Suomessa tuloerot ovat viime vuosina kasvaneet enemmän kuin muissa OECD maissa. Köyhien määrä on Suomessa vuoden aikana lisääntynyt 100 000 henkilöllä. Nähtäväksi jää, mikä on tilanne ensi kevään jälkeen, kun työttömyys kasvaa jopa yli 300 000 henkilön.
Edellisen laman alkaessa pitkäaikaistyöttömien määrä oli 5000, kun se nyt on 50 000 henkilöä. Tilanne on siis varsin toisennäköinen. Sukupolvien ketjut toimeentulotukea tarvitsevissa ovat jo osin muodostuneet.
Tiedämme, että edellisen laman aikana työttömiksi jääneiden nuorten työllistyminen on jäänyt pysyvästi heikommalle tasolle kuin muiden ikäluokkien. Viime laman seurauksia nuorten elämässä tutkinut Tytti Solantaus on todennut, että lama kosketti 80 % perheistä otannassa vähentyneinä tuloina. Lama vaikutti nuorten elämään kaikilla elämän osa-alueilla: kodissa, perheessä, koulussa, vapaa-ajalla ja työelämässä. Lama horjutti näitä kaikkia kehitysympäristöjä ja altisti syrjäytymiselle.
Tiedossa olevista syistä johtuen talouslamaan ja siitä johtuvaan työttömyyteen sekä kuntapalveluiden riittävyyteen olisi pitänyt tehdä huomattavasti tukevampia toimia jo vuoden 2008 lopussa tai ainakin vuoden 2009 aikana, eikä vain syyttää kuntia tuhlailusta ja työntekijöitä neuvotteluhaluttomuudesta tai oppositiota pelottelusta.
Nuorten maailmassa perheen talouden pennin venyttäminen näkyi 53% yksinhuoltajaperheistä ja 40% kahden huoltajan perheistä. Vanhemmista työttöminä oli tutkimuksen aikana 14 -20 %. Työssä olevista työtahdin kertoi kiristyneen 60 % tapauksista. Em. asiat aiheuttivat vanhempien uupumusta ja ärtyisyyttä, mielenterveys ja päihdeongelmia sekä ristiriitoja parisuhteessa. Nämä eivät voineet olla välittymättä lapsiin.
Samanaikaisesti tehdyt leikkaukset kouluista opettajien lomautuksina, ryhmien suurenemisena ja opetustarvikkeiden vähentymisenä uuvuttivat monet opettajat ja vähensivät heidän työmotivaatiotaan. Näin yksi tärkeä tuki nuorille ei toiminut täydellä teholla. Vapaa-ajan vietossa laman vaikutukset näkyivät koulujen kerhotoimintojen vähentymisenä ja perheessä harrastuksiin käytettävissä olevien rahojen vähenemisenä, joka johti omaehtoiseen kuljeskeluun ja toisaalta nuorten eriytymiseen niihin joilla oli rahaa ja niihin joilla rahaa shoppailuun tai kahviloissa käymiseen ei ollut. Vanhempien työttömyyden siirtyminen ylisukupolviseksi vahvistui laman aikana.
Kansainvälisissä tutkimuksissa on saatu samansuuntaisia tuloksia ja löydetty kolme erilaista polkua nuorten talousvaikeuksissa. Kaksi ensimmäistä kertovat kaikkien kehitysympäristöjen kriisistä. Ensimmäinen polku on supistuvien mahdollisuuksien polku, jossa nuorelle tulee kuva, ettei hänelle edes kuulu tai voi ollakaan kaikkia samoja mahdollisuuksia kuin muilla. Tämä on usein ulkopuolisuuden ja osattomuuden polku.
Toisena on uhman polku, jossa liitytään porukoihin, jotka eivät arvosta koulua ja sosiaalisia normeja, erityisesti jos ollaan pettyneitä niiden toimintaan. Kuulumisen tai osallisuuden varmistaminen tehdään keinoilla, jotka ovat pidemmällä tähtäimellä haitallisia itselle ja läheisille.
Kolmantena polkuna on pärjäämisen polku, joka voi johtaa vahvistumiseen ja pärjäämiseen aikuisena. Tässä nuori ottaa osaa perheen tilanteeseen sopeutumalla ja auttamalla, kantaen oman osansa vastuusta. Tämä on mahdollista jos nuori on osallisena ongelmia ratkaistaessa ja tuntee kuuluvansa osana kaikkiin kehitysympäritöihin.
Taloudelliset toimintaedellytykset vaikuttavat perheiden ja lasten elämään jopa vuosikymmeniä, joten työllistyminen tulee olla kaiken lähtökohta unohtamatta taloudellisia tukia ja eri kehitysympäristöjen mahdollisuutta vastata roolistaan. Nuorten kasvamista voidaan tukea ottamalla nuori mukaan pohtimaan ratkaisuja erilaisiin ongelmiin ja samalla kokemaan osallisuutta ja jatkuvuutta sekä tarjoamalla näköaloja tulevaisuuteen.
