Susanna Huovinen

Hienoa työtä tehdään taidetyöpajalla nuorten hyväksi. Oli kiva nähdä, että uusvanhat tilat antavat mahdollisuuksia monenlaiseen tekemiseen. Moni nuori kaipaisi varmasti tämäntyyppistä toimintaa, jossa samalla luotettavat aikuiset voivat auttaa löytämään omia mahdollisia elämänpolkuja.

Etsivän nuorisotyön luvattuja valtionapupäätöksiä ei vain ole kuulunut. Jo tammikuussa piti tulla päätös rahoituksesta paitsi olemassaoleville, kahdelle etsivän nuorisotyön tekijöille, myös uusille työntekjöille. Eipä ole kuulunut. Lupasin minäkin kysellä asian perään. Tsemppiä koko pajan porukalle!

Päivä jatkui Jyväskylän Kristillisellä opistolla, jossa olin kollegojen Peltonen ja Paloniemi kanssa kertomassa eduskuntatyöstä maahanmuuttajaopiskelijoille. Saimme hienot naistenpäiväkukat. Opiskelijat olivat tehneet meille ison listan hyviä kysymyksiä, joihin yritimme vastata parhaamme mukaan – tosin välillä puhuimme taas kerran liikaa politiikan kimuranttia kieltä, jota oli varmasti hankala seurata, kun kielitaitoa ollaan vasta oppimassa. Kiitos mukavasta iltapäivästä opistolaisille!

Valitettavasti Suomi ei ansainnut paljon kehuja Amnestylta naistenpäivänä. Päinvastoin-tuli risuja ja aiheesta. Suomi ei ole kyennyt vähentämään riittävästi naisiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa, rangaistukset niistä ovat löysiä muihin maihin verrattuna ja uhrin asema on edelleen varsin heikko. Nämä risut on otettava nöyränä vastaan ja toimittava niin, että ensi vuonna ei tule risuja – ainakaan yhtä paljon.

Loppuun lisäkysymys: Kehotin aamulla kuusivuotiastani toivottamaan hoitopaikan naisille hyvää naistenpäivää. Hän lupasi auliisti tehdä näin, mutta kysyi heti perään: Milloin on poikien päivä?

Otan mieluusti vastaan kommentteja ja vastaväitteitä.

Kataisen paikallaolo olisi ollut tärkeää ja siksi on oikeus kysyä, miksi hallitus valitsi päivän, jolloin hän ei voinut olla paikalla? Hallitushan saa päättää, minä päivänä se välikysymykseen vastaa. Sitä ei oppositio eikä eduskunta määritä.

Kahden pienen pojan äitinä kunnioitan suuresti kaikkia niitä pienten lasten äitejä ja isiä, jotka politiikassa toimivat. Tiedän omasta kokemuksesta, ettei tehtävä ole helppo ja perheellekin on varattava aikaa. Isyysloman vietto ja välikysymyskeskustelu eivät kuitenkaan tässä tapauksessa olleet toisensa poissulkevia asioita. Hallitus olisi voinut ottaa päivämäärää valitessaan tämän huomioon, mutta ei syystä tai toisesta ottanut.

Ympäristövaliokunta aloitti eilen Pallaksen hotellihankkeen käsittelyn. Jo tiistaina ympäristöjärjestöt luovuttivat meille vetoomuksen, jotta koko asian käsittely keskeytettäisiin. Se ei ole valiokunnan päätöksellä mahdollista, sillä vain hallitus voi vetää oman esityksensä pois eduskunnasta.

Asia on vaikea, osin periaatteellinen ja on jo aiheuttanut paljon yhteydenottoja ja keskustelua julkisuudessa. Vaikka suhtaudunkin hankkeeseen hyvin kriittisesti, haluan valiokunnan puheenjohtajana kuunnella kaikkien asiantuntijoiden näkemykset ennen kuin päätän oman kantani asiaan. Demareiden piirissä on kuitenkin paljon niitä, jotka vastustavat hotellin laajennusta ja asiasta äänestetään varmuudella niin valiokunnassa kuin eduskunnan suuressa salissakin.

Loppuun lisäkysymys: Tiedätkö mikä on TuVo? Se on Tulevaisuuden Voima eli eduskunnan ydinvoimaan kriittisesti suhtautuvien kansanedustajien verkosto. Olen mukana sen toiminnassa ja pidän tärkeänä, että myös ydinvoiman vaihtoehdoista puhutaan avoimesti. Voi esimerkiksi hyvin kysyä, miksi uusiutuvien energiamuotojen läpimurto tapahtuu voimalla ympäri maailmaa, mutta ei Suomessa?

Otan mieluusti vastaan kommentteja ja vastaväitteitä.

Vancouverin olympialaiset eivät alkaneet hyvin. Nuoren kelkkailijan kuolema harjoituksissa oli järkytys. Urheilu on monille vakava juttu. Näin vakava sen ei pitäisi olla kenellekään.

Politiikan puolelle. Kyselytunnilla torstaina keskityttiin pitkälti koulutuspolitiikan ja yliopistojen tilanteen arviointiin. Vaikka SDP oli halukas uudistamaan yliopistolakia, meni hallitus monta askelta pidemmälle. Ne olivat harha-askeleita.

Yliopistot voivat ja niiden pitää kerätä nyt osa rahoituksestaan ulkopuolelta. Ei siinä mitään. Ainahan lisäraha on tarpeen, mutta yliopistojen perusrahoitus pitää turvata muutoin kuin kerjuumenetelmällä. Näin myös luvattiin tehdä.

Nyt on kuitenkin esimerkiksi Oulussa aloitettu yt-neuvottelut, koska rahaa puuttuu. Rehtorin mukaan perusrahoituksen supistumisen osuus on 3,2 miljoonaa euroa. Miten tässä nyt näin kävi? Opetusministeri Virkkunen yritti kiemurrella kyselytunnilla irti aiheesta toteamalla, ettei yliopistolain muutos liity tähän asiaan. Tietysti se liittyy juuri tähän asiaan. Aalto-yliopistolle lisättiin rahaa, muiden rahoitus jäi oman onnensa (lue:varainkeruunsa) nojaan.

Tärkein kysymys on kuitenkin se, halutaanko eri puolilla Suomea säilyttää korkeatasoinen yliopistokoulutus? Jos halutaan, niin mielestäni sen pitää tarkoittaa perusrahoituksen turvaamista valtion toimesta.

Me olemme pieni kansakunta ja selviämme vain, jos annamme kaikille mahdollisuuden löytää oma lahjakkuutensa ja tarjoamme siihen sopivia koulutuspolkuja. Tämä ei valitettavasti toteudu, jos yliopistojen rehtorit kipittävät kilpaa hattu kourassa pitkin maata kerjäämässä rahaa koulutuksen järjestämiseen.

Yliopistolaissa oli toki muitakin epäkohtia, mutta nyt ensimmäisenä näyttäytyy tämä rahoituksen ongelma. Lakihan on ollut voimassa vasta hetken. Mitähän muuta saamme vielä nähdä?

Loppuun lisäkysymys: käveleekö maan hallitus perustuslakia pohtineen komitean työn yli? Tätä odotamme erityisesti oppositiossa jännityksellä, sillä parlamentaarisesta työryhmätyöstä huolimatta hallitus tuo tai on tuonut ihan oman versionsa muun muassa vaalirahoituslaista ja YLE-laista. Miksi istuttaa parlamentaarisia porukoita kuukausitolkulla, jos niiden työlle ei anneta mitään arvoa?

Otan mieluusti vastaan kommentteja ja vastaväitteitä.

Olisiko nyt liikaa vaadittu, että Vanhanen ja muu hallitusporukka tekisivät tästä kaudesta ihan rehellisen kriittisen arvion? Toistakymmentä erilaista maksua ja veroa on helpotettu ja jopa kokonaan poistettu. Näiden hyödynsaajina on ollut harva sosiaaliturvan ja julkisten palvelujen varassa oleva ihminen. Juuri eilen taloustieteilijät totesivat, että veropohjan rapautuminen on iso tekijä valtiontaloudessa. Helpotusta sinne ja kevennystä tänne – ei ihme, että ollaan lirissä!

Ja ettei tässä jo olisi tarpeeksi, päätyi opetusministeri Virkkunen vaatimaan, että yliopistoille tehtävät lahjoitukset pitäisi saada pysyvän verovähennyksen piiriin. Siis lisää reikiä veroveneeseen. Pitikö ne yliopistot alun pitäen laittaa sitä rahaa tällä mallilla kerjäämään?

Loppuun lisäkysymys vaikka huomaan kysyneeni jo monta kysymystä: Miksi työnantajat eläkeneuvotteluissa haluavat tukkia eläkeputken? EK:n Laatunen totesi televisiossa, että ikääntyneitä työntekijöitä tarvitaan. Näin onkin, mutta kuka kumma heitä sieltä työpaikoilta nyt oikein ulos kampeaa?

Otan mieluusti vastaan kommentteja ja vastaväitteitä.

Porvarihallituksen into erilaisten seteleiden kehittelyyn on päättymätön. Ei nuorisotyöttömyyttä setelillä hoideta. Nuoret tarvitsevat koulutusta tai työtä – eivät palkkioseteleitä. Nythän tilanne on se, ettei nuorille löydy koulutuspaikkoja tai työtä. Pääministeriä onkin tässä asiassa valistettu monissa pääkirjoituksissa ja asiantuntijoiden kommenteissa. Työvoimatoimistot ovat aivan ruuhkassa ja työvoimapoliittisten toimenpiteiden piirissä on tuhat ihmistä vähemmän kuin vuosi sitten. Pääministeri voisi aloittaa hallituksen nuorisotyöttömyystalkoot tästä päästä.

Eläkeasioissa eletään mielenkiintoisia viikkoja. Saako Rantalan työryhmä esitystä valmiiksi? Ja jollei saa, alkaako hallitus uudelleen hivuttaa eläkeikää ylöspäin? Suosittelisin, ettei hallitus avaisi tätä revohkaa uudelleen. Sen verran komeasti hallitus viime keväänä hävisi eläkeiän nostoyrityksessä.

Kannatan lämpimästi puheenjohtaja Urpilaisen tänään esittämää aikalisää. Eläkeuudistuksia ei kannattaisi tehdä kiirehtien. Emme ole nähneet vielä vuoden 2005 uudistusten vaikutuksia.

Loppuun lisäkysymys: Onko ilmastonmuutos loppunut, kun pakkanen paukkuu? Ei ole. Ilmastonmuutos on pakkasista huolimatta olemassa ja etenemässä. Ilmastotieteilijät ovat ajat sitten sanoneet, että sään ääri-ilmiöiden lisääntyminen on osa ilmastonmuutosta. Vaikka ei kai parinkympin pakkaset Suomessa ihan eriskummallisia ole?

Otan mielelläni vastaan kommentteja ja vastaväitteitä.

Lehtomäki oli ilman muuta Kepun ykkösnimi puheenjohtajan tuuliselle paikalle. Ja miksipä ei? Paula on rento, osaava ja kielitaitoinen nainen. Toki kansanliikkeen luonteeseen kuuluu, että suositulla poliitikolla on myös vastustajia – yleensä eniten omiensa joukossa. Korpikepulaisissa onkin kohtuullinen joukko niitä, jotka ovat vierastaneet Lehtomäen toimintaa ympäristöministerinä.

Esikoispoikani on hieman vanhempi kuin Lehtomäen esikoinen ja hänen kuopuksensa on taas hiukan vanhempi kuin omani. Perhe on harvalle poliitikollekaan sivubisnes, jonka voi joku muu hoitaa. Kunnioitan Lehtomäen ratkaisua, joka ei varmastikaan ole ollut helppo.

Pelkään ratkaisun aiheuttavan kaksi ongelmaa: 1. Kepulle valitaan johtaja, joka edustaa vanhoillisempia arvoja kuin nuoremman polven keskustalaiset 2. Pienten lasten äidit ja isät alkavat ajatella politiikkaa mahdottomana valintana, mikäli haluaa, että omat lapsensa tuntee muutenkin kuin koulutodistuksen arvosanojen perusteella.

Poliitikasta ei saa muodostua vain varttuneiden ihmisten pelikenttä, jossa synnytyssairaaloiden laatu,lasten päivähoito ja pienten koululaisten arkipäivä tunnetaan isovanhemman roolin kautta. Kaikki kunnia sille roolille ja isovanhempien kullanarvoiselle rinnalla kulkemiselle ja avulle, mutta politiikassa tarvitaan myös pienten lasten isiä ja äitejä.

Harmittaa, että meidät naiset nostetaan usein perheestä puhuttaessa tikun nokkaan. Osin me teemme sen itse, koska tunnemme jatkuvaa huonoa omaatuntoa ja riittämättömyyttä. Silti on niin, että yleensä vain naisilta udellaan perheasioita ja arjesta selviytymistä.

Viime hallituksessa oli monia miesministereitä, jotka olivat pienten lasten isiä. Silti tuntui, että vain Lehtomäki/Kiviniemi, Karpela ja minä saimme vastailla kysymykseen: ”Miten nyt järjestät arjen ja miten lapsi pärjää?” Olisiko pitänyt esittää vastakysymys: ”Niin, miten ne toimittajien työajat nyt menevätkään? Kenen kanssa sinun lapsesi viettävät iltavuorot?” Ja muuten, molemmat lapseni ovat ihania ja voivat hyvin, vaikka äiti onkin poliitikko

Loppuun lisäkysymys: Kertoiko Lehtomäki kaikki syyt? Vaikka perhetilanne on täysin uskottava syy jättäytyä kisan ulkopuolelle, tulee silti mieleen kysymyksiä puolueen johtamiskulttuurista. Puoluesihteerin tunnettu jyrämeininki tuli rivien välissä esiin, mutta oliko sen painoarvo nyt kerrottua suurempi?

Otan mieluusti vastaan kommentteja ja vastaväitteitä.

Mutta eipä se tilanne ole aikuisellekaan mikään turvallinen. Esimerkiksi mahdollinen lääkeaineallergia yhdistettynä väärään lääkkeeseen ja väärän annostukseen voi kai olla vaarallinen yhdistelmä. Ongelmia syntynee myös siitä, jos lääkäriä leikkivä yrittää arvailla, mikä tauti potilaan vaivojen taustalla voi olla. Piilossa oleva vakava sairaus ei taida tempputohtorin pakeilla selvitä. Kun en ole lääkäri, en tiedä. Arvailenpahan vain.

Tänään jossakin uutislähetyksessä kerrottiin, että firma, jolle kyseisen terveyskeskuksen toiminta on ulkoistettu, ei edes tiennyt, että Valvira (terveydenhuollon valvontavirasto) ylläpitää rekisteriä pätevistä lääkäreistä. Mikä firma tämä tämmöinen oikein on? Tämäkö on nyt sitten lopputulos kuntien ulkoistamisista: potilasturvallisuus vaarantuu, kun ei kunnolla tunneta alaa, jolle on kaupallisia palveluita alettu tarjota. Huh huh! Pelottaa ajatella, mitä voi tapahtua paikoissa, joissa asiakkaat ovat joko niin pieniä etteivät osaa kertoa tai niin vanhoja, etteivät muista kertoa epäkohdista.

Loppuun lisäkysymys: Millaisen riesan Kokoomus saa Keskustan puoluejohtajakisasta? Vanhasen luopuessa puheenjohtajan paikalta, Kepussa alkaa armoton kisa puoluejohtajan jakkarasta. Moni mielii pätkäpääministeriksi.

Hallituksen sisäiset tapaamisen ja esimerkiksi ministerivaliokuntien kokoontumiset vaikeutuvat varmuudella, kun nyt ministereinä toimivat puoluejohtajakandidaatit kiertävät kuumana kenttää. Yhteistä taivalta saattaa vaikeuttaa sekin, ettei puheenjohtajaksi pääse, jollei lupaa vähän enemmän ja paremmin kuin muut. Meille demareille tarjoutuu useita mahdollisuuksia tentata, miksei ole hallituksessa toimittu niin kuin nyt luvataan pääministerinä hommia hoidella. Voisi vaikka julistaa vapaamuotoisen arvauskilpailun aiheesta: Miten paljon ohi hallitusohjelman tupailloissa voi luvata?

Otan mieluusti vastaan kommentteja ja vastaväitteitä.