Eilen me keskisuomalaiset kansanedustajat tapasimme kokouksessamme niin nuoria kuin senioreitakin. Kokouksen aluksi kuulimme Nuorten Ääni Keski-Suomessa- ryhmän nuoria, jotka toivoivat nuorten parempaa kuulemista heitä itseään koskevissa asioissa ja todellisia vaikutusmahdollisuuksia. Nuoret myös peräänkuuluttivat toimivia palveluja ja matalan kynnyksen puuttumista ongelmiin. Kokouksen lopussa vieraaksemme saapuivat keskisuomalaisten eläkejärjestöjen neuvottelukunnan aktiivit.

Nuorten mielipiteisiin on helppo yhtyä. Varhaiseen puuttumiseen tähtää myös tärkeä nuorten yhteiskuntatakuu, jonka tausta-ajatuksena on se, ettei yhdenkään nuoren anneta tipahtaa kyydistä. Jokainen nuori on arvokas. Samalla tavoin oli helppoa yhtyä senioreiden vaatimukseen vanhusneuvostojen aseman virallistamisesta.

Kysyin nuorilta kantaa opetusministeri Gustafssonin avaukseen oppivelvollisuusiän nostamisesta niin, että jokainen nuori olisi täysi-ikäisyyteen asti jollain lailla tavoitettavissa myös koulutuksen suhteen. Nuoret pitivät ajatusta kannatettavana, mutta toivoivat lisätietoja siitä, miten esitys käytännössä toteutettaisiin.

Oli ilo kuulla nuorten ääntä. Olen itsekin ollut aktiivinen koko ikäni ja siksikin oli mukava nähdä, että meidän entisten nuorten vaikuttamistyötä jatkavat nykyiset nuoret. Nuoret esiintyivät vakuuttavasti ja luontevasti ja sovimmekin yhteistyömme tiivistämisestä jatkossa. Kyllä nuorille on tarjottava vaikuttamisen paikkoja nykyistä enemmän ja aktiivisesti myös kysyttävä heidän mielipiteitään yhteiskunnallisiin asioihin. Nämä nuoret ainakaan eivät hiljaisiksi jääneet! Uskon, että myös seniorit ovat tyytyväisiä nähdessään vaikuttamisen pitkän kaaren ulottuvan nuoruudesta eläkepäiviin saakka.

Enemmän onkin kannettava juuri niistä nuorista ja senioreista, jotka eivät jaksa tai muutoin pysty omia näkemyksiään esittämään. Neljän seinän sisälle ei saa jäädä nuori eikä seniorikaan – tämä kävi eilisissä keskusteluissamme selväksi. Tarvitaan niin koulun kuin terveyspalvelujenkin hereillä oloa, mutta myös meillä kaikilla on lähimmäisenvastuu toisista ihmisistä. Oli hyvä kuulla, että eräskin nuori vähän katsoo luokkakavereidensa perään ja tarvittaessa kysyy: tarvitsetko apua? Näinhän meidän kaikkien tulisi toimia.

Loppuun lisäkysymys: Tiedätkö mikä on kultsipuppeli- syndrooma? Se on se, kun vanhempi on sitä mieltä, ettei omassa lapsessa ole mitään vikaa eivätkä esimerkiksi koulun viestit mene perille. Termin kertoi eilen eräs nuori tilaisuudessamme. Näitä vanhempia ilmeisesti riittää – ainakin jos kuuntelee koulutusalan ammattilaisten kertomuksia koulujen arkipäivästä. Eivätkö vanhemmat kuitenkin lopulta tee omalle kultsipuppelilleen aikamoisen karhunpalveluksen, jos lapsi ei opi ihmisten kesken toimimisen pelisääntöjä? Ne on nimittäin opittava – ennemmin tai myöhemmin.

Otan mieluusti vastaan kommentteja ja vastaväitteitä. Ja kuten kirjoituksiani seuranneet tietävät, myös osallistun tarvittaessa kommenteista käytävään keskusteluun.

Eduskunnassa käytiin viime viikolla lähetekeskustelu Euroopan vakausmekanismista eli EVM:stä. Valtiovarainministeri Urpilainen kävi asian avoimesti ja perusteellisesti läpi. Vaikka monien mielestä EVM ja ERVV (väliaikainen mekanismi) ovat yhtä kuin EVVK (ei voisi vähempää kiinnostaa), näin ei ole. Mekanismeilla pyritään estämään rahoituskriisin leviäminen ja tietysti myös kriisin haitallisten vaikutusten ulottuminen vientiriippuvaiseen Suomeen.

Valitettavaa keskustelussa oli – kuten aiemmissakin keskusteluissa – se, ettei opposition kritiikistä löytynyt vaihtoehtoa kriisin hoidolle. Erityistä ihmetystä aiheuttaa Keskustan linja. Torstain keskustelussa kollega Pekkarinen kritisoi voimakkaasti EVM.n lainakaton nostamista, vaikka Urpilainen avoimesti kertoi, mistä asiassa oli kyse. Suomen kanta on ollut jo pitkään se, että kriisin hoidossa tarvitaan vahvempi IMF:n (kansainvälinen valuuttarahasto) rooli. Jotta tämä voitiin taata, IMF edellytti Euroopan mailta suurempaa sitoutumista. Yritin kysellä Pekkariselta, eikö juuri Keskustakin vaatinut IMF:n roolin vahvistumista. Nyt kun Urpilainen toteutti tämän tavoitteen, se ei kelpaakaan. Onhan tämä erikoista. Niin erikoista, etten saanut vastausta kysymyksiini asiasta.

Loppuun lisäkysymys: Miksi Keskusta on muuttanut eurolinjansa näin perusteellisesti ja miksei tämä kriittinen linja näkynyt viime vaalikaudella, kun tukipakettien tielle lähdettiin? Kannattaa muistaa, että esimerkiksi periaatepäätös EVM:stä syntyi jo vuonna 2010, kun Keskusta oli maamme pääministeripuolue. Onko Keskusta siirtynyt pysyvästi Väyrysen viitoittamalle EU-änkyrän tielle?

Otan mieluusti vastaan kommentteja ja vastaväitteitä.

Suomessa kuolee liikenneonnettomuuksissa lähes 300 ihmistä ja eri tavoin loukkaantuneita on tuhansia. Viime vuoden ennakkotieto liikennekuolemista on 292 ihmishenkeä. Jokainen kuolema on liikaa. Olemme lisäksi kaukana tavoitteista: alle 218 liikennekuolemaa vuonna 2014 ja alle 136 liikennekuolemaa vuonna 2020.

Kaikissa tilastoissa onnettomuudet ajoittuvat enimmäkseen kesäkuukausille. Tähän on tietysti syynä se, että kesällä ihmiset liikkuvat enemmän. Mutta kyllä syynä on myös se, että kesäkuukausina talvikuukausien luontainen varovaisuus vaihtuu korkeaksi riskinotoksi liikenteessä ja liian kovaksi vauhdiksi.

Eniten ihmisiä kuolee kohtaamisonnettomuuksissa ja suistumisissa. Nämä voivat olla esimerkiksi väärin arvioituja ohitustilanteita tai liian kovan vauhdin seurausta. Nyt jo liikenteessä näkee kovaa keväistä kaahausta. Viikonloppuna minua tuli vastaan taajama-alueella – jossa siis 50 rajoitus – rinnakkain kaksi moottoripyörää. Nopeus oli varmuudella lähempänä satasta kuin viittäkymppiä. Hirvitti motoristien itsensä puolesta, mutta myös meidän muiden puolesta. Liikenteessä kun ei koskaan ole kyse vain omasta henkirievusta.

Loppuun lisäkysymys: Miksei liikenteen promillerajaa jo lasketa? Joka vuosi liikenteessä kuolee rattijuoppojen takia yli 60 ihmistä. Vuonna 2010 kuoli 64 ihmistä ja viime vuonna 68 ihmistä. Eräs entinen rattijuoppo kertoi tv-ohjelmassa, että alkoholi kuului autoiluun pikku hiljaa ja paheni, kun pieniin määriin ei vielä puututtu. Eikö olisi aika antaa selkeä viesti, että alkoholi ja liikenne eivät kuulu yhteen?

Otan mieluusti vastaan kommentteja ja vastaväitteitä.

Monet meistä luulivat, että kun vuosi eduskuntatyötä tulee täyteen, niin alkaa meno myös Perussuomalaisten osalta rauhoittua. No, eipä ole näköpiirissä. On varsin erikoista, että yhden puolueen riveistä tulee vuoden aikana näin paljon asenteellista, erilaisiin ihmisiin kohdistuvaa ikävää kannanottoa. Ja sama kaava toistuu koko ajan: joku möläyttää ja sen jälkeen syytetään muita tahallisiksi väärinymmärtäjiksi. Kun kritiikki kasvaa, todetaan, että tämä olikin vitsi/satiiria/mustaa huumoria.

Miten voi jatkuvasti olla niin, että kaikki muut ymmärtävät asiat perussuomalaisten mielestä väärin? Miten hihamerkin voi ymmärtää väärin? Minulle tulee ainakin aivan selkeä mielleyhtymä juutalaisten kantamiin tähtiin. Eniten harmittaa niiden perussuomalaisten kansanedustajien puolesta, jotka yrittävät hoitaa tehtäviään asiallisesti. Heitäkin on iso joukko.

Kaipaan edelleen Soinin ja koko puolueen selkeäsanaista irtisanoutumista rasistisista ja loukkaavista puheista ja kirjoituksista. Soini kyllä sanoo, että hän tuomitsee, mutta silti vaan tuppaa tulemaan juuri Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä vihapuhetta. Kun mainitsee sanan vihapuhe, saa oitis täyslaidallisen vastineita, joissa koko vihapuhe- termi kyseenalaistetaan ja aletaan vedota sananvapauteen. Kaikilla meillä on ja tulee olla sananvapaus, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että voi loukata tiettyjä ihmisiä heidän erilaisuuteensa perustuen. Ei vihapuheen määritelmä niin vaikea ole ymmärtää.

Loppuun lisäkysymys: Kysyttiinkö kollega Hirvisaarelta, aikooko hän pahoitella avustajansa töräytystä? Minusta on hyvä, että tapaukseen reagoitiin Perussuomalaisten eduskuntaryhmässä, mutta tavoitteena kai tulisi olla se, että ryhmästä erotettu ymmärtäisi toimineensa väärin ja lupaisi toimia jatkossa toisin. Jos olen tulkinnut edustaja Hirvisaaren kommentteja oikein, hän on julkisuudessa pikemminkin kehunut avustajan kommentteja kuin pahoitellut niitä. Tätäkö on Perussuomalaisten loppuvaalikausikin? Vuorotellen joku erotetaan ryhmästä eikä ihmisiä loukkaavia, suvaitsemattomia lausuntoja saada kuriin?

Otan mieluusti vastaan kommentteja ja vastaväitteitä.

Osallistuin eilen ja toissapäivänä Euroopan neuvoston monitorointikomitean ja poliitisen komitean kokouksiin. Euroopan neuvosto on Euroopan laajin ja vanhin poliittinen järjestö, jonka pääasiallinen työ keskittyy demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion edistämiseen. Järjestö tekee yleiseurooppalaisia sopimuksia, jotka sitovat jäsenmaita. Näiden sopimusten noudattamista valvoo muun muassa monitorointikomitea.

Komiteakokouksissa keskusteltiin laajasti monista eri teemoista. Erityisen mielenkiintoisia olivat poliittisen komitean kuulemiset Syyrian tilanteesta sekä kolmen asiantuntijan kanssa käyty keskustelu demokratian tilasta. Asiantuntijat olivat hiukan erimielisiä siitä, voidaanko tällä hetkellä puhua demokratian kriisistä. Yhden mukaan voidaan, toisen mukaan ei. Tärkein viesti oli kuitenkin se, että demokratia on prosessi eikä mikään täydellinen ja pysyvä olotila. Jos siis joku odottaa demokratialta muuttumatonta ja ongelmatonta tilannetta, pettyy.

Keskustelussa nousi vahvasti esiin myös talouskriisi. Joidenkin parlamentaarikkojen mielestä taloudenpidon onnistuminen pitäisi nostaa keskeiseksi arvoksi yhteiskunnissa. Tätä he perustelivat sillä, että heikko taloudellinen tila tai suoranainen riippuvuus ulkopuolisista, tekee kansallisvaltion toiminnasta valvottua ja tarkemmin säädeltyä ja näin rajoittaa demokratiaa. Tähän yhtyivät myös osin asiantuntijamme ja tätä tilannettahan nyt todistamme Kreikassa.

On totta, että demokratian kannalta on ongelmallista, jos maan taloutta kriisien takia hoidetaan tai rajoitetaan ulkopuolisten toimesta. Toisaalta myös se, että ulkopuoliset tahot puuttuvat etukäteen valtioiden taloudenpitoon on nähty ongelmallisena niinikään demokratian kannalta. Ainoa oikea vastaus lienee se, että kansalaisilla on lupa odottaa, että heidän valitsemansa päättäjät hoitavat myös taloutta vastuullisesti ja pitkäjänteisesti. Tämä paitsi ennaltaehkäisee talouskriisejä myös varmistaa demokratiaa siten, ettei ajauduta toisten holhoukseen. Ja ainakin talouskriisi on vahvistanut ajatusta siitä, että markkinat tosiaan tarvitsevat sääntelyä.

Loppuun lisäkysymys: Miten ratkaista järkyttävä Syyrian tilanne? Kansainvälinen yhteisö tuntuu olevan voimaton asian edessä, mutta on hyvä tietää, että monilla tahoilla neuvotellaan ja haetaan koko ajan ratkaisua asiaan. On myös tärkeää ymmärtää, ettei näitä kriisejä koskaan ratkaista mustavalkoisella ajattelulla. Silti herää ajatus, jonka esitti muun muassa professori Mary Kaldor Ulkopolitiikka-lehdessä: “Meidän olisi pitänyt toimia jo puoli vuotta sitten.” Olemme siis jo pahasti myöhässä väliintulossamme, vai mitä?

Otan mieluusti vastaan kommentteja ja vastaväitteitä.

Tänään vaihtuu valta. Kohta kokoonnumme eduskunnan suureen saliin todistamaan, kun uusi tasavallan presidentti Sauli Niinistö antaa juhlallisen vakuutuksensa. Lisäksi kuullaan tehtävänsä jättävän Tarja Halosen puhe. Tunnelma on juhlava ja haikea. Toistaiseksi viimeistä kertaa kuulemme kunniakomppanialta: “Hyvää päivää, rouva presidentti.”

Vallanvaihto tapahtuu keskellä poliittista kiivailua. Eilen eduskunta keskusteli tuntitolkulla puolustusvoimauudistuksesta ja tiistaina Kreikka-paketista. Ensi viikolla on luvassa hallituksen vastaus Keskustan välikysymykseen kuntauudistuksesta. Tohinaa siis riittää. Tämän viikon keskusteluissa häiritsi kovasti se, ettei oppositio esittänyt juurikaan vaihtoehtoja hallituksen valinnoille. Arvostin kyllä kovasti Keskustan Seppo Kääriäisen eilistä ryhmäpuhetta, jossa puututtiin varsinkin hallituksen menettelytapaan puolustusvoimauudistuksen yhteydessä. Menettelytavasta olemme me hallituspuolueiden edustajatkin esittäneet kritiikkiä. Tuntuu kummalliselta, että aluevaikutuksia arvioidaan vasta nyt, kun varuskuntaverkkoa koskevat päätökset on tosiasiallisesti jo tehty.

Perussuomalaisten puhe on liian usein ristiriitaista. Eilen he esittivät, että jos puolustusmenoista on leikattava, sen voi tehdä kansainvälisestä toiminnasta. No, tuo kansainvälinen toiminta on ehkä noin viiden prosentin luokkaa menoista eli ei sillä kyllä herran huonetta rakenneta. Kun salissa kyseltiin, eikö perussuomalainen puolue arvosta esimerkiksi rauhanturvaajien työtä, perussuomalainen porukka kohahti ja jo oltiin rauhanturvaajienkin puolella. Siis mikä olikaan sitten voimassaoleva kanta puolutusvoimien kansainväliseen toimintaan?

Kansanedustaja Halla-aho totesi eilisessä keskustelussa, että kyllä luksus-menoista voisi nyt säästää. Hänen mukaansa luksus-menoja ovat muun muassa kehitysyhteistyömäärärahat. Halla-aholle tiedoksi, että kehitysyhteistyömäärärahoilla tehdään työtä maailmanlaajuisen köyhyyden kitkemiseksi ja rauhan rakentamiseksi. Tällä työllä on muuten vahvaa vaikutusta myös siihen, millaisten uhkakuvien maailmassa me jatkossa elämme.

Loppuun lisäkysymys: Miksi Soini ei vastannut pääministerin kysymykseen? Pääministeri Katainen yritti tiistain keskustelussa saada puheenjohtaja Soinilta vastausta siihen, voidaanko olla varmoja, ettei “letkut irti”-metodi aiheuta Euroopalle ja Suomelle pahempia vaikutuksia kuin nyt tehty yritys vakauttaa tilannetta. Pääministeri kysyi asiaa kahteen kertaan, Puhemies yritti tarjota Soinille vastausmahdollisuutta, mutta vastausta ei saatu. Miksei?

Otan mieluusti vastaan kommenttaja ja vastaväitteitä.

Kreikassa kuohuu. On selvää, että kansalaiset ovat lähteneet liikkeelle vastustamaan massiivisia säästöjä. Ihmiset ovat aiheellisesti vihaisia ja pettyneitä. Monet ovat luulleet, että valtiontaloutta on hoidettu hyvin ja vastuullisesti. Nyt tavalliset kansalaiset joutuvat kantamaan suuren taakan talouden kuntoon laittamisesta.

On surullista, että puheet ja teot kovenevat. Ateenassa on poltettu jo Saksan lippuja ja myös Kreikan presidentti oli tuohtunut Saksan, Hollannin ja Suomen tiukasta talouslinjasta. Nyt pitää olla kaikilla osapuolilla malttia. Turha rähinä erilaisten mielipiteiden välillä on yritettävä välttää. On aivan selvää, että muilla euromailla on ja pitää olla oikeus vaatia Kreikalta riittävää sitoutumista taloudenhoidossa. Kyse on kuitenkin kaikkien euromaiden taloudesta, ei vain Kreikasta. Muut euromaat eivät halua olla ilkeitä, vaan omilla vaatimuksillaan varmistaa, että yhteiset tavoitteet myös saavutetaan.

Euroopan ja eurooppalaisten ei kannata polttaa lippuja eikä siltoja. Olemme maanosassamme yhteisesti monien haasteiden edessä ja siksi yhteistyölle on löydyttävä edellytyksiä myös tulevaisuudessa.

Loppuun lisäkysymys: Oliko vakuuksien vaatiminen järkevää? Demareiden vakuusvaatimukselle naureskeltiin eduskuntavaalien alla, mutta nyt ei naura kukaan. Nyt kun olemme nähneet Kreikan tilanteen vaikeuden, eikö vakuuksia olisi pitänyt vaatia jo pääministeri Kiviniemen johdolla Kreikan ensimmäisessä tukipaketissa?

Otan mieluusti vastaan kommentteja ja vastaväitteitä.

Olen juuri kuunnellut Puolustusvoimauudistuksen infoa tyrmistyneenä. Meille keskisuomalaisille uutiset ovat järkytys. Sekä Keuruun Pioneerirykmentti että Ilmavoimien teknillinen koulu Jämsän Hallissa ovat lakkautettavien listalla.

Näyttää siltä, että uudistus on tehty täysin Puolustusvoimien ehdoilla. Onkohan lainkaan mietitty ratkaisujen alueellisia talous- ja työllisyysvaikutuksia? Keski-Suomen kannalta tilanne on kestämätön: kuudesta lakkautettavasta varuskunnasta listalla on kaksi keskisuomalaista toimijaa!

Puolustusvoimissa tuntuu olleen selkeä käsitys esimerkiksi Keuruun varuskunnasta jo pidemmän aikaa. On tuntunut siltä, että tehty laaja vaikuttamistyö ja perustelut eivät ole tavoittaneet asiaa valmistelleita tahoja. Kritisoin myös asian valmistelun menettelytapoja. Eikö näin isosta yhteiskunnallisesta asiasta olisi pitänyt käydä avointa keskustelua?

Nyt ei irtoa normaalia lopun lisäkysymystä. Kommentteja saa silti laittaa tulemaan.

Tällä viikolla vietetään mielenterveysviikkoa teemalla Lisää vuosia elämään – lisää elämää vuosiin. Teemalla halutaan arvostaa elämää vaikeuksienkin keskellä. On tärkeää, että yhteiskunnalliseen keskusteluun nostetaan myös sellaisia teemoja, jotka ovat vaikeita ja haastavia. Mielenterveysongelmiin liittyy edelleen liian paljon syyllisyyttä ja häpeää. Kuka vain voi sairastua ja siksi tarvitaan paljon enemmän avoimuuutta ja suvaitsevaisuutta.

Puhuin maanantaina Jyväskylässä mielenterveysviikon tilaisuudessa ja siellä nostin esiin sen, että monet mielenterveysongelmista kärsivät jättävät työelämän kovin varhain. Näin ei tarvitsisi välttämättä käydä. Meidän olisi osattava vain luoda työtehtävistä sellaisia, että niistä voisi selvitä myös mielenterveyskuntoutujana tai -kuntoutuneena.

Paljon olisi töitä tehtävänä asennepuolella: tutkimukset kertovat, että mielenterveyden ongelmat koetaan työyhteisöissä edelleen hyvin hankaliksi. Toisaalta suomalaiset uskovat, että mielenterveyden ongelmista voi parantua täysin hyvällä hoidolla ja oikealla lääkityksellä. Jos uskomme näin, miksi sitten koemme mielenterveyden ongelmat työyhteisöjemme sisällä niin hankaliksi?

Suomalaisen yhteiskunnan arvojen koveneminen näkyy heikkona erilaisuuden ymmärtämisen kykynä. Paitsi, että maassamme käy kuumana rasismi- ja maahanmuuttokeskustelu, myös monet mielenterveysongelmista kärsivät joutuvat kohtaamaan nimittelyä ja syrjintää. Heikoimpien sorsiminen on luusereiden hommaa. Toinen ihminen on aina arvokas, vaikka hän olisi kuinka erilainen tai erilaisessa elämäntilanteessa kuin me itse.

Loppuun lisäkysymys: Arvaatko kuinka monta alle 30-vuotiasta nuorta aikuista jää joka viikko työkyvyttömyyseläkkeelle? Kelan tuoreiden tietojen mukaan luku on viisi nuorta aikuista päivässä ja se on hurja tahti. Meidän pitäisi kaikessa toiminnassa ryhtyä vakavasti miettimään, miksi nuoremme uupuvat ja miten tekisimme heidän elämästään hiukan helpompaa? Emmekö voisi aloittaa tämän työn omasta lähipiiristämme kysymällä, kiittämällä ja kannustamalla useammin?

Otan mieluusti vastaan kommentteja ja vastaväitteitä.

Kreikan päätös kansanäänestyksen järjestämisestä on herättänyt aiheellisesti kovan keskustelun. Olisi ollut kohtuullista, että asiasta olisi kerrottu viime viikolla päämiesten kokouksessa. Nyt tilanne tuli yllätyksenä ja reaktiot ovat sen mukaisia.

Kreikan tilanne on nyt hyvin hankala. Uskon, että monet kreikkalaiset ymmärtävät tilanteen vakavuuden, mutta toisaalta säästövaatimukset ovat kansalaisten kannalta erittäin rajuja. Nykymenolla homma ei kuitenkaan voi jatkua ja siksi kipeitä päätöksiä on pakko tehdä.

Kun tieto kansanäänestyksestä levisi, kurssit alkoivat alamäkensä. Tämä kuvastaa epävarmuutta, joka nyt vallitsee. Usko euroalueen vakauteen ja yhtenäisyyteen on todella koetuksella. On hyvä huomata, että eurooppalaiset yhteiset toimet ovat tähdänneet siihen, ettei euruoalue joudu aivan vapaaseen pudotukseen, koska siitä ei seuraa kenekään kannalta mitään hyvää. Hallittu ja kontrolloitu prosessi olisi kaikkien etu. Nyt hallittu prosessi näyttää karkaavan käsistä.

Toivottavasti Kreikassa saadaan tärkeitä, vaikkakin vaikeita päätöksiä aikaan. Toivottavasti markkinat rauhoittuisivat. Toivottavasti tämä kriisistä toiseen sukeltaminen jo vihdoin hellittäisi. Toivottavasti Euroopan päämiehet ja ministerit saisivat tilanteen hallintaansa.

Loppuun lisäkysymys: Voiko ministeri kiroilla? Alexander Stubb oli lehtitietojen mukaan antanut aika ala-arvoisen arvion Pohjoismaiden neuvoston työstä. Arviota ei taatusti ollut tarkoitettu julkisuuteen, mutta siellä se nyt on. Välillä minultakin lipsahtaa voimasanoja, niin kuin varmasti meiltä kaikilta. Ministerin tehtävissä pitäisi kuitenkin olla erityisen tarkkana, milloin tämän puolen sanaisesta arkustaan avaa. Pettikö siis ministerin harkinta?

Otan mieluusti vastaan kommentteja ja lisäkysymyksiä.