaksi.  Pääkirjoituksessa kerrotaan mm. talousneuvoston entisen pääsihteerin Pekka Leppäsen kommenteista, joiden mukaan hallitus odottelee tumput suorana ihmettä ja siirtää ikävät päätökset tuleville hallituksille.

Pääkirjoitus kysyy – ihan hurjan aiheellisesti – ministeri Kataiselta, missä ovat ne ministerin lupaamat ”vastuulliset päätökset”, joilla hyvinvointi-Suomi pelastetaan, ja milloin niitä tulee?

Urban Pellonpää pitää tämän pääkirjoituksen jakamista edustajille esimerkkinä SDP:n ”likaisen pelin osaston” toiminnasta: ”tässä teille sontaa, heittäkää sitä hallituksen niskaan”.

Tästä olen Urban Pellonpään kanssa kovasti eri mieltä: ei minusta Aamulehden pääkirjoitus ole sontaa.

Ja miksi ihmeessä pääkirjoituksen jakaminen olisi ”likainen temppu”? Eikö todellakaan esimerkiksi Keskustan eduskuntaryhmässä jaeta edustajille lehdissä olevia artikkeleita tiedoksi?

Itse asiassa oli oikeastaan kovin hyvä, että pääkirjoitus meni nimenomaan myös hallituspuolueiden edustajille. Tämähän on sitä uutta avointa kulttuuria, että voidaan palvella tiedonvälityksessä saman tien kaikkia eduskuntaryhmiä. Ja oikeastaanhan juuri hallituspuolueiden edustajat olivat ihan oikea taho vastaanottamaan ja lukemaan ko. pääkirjoituksen, josko vaikka terästäytyisivät ja vaatisivat omilta ministereiltään ryhtiä hallituksessa.

Mutta tämän siitä saa: kun hyvää hyvyyttään jakaa tietoa Aamulehden pääkirjoituksesta myös hallituspuolueille, niin heti sanotaan,  että ”sontaa heitetään” 

Antti Kalliomäki kirjoitti torstain Demarissa hyvän kolumnin. Hän nosti esiin monta tulevaisuuskysymystä.  Ajankohtaisesta aiheesta – turkistarhauksesta – Antti totesi, että ”ennen pitkää etiikka voittaa, kuten kuuluukin.”

Hienoa Antti – olen ennenkin sanonut, että samanlaisia punapäisiä tulisieluja olemme molemmatJ

Olin MTV:n aamutelevisiossa tästä aiheesta. Vastuuministeri Sirkka-Liisa Anttila oli paikalla puhelimen kautta. Ministerin vuolasta puhetta kuunnellessa tuli mieleen, että kaikki on kerta kaikkiaan hyvin ja kaikki mahdollinen tuotantoeläinten puolesta tehty.

No, tiedämme, että näin loisteliaasti asiat eivät valitettavasti ole.  Syitä on varmasti monia, mutta löysihän ministeri yhden tahon, joka ei ole asiaan millään lailla syyllinen: nimittäin ministeri itse. Syyllisiä olivat hänen mukaansa niin eläinaktivistit kuin SDP:kin, onhan puolue ollut joskus hallituksessa ja näin luonnollisesti syyllinen kaikkiin ongelmiin myös tänä päivänä.  

Mutta hei, voisiko syytön superministerimme tässä ja nyt kuitenkin käyttää valtaansa ja tarttua ongelmiin rivakasti. Eläinsuojelulakia ja ministeriön omia säädöksiä on tiukennettava, valvontaa parannettava olennaisesti, eläinsuojelurikosten rangaistuksia kovennettava ja eläinsuojeluvaltuutetun toimi perustettava. Niin, ja eläinsuojeluasiat on siirrettävä maa- ja metsätalousministeriöstä ympäristöministeriöön.

***  

Sama syyllisyysintoilu oli vallalla myös eduskunnassa välikysymyskeskustelussa, missä puhuttiin vakavasta aiheesta: ihmisten eriarvoistumisesta. Tietenkään hallituspuolueiden vastuulla ei ole mitenkään se, että köyhyysrajan alapuolella elää 100 000 ihmistä enemmän, kuin hallituskauden alussa. 

Keskustan ja Vihreiden kansanedustajilla tuntui olevan niin kova hätä hallituksen puolesta, että he papukaijanomaisesti jokaisessa puheenvuorossaan löysivät yhden syyllisen tämän päivän ongelmiin: SDP:npä tietenkin. Se kun heidän mukaansa on SATA-komiteassa estänyt perusturvan noston ja muutenkin syyllinen siihen, että maa makaa niin kuin nyt makaa. Aika kova suoritus puolueelta, joka ei ole edustettuna SATA-komiteassa eikä maan hallituksessa!

Vielä ylevämpään suoritukseen hallitus ylsi vertailemalla panostuksia, joita pienituloisimpien hyväksi on tehty tämän kuuluisan ”sosiaalisen” Vanhasen toisen hallituksen aikana verrattuna Vanhasen ensimmäiseen ”riistohallitukseen”.

Hallitus on laskenut omiksi köyhyystoimikseen jo viime hallituksen päättämän kuntien kalleusluokituksesta luopumisen, joka auttoi monia eläkkeensaajia.  Samaan syssyyn tämän ”sosiaalisen” hallituksen toimiksi lasketaan myös tulevan hallituksen rahoittamat uudistukset: takuueläke ja lapsilisien sitominen indeksiin.  Logiikka on pettämätön: otetaan omiin nimiin yhdenvertaisesti niin edellisen hallituksen kuin tulevankin hallituksen toimet.

Kaiken kukkuraksi hallitus laskee köyhyystoimekseen jopa sen, että se EI LEIKKAA eläkkeitä! Eläköön. Tosin toivottavaa olisi, että tämän lisäksi hallitus kantaisi edes hivenen huolta siitä, että tosiasiassa monen pienituloisen eläkkeensaajan ostovoima nyt heikkenee mm. kunnallisverojen ja palvelumaksujen korotusten myötä.

Mutta tässä hallituksen yhtälössä ei tietenkään ollut mukana niitä summia, jotka hallitus on pienituloisilta leikannut korottamalla sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja. Niillä on kerätty 60 miljoonaa pois näiden palvelujen käyttäjien rahapussista.

Jos ”puhdistamme” laskelmat em. lukujen osalta, jää tulokseksi, että tämä ”sosiaalinen” Vanhasen hallitus on itse asiassa laittanut sosiaaliturvaan vähemmän rahaa kuin se ”epäsosiaalisempi”.

Mutta eipä hätää, hyväosaisten veroja on sitten kevennetty sitäkin enemmän.

Jännittämään jäämme, onko hallituksen seuraava ”köyhyystoimi” Kataisen väläyttämä satojen miljoonien alennus yritysveroon.

Mutta  oikeasti:  nyt tarvitaan hallitukselta numerokikkailun sijaan tekoja. Ihmisiä eriarvoistetaan nyt kovaa vauhtia.  Terveyserot ovat kasvussa. Koulut eriarvoistuvat. Nuorten hyvinvointierot huolestuttavat, kun koulujen oppilashuollon saatavuudessa on isoja eroja koulujen ja paikkakuntien kesken.  150 000 lasta elää köyhyydessä. Vantaan Myyrmäessä ruoka-avun saajien määrä on tuplaantunut vuodessa.

Pistetään nyt kaikki tarmo näiden asioiden ratkaisemiseen!