Meillä Suomessa sunnuntai-illan kääntyessä pikku hiljaa yöksi alkoivat Ranskan presidentinvaalien toisen ja ratkaisevan kierroksen tulokset varmistua. Sosialistien Francois Hollande voitti niukalla äänienemmistöllä oikeiston istuvan presidentin Nicolas Sarkozyn. Ranska sai sosialistipresidentin noin neljännesvuosisadan tauon jälkeen, jolloin maata johti François Mitterrand.

Hollanden voitto oli voitto paitsi ranskalaiselle, mutta myös koko eurooppalaiselle vasemmistolle, joka on pitkään ollut puolustuskannalla vanhalla mantereella ja käynyt viivytystaistelua oikeiston leikkaus-  ja yksityistämispolitiikkaa vastaan. Samalla se on myös Ranskan kansalta selkeä tahdonilmaus leikkauspolitiikkaa vastaan, joka ei ole tuonut vastausta Eurooppaa riepottelevaan talouskriisiin mutta samalla kurjistanut tavallisten kansalaisten arkea. Vaalien eräs keskeisin teema olikin vallitseva taloustilanne ja sen hoitokeinot, joissa Hollanden ja Sarkozyn mielipiteet erosivat voimakkaasti. Kun Sarkozy piti tiukasti kiinni säästölinjastaan, oli Hollande elvyttävämmän talouspolitiikan puolestapuhuja.

Hollanden valinta vaikuttaa paitsi Ranskan, mutta myös koko Euroopan poliittisessa ja taloudellisessa kentässä. Paitsi että Hollande on profiloitunut talouskysymyksissä ja häntä onkin kuvailtu moderniksi keynesiläiseksi, on hän myös ajanut voimakkaasti tasa-arvokysymyksiä niin sukupuolten kuin esimerkiksi seksuaalivähemmistöjenkin osalta. Hollande on sanoutunut irti edeltäjänsä hyvätuloisia suosivista verohelpotuksista ja ajaa pankkien ja finanssilaitosten suurempaa valvontaa ja sääntelyä, kuten myös yleisen eläkeiän palauttamista 60 ikävuoteen. Hollanden asialistalla ovat myös uudistukset Euroopan unionin valtarakenteissa, kuten esimerkiksi parlamentin vallan kasvattaminen.

Hollanden voitto osoittaa että myös toisenlainen Eurooppa on mahdollinen. Uudenlaisen talous- ja sosiaalipolitiikan esille nostaminen yhä varsin oikeistojohtoisessa Euroopassa ei tule olemaan helppoa ja varsinkin Euroopan toisen mahtimaan Saksan ja liittokansleri Merkelin vastustus Hollanden politiikalle tulee olemaan vahvaa. Siitäkin huolimatta Ranskan vaalit voivat hyvinkin olla juuri se hetki, jota tulevaisuuden historiankirjoittajat tulevat muistelemaan käännekohtana finanssikriisin ratkaisussa. Eurooppa on ottanut ison askeleen oikeudenmukaisempaan suuntaan.