Tilaa
Artikkelit
Kommentit

Maan hallitus elää osin lumemaailmassa, jolla ei ole kosketusta reaalimaailmaan. Taloustilanne ennen vuoden 2007 eduskuntavaaleja oli aika lailla toisenlainen kuin nyt. Hallitus tuntuu kuitenkin elävän vielä vuodessa 2007 toteuttaen laput silmillä silloin tekemäänsä hallitusohjelmaa. Samalla hallitus siirtää kaikki ikävät asiat muiden ratkaistaviksi ja syyttää niistä muita. Entiset kokoomuksen valtiovarainministeritkin ovat irtisanoutuneet tästä vastuuttomuudesta. 

Kansainvälisen finanssikriisin muututtua reaalitalouden kriisiksi, valtiovarainministeri vakuutteli, ettei tämä tule koskemaan Suomea. Talousasiantuntijat näkivät asian aivan toisin ja kehottivat varautumaan kriisiin.

Nyt hallituksella tuntuu olevan käynnissä työntekijöiden, kuntien ja köyhien syyllistäminen.  Itsensä se ulkoistaa ongelmien ratkaisemisesta. Ikävät päätökset on parasta siirtää seuraaville hallituksille.

Hallitus kantaa heikonlaisesti vastuuta työttömyyden hoidosta. Muiden maiden elvytysstrategioilla  on päästy parempaan työttömyyden hoitoon. Työttömiä työnhakijoita on Suomessa tänään 300 000, josta nuorten työttömyys on peräti 36 000.

Suomessa tehdyillä verohelpotuksilla ei ole saatu pidettyä kulutusta toivotulla tasolla. Julkisilla investoinneilla voidaan tukea työllisyyttä.  Vastuusta ei voi syyllistää yrityksiä. Selitykseksi ei myöskään kelpaa, ” kun vienti ei vedä”. Tiedossa on, että työttömyyden hoitoon käytettiin vähemmän rahaa vuonna 2009, kuin ennen lamaa.

Kuntien taloudet ovat romahtaneet. Veroprosentti  ja lainakanta kasvavat. Hallitus ei ole pysynyt lupauksessaan korvata lisääntyvät tehtävävelvoitteet kunnille täysimääräisesti. Valtiovarainministeri on toistuvasti syyllistänyt kuntia tuhlailusta. Olipa ministeri sitomassa valtionosuuksien määrän kuntatyöntekijöiden palkkaneuvotteluihinkin. Kuntalaisten palvelujen tarve kasvaa laman aikana, ei suinkaan vähene. Julkiseen talouteen olisi laskettava yhteen valtio että kunnat.

Köyhyys on realismia yli 700 000 suomalaiselle, joista 150 000 on lapsia. Toimeentulotuen tarve on lisääntynyt 100 000 henkilöllä. Hallitus se vain pitää yhä toimintaansa sosiaalisempana kuin edeltäjiensä.

Hallituskauden alussa tehdyt etuuksien korotukset olivat tarpeen, mutta realismia on, että palvelu- ja muiden maksujen korottaminen,  elämisen kallistuminen ja tasaverona toimivan kuntaveron korotukset ovat vähentäneet kotitalouksien käytettävissä olevia tuloja. Hälyttävää on, että taloudellisen eriarvoisuuden kasvaessa ovat samalla lisääntyneet myös terveyserot, sosiaalisista eroista puhumattakaan.

Sata-komitean tehtävänä oli parantaa perustoimeentuloa, Tähän ei kuitenkaan tullut esityksiä. Köyhiltä köyhille siirtäminen ei juuri tilannetta paranna. Samanaikaisesti voitiin kuitenkin tehdä päätös kelamaksun poistosta, joka vähensi valtion tuloja lähes miljardilla eurolla.  

Työmarkkinat toimivat hallituksen vai EK:n? tahdon mukaisesti ilman keskitettyä ratkaisua. Tuloksen olemme valitettavasti kokeneet turvattomuutena. Nuorten tulevaisuuden näkymät työelämän suhteen ovat varsin rankat.

Rakennemuutoksen yhdistyessä lamaan ovat istuvat ministeritkin syyllistäneet työntekijöitä heidän palkoistaan, unohtaen samalla täysin johdon palkkiot. Koko kansakunnan luottokelpoisuuden ja tuottavuuden vuoksi työntekijät syyllistettiin myös liian alhaisesta eläkeiästä.

Viimeisenä episodina oli keskustelunavaus lakko-oikeuden rajoituksista. Hallituksen mukaan kansantalous oli kaatumassa alle kahden viikon lakon aikana, mutta ei aiemman työnantajien kuuden viikon työsulun seurauksena. Nämä ovat esimerkkejä hallituksen tahdottomuudesta ja osoitus todellisesta ”työväenpuolueesta”.   

Seuraaville hallituksille on nykyinen hallitus sanonut jättävänsä verojen korotukset sekä etuuksien ja palvelujen karsimisen. Hallituksen loppuaika taitaakin mennä pyöritellessä yhä lisääntyviä työryhmiä ja omia valmisteluja, jotka teetetään ulkopuolisilla, amerikkalaisen pörssiyrityksen konsulteilla. Samalla hallitus muistaa tietenkin syyttää oppositiota asioiden torppaamisesta, kun parlamentaaristen työryhmien koskien esim. vaalirahoitusta perustuslakia, turvallisuus- ja puolustusasioita sekä viimeisimpänä Yleä, jälkeen hallituksen esitykset ovat olleet poikkeuksetta jotakin muuta, kuin ryhmissä on sovittu.  

Sirpa Paatero

kansanedustaja (sd.)

Kotka

Nuoret ja lama

Suomessa tuloerot ovat viime vuosina kasvaneet enemmän kuin muissa OECD maissa. Köyhien määrä on Suomessa vuoden aikana lisääntynyt 100 000 henkilöllä. Nähtäväksi jää, mikä on tilanne ensi kevään jälkeen, kun työttömyys kasvaa jopa yli 300 000 henkilön.

 Edellisen laman alkaessa pitkäaikaistyöttömien määrä oli 5000, kun se nyt on 50 000 henkilöä. Tilanne on siis varsin toisennäköinen. Sukupolvien ketjut toimeentulotukea tarvitsevissa ovat jo osin muodostuneet.

Tiedämme, että edellisen laman aikana työttömiksi jääneiden nuorten työllistyminen on jäänyt pysyvästi heikommalle tasolle kuin muiden ikäluokkien. Viime laman seurauksia nuorten elämässä tutkinut Tytti Solantaus on todennut,  että lama kosketti 80 % perheistä otannassa vähentyneinä tuloina. Lama vaikutti nuorten elämään kaikilla elämän osa-alueilla: kodissa, perheessä, koulussa, vapaa-ajalla ja työelämässä.  Lama horjutti näitä kaikkia kehitysympäristöjä ja altisti syrjäytymiselle.

Tiedossa olevista syistä johtuen talouslamaan ja siitä johtuvaan työttömyyteen sekä kuntapalveluiden riittävyyteen olisi pitänyt tehdä huomattavasti tukevampia toimia jo vuoden 2008 lopussa tai ainakin vuoden 2009 aikana, eikä vain syyttää kuntia tuhlailusta ja työntekijöitä neuvotteluhaluttomuudesta tai oppositiota pelottelusta.

Nuorten maailmassa perheen talouden pennin venyttäminen näkyi 53% yksinhuoltajaperheistä  ja 40% kahden huoltajan perheistä. Vanhemmista työttöminä oli tutkimuksen aikana 14 -20 %. Työssä olevista työtahdin kertoi kiristyneen 60 % tapauksista. Em. asiat aiheuttivat vanhempien uupumusta ja ärtyisyyttä, mielenterveys ja päihdeongelmia sekä ristiriitoja parisuhteessa. Nämä eivät voineet olla välittymättä lapsiin.

Samanaikaisesti tehdyt leikkaukset kouluista opettajien lomautuksina, ryhmien suurenemisena ja opetustarvikkeiden vähentymisenä uuvuttivat monet opettajat ja vähensivät heidän työmotivaatiotaan. Näin yksi tärkeä tuki nuorille ei toiminut täydellä teholla. Vapaa-ajan vietossa laman vaikutukset näkyivät koulujen kerhotoimintojen vähentymisenä ja perheessä harrastuksiin käytettävissä olevien rahojen vähenemisenä, joka johti omaehtoiseen kuljeskeluun ja toisaalta nuorten eriytymiseen niihin joilla oli rahaa ja niihin joilla rahaa shoppailuun tai kahviloissa käymiseen ei ollut. Vanhempien työttömyyden siirtyminen ylisukupolviseksi vahvistui laman aikana.

Kansainvälisissä tutkimuksissa on saatu samansuuntaisia tuloksia ja löydetty kolme erilaista polkua nuorten talousvaikeuksissa. Kaksi ensimmäistä kertovat kaikkien kehitysympäristöjen kriisistä. Ensimmäinen polku on supistuvien mahdollisuuksien polku, jossa nuorelle tulee kuva, ettei hänelle edes kuulu tai voi ollakaan kaikkia samoja mahdollisuuksia kuin muilla. Tämä on usein ulkopuolisuuden ja osattomuuden polku.

Toisena on uhman polku, jossa liitytään porukoihin, jotka eivät arvosta koulua ja sosiaalisia normeja, erityisesti jos ollaan pettyneitä niiden toimintaan. Kuulumisen tai osallisuuden varmistaminen tehdään keinoilla, jotka ovat pidemmällä tähtäimellä haitallisia itselle ja läheisille.

Kolmantena polkuna on pärjäämisen polku, joka voi johtaa vahvistumiseen ja pärjäämiseen aikuisena. Tässä nuori ottaa osaa perheen tilanteeseen sopeutumalla ja auttamalla, kantaen oman osansa vastuusta. Tämä on mahdollista jos nuori on osallisena ongelmia ratkaistaessa ja tuntee kuuluvansa osana kaikkiin kehitysympäritöihin. 

Taloudelliset toimintaedellytykset vaikuttavat perheiden ja lasten elämään jopa vuosikymmeniä, joten työllistyminen tulee olla kaiken lähtökohta unohtamatta taloudellisia tukia ja eri kehitysympäristöjen mahdollisuutta vastata roolistaan. Nuorten kasvamista voidaan tukea ottamalla nuori mukaan pohtimaan ratkaisuja erilaisiin ongelmiin ja samalla kokemaan osallisuutta ja jatkuvuutta sekä tarjoamalla näköaloja tulevaisuuteen.

Suomessa on käynnissä suuri teollisuuden rakennemuutos. Tilanne on huolestuttava. Metsäteollisuus sulkee sellu- ja paperitehtaita. Ilman sellukeittoa ei ole biomassaa, josta voidaan jalostaa biotuotteita. Suomen tuleva teollisuus on rakennettava meidän luonnonvarojen varaan.

 

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta teki tutkimuksen Suomalaisen biopolitiikan mahdollisuuksista. Globaalissa biopolitiikassa yhdistyvät ilmastonmuutoksen torjunta ja maailman ravintohuollon turvaaminen. Suomalaisen biopolitiikan oltava osa ilmastonmuutoksen torjuntaa, mutta samanaikaisesti on kuitenkin huolehdittava, että kansalaisten työllisyys ja toimeentulo eivät olennaisesti heikkene.

 

Suomalaisten tulee kuulua maailman parhaisiin metsä- ja puuosaajiin. Koulutuksen ja tutkimuksen avulla on varmistettava, että suomalaiset ovat maailman kärjessä mm. hiilinielujen luotettavassa arvioinnissa; metsäsektorin koneiden ja laitteiden valmistuksessa ja huollossa; erikoispakkausten ja -paperien valmistuksessa; puun arvokkaiden ainesosien mikrobiologissa hyödyntämisessä; sekä nano- ja geenitekniikan sovelluksissa metsäsektorilla. Mahdollisuuksia on runsaasti.

 

Metsät ja puista tehtävät tuotteet sitovat hiilidioksidia ja toimivat muiden kasvihuonekaasujen nieluina. Suomella on metsäteollisuuden takia suuri hiilidioksidijalanjälki. Suomen tulee sitoutua vain sellaisiin nieluja koskeviin sopimuksiin, jotka suomalaisen metsäluonnon noin 70 vuoden kierrolla ovat globaalissa tarkastelussa perusteltuja.

 

Puuta kohtuuhintaan moninaiseen käyttöön

 

Teollisuuden on tärkeätä saada kohtuuhinnalla puuta, jotta se voi olla kilpailukykyinen kansainvälisillä markkinoilla. Tämä merkitsee metsätilojen koon kasvattamista kehittämisohjelmin, jotka on suunnattu erityisesti kaupunkilaismetsänomistajille. Oikea puu on saatettava oikeaan käyttöön, on arvioitava uudelleen kemiallisen-, mekaanisen- tai energiateollisuuden roolit puun käyttäjinä. Ei ole järkeä rakentaa kansantaloudellisesti tilannetta, jossa energiasektori käy hintakilpailua metsäteollisuuden kanssa. Suomen erityinen haaste on kilpailla trooppisilla tai subtrooppisilla alueilla tuotetun puun ja erityisesti eukalyptussellun kanssa.

 

Viimeisten vuosien aikana puurakentaminen on kokenut jyrkän alamäen Suomessa. Nyt puurakentamisesta on tehtävä kansallinen vahvuus, myös hyvillä julkisen rakentamisen esimerkeillä. Puurakentamisen ja puutuotealan koulutus- ja tutkimustoimintaa on vahvistettava ja normistoja uudistettava. Erityisesti on otettava lähtökohdaksi puurakenteiden hiilen sidontaominaisuudet verrattuna betonielementeistä valmistettuihin taloihin koko elinkaaren aikana.  

 

Pakkaukset muodostavat keskeisen mahdollisuuden puupohjaisten materiaalien mittavalle käytölle.

Tavoitteena tulee olla että valtaosa muovipakkauksista korvataan puu- tai sellupohjaisilla tuotteilla. Haasteena on myös älykkäiden tietotekniikkaa hyödyntävien pakkausten kehittäminen.

 

Bioenergian tulee olla tärkeä tapa hyödyntää Suomen puuvaroja. Biopolttonesteiden valmistuksessa suomalaiset raaka-aineet kohdannevat kovan kilpailun tropiikissa tuotettujen raaka-aineiden kanssa. Ruokaviljan käyttämistä ei tule kuitenkaan käyttää bioenergian tuotantoon.  Suomalaisesta biomassasta valmistetut biopolttonesteet saattavat hyvinkin kilpailla mm. levistä, sokeriruo’osta ja jatropa – pensaan hedelmistä valmistettavien biopolttoaineiden kanssa.  

 

Vesi- ja ruokaosaaminen vientituotteeksi

 

Suomalainen teollisuus on nykyisin tehokas vesien puhdistaja ja käyttöveden kierrättäjä. Vesiosaamisen viennillä riittää varmasti kysyntää. Tätä osaamista tulee laajentaa orgaanisen aineksen puhdistustekniikoista makean veden lähteiden tehokkaampaan käyttöön ja suolaisen veden puhdistukseen kasteluvedeksi. Maailmanlaajuinen haaste on yhdyskuntajäteveden puhdistaminen ja jätelieteen hyödyntäminen. 

 

Ruokaturva on noussut hyvin tärkeäksi ongelmaksi maailmassa. Tutkimusta ja tuotekehittelyä tarvitaan mm. bioraaka-aineiden jalostukseen terveysvaikutteisiksi tuotteiksi. Maaperän rakennetta ja ojitustekniikkaa tulee kehittää vesi- ja ravinnevarojen paremman hyödyntämiseksi ja valumien vähentämiseksi. Tällä hetkellä maanviljely on suurin Suomen vesistöjen saastuttaja.

 

Edessä olevat haasteet ovat globaaleja ja niiden ratkaiseminen vaatii globaalia yhteisymmärrystä. Kasvituotannon lajikejalostusta tulee vahvistaa ja arvioida kasvien geenimuuntelun merkitystä non-food-, rehu- ja ravintotuotannossa. Ilmastonmuutoksen, maailman ravintohuollon ja luonnon moninaisuuden suojelu edellyttää, että Suomi on aktiivisesti vaikuttamassa kansainvälisiin neuvotteluihin ja osallistuu valtioiden välisiin sopimuksiin EU:n kautta tai erilaisten kansainvälisten järjestöjen puitteissa. Tärkeätä on että Suomalaiset omissa päätöksissään toimivat eettisesti, vastuullisesti ja Suomen työllisyyttä tukien. 

 Päivi Lipponen

kansanedustaja (sd.)

Sirpa Paatero

kansanedustaja (sd.)

Suomen hallituksen elvytyspolitiikka on perustunut yli 80 prosenttisesti verotukseen.  Viisaamminkin olisi voitu elvyttää. Norjassa elvytys on perustunut pääasiassa julkisiin investointeihin ja kunnallisiin palveluihin. Tämä sosialidemokraattisen hallituksen elvytys, jossa veroelvytyksen osuus jäi vain 5 prosenttiin, on ollut tehokasta. Työllisyysluvut, kansalaisten kulutus ja BKT-luvut ovat Norjassa aivan toista luokkaa kuin Suomessa. Näin on sittenkin kun elvytyksen tehokkuutta mittaavassa tutkimuksessa putsattiin pois öljyn vaikutukset. Ideologioilla on siis väliä.   

 

Suomessa hallitus on satsannut pääasiassa verovähennyksiin. Perintöveron poisto kokonaan esim. maatiloilta ja yrityksiltä sukupolven vaihdoksissa kaatui kuitenkin perustuslain vastaisena. Peltojen ja metsien myyntivoitto ovat saaneet verohelpotuksensa, kuten pitkäaikaissäästäminenkin. Hallitus toimii täysin vastoin omia puheitaan alentamalla marginaaliveroa kaikilta myös ensi vuonna. Hyvätuloistenhan piti osallistua lamanhoitotalkoisiin hieman pienempituloisia enemmän.

 

Hallitus poisti yrityksiltä kelamaksun, jonka vuoksi valtion budjettiin saatiin noin miljardin aukko. Nyt ollaan lupaamassa yhteisöveron alennusta liittyen palkkaratkaisuihin. Pienempänä summana mutta periaatteellisena asiana hallitus vähentää myös yhteisöveron tuottoja ja tukee harmaata taloutta poistamalla yritysten velvollisuuden laatia alakonsernien tilinpäätökset, joiden mukaan yhteisöveroja on maksettu.

 

 

SDP:n mielestä verotuksen painopistettä on siirrettävä työn verotuksesta pääoman, omaisuuden, ympäristön ja kulutuksen verottamiseen.

Olemme esittäneet, että pääomaverotuksen nostaminen kahdella prosenttiyksiköllä 30 prosenttiin ensi vuoden alusta alkaen tasaisi ansio- ja pääomatulojen välistä veroeroa ja tuottaisi valtiolle noin sata miljoonaa euroa nykyistä enemmän verotuloja.

Lisäksi eduskuntaryhmä esitti pörssikaupan ilmoitusvelvollisuuden laajentamista koskemaan etävälittäjiä, mikä toisi runsaasti nyt näkymättömiin jääviä myyntivoittoja varainsiirtoveron piiriin. Esitimme säädettäväksi lakiin vaatimuksen arvopaperikaupan vuosi-ilmoituksen antamisesta, kun kaupan osallisena on Suomen verovelvollinen.

Harmaan talouden kitkemiseksi esitimme käyttöönotettavaksi järjestelmää, jossa arvonlisäveron maksu on siirretty työsuoritukset tekevältä aliurakoitsijalta työsuorituksen vastaanottavalle pääurakoitsijalle toimialoilla, joille on luonteenomaista pitkät aliurakointiketjut, kuten rakentamisessa. Näin olisi mahdollista yrittää estää tilanteet, joissa aliurakoitsijan maksamatta jääneet arvonlisäverot hyväksytään vähennyskelpoisiksi pääurakoitsijan arvonlisäverotuksessa.

 

SDP on vaatinut puheenjohtajansa suulla myös teollisuuden sähköveron poistamista kokonaan kilpailukyvyn varmistamiseksi. Vastineeksi on vaadittava korkeaa energiatehokkuutta. Laajentaisimme myös jäteveroa koskemaan yksityisiä kaatopaikkoja sekä eräiden sähköyhtiöiden ns. windfall- voittojen verottamista. Lisäksi eduskuntaryhmä on esittänyt pakkauksia verolle.

Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi ryhmä esitti myös kunnallisveron perusvähennyksen nostamista 3000 euroon. Sosialidemokraatit esittivät parannuksia myös yleiseen ja eläkkeensaajien asumistukeen sekä työttömyysturvaan, mikä yhdessä perusvähennyksen tuntuvan nostamisen kanssa parantaisi pienituloisten henkilöiden asemaa selvästi.

Järjestötyön arjen haasteita

Kansalaisjärjestötoiminta muuttuu yhteiskunnallisen toimintaympäristön muuttuessa. Kansalaisjärjestötoiminta kilpailee muiden toimintojen kanssa mm. ihmisten ajasta. Enää ihmiset eivät sitoudu kovin pitkäjänteisesti järjestötyöhön, ja niinpä entisajalle ominainen sitoutuminen järjestötyöhön jopa sukupolvien ketjuissa uhkaa katketa.  Liikkumisen helpottuessa myös koko kylän tai kaupunginosan toimintoihin sitoutuminen höllenee.  Erilaiset järjestöjen toimintaan liittyvät paperityöt ja kokoukset kiinnostavat yhä harvempia.  Ihmiset osallistuvat silti yhä mielellään vapaaehtoistyöhön.

Yhteiskunta luo myös koko ajan paineita, jotka vaikeuttavat järjestöissä toimimista. Onneksi järjestöt ovat tehneet hyvää yhteistyötä, jolla parin viime vuoden aikana on saatu hyviä torjuntavoittoja nykyhallituksen aikeista rapauttaa järjestöjen toimintaedellytyksiä.  Hallitus on selkeästi osoittanut ymmärtämättömyytensä järjestötoiminnasta. Toisaalta sillä on ollut myös halua tulkita Euroopan Unionista tulevat säädökset viimeisen päälle tiukasti, ja unohtanut samalla suomalaisen hienouden julkisen ja yksityisen välissä toimivasta kolmannesta sektorista.

Ensimmäisenä käytiin menestyksekäs taistelu kirjanpitolaista, jossa yhdistyksiin yritettiin pakottaa maksulliset ammattitilintarkastajat. Toisena oli valtiovarainministerin yritys käyttää Veikkauksen tuottoja jakosuhdelain vastaisesti muuhun kun liikunnan, nuorisotyön, kulttuurin ja Suomen akatemian hyväksi.  Nyt ollaan kolmannessa taistelussa taistelemassa työllistämistukimahdollisuuden kanssa. Saas nähdä miten tässä käy. Jäävätkö tuhannet työttömät ilman työpaikkaa ja sen mukana vielä useammat ilman pientä apua, markkinoiden ylivallan nimissä.

Kaiken aikaa pohditaan myös rajanvetoa sen suhteen mikä on kolmannen sektorin asema kilpailutus- ja hankintamenettelyissä. Vaikka uusi hankintalaki antaa mahdollisuuden neuvottelumenettelyyn, ei sitä ole juuri käytetty. Myös vapaaehtoistyön laskeminen on yhä ongelmallista. Tämän syksyn aikana on odotettu tulevaksi uutta yhdistyslakia, joka sisältäisi mm. maallikkotilintarkastajat yhdistyksiin. Tätä ei kuitenkaan ole näkynyt, ehkäpä johtuen hallituksen sisällä olevista ristiriidoista.

 

Kaikesta huolimatta on uskomattoman hienoa, että kaikkien näiden jatkuvien ulkoisten paineiden alla järjestöihmiset jaksavat yhä tehdä arvokasta vapaaehtoistyötä. Ehkäpä ennen kuin hallituksen neljävuotiskausi on tullut päätökseensä, tulee myös monille selväksi se mitä hallitusohjelmaan kirjattu yhteisöllisyyden vahvistaminen käytännössä tarkoittaa.

 

Sirpa Paatero

kansanedustaja (sd.)

Terveiset Moskovasta

Terveiset Moskovasta

 Elämäni ensimmäinen matka Moskovaan lokakuun 25.10.-27.10.2009 oli vaikuttava.  Venäjällä ja aikaisemmassa Neuvostoliitossa olen toki vieraillut ennenkin, mm. useita kertoja Pietarissa ja Viipurissa. Nyt tarjoutui kuitenkin ainutkertainen mahdollisuus tutustua Moskovaan ja samalla tavata Duuman jäseniä ja hallintoa sekä Oikeudenmukaisen Venäjän ja Yhtenäisen Venäjän edustajia. Mielenkiintoista oli myös tavata Suomen suurlähettiläs ja YLEN Moskovan kirjeenvaihtaja.

 Matkalla ollut joukkueemme koostui Suomen sosialidemokraattisen puolueen kansanedustajien avustajista, SD-ryhmätoimiston henkilökunnasta, SD-naisliiton edustajista, SD-opiskelijaliiton edustajista, SD-piirin edustajista sekä kolmesta SD-kansanedustajasta

 Matkustaminen yöjunassa mennen tullen oli jo kokemus. Kun unen saaminen yöllä ei ollut ihan helppoa, yritin kuvitella, millaista olisi matkustaa junassa koko Siperian radan reitti. Onneksi keskimmäisen yön saimme viettää hotellissa.

 Liikkuminen suurkaupungissa sujui hyvin metrolla.  Toisena päivänä käytössämme oli hetken myös linja-auto, joka sujuvasti kuljetti meitä paikasta toiseen. Yöllä olimme sitten kansantaksien eli lennosta pyydystettävien ladojen, ilman taksikylttiä, armoilla. Hinnasta sovittiin ennen kyyditystä, ja hyvin meni.

 Poliittinen asetelma Venäjällä

 Poliittinen asetelma Venäjällä on varsin mielenkiintoinen, kuten myös kansaedustajien asema.  Duumassa valtapuolue Yhtenäinen Venäjän lisäksi on kolme oppositiopuoluetta, joista Oikeudenmukainen Venäjä on sosialidemokraattinen sisarpuolueemme. Keskustelu siitä, ovatko nämä puolueet oikeita oppositiopuolueita saa lisämausteita Oikeudenmukaisen Venäjän tukiessa nykyisen presidentin valintaa. Oppositiopuolueet ovat tehneet kuitenkin omat budjettilinjauksensa, linjaukset talouden kriisiohjelmasta ja vaalilaista. Näistä linjauksista tapaamamme valtapuolueen edustaja esitti rankkaa kritiikkiä leimaten ne populistisiksi ja vastuuttomiksi yhtenäisyyden hajottamisen yrityksiksi. Yhtenäisyyttä oppositiopuolueet osoittivat myös lokakuun alueellisten vaalien jälkeen, joissa todennetusti käytettiin vilpillisiä keinoja. Puolueet marssivat kaikki ulos duuman istunnosta.

 Valta on yhä vahvasti Yhtenäisellä Venäjällä, jolla on duuman 450 jäsenestä 315, kun koko oppositio muodostuu 135 jäsenestä, josta 38 edustavat Oikeudenmukaista Venäjää. Määrällisesti valtapuolue saa kaikki haluamansa esitykset läpi.

 Oikeudenmukainen Venäjä on puolueena kuitenkin vasta kolme vuotta vanha. Tästä syystä on tärkeää tukea yhteistyöllä puoluetta sekä SI että Suomen Demareiden osalta.

 Sukupuolijakauma koko duumassa on varsin miesvaltainen, kun edustajina on ainoastaan 63 naista. Duuma toimii kuukaudessa kolme viikkoa Moskovassa, ja viikko työskennellään alueilla. Istuntoja on kahtena päivänä viikossa ja loput päivät on varattu valiokuntatyöskentelyyn.

 Kansanedustajilla on Venäjällä syytesuoja. (tämän luulin ensin kuulleeni väärin). Monet kansanedustajat ovat taustoiltaan suurten yritysten omistajia, joten arvata saattaa ettei heitä koko kansaa koskevat uudistukset paljoa kiinnosta.   

 Venäjän taloudesta

 Venäjän talous muiden maiden tapaan on lamassa talouskriisin jäljiltä. Ymmärrän hyvin harmituksen siitä, että Yhdysvaltojen ahneus ja keinottelu rahoitusmarkkinoilla lamauttaa myös Venäjän talouskehitystä. Syinä talouskriisiin ovat hintojen romahdus, luotonsaantimahdollisuuksien romahdus niin ulkoa kuin maan sisältä ja globaalin kysynnän tippuminen.

 Venäjän vienti, joka perustuu pääosin kaasuun, öljyyn ja metalleihin, on laskenut jonkun verran, mutta enemmän on laskenut BKT, jonka yli 8 % laskuun vaikuttaa nyt näistä saatava hinta. Venäjä ei ole suurvalta mitattuna maailmanmarkkinoilla, mutta se on kuitenkin esimerkiksi kolmanneksi suurin vehnän viejä maailmassa. Maan oma kulutus pitää tietenkin omaa tuotantoa yllä, ja maan johto tukee runsaskätisesti mm. autotuotantoa. Samalla tavaroiden tuottamisesta ollaan siirtymässä palveluyhteiskunnaksi. Tuloja öljystä ja kaasusta ei ole ohjattu riittävästi infran (tiet, sairaalat ym.) rakentamiseen, joten yhä suurempia ongelmia on tulossa, jollei talouskasvun alkaessa suuntaa muuteta. Kansalaiset luottavat ainoastaan omiin verkostoihinsa, sillä 13% tasa-verolla, jota ei edes kaikilta saada, ei luoteta valtioon tai kuntiin palvelujen järjestäjinä.

 Korruption ollessa maan tapa riippuu virallisten asioiden hoitamisen aikataulu maksukyvystä. Myös ulkomaisissa investoinneissa on aina varauduttava jopa 40 % lisäkustannuksiin, kuten erilaisiin ”lupamaksuihin”, jotta asiat etenisivät. Erot maan eri osien välillä ovat myös huimat, BKT:n osalta jopa 1/30, riippuen alueen luonnonvaroista ja teollisuudesta. Pahimmilla alueilla nuorisotyöttömyys hipoo 70 % luokkaa.

 Suomalaisia sekä kauppaa Suomen kanssa arvostetaan, vaikka Venäjän mittapuun mukaan se onkin varsin pientä, suurimpien kauppakumppanien ollessa Kiina ja Intia.

 Internet demokratian kasvattajana

Internetkäyttäjiä on Venäjällä jo yli 46 milj. Internet ja sosiaalinen media helpottavat demokratian lisääntymistä Venäjällä, jossa virallinen media ei toimi vallan vahtikoirana vaan enemmänkin juoksupoikana, vaikka joskus tuntuu näin olevan myös täällä naapurimaassa Suomessa.

 

Ihmisten maksuvaikeudet talouslaman aikana kasvavat, kun irtisanomisista ja lomautuksista tulee monelle totta. Pikavipeistä on tullut jo iso ongelma. Tämä johtuu sekä pikavippien saannin helppoudesta ilman vakuuksia että pankkien lainaehtojen tiukennuksista.

Pikavippitoimiala kasvaa jatkuvasti. Tiedossa olevia pikavippiyhtiötä on yli 70, joista vain 10 % kuuluu oman alansa järjestöön. Tiedossa ei ole lainaa antavien yritysten tarkkaa lukumäärää, eikä Suomessa toimivien yritysten taustoista ole riittävästi tietoa. Valvonnasta vastaa kuluttajaviranomainen, ei pankkitoiminnan valvoja.

Suurimpana uudistustarpeena olisikin saada pikavippien myöntäminen luvanvaraiseksi, jolloin valvontaa hoitaisi finanssivalvonta aivan kuten muidenkin rahalaitosten kohdalla. Sosialidemokraattiset talousvaliokunnan jäsenet olisivat jo tässä vaiheessa halunneet lakiin myös rekisteröintivelvollisuuden, jolloin tiedossa olisivat edes toimijoiden lukumäärä ja taustat.

Nyt hyväksyttävässä pikavippejä koskevassa esityksessä hyvää on vuosikorkotason ilmoittamisvelvollisuus, joka sisältää myös muut lainanhankintaan sisältyvät kulut. Näin lainan ottajan on mahdollisuus verrata eri lainoja. Toisena edistyksenä on aikarajojen säätäminen lainan maksulle niin, ettei rahaa makseta tilille klo 23 – 07. Myönteinen uudistus on myös henkilöllisyyden todentamisvelvollisuus, jolloin sopimuksia ei voi tehdä kenenkään toisen nimiin.

Sosialidemokraatit olisivat toivoneet määriteltäväksi lainalle korkokaton. Esitimme myös yöaikaisen lainan hakemisen kieltämistä, jolloin harkinnalle on paremmat edellytykset. Pikavippien markkinointiin ja mainontaan olisi myös saatava tarkemmat pelisäännöt.

Taloustilanne ajaa markkinoita eteenpäin ja nyt on liian hyvät markkinat pikavippien ns. harmaalle/epäviralliselle toiminnalle jos lainsäädäntöä ei saada päivitettyä.

 

Työttömyysprosentti huitelee tällä hetkellä Kotkassa 15,3 % tienoilla.  Pitkäaikaistyöttömiä on edellisenkin laman jäljiltä vielä varsin runsaasti jäljellä. Vakavaa huolta aiheuttaa koulunsa päättäneiden nuorten kasvava runsas määrä ja heidän heikko työllistyminen epävarmassa taloustilanteessa.

 

Ymmärrän entistä paremmin, miksi ihmiset välttelevät lehtien lukemista ja uutisten katsomista. Osalla syy lehtien lukematta jättämiseen voi olla taloudellinenkin, mutta suurella osalla se on itsensä suojelumekanismi. Vähemmästäkin ahdistuu, kun päivittäin saa lukea masentavia uutisia niin maailman, Suomen kuin kuntien taloudesta tilanteesta ja työpaikkojen menetyksistä.

 

Yhden viikon aikana Kotkassa tapahtui useita surullisia asioita: 120 vuotta toiminut pullotehdas lopetti toimintansa, pumpputehdas vähensi noin sata työntekijää, sataman ja Ahlströmin YT-neuvottelut koskettavat satoja.  Nyt viimeisimpänä Stora Enso ilmoitti lopettavansa vielä Sunilan tehtaan ja laittavansa Kotkan tehtaan myyntiin. Jos myyntitavoitteita ei neljässä kuukaudessa saavuteta, lopputulosta ei työntekijöiden ole vaikea ennustaa. Samaan aikaan pienempiä yrityksiä kaatuu erityisesti isompien yritysten mukana. Tuskin uskallan ajatella työttömyysprosentin suuruutta vuoden vaihteessa.

 

Tilanteessa on ainakin kahdenlaisia suuria ongelmia: ihmisten ja perheiden selviäminen ja toisaalta kunnan suoriutuminen palvelutehtävistään. Samalla kun kunnan verotulot olivat jo alkuvuodesta tippuneet 8 miljoonaa euroa eikä parempaan päin olla menossa tuloverojen eikä yhteisöverojen osalta vielä pitkään aikaan, kasvaa palvelujen tarve kuten aina taantuman aikaan. Näin on erityisesti kunnassa, jossa ikääntyvien osuus väestöstä on huomattavasti keskimääräistä suurempi. Huoltosuhde siis heikkenee entisestään. Samaan aikaan toimeentulotukea saavien määrä kasvaa ja tulee kasvamaan yhä. Työttömyyden hoidon kustannukset kasvavat entisestään. Kunnat ovat lirissä.

 

Työttömiksi jäävien uudelleenkoulutus ja työllistyminen tulevat yhä vaikeammaksi, kun työttömien määrä on näin suuri samaan aikaan. Toisena haasteena on, että lähes kaikki menetetyt työpaikat ovat teollisuudesta ja paljolti miesvaltaisilta aloilta, joissa ammattitaito ja osaaminen ovat hyvin samantapaista. Jo edellisen laman jäljiltä on Kotkassa voitu nähdä työttömyyden ja toisaalta leikkausten jättämät jäljet silloisiin lapsiin eli nykyisiin nuoriin. Nämä lapset ovat nyt jo alle 20 vuodessa kokemassa uutta lamaa. Samalla lapsiperheiden köyhyys on Kotkassa muuta maata yleisempää. Vuosina 2007 – 2008 köyhyys vain lisääntyi, vaikka talous kasvoi.

 

Tietäen kaiken tämän ihmiset tarvitsevat aika paljon voimavaroja ja luottamusta tulevaan, jotta he jaksavat nähdä ne pienetkin hyvät asiat niin henkilökohtaisessa elämässä kuin lähiympäristössä. Nyt on kehitettävä uutta tekemistä ja mahdollisuuksia uusille työpaikoille. Ei ole syytä syyttää työttömäksi jääviä eikä työssä yhä jatkavia ansaituista palkoista. Emme halua syyttää myöskään kuntia tuhlailusta. Olemme kaikki samassa veneessä. Ja vaikka vielä mennään aika lujaa hyvin kiviseltä tuntuvaa koskea alas, laskevat kaikki joet joskus tyynnyttävälle merelle.         

 

 

Ääni kuuluville

Ihmisten kiinnostus poliittisiin vaaleihin tuntuu olevan hälyttävän laimeaa. Usein

kuuleekin monen suusta lauseen ”ei sillä ole väliä, kuka siellä istuu päättämässä.”

Oman tulkintani mukaan tämä viestii siitä, että ihmiset eivät koe voivansa

vaikuttaa asioihin. Olisikin syytä miettiä, miksi ihmiset eivät koe tulevansa

kuulluiksi.

 

Ihmisten aktivoimista äänestämään on mietitty jopa ministeriön työtyhmiä myöten.

Yhtenä keinona on esitetty äänestysiän alentamista, mutta se tuskin lisäisi

nukkuvien äänestysintoa.

 

Jokin aika sitten käteeni osui mielenkiintoinen kirja.  Kirja kertoo Sveitsin

mallista, yli 100 vuoden kokemuksesta kansalaisdemokratiasta. Sveitsin

mallissa on mahdollisuus äänestää suoralla kansanvaalilla monista laeista, jos

esitystä kannattaa 50 000 kansalaista. Suora kansanvaali on järjestävä

myös asioissa, jotka kuuluvat jo perustuslakiin kirjattuihin äänestettäviin

asioihin. Kansalaisaloitteiden tekeminen on mahdollista sekä alueellisesti että

valtakunnallisesti.

 

Viime keväänä ennen SDP:n puoluekokousta puhuttiin paljon henkilövalinnoista

suoralla äänestyksellä. Mietinkin miksei keskustelu asiakysymyksissä, itse

politiikassa, ole saanut yhtä vahvaa suoraa kansanäänestystä kannattavaa

keskustelua liikkeelle.

 

Puolueen ohjelmatyö avattiin yleiseen nettikeskusteluun ja samaa linjaa on

jatkettu myös puolueen työryhmien avoimilla työskentelysivuilla. Kaikilla

puolueosastoilla ja jäsenillä oli mahdollisuus ottaa kantaa perustuslainmuutokseen, jota

sitten käytettiin pohjana koko puolueen yhteiselle kannanmuodostukselle puoluevaltuustossa. Myös erillinen nettisivusto yliopistolakikeskustelulle on esimerkki puolueen uudesta entistä keskustelevammasta linjasta.

 

Paljon on vielä tehtävää ihmisten aktivoimiseksi osallistumaan, mutta oikealla

tiellä ollaan. Nykytekniikka antaa hyviä mahdollisuuksia avoimeen

kansalaiskeskusteluun. Linjakeskusteluille tarvitaan tietenkin useita eri

kanavia. Jäsenäänestyksissä otetaan kantaa mm. kuntavaali- ja

eduskuntavaaliehdokkaisiin, mutta tämän lisäksi olisi harkittava

äänestyksiä myös asiakysymyksissä.

 

Sveitsi ei ole ainoa maa, jossa laajempi kansalaisdemokratia on käytössä.

Näissä maissa ihmisten kiinnostus vaaleihin on säilynyt, vaikka äänestyksiä on

joinakin vuosina ollut useita ja samaan aikaan on äänestetty sekä kaupungin, kantonin

että valtakunnan asioista. Sveitsin kansalaisista 60 % ilmoittaa olevansa

tietoinen maansa politiikasta. Useimmiten päättäjien esittämä kanta on tullut valituksi mutta samalla siis saanut myös vankan vahvistuksen kansalaisilta. Uhkaksi koettuja ylilyöntejä ei ole ollut. Kun pääsee äänestämään esim. budjetista eli siitä, mihin rahoja käytetään, on verojen maksulle myös enemmän ”halukkuutta”.

 

Voitaisiinko Suomessakin ja puolueessamme ottaa mallia Sveitsin mallista, ja näin parantaa aitoa kansalaisdemokratiaa ja kuulluksi tulemisen kokemusta?

Vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna nuorten työttömyys on lisääntynyt 53%. Joillakin alueilla kasvua on jopa yli 100%. Näistä tiedoista huolimatta työministeri vain muutama viikko sitten puhui työttömyyden maltillisesta kasvusta eikä valtiovarainministerinkään mielestä työllisyyden hoitoon tarvittu mitään erityissatsauksia. Päätös tehdä välikysymys nuorisotyöttömyyden hoidosta on siis todella ajankohtainen.

 

Helmikuussa tehdyssä tutkimuksessa ”Nuorten arvot ja elämä” eivät nuorten tunnelmat työelämän tulevaisuuden suhteen olleet kovin valoisat. Noin 70 % nuorista koki elämänsä tällä hetkellä stressaavaksi, ja pelottavalta työelämä tuntui lähes 40 %:n mielestä. Yli 40 %:a nuorista pelkää mahdollisuutta saada potkut tulevaisuuden työpaikastaan. Huolissaan työn saamisesta tulevaisuudesta oli 57 %:a nuorista. Huoli määräaikaisista ja epämääräisistä työsuhteista värittää nuorten ajatuksia tulevaisuudesta.

 

Meillä on tiedossa, että 1990-luvun laman aikana työelämän kynnyksellä ollut sukupolvi on jäänyt pysyvästi alemmalle työllistymisen tasolle. Heidän perheisiin on kasautunut lisäksi ikäviä henkisiä ja sosiaalisia ongelmia.

 

Viime vuosina on puhuttu työvoimapulasta, jonka on ajateltu ratkaisevan monet työllisyyteen liittyvät ongelmat. Mitään ratkaisuautomaattia ei kuitenkaan ole olemassa. Jos nyt ei toimita pikaisesti työttömyyden ehkäisemiseksi, kertaamme uudelleen edellisen laman tapahtumat ja virheet.

 

Nyt on panostettava nuorten työllistymiseksi. Nuoret tarvitsevat työvoimahallinnon ohjausta, koulutusmahdollisuuksia ja harjoittelupaikkoja on lisättävä myös väliaikaisesti ammattikoulutuksen jälkeen. Yhteiskuntatajuun toimivuus on varmistettava ja samalla laajennettava se koskemaan kaikkia alle 30-vuotiaita. Nyt on tärkeää saada nuorille kesätyömahdollisuuksia, jotta kokemus työn teosta voi karttua.

 

Nuorten luottamusta työn saamiseen ja opiskelun kannattavuuteen on vahvistettava.  Tulevaisuuden tuottavuus on nykynuorten varassa.