Haaste terveysasemapalvelujen parantamiseksi

Terveysasemapalvelujen toimivuuden parantaminen on mahdollista. Se on nähty niissä kunnissa, joissa ollaan erittäin motivoituneita oman työn kehittämiseen ja se mahdollistetaan riittävällä työntekijämäärällä. Hyvinä esimerkkeinä ovat Siuntio ja Kirkkonummi. Pelkkä motivaatio ei tosiaan riitä, koska hoitajien ja lääkäreiden työnjako on mahdollista vasta, kun on työpari, jonka kanssa jakaa töitä.

 

On hyvä, että olemme saaneet Espooseen lisää lääkärivakansseja viime syksynä ja tänä vuonna. Uusien vakanssien merkitys on tärkeä, koska se on parantanut Espoon mainetta, joka kärsi siitä, että aikaisempina vuosina ei lisätty lääkärivakansseja, vaikka väestömäärä lisääntyi.

 

Riittävän lääkärimäärän ohella meillä tulee olla tarpeeksi hoitajia terveysasemilla. Tässä meillä Espoossa on vielä parannettavaa. Esimerkiksi Siuntiossa, jossa lääkärille jonotusaika on alle viikon, on yksi sairaanhoitaja yhtä lääkäriä kohti. Tämä on tavoiteltava mitoitus. Myös kaikki lääkärivakanssit ovat siellä täynnä.

 

Hoitajien ja lääkäreiden asianmukainen määrä mahdollistaa työnjaosta sopimisen siten, että sillä vastataan asukkaiden hoidontarpeeseen. Asiakas pääsee hoidon tarpeensa mukaisesti sille terveydenhuollon ammattilaiselle, joka pystyy auttamaan häntä. Silloin, kun näin tapahtuu myös meillä, espoolaiset pitkäaikaissairautta sairastavat saavat nykyistä paremmin hoitosuunnitelmansa mukaista hoitoa. 

 

Terveysasemapalvelujen kuntoon saamiseksi palveluja ei tarvitse pirstaloida yksityiselle toimijalle, mitä kokoomuslaiset tavoittelevat. Meidän demareiden tavoite on vahvistaa perusterveydenhuoltoamme siten, että lisäämme yhteistyötä HUS:n kanssa. Yhteistyön lisääminen kyseisen erikoissairaanhoitopalveluja tuottavan toimijan kanssa kaventaa terveyseroja, eikä lisää niitä. Lisäksi HUS yhteistyöstä hyötyvät kaikki Espoon terveysasemilla asioivat, mikä on tasavertaisuuden kannalta oleellinen asia. Terveysasemapalveluja on parannettava huomioiden kaikki espoolaiset.

 

Jos palvelujen parantamisessa on onnistunut Siuntiossa, kyllä se onnistuu meilläkin. Vielä maaliskuussa 2010 siuntiolaiset odottivat lääkärille pääsyä noin kuukauden verran. Kesäkuussa, kehittämistyön tuloksena tilanne oli jo hieman parempi, mutta 2010 elokuusta alkaen se on ollut erinomainen. Nyt lääkärille pääsee siellä tosiaan noin viikossa. Suhteutettuna Espooseen on tietenkin muistettava, että pienessä kunnassa muutos tapahtuu nopeammin kuin Espoon kokoisessa paikassa. On myös syytä huomioida, että emme ole Espoossa ihan huonossa tilanteessa. Terveysasemien puhelinpalveluissa meillä on parempi tilanne kuin Siuntiossa.

 

Saamme siis parannettua terveysasemapalveluja varmistamalla riittävän työntekijämäärän omilla terveysasemillamme, organisoiden omien terveysasemiemme toimintaa nykyistä paremmin ja vahvistaen yhteistyötä oikean yhteistyötahon eli HUS:n kanssa. Oleellista on myös se, että HUS:n kanssa tehtävän yhteistyön vahvistaminen onnistuu nopeammin kuin yksityisen tahon kanssa tehtävän yhteistyön aloittaminen. Työntekijämäärään pystyy vaikuttamaan, kun lautakunnassa ja valtuustossa käsitellään tulevien vuosien budjetteja, mutta töiden organisoinnin parantamista ja työnjaon kehittämistä voi tehdä nopeammin. Toimenpiteitä terveysasemapalvelujen parantamiseksi on tehtävä viivytyksettä, jotta asukkaat pääsevät nykyistä paremmin lääkärin vastaanotolle. Se on mahdollista, jos tahtotila on riittävän hyvä.

 

Haastankin kaikki luottamushenkilöt, eri terveysasemien työntekijät ja erityisesti esimiehet tavoittelemaan hyviä terveysasemapalveluja. Mallia kannattaa ottaa Siuntion lisäksi Viherlaaksosta, jossa työntekijät esimiehet mukaan lukien näyttivät kykynsä ja paransivat palvelujen saatavuutta. Kiitokset siitä teille Viherlaakson terveysaseman työntekijät.   

 

Yhteistyötä terveyspalveluissa – mutta kenen kanssa?

Espoon terveyspalvelujen virkamiehet esittävät muutoksia terveysasemapalvelujen rahoitukseen ja tuottamiseen. Kaupungin oman toiminnan rinnalle halutaan ulkoinen toimija. Se voisi olla yksityinen palvelujen tuottaja, sairaanhoitopiiri tai joku muu kyseiseen toimintaan sitoutuva organisaatio.

 

Yksityissektorin palvelujentuottajan ottaminen yhdeksi toimijaksi kunnallisten terveysasemien rinnalle ei parantaisi palveluja, vaan pirstaloisi niitä. Ongelmia tuo se, että yksityisellä palvelujentuottajalla ei ole yhteyttä HUS:in tietojärjestelmään, jossa on lukuisten erikoissairaanhoidossa käyneiden espoolaisten sairauskertomustietoja, mitkä ovat heidän hoitonsa kannalta erittäin tärkeitä.

 

Potilastietojärjestelmien eroavaisuudet vaikuttaisivat myös neuvola- ja kouluterveydenhuollon asiakkaiden palveluihin ja niiden työntekijöiden töihin. Asiakkaiden palvelut heikentyisivät ja terveydenhoitajien työ hankaloituisi, kun neuvolalääkäriä ei saisi kiinni, kuten nyt ja kyseinen lääkäri ei pääsisi katsomaan asiakkaan tietoja yksityisen lääkäriaseman potilastietojärjestelmästä.

 

Myös mielenterveyspotilaiden hoito huonontuisi. Yksityisen lääkäriaseman lääkärit eivät ole virkalääkäreitä, eikä heillä ole siten siihen asemaan liittyviä oikeuksia mm. mielenterveyspotilaiden hoitamisessa tietyissä ongelmatilanteissa, kuten pakkohoitotilanteissa.

 

Kumppani, jonka kanssa Espoon tulee tiivistää yhteistyötä yksityisen palvelujentuottajan sijaan, on HUS. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyön tiivistäminen on se, mihin pyritään valtakunnallisestikin. Yhteistyön tiivistämisellä myös vähennettäisiin terveyseroja, jotka vain suurenisivat, jos kumppani olisi yksityisten palvelujen tuottaja.

 

Espoon tulee myös ottaa mallia lähikunnista, joista esimerkiksi Siuntiossa lääkärille pääsee jopa alle viidessä päivässä. Siellä lääkärit pystyvät keskittymään heille kuuluvaan työhönsä, työmäärä on saatu kohtuulliseksi ja sairaanhoitajilla on merkittävä rooli potilaiden hoitamisessa. Se onnistuu, kun sairaanhoitajia on riittävästi. Siuntiosta, Kirkkonummelta ja Hyvinkäältä kerrotaan lisäksi, että jonojen lyhentämisessä myös johdon tuella on ollut suuri merkitys.

 

Espoon terveyspalvelujen virkamiesten esitys ei siis ole ongelmaton. Siitä kuitenkin iso kiitos virkamiehille, etteivät he esittäneet Espoon omien terveysasemien ulkoistamista!

Espoon säilyttävä omana kuntanaan

Kokoomuslaisen kuntaministerin työryhmä suunnittelee Espoon liittämistä Helsinkiin, Kauniaisiin ja Vantaaseen. Kuntauudistuksiin liittyvän suunnittelun edetessä on muistettava, että pakkoliitokset eivät kuulu demokraattiseen päätöksentekoon.

 

Kuntien yhteen liittäminen heikentäisi kuntalaisten yhteisöllisyyttä, jota pitäisi ennemminkin lisätä. Myös asukkaiden turvallisuuden tunne vähenisi. Sitä kuntaa, johon kuntalainen tuntee kuuluvansa, ei olisi enää olemassa. Kuntaidentiteetin rakentaminen olisi aloitettava alusta.

 

Mikäli kuntia liitettäisiin yhteen, palvelut olisivat jatkossa nykyistä kauempana. Niin tapahtuisi mm. päivähoidossa, jossa kunnan on annettava paikka lapselle säädetyssä ajassa. Kunnilla on ollut vaikeuksia kyseisten paikkojen antamisessa. Jos kuntarajat eivät olisi nykyisiä, espoolaiselle lapsiperheelle voitaisiin osoittaa paikka jatkossa esimerkiksi nykyisen Itä-Vantaan alueelta. Se olisi kohtuuttoman matkan päässä espoolaisen lapsiperheen kodista, mutta kuitenkin silloin kunta hoitaisi velvoitteensa.

 

En siis kannata Espoon, Vantaan, Helsingin ja Kauniaisten liittämistä yhteen. Meillä Espoossa luottamushenkilöillä ja johtavilla virkamiehillä näyttää olevan tässä asiassa kiitettävän yhtenäinen kanta. Nähtäväksi jää, haluaako kokoomuslainen kuntaministeri muiden kokoomuslaisten ministerien kanssa toimia silti ylimielisesti.

Valtuustokysymys lapsiperheiden köyhyydestä

Jätin eilen Espoon valtuustossa valtuustokysymyksen lapsiperheiden köyhyydestä. Kiitettävän moni valtuutetuista allekirjoitti sen ja useampikin olisi varmaan allekirjoittanut, jos kokous olisi jatkunut pidempään. Eilinen kokous oli poikkeuksellisen lyhyt.

 

Valtuustokysymyksessä todettiin, että lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Se on myös espoolaisista osan arkea.

 

Lapsiperheiden köyhyyttä aiheuttavat pitkäaikaissairaudesta tai vammaisuudesta johtuva rajoittunut mahdollisuus tehdä töitä ja sairaudesta tai vammaisuudesta aiheutuvat kustannukset. Lisäksi työttömyys, osa-aika- ja pätkätyöt, vähimmäisvanhempainrahojen ja kotihoidon tuen matala taso, asumiskustannusten kalleus ja yksinhuoltajaperheillä avio-/avoerosta johtuva tulotason lasku vaikuttavat asiaan. Myös maahanmuuttajaperheiden vanhempien muuta väestöä alhaisempi työllisyysaste aiheuttaa köyhyyttä perheissä.

 

Pienituloisuus ja köyhyys heikentävät vanhempien mahdollisuutta selviytyä lasten ja nuorten elämiseen liittyvistä menoista. Köyhän perheen lasten ja nuorten osallistumismahdollisuudet ovat muita vähäisemmät ja syrjäytymisriski on suurempi. Hyvätuloisten ja hyvin koulutettujen asukkaiden Espoossa pienituloisuus voi olla subjektiivisena kokemuksena jopa keskimääräistä raskaampi sosiaalinen taakka.

 

Edellä olevan perusteella me allekirjoittaneet kysyimmekin, miten Espoossa tuetaan eri toimialojen toimesta köyhiä lapsiperheitä ja miten Espoossa vähennetään eri toimialojen toimesta lapsiperheiden köyhyyttä?

 

Nyt odottelemme vastauksia kysymyksiin.

Hyvinvointia tehdään yhdessä

Norjassa tapahtunut tragedia sai miettimään, mitä pitäisi tehdä jatkossa paremmin, jotta vastaavanlaista ei tapahtuisi. Perheillä on oma roolinsa siinä työssä, mutta niin on myös kuntien ja valtion viranhaltijoilla ja päättäjillä.

Järkyttävien tekojen välttäminen on erittäin vaikeaa. Uskon kuitenkin, että se ei ole aina mahdotonta. Jokainen meistä voi vaikuttaa turvallisuuteemme ja olla mukana estämässä sairaita tekoja. Se onnistuu puuttumalla toisen huolestuttavaan käyttäytymiseen, mikä ei tietenkään ole helppoa, jos aggressiivinen käyttäytyminen ilmenee vain netissä. Tässä onkin haastetta nykyiselle eduskunnallemme. Se ei voi olla puuttumatta internetissä ilmeneviin aggressioihin. Vihakirjoitusten tekijät tarvitsevat apua, ennen kuin tilanne ”räjähtää käsiin”.

Jokainen vastuuntuntoinen vanhempi yrittää tehdä parhaansa lastensa kasvatuksessa ja hakea tarvittaessa apua, jos jossain asiassa ilmenee jotain huolta. Päättäjillä on oma roolinsa lasten hyvän kehityksen turvaamisessa. Toivottavasti jokaisessa kunnassa näitä asioita mietittäisiin toden teolla. Kunnan toiminnassa on muistettava se, että moni asia edistää hyvinvointia ja ehkäisee ongelmien syntymisen. Toisaalta kun kaikki ei mene perheissä hyvin, niiden on saatava tukea ja palveluja. Varhainen puuttuminen on jatkossakin oleellinen asia, jonka pitää toteutua.

Me päättäjät olemme vastuussa siitä, että perheet ja yksineläjät saavat tukea ja palveluja niitä tarvitessaan. Perheiden palveluja ollaan parantamassa lisäämällä lasten mielenterveyspalveluja Espoossa ja terveysasemapalvelujakin kehitetään. Sosiaali- ja terveystoimi ei voi kuitenkaan yksin huolehtia hyvinvointipalveluista ja ongelmien ennaltaehkäisystä. Tämä on sellainen asia, joka pitää tiedostaa muillakin toimialoilla vielä nykyistä paremmin.

Kokonaisvaltaista hyvinvointia voi tehdä vain yhdessä eri toimijoiden ja asukkaiden kanssa. Siinä meillä on konkreettinen asia, jossa voisimme olla vielä nykyistä parempia ja jonka puolesta pitää tehdä enemmän töitä.

Terveyspalvelut toimiviksi ja tasa-arvoisiksi

Voimassa oleva hoitotakuulaki ei ole toimiva, vaan se aiheuttaa epätasa-arvoisuutta. Kun julkisen terveydenhuollon asiakas ottaa yhteyttä omalle terveysasemalleen, hänen hoidon tarpeensa arvioidaan. Arvioinnin tekee pääsääntöisesti hoitaja. Asiakas ei saa arvioinnin perusteella välttämättä aikaa lääkärille, vaan hänet ohjataan mahdollisesti hoitajan vastaanotolle, kun taas vastaavassa tilanteessa oleva työterveyshuollon asiakas pääsee heti lääkärin vastaanotolle. Asukkaat ovat siis eriarvoisessa asemassa terveyspalvelujen saannissa.

Kun hoitotakuulaki säädettiin, sillä pyrittiin turvaamaan asukkaille heidän tarvitsemansa terveyspalvelut. Valitettavasti turvaa ei ole tullut kaikille. Hoitotakuulakia pitääkin tarkistaa seuraavassa eduskunnassa sellaiseksi, että terveysasemien asiakkaat ovat työterveyshuollon asiakkaiden kanssa tasa-arvoisessa asemassa.

Hoitotakuulain tarkistamiseen on aihetta myös siksi, että terveysasemien asiakkaille annetaan yleensä ensimmäinen vapaana oleva aika lääkärille. Vastaanottoaika on hyvällä tuurilla ehkä kolmen tai neljän viikon kuluttua hoidon tarpeen arvioinnista, vaikka asiakas tarvitsisi ajan hoidontarpeensa perusteella paljon aikaisemmin. Kyseisessä lain tarkistuksessa tulee myös huomioida se, että asukkaiden pitää saada säännöllistä terveydentilan seurantaa, kun he siirtyvät eläkkeensaajina työterveyshuollon palvelujen piiristä perusterveydenhuollon palvelujen piiriin. Terveyspalvelujen pitää siis vastata asukkaiden palvelutarpeeseen ja niiden tulee olla tasa-arvoisia.

Voimaannuttava runo

Sain eräältä asukkaalta voimaannuttavan runon. Koska se on erittäin kannustava, haluan jakaa sen kaikkien naisehdokkaiden kanssa. Tehdään vaalivoitto yhdessä!

Sydämellinen kiitos Sinulle asukas ihastuttavasta runosta!

XXX

Lähetän sinut matkaan rohkea, viisas nainen ja toivon,  että valitsemallasi tiellä älysi rakentaisi tätä yhteiskuntaa paremmaksi siten, että maassa olisi enemmän iloa, turvallisuutta ja oikeutta myös heille, joilla ei ole kaikkea sitä rohkeutta ja viisautta, joka sinulla on.

että tehokkuutesi tukisi tämän ihmiskunnan tulevaisuutta siten, että maailmassa olisi vähemmän nälkää, pakolaisuutta ja tuhottua luontoa myös siellä missä alistuminen ja suuri uupumus on jo vienyt voiton.

että vahvuutesi kasvattaisi myös sinua itseäsi siten, että sinussa olisi selkeyttä kieltäytyä tehtävistä,  joita et ehdi hoitaa ja tavaroista joita et tarvitse.

että herkkyytesi säilyisi sinussa siten, että sinussa aina jäisi tilaa myös hämmästykselle ja ilolle ystäville ja lasten äänille ja asioille, joista ei ole mitään hyötyä.

Lähetän sinut matkaan suurin odotuksin sinä rohkea, viisas nainen.

IA

Irja Askolan ja Anja Porion runokirjasta (1988): Matkaan naiset

Julkisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin parannuksia

Säästöt ovat arkea monissa kunnissa ja säästökohteeksi joutuvat myös sosiaali- ja terveyspalvelut ja opetustoimi, joista säästäminen on varsin lyhytnäköistä. Espoossa kyseiset osa-alueet joutuivat kohteiksi jo vuonna 2009. Onneksi luottamushenkilöidemme joukosta löytyi enemmistö, joka ei hyväksynyt mm. vanhustenpalvelujen henkilöstön määrän vähentämistä. Kyseiset säästökeskustelut vahvistivat käsitystäni siitä, että tarvitsemme vanhustenpalveluihin lain, parannuksia päivähoito- ja kansanterveyslakeihin sekä omaishoitajia koskevaan lakiin. Muuten nämä osa-alueet ovat jatkossakin niitä, joihin esitetään säästötoimenpiteitä.

Lakiasiat ovat tarpeen siksi, että saisimme sosiaali- ja terveyspalvelut toimiviksi ja niihin oikeudenmukaisuutta. Myös työntekijöiden työskentelyolosuhteet pitää saada nykyistä paremmiksi, eikä vain vaatia asiakaspalvelutyössä olevia toimimaan tehokkaammin ja ”astumaan mukavuusalueensa ulkopuolelle”. Työoloissa, joissa mukavuusalueesta ei ole tietoakaan se tuntuu loukkaavalta. Paperitöissä olevan henkilön, joka ei tunne hoitoalaa, on varmaan vaikeaa ymmärtää, miten vaativassa työssä ovat meidän sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakaspalveluissa olevat työntekijät. 

Sairaanhoitajana haluan puolustaa arvokasta kansanterveystyötä tekeviä hoitajia ja saada julkisiin sosiaali-ja terveyspalveluihin parannuksia. Julkinen sektori on toiminnan kivijalka, kun halutaan kaventaa terveyseroja ja lisätä asukkaiden hyvinvointia. Rahat palveluihin saadaan verouudistuksilla ja lisäämällä työllisyyttä.

Hyvinvointia tehdään toimivilla kunnallisilla peruspalveluilla!

Hoitoalan ammattilaisena ja kokeneena kunnallispolitiikkona haluan:

Vanhustenpalvelut kuntoon

Yli 10 vuoden työelämäkokemukseni ja taisteluni vanhustenpalvelujen määrärahojen puolesta vahvistavat, että tarvitsemme vanhustenpalveluihin lain, joka turvaa ikäihmisille heidän tarvitsemansa tuen ja palvelut.

Terveysasemapalvelut toimiviksi

Toimivilla kunnallisilla terveysasemapalveluilla vähennetään terveyseroja ja lisätään asukkaiden hyvinvointia. Ulkoistaminen ei ole näihin ratkaisu. 

Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut toimiviksi

Lasten ja nuorten pahoinvointia on ennaltaehkäistävä perheiden tukemisella ja eri tahojen yhteistyöllä. Mielenterveyspalveluihin on päästävä, kun niitä tarvitaan.

Omaishoitajille riittävästi tukea

Omaishoitajien on saatava heidän tarvitsemansa vapaat ja tärkeästä työstään korvaus, jolla tulee toimeen. Omaishoitajia koskevaa lakia on parannettava nopeasti ajantasalle.

Työelämään hyvinvointia

Valtion on luotava nykyistä paremmat edellytykset töiden jatkuvuuteen, työhyvinvointiin ja työntekijöiden mahdollisuuteen vaikuttaa oman työnsä kehittämiseen.  

Uudistaa päivähoitolakia

Päivähoitoa koskevaan lakiin on tehtävä uudistuksia, jotta hoidossa olevilla lapsilla on riittävästi hoitajia päiväkodeissa ja hoitajat voivat kokea tekevänsä arvokasta työtä – jota he todella tekevät.

Hyviä uutisia matinkyläläisille!

Matinkylän terveysasemalta saa laboratoriopalveluja 1.4.2011 alkaen. Näin päätti Espoon sosiaali- ja terveyslautakunta. Ensin niitä saavat sellaiset, joilla on kestolähete laboratorioon. Palvelujen piiriin pääsevät asteittain muutkin asukkaat ja niin tapahtuu myös Kalajärvellä.

Uskon, että pääsemme pikku hiljaa hyvään lopputulokseen laboratoriopalvelujen kanssa, koska Matinkylän kokemukset ratkaisevat sen, miten laboratoriopalveluja saa Viherlaakson, Kivenlahden ja Kilon sekä tietenkin Kalajärven terveysasemilla. Jos kokemukset Matinkylän mallista ovat huonot, ei kyseistä mallia saa levittää Viherlaaksoon, Kivenlahteen ja Kiloon. Kalajärvenkin suhteen tulee silloin tehdä muutoksia. 

Espoon sosiaali- ja terveyslautakunta päätti, että laboratoriopalvelut ovat valtuuston linjauksen mukaisesti lähipalveluja ja niitä tarjotaan kaikilla terveysasemilla siten, että terveysasemien asiakkaat saavat laboratoriopalveluja terveydentilansa ja sairauksien tutkimiseksi. Ajanvarauksella toimivaa jalkautuvaa näytteenottoa ja päivystyksessä tarvittavia vieri-/pikanäytteitä otetaan käyttöön suunnitelmallisesti Kalajärvellä, Matinkylässä 1.4.2011 alkaen ja siitä saatujen kokemusten pohjalta Viherlaaksossa, Kivenlahdessa ja Kilossa. Lautakunnalle raportoidaan syyskuussa 2011 terveysasemien laboratoriopalvelujen kokonaistilanteesta väestön ja henkilöstön kannalta. 

Asiasta tehdään siis vielä ratkaisuja lautakunnassa. Matinkylään saatiin nyt kuitenkin laboratoriopalvelut takaisin ja siitä olen tyytyväinen! En siis vienyt asiaa turhaan valtuustoon. Viherlaakson laboratoriopalvelut jatkuvat toistaiseksi ennallaan. Näin sovimme lautakunnassa.