Talouskriisin keskellä alkaa tuskastuminen veroparatiiseihin (Cayman, Jersey, Man, Guernsey, Luxenburg, Gibraltar, Monaco jne) kasvaa jopa talousliberaalien keskuudessa, kun Sixten Korkman vaatii Hesarissa 9.9. ”veroparatiiseja kuriin”. Myös eläkeyhtiöiden suunnasta kuuluu kriittisiä ääniä ja kysymyksiä suomalaisten eläkkeenmaksajien rahojen sijoittamisen etiikasta.
Em. veroparatiisiluetteloa lähemmin tarkasteltaessa paljastuu hämmästyttävä asia: Eurooppalaisista veroparatiiseista viisi (Cayman, Man, Jersey, Guernsey ja Gibraltar) kuuluu eri kytkennöillä Englannin vaikutuspiiriin ja kaksi muuta ovat EU:n jäsenvaltioita! Tämä veronkiertoblokki siis toimii käytännössä EU:n sisällä!
SDP on julkilausunut useaan otteeseen tavoitteekseen tehdä kansallisella lainsäädännöllä kaikki mikä on tehtävissä veroparatiisien veronkiertoa mahdollistavan toiminnan estämiseksi.
Keskustapuolueen pj Juha Sipilä on vastikään ilmaissut puolueen kantana, että veroparatiisit tulisi kieltää. Tärkein kysymys onkin tämä:
Mikä on pääministeripuolue Kokoomuksen kanta veroparatiiseihin?
Kokoomuksen nuorisofraktion puolella eivät veronkierron estämistoimet ole korkeassa kurssissa olleet. Yrityksille suositellaan muuttoa Viroon ja vaaditaan yhteisöverosta luopumista.
Onko kansallisia arvoja yltiöpäisyyteen saakka korostanut puolue jo kokonaan siirtynyt toiseen äärilaitaan, ja asettanut talouden, yksityisen voitontavoittelun ja ahneuden kansallisen edun edelle?
Onko puolue edistämässä kehitystä, jossa talouden eliitistä tulee pääoma- ja yhteisöveronsa laistamalla palkkatyöllä elävän väestön veroparasiitti? Yleisen suomalaisen oikeustajun mukaan myös yrittäjien yrityksineen tulisi kerryttää osuutensa valtion budjetin tulopuolelle.
Viron ja offshore-veroparatiisien rinnastaminen osoittaa paitsi huonoa tietämystä myös huonoa makua. Tuskinpa kukaan länsimainen ihminen, olipa hän markkinatalouden kannattaja tai sosialisti, pitää Cayman-saarten kaltaisia järjestelyjä perusteltuina. Puhuminen Virosta samanlaisena rikollisuutta suojelevana ”veroparatiisina” on virheellistä ja loukkaavaa. Liinamaan vuodatus kertoo enemmän Liinamaasta itsestään kuin veroparatiisien problematiikasta.
Viron ja offshore -saarien rinnastaminen tapahtuu nyt kyllä hra von Stauffengergin mielikuvituksessa. En myöskään löydä tekstistäni Viroon liittyen epiteettejä ”rikollisuutta suojeleva veroparatiisi”. Oletan kuitenkin kaikkien valistuneiden talouspolitiikkaa seuraavien olevan tietoisia Viron Suomea alhaisemmasta yritysverotuksesta.
Mitä tulee kokoomusnuorten yrityksille suunnattuun muuttokehotukseen, niin sen voi jokainen itse tarkistaa tästä: http://www.kokoomusnuoret.fi/kokoomusnuoret-siirra-yrityksesi-viroon/
Viro on varmasti hyvin potentiaalinen kotipaikka suomalaisyrityksille jatkossa. Suomessa vasemmisto ajaa yritykset ja erityisesti pienyrittäjät niin hankalaan kulmaan, että vaihtoehtoina ovat monessa tapauksessa yrityksen alasajo (ja samalla tietysti duunarien irtisanominen) tai yrityksen siirtäminen vaikkapa juuri Viroon, josta on myös saatavilla laadukkaampaa työvoimaa kuin pekkaspäivien kanssa näpertelyyn keskittyvässä Suomessa. Virossa duunarit haluavat tehdä töitä ja menestyä, Suomessa työaika kuluu kiukutteluun ja kaikenmaailman koulutuspäivillä (eli palkallisilla rokulipäivillä) pelleilyyn.
Hra von Stauffenberg’in argumentit kyllä nyt kumisevat hieman tyhjyyttään. SDP on Suomessa aina osannut arvostaa itsensä likoon laittavia rehellisiä omistajayrittäjiä. Palkkajohtajuus ja pörssilistaukset ovat yhdistelmänä muuttaneet asetelmia vastakkainasettelun suuntaan.
1) ”Suomessa vasemmisto ajaa yritykset ja erityisesti pienyrittäjät niin hankalaan kulmaan, että…”
WEF:n juuri julkaistussa kilpailukykyvertailussa Suomi on sijalla neljä, eli maailman kärkikastia. Eniten sijoitukseen vaikutti työmarkkinoiden tehokkuus. Suomea pidettiin myös teknisen innovoinnin ja koulutuksen huippumaana.
Missä se ”hankala kulma” tässä oikein on, hra von Stauffenberg?
2) ”… Viroon, josta on myös saatavilla laadukkaampaa työvoimaa kuin pekkaspäivien kanssa näpertelyyn keskittyvässä Suomessa”
Virolaisen työvoiman laatu tuskin kokoomusnuorten nuoria yrittäjävisionäärejä kiinnostaa, hinta pikemminkin. Sitran muutama vuosi sitten tekemän selvityksen mukaan virolaiseen työsopimuskulttuuriin ei esim. rakennusalalla kuulu kirjallinen sopiminen. Töistä sovitaan päivä kerrallaan ja palkka, joka lienee neljännes Suomessa maksettavasta, maksetaan päivän päätteeksi käteen. Näin ei Viroon muuttaneen suomalaisen yrittäjänkään tarvitse ”näperrellä” ennakonpidätysten tai eläkemaksujen kanssa, ja duunari ei todellakaan kysele pekkasia. Tämäkö se on se kokoomusnuorten tyyppiyrittäjän märkä uni? Kaikenlainen yhteiskuntavastuu loistaa poissaolollaan!
Ennemmin tai myöhemmin myös Virossa aletaan hakea jonkinlaista rotia työmarkkinoille. Minnekkäs päin maailmaa sen jälkeen kokoomusnuorten mielestä on lähdettävä yrittämään?
1) Hankala kulma on muun muassa ajatus osinkotuloverotuksen muuttaminen progressiiviseksi ymmärtämättä sitä, että nimenomaan monelle pienyrittäjälle osinkotulo on merkittävin insentiivi yrittäjyydelle, joka muutoin on aika epähoukutteleva vaihtoehto verrattuna leppoisaan palkkaduuniin vaikkapa kunnan tai valtion palveluksessa.
2) Kilpailukykyinen hinta on osa laadun käsitettä, samoin kuin varmuus siitä, ettei joka käänteessä olla pystyttämässä aiheettomia lakkoja.
Mitä tulee kokoomusnuorten suunnitelmiin tästä tai muista aiheista, niistä en tiedä mitään koska en kokoomusnuoriin kuulu.
Käsittääkseni suurin osa yrittäjistä maksaa itselleen itse määrittelemäänsä palkkaa yrityksen johtamiseen liittyvistä tehtävistä, ja on siis siltä osin normaalin progressiivisen tuloverotuksen piirissä. Verovapaa tai edullisempi osinkotuloverotus luonnollisesti toimi yrittäjälle kannustimena säätää oman palkkansa maksua niin, että varsinainen progressiivisen tuloverotuksen piirissä oleva palkka on vaatimaton tai jopa olematon, ja rahaa pyritään ottamaan yrityksestä mieluummin osinkoina. On arvostuskysymys, miten tämänkaltaiseen säätämiseen suhtautuu. Tavallisella palkansaajalla tähän ei tietysti ole mahdollisuuksia.
Suurin yrittämiseen kannustava tekijä ei välttämättä ole raha, vaan vapaus päättää itse työajoistaan. Monille tämä on hyvin houkutteleva vaihtoehto verrattuna ajankäytön kokonaan kahlehtivaan ”palkkaduuniin kunnan tai valtion palveluksessa.”
Yhteisövero on vuoden alusta 24,5 %, eli alle keskimääräisen tuloveron. Osinkojen verotus on tuotakin pienempää. Pääomatulovero on 30 %. Kun noita prosenttilukemia katsoo, niin tuntuu oudolta yrittäjien etujärjestöjen jatkuva napina verotuksesta.
Kilpailukykyinen hinta on valitettavan usein seurausta lakisääteisten maksujen laistamisesta. Kaiketi myös voimassaolevien lakien noudattamista voidaan työelämässä pitää yhtenä laadun kriteerinä? Laittomat lakot ovat laittomia lakkoja. Sopimusyhteiskunnassa niitä ei pitäisi olla. Ruotsissa niitä ei viime vuonna ollut lainkaan, Suomessa toista sataa. Syy eroon olisi hyvä selvittää.
”Kun noita prosenttilukemia katsoo, niin tuntuu oudolta yrittäjien etujärjestöjen jatkuva napina verotuksesta.”
Napina liittyy niin kutsuttuun kaksinkertaiseen verotukseen, jonka jokainen yrittäjä tuntee kiusallisen hyvin.
Mitä tulee laittomiin lakkoihin, olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä: miksi meillä duunarit saavat porsastella miten tahtovat ja aiheuttaa työnantajille merkittävää haittaa mutta Ruotsissa pysytään sopimuksissa. Jatkuva yllätyslakon uhka nakertaa aika tehokkaasti työnantajan sitoutumista työläisiinsä ja tästä syntyy tietysti kierre, jossa epäluottamus on molemminpuolinen.
Johdonmukaisin ratkaisu laittomien lakkojen kitkemiseksi olisi sanktioiden saattaminen tasolle, joka saisi ay-liikkeenkin miettimään tahallisen haitanteon mielekkyyttä. Tällä hetkellä sanktiot ovat lähinnä taskurahoja.
”Napina liittyy niin kutsuttuun kaksinkertaiseen verotukseen, jonka jokainen yrittäjä tuntee kiusallisen hyvin.”
Vainko yrittäjä? Tavallinen pulliainen ostaa päivittäin verotetulla palkallaan arvonlisäverotettuja tuotteita lähimarketista tai mistä tahansa muusta liikkeestä! Verojärjestelmässä on useita kaksois- tai kolmoisvero”loukkuja.”
Tavallisen palkansaajan lailliset mahdollisuutensa saada verottoman osingon luonteista verotonta tuloa työnantajaltaan ovat olemattomat. Yrittäjällä sensijaan on aina verottoman osingon lisäksi ”kirjoittamaton oikeus” siirtää jonkin verran henkilökohtaista kulutustaan yrityksensä piikkiin, ja vielä siis vähentää tämä osuus kirjanpidossaan tilikauden voitosta. Tämä osuus on myös eräänlaista verotonta tuloa.
Korostan vielä, että rehellistä yrittäjyyttä arvostetaan työväenliikkeen piirissä. Duunari käsittää erinomaisen hyvin, että valtaosa maassa liikkuvasta rahasta on alunperin peräisin yksityisen yritystoiminnan tuottamista varallisuusarvoista. Valtiot ja kunnat eivät pyöritä yritystoimintaa, yrittäjät pyörittävät.
Viitaten aiemmin käsittelemääni WEF:n kilpailukykytutkimukseen, Suomen järjestelmä toimii hyvin silloin, kun säädettyjä lakeja noudatetaan kattavasti kummankin osapuolen taholla – myös työtaistelutoimissa.
Juuri nyt EK pullikoi keväällä yhdessä sovitun nk. raamisopimuksen noudattamista vastaan. Edelleen WEF -raporttiin viitaten voi kysyä: Miksi?
EK:n irtiotto on todellakin yllättävä, koska tämäntyyppiseen ei Suomessa ole totuttu. Nyt puhun periaatteesta enkä kyseisestä keissistä, jossa EK saattaa hyvinkin olla oikeassa – miksipä kustantamaan omistajien pussista ay-politrukkien koulutusta. Mutta jo kertaalleen sovitun raamisopimuksen jälkijättöinen kyseenalaistaminen ei kuulu suomalaiseen tapaan edes silloin kun asia on kyseenalaistamisen arvoinen. EK olisi voinut avata suunsa keväällä eikä syksyllä.
En tunne tarkemmin raamisopimuksen muotoilua koulutukseen oikeutetuista, mutta epäilen kuitenkin, ettei koulutukseen pääsyn ainoa kriteeri ole ay -aktiivisuus… .
Duunarius ja yrittäjyys ovat lopulta toisilleen aika läheistä sukua. Siksi merkittävä osa menestyneistä yrittäjistä onkin ammattitaitonsa huippuun kehittäneitä ex -duunareita, jotka katsovat asioita hieman pidemmälle.
Kiitän nimimerkkiä lopulta hyvinkin selkeyttävästä ajatustenvaihdosta. Palataan aiheeseen, kun uutta ilmenee!