Osallistuin eilen ja toissapäivänä Euroopan neuvoston monitorointikomitean ja poliitisen komitean kokouksiin. Euroopan neuvosto on Euroopan laajin ja vanhin poliittinen järjestö, jonka pääasiallinen työ keskittyy demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion edistämiseen. Järjestö tekee yleiseurooppalaisia sopimuksia, jotka sitovat jäsenmaita. Näiden sopimusten noudattamista valvoo muun muassa monitorointikomitea.

Komiteakokouksissa keskusteltiin laajasti monista eri teemoista. Erityisen mielenkiintoisia olivat poliittisen komitean kuulemiset Syyrian tilanteesta sekä kolmen asiantuntijan kanssa käyty keskustelu demokratian tilasta. Asiantuntijat olivat hiukan erimielisiä siitä, voidaanko tällä hetkellä puhua demokratian kriisistä. Yhden mukaan voidaan, toisen mukaan ei. Tärkein viesti oli kuitenkin se, että demokratia on prosessi eikä mikään täydellinen ja pysyvä olotila. Jos siis joku odottaa demokratialta muuttumatonta ja ongelmatonta tilannetta, pettyy.

Keskustelussa nousi vahvasti esiin myös talouskriisi. Joidenkin parlamentaarikkojen mielestä taloudenpidon onnistuminen pitäisi nostaa keskeiseksi arvoksi yhteiskunnissa. Tätä he perustelivat sillä, että heikko taloudellinen tila tai suoranainen riippuvuus ulkopuolisista, tekee kansallisvaltion toiminnasta valvottua ja tarkemmin säädeltyä ja näin rajoittaa demokratiaa. Tähän yhtyivät myös osin asiantuntijamme ja tätä tilannettahan nyt todistamme Kreikassa.

On totta, että demokratian kannalta on ongelmallista, jos maan taloutta kriisien takia hoidetaan tai rajoitetaan ulkopuolisten toimesta. Toisaalta myös se, että ulkopuoliset tahot puuttuvat etukäteen valtioiden taloudenpitoon on nähty ongelmallisena niinikään demokratian kannalta. Ainoa oikea vastaus lienee se, että kansalaisilla on lupa odottaa, että heidän valitsemansa päättäjät hoitavat myös taloutta vastuullisesti ja pitkäjänteisesti. Tämä paitsi ennaltaehkäisee talouskriisejä myös varmistaa demokratiaa siten, ettei ajauduta toisten holhoukseen. Ja ainakin talouskriisi on vahvistanut ajatusta siitä, että markkinat tosiaan tarvitsevat sääntelyä.

Loppuun lisäkysymys: Miten ratkaista järkyttävä Syyrian tilanne? Kansainvälinen yhteisö tuntuu olevan voimaton asian edessä, mutta on hyvä tietää, että monilla tahoilla neuvotellaan ja haetaan koko ajan ratkaisua asiaan. On myös tärkeää ymmärtää, ettei näitä kriisejä koskaan ratkaista mustavalkoisella ajattelulla. Silti herää ajatus, jonka esitti muun muassa professori Mary Kaldor Ulkopolitiikka-lehdessä: ”Meidän olisi pitänyt toimia jo puoli vuotta sitten.” Olemme siis jo pahasti myöhässä väliintulossamme, vai mitä?

Otan mieluusti vastaan kommentteja ja vastaväitteitä.