On hämmentävää panna merkille, miten nopeasti ja kattavasti talousjournalistien näkökulmat vaihtuvat, kun politiikan suunta muuttuu. Nämä poliitikkojen ”takinkääntöjä” vahtivat sananvapauden vartijat ovat omissa takinkääntäjäisissään paljon poliitikkoja nopeampia.

Vielä vajaa vuosi sitten ns. riippumattoman lehdistön taloustoimittajat ilkkuivat silloisen oppositiopuolueen SDP:n puheille sijoittajavastuusta ja velkajärjestelystä, liittyen itsensä Unioniin ja rahaliittoon väärennetyillä tiedoilla keplotelleen vapaamatkustajavaltio Kreikan tukilainoihin. Puheita pidettiin johtavien päivälehtien taloustoimituksissa markkinatalouden toimintaa häiritsevinä, epärealistisina ja jopa vastuuttomina.

Nyt kun velkajärjestely ja sitä kautta sijoittajavastuu Kreikan kohdalla on ranskalaispankkien kohdalla toteutumassa ja saksalaispankkien kohdalla myötätuulessa, esiintyvät talousjournalisti kuin olisivat aina näitä kannattaneet. Eihän tässä tietenkään mitään ihmeellistä ole. Menettely vain vahvistaa sen usein unohtuvan tosiasian, että politiikka ja myös (talous)poliittinen journalismi on aina jonkun asialla. Kenen, se on valistuneen lukijan itse pääteltävä.

Mauno Koiviston 1980 -luvulla tokaisema luonnehdinta journalisteista sopulijoukkona ei välttämättä tee kunniaa sopuleille, mutta näyttää ainakin talousjournalistien kohdalla kestävän aikaa melko hyvin.