Per­su­joh­taja Timo Soi­nin esiin­ty­mi­nen BBC:n Hard­talk’issa on kir­voit­ta­nut vil­jalti kom­ment­teja leh­dissä ja verk­ko­pals­toilla. Satuin itse näke­mään haas­tat­te­lun aamu­tui­maan puer­to­laisessa hotel­lissa Tene­rif­falla.

Ja samaa legendaahan Soini suol­taa, oli sit­ten kyseessä suomen- tai englan­nin­kieli. Tämä argu­men­toin­nin tai­vut­te­lun ja kysy­mys­ten väis­te­lyn mes­tari oli kui­ten­kin heli­se­mässä toimittaja Step­hen Sac­kur’in ammat­ti­tai­don edessä. Soini ei saa­nut armoa kysy­myk­sessä, söikö hän sanansa jät­täes­sään nimen­omai­sen lupauk­sensa vas­tai­sesti Jussi Halla-ahon erot­ta­matta tämän saa­man rasismi -tuo­mion joh­dosta. Ja mitä teki Soini nurk­kaan jou­dut­tu­aan? Hän vetää hihas­taan vii­mei­sen ässänsä ja vas­taa mai­reasti hymyil­len kysy­myk­seen, onko hänen puo­lu­ees­saan rasis­mia: “Ei. Olen kato­li­nen kris­titty, enkä mää­ri­tel­män mukaan voi olla rasisti.”

Soini siis kään­tää puo­lu­eensa rasis­ti­sia sävyjä kos­ke­van kysy­myk­sen kos­ke­maan itse­ään, ja vas­taa näin itse aset­ta­maansa kysy­myk­seen sano­malla ole­vansa kris­titty.  En keksi “iljet­tä­vää” parem­paa adjek­tii­via tätä lui­ker­te­lua kuvaamaan.

Puo­lue­joh­taja Soi­nin puo­lu­een kan­na­tus lepää 90 -pro­sent­ti­sesti hänen hen­ki­lö­koh­tai­sen supliik­kinsa varassa. Tämä tosia­sia riit­tä­nee pitä­mään kil­pai­li­jat ruo­dussa, sillä niin kauan kun hänen sal­li­taan toi­mia yksin­val­ti­aana, riit­tää muil­le­kin kel­lok­kaille näky­viä paik­koja valtakunnanpolitiikassa.

Totuus pal­jas­tuu vasta, mikäli puo­lue saa­daan manö­vee­rat­tua kul­maan, josta käsin ei miten­kään pysty kas­vo­jaan menet­tä­mättä väis­tä­mään ­vas­tuuta. Sillä sitä tämä Espoon sana­seppo vält­tää kuin ruttoa.