SONKin liittohallituksen jäsenen Heidi Keräsen kolumni

Puistokemistit, Taivaanrannan Maalarit, Juoppolallit, Puli-Ukot… Toisinaan laitapuolenkulkijoista jää jälkeen aikamoinen löyhkä, mutta ennaltaehkäisevästä päihdetyöstä ja päihteiden liikakäytöstä puhuttaessa haiskahtaa moni muukin asia.

Siinä vaiheessa, kun Lantti-Tane on maannut ojan pohjalla viimeiset 20 vuotta, alkaa olla vaikeaa (vaikkei suinkaan mahdotonta) riipiä pullo tärisevistä käsistä. Miksei asiaan puututtu jo siinä vaiheessa, kun näppylänaamainen teini-Tane kuunteli isojen poikien legendoja kännin huumasta? Päihteiden käyttöön puututaan usein aivan liian myöhään. Liikakäyttäjillä riippuvuus on jo niin pitkälle kehittynyttä, että siitä on hyvin vaikea palata kohtuukäyttöön.

Ihmisten juomisen taustalla ovat usein sosiaaliset syyt tai mahdollisesti opittu tapa, jota ei usein pystytä perustelemaan rationaalisilla argumenteilla. Jos alkoholi keksittäisiin tänä päivänä se luokiteltaisiin luultavasti laittomaksi. Alkoholi, tupakka ja huumeethan ovat loppujen lopuksi kehoomme eri tavoin vaikuttavia myrkkyjä. Usein ihmisten juomisen taustalla on heikko itsetuntemus tai toisaalta uskomus, ettei ole selvinpäin jollakin tapaa ”riittävä”. Ihmiset uskovat muuttuvansa sosiaalisemmiksi ja fiksummaksi päihteiden käytön vaikutuksesta, vaikka usein vaikutus on päinvastainen.

Päihdepolitiikkaa tulisi tarkastella yksilön ja tämän sosiaalisten suhteiden tasolta, sillä ovathan päihdeongelmat yksilön sisäisistä kriiseistä lähtöisin. ”Jos siis halutaan parantaa ja siistiä ihmisten juomatapoja, toimiva keino olisi parantaa heidän sosiaalisia taitoja yleisesti ottaen,” toteavat Maunu, Sahi ja Kiukas ”Leiskaa steissillä, romanssi mökillä” -nettijulkaisussaan (Pori, 2011). Meidän tulee monipuolisesti kehittää lasten ja nuorten sosiaalisia taitoja ja kykyä kohdata vastoinkäymisiä. Puhumme usein aitoudesta ja siitä, että ihmisen tulisi olla ”oma itsensä”.  Olisikin tärkeää kannustaa nuoria kysymään: Voiko käyttäytymistä, persoonallisuutta ja havannointikykyä muuttavien aineiden vaikutuksen alaisena olla oma itsensä? Itseään tulee kehittää, mutta ei keinotekoisesti vaan aitojen ja haastavien sosiaalisten tilanteiden kautta; ei kemiallisilla aineilla.

Päihteidenkäytön vastainen kamppanjointi ei useinkaan tunnu osuvan ongelman ytimeen, kun taas päihteitä markkinoivat tahot ovat onnistuneet tavoitteessaan. Elämme yhteiskunnassa, jossa tupakointi, huumeet ja alkoholinkäyttö ovat arkipäivää. Rentoutuminen ja hauskanpito eivät usealta ihmiseltä tunnu onnistuvan ilman niitä. Lainsäädännöllä ja sen valvonnalla on tärkeä sija alaikäisten päihteidenkäytön vähentämisessä, mutta voisiko sen rinnalle ottaa uudenlaista mainontaa ja kasvatustoimintaa? Sosiaalisilla suhteilla on merkittävä asema nuorten elämässä. Päihteidenkäytön tuomia haittoja korostamalla voidaan varmasti vaikuttaa nuorten kulutustottumuksiin.

Nuoret tietävät kyllä alkoholinkäytön terveydellisistä haitoista. Kaikki ymmärtävät,  että pullon kilisyttelyä seuraavana aamuna on heikko olo, maksa huutaa halleluujaa ja viimeisetkin aivosolut on huuhdottu viinalla alas. Mutta kuten Maunu, Sahi ja Kiukas osuvasti toteavat ”Leiskaa steissillä” -nettijulkaisussaan: ”Yhtä hyvin kuin teoreettisiin terveyshaittoihin, nuorille puhuttaessa voitaisiin vedota oluen rumaan väriin, siideripullon epäkiinnostavaan muotoon tai johonkin muuhun nuorille vähämerkityksiseen asiaan. Tämän vuoksi perinteinen terveyspohjainen valistus tai muu rationaalisiin argumentteihin vetoaminen tuskin tehoaa.”

Perinteisen terveysvalistuksen rinnalle tulisinkin ottaa kamppanjoita ja valistusta päihteidenkäytön sosiaalisista ongelmista. Sillä mikä onkaan nuorelle ja lapselle tärkeämpää kuin ystävät ja perhe. Etenkään nuoret eivät usein ymmärrä päihteiden aiheuttamia sosiaalisia ongelmia ja vaaroja, kuten esimerkiksi ihmissuhteiden päättymistä tai esimerkiksi seksuaalisen hyväksikäytön vaaraa. Jos nuoret saataisiin käsittämään päihteiden vaikutus sosiaalisiin suhteisiin, olisi meillä paremmat mahdollisuudet vähentää nuorten päihteidenkäyttöä.

Meidän tulisi tutkia päihteidenkäyttöön liittyviä tapoja ja uskomuksia lähemmin, jotta voisimme vaikuttaa juojien toimintavalmiuksiin, niin että he itse voisivat tehdä juomistilanteista vähemmän haitallisia ja positiivisempia. Edellämainitut Maunu, Sahi ja Kiukas mainitsevat teoksessaan monta oleellista kysymystä, jotka ovat vielä vastausta vailla. ”Mitkä sosiaaliset tekijät lietsovat väkivaltaa? Mitkä pitävät väkivallan loitolla? Mitkä tekijät lietsovat yksinäisyyttä? Mitkä taas positiivista yhteenkuuluvuuden tunnetta?” Konkreettiset vastaukset näihin kysymyksiin auttavat meitä pääsemään konreettisiin ratkaisuihin.

Usein nuoret pakenevat arjen tylsyyttä päihteidenkäytön vaaralliseen maailmaan, mutta olisiko mahdollista tarjota heille enemmän vaihtoehtoista jännitystä? On olemassa ihmisiä, jotka hakevat äärimmäisiä olotiloja ja äärimmäisiä tilanteita. Heille ratkaisu löytyy usein laillisesta jännityksestä, esimerkiksi extreme-urheilusta. Mutta eikö onnellisuus ole muutakin kuin äärimmäisyyksiä? Mielestäni onnellisuus on sitä, että pystyy olemaan tyytyväinen arjessa ja nauttimaan elämän pienistä asioista.

Sijoittamalla nuorten päihteidenkäytön vastaiseen tutkimukseen, mainontaan ja kasvatustoimintaan sijoitamme tulevaisuuteen. Nuorena koetut vaikeudet ja esimerkiksi syrjäytyminen aiheuttavat ongelmia myöhemmin elämässä. Siksi onkin tärkeää, että nuoret eivät syrjäydy ainakaan päihteidenkäytön vuoksi. Päihteiden väärikäytöllä on suunnaton vaikutus valtiontalouteemme. Oleellisempaa on kuitenkin päihteidenkäytön valtaisa vaikutus siihen, millaisena yksilö elämänsä näkee. Meidän on panostettava pähteidenkäytön vähentämiseen nyt.

Nykypäivän Teini-Tiina voi olla tulevaisuuden Viina-Tiina. Mitä kaikkea muuta hän voisikaan olla? Jos pesemme kätemme päihdepolitiikasta, kansamme kohtalo voi olla hyvinkin viinankatkuinen. Kuitenkin, ajatusmallien vaihdos ja uudenlainen päihdepolitiikka tulevat kirkastamaan kansamme pöhöttyneet katseet ja auttamaan niitä, jotka horjuvat tiellänsä.

//