Talouskriisi näyttää kiristävän otetaan Etelä-Euroopasta. Tänään tullut uutinen, jonka mukaan Espanjan työttömyys on nousussa ja maan työvoimasta nyt lähes neljännes on vailla työtä, oli tästä yksi hälyttävä esimerkki. Viimeksi työttömyysaste Espanjassa on ollut yhtä korkea 1970-luvun puolivälissä diktaattori Francisco Francon valtakauden loppuvaiheessa. Erityisen vakava ongelma Espanjassa, kuten koko Euroopassa on hyvin korkea nuorisotyöttömyys.Kohonneet työttömyysluvut vahvistavat käsitystä, että Espanjan talous on painunut vahvasti taantumaan.
Espanjan ja Kreikan tilanteiden yksi huolestuttavampia piirteitä on se, että hallitsemattoman talouskriisin vanavedessä seuraa helposti demokratian kriisi, joka taas äkkiä johtaa suurtyöttömyydessä ääriaatteiden kannatuksen nousuun. Joitain merkkejä tästä on jo nähtävissä. Näin kävi monessa Euroopan maassa 1930-luvulla. Historian valossa tämä kehitys on ennen pitkää todellinen vaara muutamissa Euroopan maissa, jos talouden syöksykierre syvnee, eikä löydy riittäviä keinoja suunnan kääntämiseen.
Euroopan historiaan viimeisen sadan vuoden aikana ratkaisevasti vaikuttaneita tapahtumia ovat olleen ensimmäinen ja toinen maailmansota, jonka jälkinäytöksenä kylmän kausi 1940-luvun lopulta 1980-luvun loppuun voidaan nähdä. Maailmansotien välisenä aikana Euroopassa ja koko maailmassa esiintyi mm. Kansainliiton puitteissa pyrkimystä järjestää asiat niin, etteivät maailmansodan kauhut enää toistuisi. Alkuun näytti, että tässä voitaisiin onnistua. 1920-luvun alun nousukausi päättyi kuitenkin Wall Streetin pörssiromahdukseen vuonna 1929, mikä johti maailmanlaajuiseen lamaan.
Erityisen pahasti 1930-luvun alun lama iski Saksaan, jossa hyperinflaation pelossa yritettiin pitää kiinni Saksan markan kultasidonnaisuudesta. Joustavampaa talouspolitiikkaa noudattaneet maat, kuten Britannia selvisivät vähemmällä. Saksassa seurauksena oli massiivinen työttömyys, jonka keskellä radikaalit ajatukset yhdistettynä epäoikeudenmukaisena koettuun Versailles’n vuoden 1919 rauhaan löysivät järkyttävin seurauksin kaikupohjaa. Kapitalismin kriisistä tuli liberaalin demokratian kriisi ja moni ensimmäisen maailman sodan jälkeen demokratian tielle lähtenyt maa päätyi autoritääriseen komentoon. Espanjassa käytiin vuosina 1936–1939 Francon valtanousuun päätynyt tuhoisa sisällissota. Adolf Hitlerin valtaannoususta Saksassa vuonna 1933 puolestaan kulkee suora tie 60 miljoonaa uhria vaatineeseen toiseen maailman sotaan, minkä jälkiseurausta puolestaan oli kylmä sota ja Itä-Euroopan maiden jääminen rautaesiripun taakse vuosikymmeniksi.
Historiasta voisi hakea loputtomiin esimerkkejä siitä, kuinka talouskriisi voi johtaa vakavaan yhteiskuntajärjestystä järisyttävään poliittiseen kriisiin. Kommunististen maiden osalta näin tapahtui 1980-luvun lopulla eripuolilla maailmaa. Vielä muutama vuosi sitten olisi tuntunut lähes absurdilta nostaa esille 1930-luvun tapahtumia ja muistuttaa siitä, mihin vakavat talousvaikeudet ja massiivinen työttömyys pahimmillaan on voinut Euroopassa johtaa.
Mahdollisimman negatiivisten skenaarioiden toteutumisen estämiseksi on onneksi vielä kriisimaidenkin osalta monta mahdollisuutta. Selvää on, että yksittäinen ihminen, jopa yksittäinen maa, on Euroopan kokonaisuudessa vähäinen tekijä, joten voi ainoastaan toivoa, että Euroopan päättäjillä yhdessä on viisautta pysäyttää sellainen kehitys, jolla voi pitkään jatkuessaan olla arvaamattomia seurauksia koko mantereen tulevaisuuden kannalta.
Osuit oikeaan. Minusta Euron pystyssä pitäminen johtaa demokratian kaventamiseen, Erityisesti demokratia vaje syntyy siitä, että Saksalaisen äänestäjän ääni on huomattavasti tärkeämpi Euro asioissa kuin suomalaisen. Se johtaa todelliseenn demokratian heikkenemiseen suomessa. Olen ihmetellyt demareitten ajatuksia Eurosta näillä sivuilla. En ole saanut vastausta siihen miksei näin ilmeinen asia kuin demokratian puolustaminen ole paljon tärkeämpi puolustaa kuin Euron pystyssä pitäminen. Vuosisata sitten suomen työväestö halusi ja sai taistelun kautta oikeuden yhteläiseen oikeuteen,. Nyt demarit haluavat sen vapaaehtoisesti poistaa. Miksi ?
Raha on paljon tärkeämpi kuin demokratia ja se että on isokenkäisiä kavereita Montin tapaisetkin tulevat kehumaan Suomea ilmeisesti miljardit väikkyvät mielessä
Erittäin hyvää historian kertausta Ville Jalovaaralta. Tämä kertaus olisi erittäin hyvä saada näkyviin kun Euroopan taloustilanteesta keskustellaan. Suomen nykyinen politiikka euroopan ja euron kriisissä on maamme etuja puolustavaa ja viisasta, vaihtoehto on suurtyöttömyys ja äärisuuntausten voimistuminen.
Soinin tie ei ole Suomen tie. Hyvä Ville!
Suomi irti eurosta. Suuret pankit ottakoon todellisen sijoittajavastuun, se ei kuulu valtioille. Rahoitetaan sitten suoraan vaikeuksiin joutuneita valtioita, ei pankkeja. Vain pankit ja pankkiirit hyötyvät euron kriisistä, ne oavat odottaneet vesikielellä kriisiä. Siinä heillä on mahdollisuus tehdä rahaa…
Sopimuksista on pidettävä kiinni. Kun sopimuksista ei pidetä kiinni tulee ongelmia. Kun sopimusrikkomuksia paikataan sopimuksia rikkomalla ongelmat kasvavat.
Kyseessä on moraalin ongelma.
Suomen on pidettävä kiinni sopimuksista. Tämä on ainoa oikea ja moraalisesti kestävä tie.
On hyvä mikäli valtion taloudenpitoon tultaisiin jatkossa enemmän puuttumaan. On surullista, että meidän kyvytön valtionvarainministeri lähinnä keskittyy tuhlailuun eli 7 mrd euroa velkaa edelleen. otetaan edelleen eli selkäranka puuttuu. Surullista oli myösylioppilas guseninan höpötykset vanhusten mitoituksista.. Onneksi järki voitti ja tarpeeton 200 miljoonaa valtion menoja lisäävä hanke on kuopattu. Talous nimittäin edelleen heikkenee ja joudutaan tekemään todellisia säästölistoja. SDp on persujen pelosta täysin populistipuolue ja sen puheenjohtaja lentää pihalle kun tappiota v aaleissa tulee -ensimmäinen on ylen mukaan jo oven takana kunnallisvaaleissa ja seuraava tulee varmasti eduskuntavaaleissa… se on maalle parhaaaksi!