Olen kiireisen työn ohella myös pienten lasten äiti. Lisääntynyt valinnanvara lapsen hoitojärjestelyjen valinnassa on kokemukseni mukaan kiristänyt ikävästi ilmapiiriä Suomessa. Liian moni työelämässä, myös politiikassa, mukana oleva äiti joutuu perustelemaan ratkaisuaan. Ilmapiiri kielii, että osan mielestä päiväkodin, iltapäiväkerhojen tai isän hoivaan turvaaminen arjessa olisi huonoa äitiyttä.

Tänään 12.5.2012 julkaistussa STT:n haastattelussa tutkijatohtori Eija Sevon näkee äitiyden ideaalin olevan sitä, että omistaudutaan täysin lapsen elämälle ja jokainen askare otetaan kasvatuksellisena tehtävänä, johon lapsi otetaan mukaan. Samalla hän muistuttaa, että myös aikuisella on oikeus tehdä rauhassa omia tehtäviään. Kun tutkijatohtorinkin mukaan äidistä tulee sitä herkempi ulkopuoliselle ohjeistukselle ja kritiikille, mitä enemmän hänen identiteettinsä rakentuu äitiyden pohjalle, on ymmärrettävää että täysin äitiyteen heittäytyneet ottavat aika rajustikin yhteyttä, kun työssäkäynnistä puhuu.

Nyt voin sanoa, että enää ei kysellä, kun monet uudemmat äiti-kollegat eduskunnassa kyselevät, joudunko usein vastailemaan lastenhoitokyselyihin. Kun aina määrätietoisesti kysyn vastakysymyksellä, pitäisikö politiikan päätöspaikoilta poistaa nuorten lapsiperheiden äidit, kauhistuvat kaikki. Jokainen on ollut puolellani.

Vierailin tänään Kurikassa, Kauhajoella ja Jalasjärvellä omassa vaalipiirissäni osana SDP:n joka kuntaan ulottuvaa rekrykiertuetta ja kannustin pohjalaisia mukaan ehdokkaaksi. Omalla esimerkilläni koitan valaa uskoa, että lapsiperheellinenkin saa asiat järjetymään ja että eläkeläisellä sitä aikaa vasta onkin kunnalliseen vaikuttamiseen! Ilahduttavasti rohkaisu toimi ja saimme yli kymmenen uutta ehdokasta.

Iloitsen päivän saldosta ja palaan mieluissani kotiin, jossa mies ja lapset ovat saaneet rauhassa huomista äitienpäivää valmistella. Vuoden ihanin päivä on tulossa. Lapset ovat ensin ja koko ajan mielessä, mutta onneksi heillä on muitakin läheisiä kuin minä.

Miapetra Kumpula-Natri
kansanedustaja