Helsingissä ja Espoossa on viimeisen vuoden ajan kiistelty äkkiseltään hieman erikoiselta kuulostavasta aiheesta: Espoon uusien metro-asemien laitureiden pituudesta.  Espooseen louhitaan parhaillaan asemia joiden laitureille Helsingissä nykyisin ruuhka-aikoina käytössä olevat pitkät junat eivät mahtuisi.  Lyhyiden asemien kannattajien mielestä tämä ei ole ongelma, koska automatisoinnin vakuutetaan tihentävän vuorovälejä niin, että riittävä kapasiteetti saavutetaan lyhyilläkin junilla.

Laiturien pituuskiistan rintamalinjat eivät ole noudattaneet kaupunginrajaa. Osa Helsingin joukkoliikenteestä vastaavista virkamiehistä kannattaa pidempiä laitureita, osa ei.   Kannattajia ja vastustajia löytyy ilmeisesti myös HKL:n johtokunnasta.

Pidemmät asemat luonnollisesti maksavat enemmän. Metron automatisointiin liittyy kuitenkin siinä määrin paljon epävarmuustekijöitä, että on kyseenalaista voidaanko sillä poistaa junien lyhentymisestä mahdollisesti tulevaisuudessa idän metroliikenteelle aiheutuvia ruuhkia. Jos ja toivottavasti, kun metroa jatketaan Itä-Helsingin ja Sipoon uusille asunaluille, lyhyiden junien kapasiteetti ei välttämättä riitä.

Koska en kuulu ruuhkamaksujen kannattajiin, näen, että joukkoliikenteen kilpailuvaltti yksityisautoiluun nähden on oltava mukavuus sekä kohtuulliset lippujen hinnat. Tämän vuoksi on perusteltua rakentaa asemia, jotka vielä vuosituhannen puolivälissäkin palvelevat tehokkaasti pääkaupunkiseudun asukkaita, jotta nyt mahdollisesti saatavat säästöt eivät tule myöhemmin korkojen kanssa takaisin, kuten metron ensimmäisen vaiheen kanssa on käynyt:1980-luvun alun idän asemia peruskorjataan parhaillaan kovalla rahalla.

Laiturin pituuskiistan ohella Helsingin ja pian Espoon metroliikenteen uskottavuutta on varjostanut automatisointiin liittyvät epäselvyydet. Keväällä näytti, että koko hanke kariutuu. Nykytiedon valossa metroa ollaankin taas automatisoimassa.  Tässä matkassa saattaa olla vielä useampi mutka, jos HKL:n ja Siemensin sopu hankkeen toteutuksesta ajautuu uudestaan karille tai projektissa tulee vastaan odottamattomia teknisiä ongelmia, mikä ei ole lainkaan mahdotonta.

Käytän Helsingin metroa lähes päivittäin matkustaessani Vuosaaresta Helsingin keskustaan ja olen saanut toista vuotta seurata niitä ongelmia, joita pelkkien laituriovien kokeilukäyttö ongelmat aiheuttavat liikenteelle.  Näyttävästi asennetut kokeilu-ovet olivat Vuosaaren metro-asemalla alkuun vuoden päivät poissa käytöstä, kun kahden eri metrotyypin sovittamisessa oviin ilmeni odottamaton ongelma: oli tilattu väärän kokoiset ovet. Käytössä oli näin ollen vain yksi laituri, kun toisella seisoi turva-aidalla ympäröidyt upo-uudet turva-ovet. Alueperäiseen ongelmaan keksittiin lopulta ratkaisu ja kauko-ohjaushäiriön tahdittama testikäyttö alkoi tämän vuoden helmikuussa. Tämän kesän harvemman vuorovälin aikana junat lähtivät ovettomalta laiturilta, joten nähtäväksi jää, miten talvipakkaset ovien kanssa sujuvat. Matkustajien uskoa automaation hyötyihin ovifarssi on ainakin varsin tehokkaasti rapauttanut.

Periaatteessa laituriovet ovat hyvä, turvallisuutta lisäävä uudistus. Niiden kanssa vastaan tulleet ongelmat ovat kuitenkin varsin havainnollinen ja varoittava esimerkki siitä, mitä edessä saattaa olla, jos koko metro automatisoidaan. Jos ja todennäköisesti kun ongelmia tulee, pidemmät asemat Espoossa saattavat hyvinkin olla tarpeen ja siksi ne olisi viisasta louhia nyt, kun porat ovat vielä valmiina tunneleissa.