Pekka Haaviston ja haavistolaisten ansiosta presidentin vaalien jatko-osa sai aivan oman luonteensa. Se on ollut herrasmiesten keskinäistä sivistynyttä sanailua, jossa imisoikeudet ja suvaitsevaisuus ovat nousseet hyvin esille. Voi vain kuvitella, millainen show olisi ollut Niinistön ja Väyrysen loppukamppailu. Varmasti sanallisesti värikkäämpi, hyökäävämpi, mutta samalla vähemmän asiapitoinen. Ehkä olisi väitelty EU:sta ja omaan rahaan palaamisesta, mutta ei asia- vaan tunnepohjalta.
Haavistolaisten nousu on jo osoittanut sen, etteivät suomalaiset hyväksy suvaitsemattomuutta ja omaan takapajulaan palaamista. Kansainvälisyys on tullut jäädäkseen. Se on nykyaikaa. Historiaa ei voi kääntää taakse päin. Haavistosta ei lopulta ollut Niinistön haastajaksi siinä, että hänellä olisi ollut voiton mahdollisuutta, mutta keskustelujen painottajana humaanismin suuntaan hänellä on ansionsa. Vaalikanpanjan loppuosa oli sisällöltään Haaviston näköinen.
Voi siis määrittää, että asiaansa, joka on paljonVihreiden aatemaailmaa laajempi, Haavisto edisti todella mallikkaasti. Mihin on häipynyt vihreys, kysyttiin Haavistolta useaankin kertaan ja vastaus oli selvä. Kampanja on kansanliike, jossa on mukana eri puolueiden kanattajia ja puolueisiin sitoutumattomia yksityishenkilöitä. Vihreät olivat ja ovat vaaleihin asti yksi osa Haavisto -liikettä.
Oman henkilökohtaisen kannatuksensa nostamiseen ohi Niinistön Haavistolla ei alun alkaenkaan ollut mahdollisuuksia. Esteenä olivat kaksi korkeaa kynnystä: homous ja vihreys. Lisäksi Haavisto joutui kamppailemaan keskiluokkaisena porvarina toista samanlaista vastaan. Aitoa aatteellista eroa ehdokkaiden välillä ei ole.
Ei siitä linjataistelua tullut. Ei sellaista edes odotettu. Erotkin olivat selaisia pieniä yksityiskohtia kuin hyvän tekeminen ja yhteiskunnan vastuu, jota Haavisto korosti. Niinistö taas painotti hyvää tekevien ihmisten tarpeellisuutta. Siinä hän kiersi näppärästi paljastavan sanan hyvantekeväisyys. Ollaan tekevinään hyvää. Tehdä ja olla tekevinään, siinä on suuri ero.
Toivotan molemmille ehdokkaille menestystä tulevissa toimissaan. Niinistölle presidentin virassa ja Haavistolle ensin kansanedustajan työssä ja sen jälkeen siinä, mihin hän ryhtyykään. Menestymisen edellytykset molemmilla ovat hyvät.
Olen pitkälti samaa mieltä . että häviämään pelattiin Haavisto Niinistölle. Tämäkin asetelma oli alunperin selvä, koska yli puolet demareista ei hyväksynyt ensimmäisellä kierroksella omaansa ja toisellakin kierroksella puolet äänestää Niinistöä -siinä kulkee rintamalinja , joka on ratkaiseva . Viherpiipertäjien äärivasemmiston ja fraktioiden aäänillä ei menestystä hankita. Kamppailusta tuli kohtuullinen, joskin Haaviston osalta populistinen ja epätoivoinen j a tähän liittyi Haaviston koulutustaustasta johtuva substanssiosaamisen puute, jota hän ei onnistunut häivyttämään ( muistetaan mm. parin professorin lausunnot työoikeudesta ja perustuslain presidentin tehtävistä, joista tuli täysi tuomio) – siisteys kamppanjassa oli kuitenkin hallitseva ja ero olisi varmaan iso mikäli Niinistöllä olisi ollut vastassaan Väyrynen. Suomi tulee samaan Salesta ja Jennistä edustavan ja isänmaallisen presidenttiparin , jonka arvot on kohdallaan. Tätä todistaa Heikki Hurstin lausunto ja kannatus Niinistölle tämän tuesta ja myötämielisyydesta heikompiosasaisten ruokajonoille! Niinistö on rasitteista vapaa ja tulee olemaan erinomaista mainosta ulkomaille asiansa omaavana herrasmiehenä – Suomi saa koko kansan presidentin isolla erolla !!!
Miten olisi papparainen jos pohdiskelisit rehellisesti ilman hypeä sitä, mikä johdatti Haaviston toiselle kierrokselle?
Jätä pois ne markka yms. ahdasmielisyysteemat pohdinnoistasi.
Veehoo: Soini ja Väyrynen keräsivät yhteensä 26,93 prosenttia ensimmäisen kierroksen äänistä. Yhteisäänimäärä 824 126 on kiistatta iso luku. Väyrynen jäi alle 40 000 äänellä toiselta kierrokselta ulos.
Soini ja Väyrynen söivät ääniä toisiltaan ja mm. niinistöläiset äänestivät Haavistolla Väyrystä ulos toiselta kierrokselta.
Haavisto sai ansaitsemansa tuomion – likimain teurastuksen. Niinistö oli Suomen fiksun kansan ylivoimainen valinta. Suomi tarvitsee rohkeita miehiä – Haaviston kaltasia vellihousuisvareita ym. rasitteellia tämä ma aei kaipaa. Suomella on pitkästä edsutava ja maan susuren enemmistön arvoja edustava presidenttipari – hihhulit huitsin nevadaan !!