SONKin liittohallituksen jäsenen Pekka Suhosen kolumni.

Heinäkuussa Suomi on aivan eri asennossa kuin muina kuukausina. Useimmiten vaakatasossa nauttimassa auringosta. Kaikki mahdolliset paikat, varsinkin virastot ovat kiinni ja ihmiset (ansaituilla) kesälomillaan.

Heinäkuisen lomahehkutuksen keskellä on kuitenkin syytä muistaa, että on ihmisryhmiä, joilla varsinaisia kesälomia ei ole, työttömät ja opiskelijat ensin mainitakseni. Luentosaleissa ja tenttikirjapinojen takana vietetyn syksyn, talven ja kevään jälkeen suurin osa opiskelijoista poikkeaa arkisesta viikko- ja kuukausiryhmistään ja ryhtyy tekemään jotain ihan muuta. Monen kesät kuluvat kauppojen kassoilla, tehtaiden linjojen varressa ja rakennustyömailla. Onnekkaimmat (lue: parhaimmat suhteet omaavat) saavat kartuttaa oman alan työkokemusta. Kesätyöt, olivat ne sitten mitä tahansa tuovat kaivattua lisää toimeentuloon.

Jos työnhaussa ei alkuvuoden aikana onnistanut, opiskelija todennäköisimmin viettää aikansa tenttikirjallisuuden parissa. Nimenomaan kirjallisuuden, sillä tilanne kesäopinnoissa useimmissa yliopistoissa on se, että opetusta on kesäisin tarjolla hyvin vähän tai ei ollenkaan. Perusteluiksi yliopistojen ja opetushenkilöstön taholta tarjotaan resurssien vähäisyyttä. Kesätenttitilannekaan ei ole monin paikoin järin kehuttava, joskin sähköisten tenttimismahdollisuuksien yleistyminen on tuonut parannusta tilanteeseen. Yliopistojen halukkuus kesätenttien tarjontaan on kuitenkin vaihtelevaa, tarjonnan vähäisyyttä perustellaan usein huonoilla osallistumisprosenteilla kesäisin. Professoriliiton ja Tieteentekijöiden liiton (14.5.) ehdottamat avoimen ja kesäyliopiston kurssit ovat kallis vaihtoehto kesäopinnoiksi, sillä kurssit voivat maksaa liki puolikkaan opintotukikuukauden verran.

Suomen kesä on kuitenkin sen verran lyhyt aika, että ilo on syytä ottaa irti pienistäkin vapaahetkistä opintojen ja työn lomassa, vaikka varsinaista lomaa ei olekaan. Lukuvuoden ja talven jaksaa paremmin, kun on kesän latautunut aurinkoenergialla.