SONKin liittohallituksen jäsenen Pauliina Painilaisen blogiteksti

Meillä on opiskelijakunnissa luvassa kiireinen ja työntäyteinen vuosi. Ammattikorkeakoulu-uudistus lähtee tänä vuonna kunnolla käyntiin.  Tänä vuonna aktiiveja kentällä puhuttavat myös kuntavaalit ja YTHS-kokeilun eteneminen.

Korkeakoulujen yhteinen sähköinen hakujärjestelmä otettaneen käyttöön vuonna 2014. Vuoden 2014 loppuun mennessä myös ammattikorkeakoulujen toimiluvat ja opiskelijavalinnat uudistetaan. Ammattikorkeakoulujen rahoitusmallia pistetään myös uuteen uskoon ja rahoituksen olisikin tarkoitus siirtyä valtiolle vuoteen 2015 mennessä.

Rakenteellinen kehittäminen tarkoittaa sitä, että ammattikorkeakoulujen ja toimipisteiden määrä tulee vähenemään. Toimintoja tehostetaan, korkeakouluja yhdistetään, koulutusohjelmia lakkautetaan ja kampuksia lopetetaan. Tämä tulee varmasti näkymään yksittäisen opiskelijan arjessa jo varhaisessa vaiheessa. On varmasti haastavaa niin työskennellä kuin opiskella korkeakoulussa ja ympäristössä, jossa käydään yt-neuvotteluja.   Yksi mielenkiintoinen kysymys on myös se, että miten huolehditaan koulutettavista ”hännistä”. Voi olla suuri haaste tarjota lakkautettavan koulutusohjelman viimeisille opiskelijoille yhtä laadukasta opetusta kuin jo valmistuneille. Etenkin, jos ne ”paremmat opettajat” ovat jo ajat sitten karanneet muualle uusien työpaikkojen perässä.

SONK otti viime liittokokouksessaan jyrkän kannan uuden pääsykoejärjestelmän kiintiöihin. Kiintiöt ovat tulossa valintauudistuksen myötä ja kiintiöillä siis suosittaisiin ensimmäistä korkeakouluopiskelupaikkaansa hakevia hakijoita.  Kiintiöiden kauniina ajatuksena on, että jo korkeakoulututkintonsa suorittaneet tai opinto-oikeuden saaneet eivät hakisi korkeakouluun päävalinnan kautta ja veisi opiskelupaikkoja uusien hakijoitten nenien edestä. Uudistuksella haluttaisiin purkaa hakujonoja sekä ehkäistä nuorten syrjäytymistä.  Muut hakijat, eli jo yhden tutkinnon suorittaneet tai alaa vaihtavat, löytäisivät opiskelupaikkansa erillisiä haku- ja valintaväyliä pitkin. Kiintiöiden käyttöönoton ehdoton edellytys onkin, että alalta toiselle siirtyminen korkeakoulun sisällä tai korkeakoulusta toiseen olisi joustavaa. Monessa korkeakoulussa tilanne on tällä hetkellä se, että pelkästään pääaineen tai koulutusohjelman vaihtaminen korkeakoulun sisällä on vaikeaa.  Puhumattakaan siitä, että haluaisi vaihtaa toiseen korkeakouluun – esimerkiksi ammattikorkeakoulusta yliopistoon. Siirtyminen korkeakoulusta toiseen tapahtuu tällä hetkellä pääsääntöisesti uusien pääsykokeiden kautta. Työt näiden siirtymäväylien luomisen eteen pitää siis aloittaa jo tänään.

Kaikenlaisia kauhuskenaarioita voi toki maalailla, mutta on turha alkaa hysteeriseksi. Ammattikorkeakoulu-uudistuksen perimmäinen tarkoitus on kuitenkin tehdä koulutuksesta laadukkaampaa ja tehokkaampaa sekä vahvistaa ammattikorkeakoulujen asemaa ja profiilia koulutuksen tarjoajina.  Me teemme töitä opiskelijan etua ja asemaa ajatellen sekä yritämme pitää parhaamme mukaan huolen siitä, ettei kukaan jää uudistuksen jalkoihin.